Psykoterapia = Maksullista ystävyyttä!
Tällaisen ystävyyden tarpeen määritteli Luther, koska ihmistäkin pitää hoitaa. Jos ihmisellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, Jeesuksen kautta hankittua, niin ei voidakaan hoitaa, kuin vain ihmistä, eli kuorta, jossa Jumalan ihmiseen asettama henki herää eloon vasta vähän ennen helvettiä.
Tällä kärkevällä viestilläni haluan kiinnittää huomioon määrittelyyn, “pitää hoitaa kokonaisuutta”, joka houkuttelee summittaiseen ymmärtämiseen.
Jeesus sanoi “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Matt. 11:28) Näissä Jeesuksen sanoissa on kaikki mitä ihmisen kaikki kolme kerrosta tarvii ja se tulee mahdolliseksi vain “epäinhimillisen” kerroksen kautta, ellei se ole kuolleessa tilassa.
Tähän haluan liittää, “sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:5b)
Ihminen on kokonainen vain Kristuksessa, mikä on Ylhäältä syntyneen olotila. Tätä uudestisyntynyttä osaa ei inhimillinen tiede, psykologinen terapia voi hoitaa. Se voi kuitenkin hoitaa sitä osaa, minkä hyvinvoinnista Lutherkin oli huolestunut. Eli psykoterapeuteille riittää töitä, mutta ei Jumalan Seurakunnassa.
Syy toistuviin huomioihini ihmisen viisauden ja Ylhäältä tulevan viisauden sekoittamiseen johtuu ensikädessä siitä, että Suomen helluntaiherätyksessäkin pidetään psykologiaa jopa edellytyksenä Pyhän Hengen toimivuudelle?? Tämä ‘ymmärrys’ kumpuaa akateemisista perusteluista, eli tittelit TM ja TT ikäänkuin velvoittavat kumoamaan ne alkuperäiset syyt, miksi Suomessa ja koko maailmassa on Tyhjästä syntynyt uskoontulleitten yhteisö, jota helluntalaisuudeksi kutsutaan. Tällä Tyhjästä syntymisellä tarkoitan helluntalaisuuden viimeisintä aaltoa 1900-luvun alussa.
Tämä ‘viimeinen aalto’ alkoi ja levisi vailla nikolaiittain oppia tai juuri siksi, koska itse Jeesus sitä vihaa, vt. Ilm. 2:6.
69 kommenttia
Ihmettelen, ettei kukaan tähän keskusteluun osallistuneista ole lukenut edes K24 etusivulla olevaa Olli Sepälän tiivistelmää Isto Peltomäen tutkielmasta, joka kait liittyy hänen väitöskirjaansa. Lukekaa myös pitempi kirjoitus Teologia- sivustolta, niinkuin Seppälä tiivistelmässään viitaa.
Mielestäni jo Seppälän lainaus osoittaa, että öljy ja vesi eli Seurakunnan sielunhoito ja sielunhoitoterapia, eivät toisiinsa yhdy muutenkuin jatkuvalla vatkauksella, josta saadaan kasaan uskottavan tuntuinen emulssio. Tämä emulssio on tarjolla mm. Seppo Jokisella ja Tommy Hellstenilä.
Seppälän tiivistelmässä on mahdollisimman oikein, kun hän kirjoittaa kristillisestä sielunhoidosta, mikä voi olla vain sitä mikä ei Raamatun kanssa ole ristiriidassa. Eli, ihminen, uskova, johdatetaan uskovan tukemana lähemmäs Jumalaa, vt. Jaak.5:14-16: Kutsutaan seurakunnan vanhimmat, jos on sairautta niin voidellaan heidät Ramatun opetuksen mukaan ja Jumala vastaa aina, joskus parantaenkin. Samassa yhteydessä synti, lankeemuskin voidaan tunnustaa ja tehdä siita paranus. Sitten 16. jae alkuperäