1. Olin junassa nuorena vihtakääntyneenä luterilaisena, kun kohtasin uskovan mummon, joka oli laupias, miellyttävä, ystävällinen, täynnä rakkautta ja aidosti kiinnostunut keskustelemaan ilman hiostusta. Mietin, mihin luterilaisen kirkon herätysliikkeeseen hän kuului. Se selvisi, sillä hän oli helluntailainen.
2. Olin kesätöissä pienellä paikkakunnalla ja pyöräretkellä eteeni osui teltta ja kyltti, että kokous on alkamassa. Jäin odottamaan muita, joita ei koskaan paikalle tullut. Paikalla olleet kaksi helluntailaista telttaevankelistaa pahoittelivat vähäistä yleisörunsautta ja puhuivat kanssani tunnin asiastaan. Koin saaneeni hyvää palvelusta.
3. Rauhanturvajoukoissa yli 30 vuotta sitten kirkon työntekijänä tapasin muun muassa kaksi eri pienempään seurakuntaan kuuluvaa uskovaa. Toinen ei paljastanut taustaansa ja hänellä oli vaikeuksia palvella osittain sammutetuin lyhdyin. Toinen paljasti taustansa ja palveli iloiten. Lopussa hän sai komentajan puukon eli parhaan sotilaan palkinnon. Hän oli helluntailainen.
4. Vuosikymmeniä sitten eräs Helsingin helluntaiseurakunta etsi uutta nuorisotyöntekijää ja valintaporukka oli hankkinut 3-4 konsulttia auttamaan etsinnässä millainen olisi sovelias. Minä olin yksi heidän konsulteistaan. Otin vastaan yhden vieraan, jolle tunnin kerroin millainen on hyvä nuorisotyöntekijä. Lopuksi sanoin, että ”sillä pitää olla myös sanoma sanottavana”. Vieras kysyi minulta ”mikä se sanoma on?”. Sanoin hänelle, että ”en minä tiedä, en minä ole helluntailainen. Teidän valitsijoiden se pitää tietää…”
5. Savonlinnassa asuessani luin erään paikallisen kriittisen toimittajan väitteen, että helluntailaiset ovat lahkolaisia. Ne helluntailaiset joihin tutustuin olivat fiksuja, sivistyneitä, koulu -ja kulttuurielämässä vaikuttavia, joiden kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä. Viiskulman seurakunnassa oli hyvä vastaanotto ja pulla kahvilla oli yhtä hyvää kuin Vapaakirkossa. Kerran helluntaikirkon vuosijuhlassa meitä istui etupenkin kunniapaikalla kaupunginjohtaja, luterilainen kirkkoherra ja kristillisen opiston rehtori. Ei se lahko voi olla, jos siellä on noin arvokasta porukkaa.
6. Romaneihin kuuluva helluntailainen ystäväni pelasi vuosia sählyporukassani ja oli luottopelaaja tehden maaleja, pitäen vapaaehtoisesti hartauksia ja kannustaen muita. Kun hän valmistui uuteen ammattiin, hän kutsui minut juhliinsa puhumaan helluntaiseurakunnan tiloihin. Minä olin ainoa valkolainen, joka sain puhua lähes sadan vieraan joukossa.
7. Politiikassa tapasin monta helluntailaista. Yksi älykkäimmistä on Sari Essayah. Kun eräs toimittaja kysyi häneltä ”mitä mieltä olet naispapeista?” tarkoittaen luterilaisen kirkon ratkaisua, Sari vastasi jotenkin näin ”en minä helluntailaisena ota kantaa toisen kirkkokunnan asioihin, sittenhän minun pitäisi kertoa myös kantani Konstantin-Nopolin Patriarkan paikkaan….”
8. Ystäväni Thorleif Johansson kutsui minut 2012 Keuruun Juhannuskonferenssiin. Tusse yhteyksillään entiseen laumaansa onnistui järjestämään minulle jonkinlaisen VIP-lipun. Sillä pääsin lähes kaikista konferenssin ovista sisään, joista parhaimmat olivat nuorten Pizza-teltan ilmaiset iltapizzat ja yhtenä päivänä huomasin olevani Ristin Voitto -lehden toimituksen kokouksessa. Tämän kaikkien aikojen ristiretken kruunasi osallistuminen sunnuntaina leivänmurtoon, jolloin kaiken tämän jälkeen tunsin olevani täysivaltainen helluntailainen.
9. Maailmalla matkustaessani kymmenissä maissa olen nähnyt mitenhelluntailaistaustaiset karismaattiset seurakunnat ovat yksi kasvavin ryhmä. Suomessa luullaan, että kristinuskolla menee huonosti, kun vapaa-ajattelijat pauhaa pari kertaa vuodessa, yhteiskunnassa keskustellaan suvivirrestä, koulun joulujuhlista ja muista asioista sekä Valtakunnan syyttäjällä on huono päivä. Ei kristinuskolla näin huonosti mene. Menkää kysymään asiasta muihin maihin kasvavilta helluntailaistaustaisilla karismaattisilta seurakunnilta.
10. Onko helluntailaisissa mitään vikaa? Vähintään saman verran kuin meillä lutskuilla ja muilla kirkoilla. Helluntailaiset, luterilaiset, ortodoksit ja vastaavat ei ole ongelma, vaan ihmiset jotka tulkitsevat omaa sanomaansa. On ilo lukea, miten arvoisat helluntailaiset uskallatte katsoa omaa taustaanne ja historiaanne huumorilla, vakavasti, kunnioittaen, kriittisesti, pilke silmäkulmassa ja omaan aikakauteen suhteuttaen.
Päästyäni mukaan näin arvovaltaiseen seuraan, haluan vain sanoa teille, että olette kuitenkin mainettanne parempia!
Teuvo V. Riikonen
Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja, kirjailija
Oheinen teksti on kirjoitettu alun perin helluntailaisten suljetulle Facebook-palstalle.
Helluntailaisissa on samanlaisia ihmisiä kuin muissakin uskonnollisissa yhdyskunnissa tai ilman. He ”todistavat” omasta uskoontulosta ja hehkuttavat sitä. Saarnoissa hoetaan muutamaa mantraa, jota monistetaan eri versioiksi. Lauseet ovat lyhyitä ja yksinkertaisia. Sama lause toistetaan kolmekin kertaa. Usein huudetaan. Esitystyyli ei vakuuta, sillä sanoma on kuin kevyttä yläpilveä, syvyyttä ja sisältöä vailla. Ylistäminen käy teatteriesityksestä, aitous puuttuu. Helluntailaisuus kiehtoo niitä ihmisiä, jotka haluavat kokea elämyksiä.
Entisenä helluntailaisena allekirjoitan joitakin blogistin nostoja, mutta siitä puuttuu lahkon pimeä puoli, mielenterveyden ongelmat, joita suorituskeskeisyys ja pelastuksen ylikorostus aiheuttavat. Eräs helluntaisaarnaaja selitti mielenterveyden ongelmien yleisyyttä sillä, että liike vetää puoleensa mielenterveydeltään epästabiileja ihmisiä. Totta kai vetää, kun rummutetaan, että Jeesus on täällä ja että elämä voittaa ja paranet Jeesuksen hoidossa. Kun sitten parantumista ei tapahdu, vaan hetken ylikierroksilla käyneen huuman jälkeen ongelmat palaavat pahempina, niin lupaukset Jeesuksen avusta osoittautuvat katteettomiksi. Jeesus ei ole siellä, missä vakuutetaan olevan.
Toinen asia on se, että kun eheytymistä ei tapahdu, niin on valehdeltu ihmisille Jeesuksesta. Vaikka syyllinen on lahkon sisäpiirioppi, niin monet irti päässeet jättävät kaiken petoksena, mikä onkin hyvä asia parantumisen kannalta.
Katsokaa mormoneja. Miten ystävällisiä, avuliaita, hymyileviä, työssä vieraassa maassa käännyttämässä pakanoita. Heidän syntioppinsa ja kokemukset ovat identtisiä vapaiden suuntien vastaavasta. Tämäkö on sitä, jonka pitäisi todistaa, ja todistaa mistä?
Nykyisestä tilanteesta helluntailaisuudessa en tiedä. Toivottavasti on parantunut. Liikkeessä pärjäävät kovat, mutta heikkojen ja vajavaisten on syytä kiertää kaukaa. Parempi vaihtoehto on luterilaisuus, jossa ei tarvitse suorittaa niin ylivoimaista tavoitetta kuin usko. Karismaattisuus on uhka luterilaisuudelle ja vajavaisille ihmisille. En minäkään kestänyt helluntailaisuudessa. Sen oppi on teologinen petos siinä missä mormonismi, mutta se on toinen juttu.
Tapio Tuomaala: Omakohtainen kokemus on toisenlainen. On murheellista jos olet nähnyt noin mustana helluntaiseurakunnan. Mitä tarkoitat kun kirjoitat ”lahkosta ja sen pimeästä puolesta”, mielenterveys ongelmista, suoritus keskeisyys ongelmat, pelastssanoman ylikorostus” ?
Oma kokemukseni on valoisampi kokemus helluntaiseurakunnasta. Tekee mieli puuttua käyttämääsi
lahko sanaan
Jatkuu edellisestä. Maailmalla helluntaiseurakunta on paljon suurempi kuin Evl- kirkko täällä, joten lahko nimitys voisi sopia hyvinkin evl- kirkkoonkin. Sairaita ihmisiä on kaikissa seurakunnissa ja on luonnollista, että heidän puolestaan rukoillaan ja kuljetaan heidän rinnallaan. Se että ympärillämme on mielenterveys sairautta, johtuu juuri siitä että ihmiset ovat kylmiä ja rakkaudettomia, jolloin on ihan luonnollista että heidät huomataan ja autetaan. Pelastussanomaa mielestäsi ylikorostetaan?
Pelastussanomaa pitääkin julistaa, sillä tämä pimeys joka vallitsee tätä määilmaa johtaa siihen, että paljon ihmisiä kulkee kadotukseen.
Teuvo V.K.,
Mielelläni luin blogiasi.
Kaksi edellistä kommenttia todistaa, vaikka ikävällä tavalla, että kuljemme sitä samaa tietä, mikä on lahkomme perustaja Jeesus. Myös ne todistaa, että mistä ja minkälaatuisista opin muodoista on pysyttävä erossa, vaikkei heitä vastustaisikaan. Evlut kirkko on suojatyöskentelypaikka niin entisille helluntalaisille, ateisteille, homoudessa eläville sekä kaikelle sen johdannaiselle.
Ongelmana pidän sitä, että tässä edellämainitussa suvaitsevaisuudessa elää, joskin koteloituneina, uudestisyntyneitä uskovia, pappejakin, joille ennen uskoontuloa kaste on kirkastunut ei-kasteeksi ja he ovat kastattaneet itsensä Raamatun mukaan. Eli Jumalan Seurakunnan, paikallisestikin, raja kulkee sydämeltä sydämelle, vaikka puun ja kuoren välissä.
Olen työskennellyt hyvin monta vuotta sosiaali- ja mielenterveyshuollossa. Helluntailaiset ovat olleet se ainoa ”lahko” jonka näin onnistuvan ennen kaikkea huume ja alkoholiriippuvaisten käännytyksessä.
Helluntaiyhteisössä on paljon hauraita ihmisiä , siis juuri niin kuin pitääkin. Eihän terveet tarvitse parantajia. Mihin ne hauraat voisivat mennä heikkoutensa kanssa jos helluntailaisia ei olisi? En tiedä. Niin sanotut normaalit seurakunnat kaihtavat heitä ainakin jos huumeet ja alkoholi on mukana kuvassa.
Kuitenkin, muistelen vieläkin hyväntahtoisesti Taivallahden seurakuntaa Helsingissä. Se koostui ehkä Suomen porvarillisemmasta väestöstä. Kirkkokahveille tuli aina muutama enemmän tai vähemmän päihtynyt elämän laitapuolen kulkija. Heitä ei koskaan ajettu pois kunhan vain eivät metelöineet. Jopa todella pahalta haisevia ulkonanukkujia siedettiin ilman että kukaan protestoi. Muista millainen harjoitus nöyryydestä tämä oli minulle joka oli valmis heittämään heidät ulos.
Markku,
Olen aina silloin tällöin kosketellut kannanottojasi, koskien työtäsi terpeuttina.
Tämä kommentti on mielestäni reilu, koskien helluntalaisten ’haurautta’. Tällä ikäänkuin paljastat Voiman, joka saa sijaa voimattomissa.
En ole oikein ’iljennyt’ kertoa toiminnastamme alimman yhteiskunnan kerroksen kanssa. Ennen tämä koski vankilaevankeliointia, siellä uskoontulleitten vastaanottamista seurakuntayhteyteen. Myös henkisesti jälkeenjäänneet ovat olleet suureksi siunaukseksi minullekin. Tässä ei ole kysymys jostain urhoollisemmasta toiminnasta, vaan rakkaudesta heikoimpia kohtaan. Tuo rakkaus ei ole ihmisen hyvyyttä vaan Jumalan vuodattamaa. Tämä heikkojen kanssa harrastus ei ole jokaisen juttu, mutta sille on annettu sijaa, eli ollaan ainakin oltu vastustamatta niiden seurakuntalaisten kallistumaa kurjimpia kohtaan.
Vieläkin olen käynyt vankien luona, jotka ovat mielisairaalassa. En suinkaan käy hoitoa antamassa, vaan ikäänkuin esittelemässä heitä Armonistuimelle vailla painostusta tai edes kehotusta tulla uskoon. Silti on suorastaan sydäntäsärkevää nähdä kuinka Jumala Henkensä kautta saavuttaa noita toivottomia tapauksia.
Teuvo .V .Riikosen kanssa samoilla mielin, tosin voin myös yhtyä Tapio Tuomaalan ajatuksiin joiltain osin. Henkilökohtaisesti näkisin Suomen mielelläni sellaisessa muutoksessa, jossa Lutherilaiset ja Helluntailaiset löytäisivät laajasti toisensa. Kristityt pitävät toivon mukaan kuitenkin aina yhtä. (Ainakin katutasolla, turuilla ja toreilla ja sillan alla…)
Mänttäri: ”Evlut kirkko on suojatyöskentelypaikka niin entisille helluntalaisille, ateisteille, homoudessa eläville sekä kaikelle sen johdannaiselle.”
Kiitos kun todistit sen, mistä kirjoitin. Luterilaisuus on kuin turvakaupunki, johon voi paeta karismaattisuutta, jos vielä on pystyy uskomaan.
Mänttäri ei suostu keskustelemaan helluntailaisesta teologiasta kanssani, koska se ei kestä Ut:n valaistusta. Toki on selvää, ettei oppi pelasta. Ja kun oppi ei pelasta, niin eivät sitä tee aikuisvesikasteet ja kokemukset, joita kutsutaan uudestisyntymiseksi. Armo pelastaa, joten mitä helluntailaisuudella on tarjolla erona luterilaisuuteen. Asenteesi ateisteihin ja homoihin ja entisiin helluntailaisiin paljastaa saman kovuuden, joka löytyy vl-liikkeestä ja Jehovan todistajista ynnä muista oikeaoppisten lahkoista. Juuri tähän helluntailaiseen kovuuteen viittasin edellisessä kommentissani.
Mitä jos Mänttärin kanssa keskusteltaisiin kansojen tuomiosta, Mat.25. Aloitetaan siitä. Katsotaan, miten oppisi täsmää Raamattuun. Oletko paremmassa asemassa kuin ne, jota halveksit, vai huonommassa? Ole rohkea ja äläkä pakoile. Sinulla on niin pitkät meriititkin, ettei ole hädän päivää.
Markku Hirn: ”Helluntaiyhteisössä on paljon hauraita ihmisiä , siis juuri niin kuin pitääkin. Eihän terveet tarvitse parantajia. Mihin ne hauraat voisivat mennä heikkoutensa kanssa jos helluntailaisia ei olisi?”
Eivät ainakaan hauraat ihmiset voi mennä psykoterapiaan Reijo Mänttärin, pitkän linjan helluntailaisen mukaan. Hän kirjoitti blogin.
Psykoterapia = Maksullista ystävyyttä!
Missä Mänttäri: ”Jos ihmisellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, Jeesuksen kautta hankittua, niin ei voidakaan hoitaa, kuin vain ihmistä, eli kuorta, jossa Jumalan ihmiseen asettama henki herää eloon vasta vähän ennen helvettiä.”
Mänttäri paljastaa, että helluntailaisuus perustuu helvetillä pelottelemiseen. Siksi hauraat, jotka ovat sisäistäneet helluntailaisuuden, eivät pysty lähtemään liikkeestä sen enempää kuin muistakaan vastaavista sisäpiirilahkoista, joiden perusta on helvetistä. He roikkuvat mukana revittyinä. Liian vähän puhutaan helluntailaisten itsemurhista. Aihe on tabu, mikä osittain johtuu lainsäädännöstä.
https://www.kotimaa.fi/blogit/psykoterapia-maksullista-ystavyytta/
Blogissa Oikealla tiellä, mutta sumussa! Mänttäri maalittaa henkilöä, joka on helposti tunnustettavissa, jopa minulle.
https://www.kotimaa.fi/blogit/oikealla-tiella-mutta-sumussa/
Mänttäri kirjoittaa: ”Tällaisesta voi lukea RV:n numeron, 51, ensimmäisen aukeaman artikkelista, helluntaipastorista, joka kouluttautui evlut papiksi,” sekä ”Mainitsen lähteen ja henkilön, koska asia on sumuinen trendi, mikä levittäytyy helluntaiherätykseenkin.” Sitten tulee tyypillistä helluntailaisretoriikkaa ”Ei nähdä niinkuin Mooses, “katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.”
Mänttärin mielestä helluntailaisuudesta luopunut on kääntynyt pois Kristuksesta Egyptin herkkupöytiin, kun on siirtynyt luterilaisuuteen.
Ok, otan tämän henkilökohtaisesti hänen puolesta, jota Mänttäri solvaa julkisesti naamioiden solvaamisen kristilliseen kaapuun. Mänttäri paljastaa, että helluntailaisuus ja Kristus on hänelle synonyymi. Oikea paavi ei asu Vatikaanissa, vaan helluntailaisuudessa. Yksi paavi on sanojensa perusteella Suomessa, kun tietää helvettiin menijät. Samoja teemoja toisti esikoislestadiolaisuuden profeetta Juhani Raattamaa kirjeissään.
Sama henki yhdistää nykyisiä helluntailaisia siinä kuin vanhojakin, kun ollaan ylpeitä liikkeen historiasta ja siten myönnetään sama ideologinen ja kokemuksellinen perusta. Suomessa nimittäin liikkeen alkuaikoina henkikastetut istuivat valkoisissa vaatteissa etummaisilla riveillä. Helluntailaisuuden ydin istuu edelleen etummaisissa penkeissä kristillisyydessä, mutta eivät kehtaa enää käyttää valkoisia kaapuja. Itse tehty valkoinen kaapu näkyy muutenkin, ja kuuluu, mistä Mänttäri on antanut näytteitä.
Tapio,
Sen lisäksi, että saan taholtasi tarpeetonta huomiointia helluntalaisena, niin esityksesi ja esiintymisesi on ”tyhmyytesi ylistystä”. Pyydän taas jälleen kerran, ettet enää tällaisia hyökkäyksiä toista.
Aloitetaan sitten helluntailaisen seurakuntaopin vertaaminen Ut:iin. Ehdotin kansojen tuomiosta keskustelua, Mat.25. Voit itse valita minkä kohdan tahansa. Kun helluntailaisuudessa painotetaan pysymistä kirjoituksissa, niin katsotaan, miten pysytään. Pietari kehottaa vastaamaan JOKAISELLE, joka kysyy uskon perusteita.
Kansojen tuomiossa Jeesus ei kysy asioita, joita vapaissa suunnissa ja kirkoissa painotetaan, vaan asioita, joista ne ovat hiljaa. Siten se ratkaisee iäisen osan, mistä ei puhuta. Miksi Jeesus ei kysy kirkkoa, helluntailaisuutta, uudesti syntymistä, kasteita? Ei erotella vanhurskaita, jota termiä käyttämällä uskovaiset ovat varastaneet taivaan itselleen, vaan oikeudenmukaisuutta, tekoja. Siten ateisti, homo ja entinen helluntailainen saattavat huomata olevansa lampaita, mutta ne, jotka varmimmin näkevät itsensä lampaina, huomaavat olevansa vuohia. Selittääkö yhteinen hämmennys sen, miksi vuohet ja lampaat ovat sekaisin tuomiosta? Varmaa on, ettei tuomio mene kristillisten oppien mukaan, sillä jos menisi, niin yllättyneitä olisi vain yksi ryhmä.
Mikä on Mänttärin tulkinta kansojen tuomiosta? Teikäläinen maailmanmatkaaja ja saarnaaja vastaan tyhmä sohvaperuna. Vähän epätasainen painoluokka, mutta koetan pysyä pystyssä.
Emme alota yhtään mitään, äläkä sinäkään jatka. Toivon hartaasti, että tällainen ’järjestely’ sopii sinulle nyt, ja tulevaisuudessa.
Toki tiesin, ettet tule vastaamaan. Näin siksi, että helluntailaisella teologialla on hyvin vähän tekemistä Ut:n kanssa. Jos vastaisit, lukijat näkisivät, että helluntailaisten raamatullisuus on bluffia.
Mutta ole huoleti. Eivät luterilaiset teologitkaan vastaa kysymyksiini. Teillä on yhteinen ongelma. Pyhät kirjoitukset ovat opetustanne vastaan.
Reijo M.
Toimit viisaasti kun et lähtenyt kilpaa jankuttamiseen. Sellaisella ei todisteta raamatullisuutta, vaan jotain aivan muuta. Arvostan tässä kohdin kärsivällisyyttäsi.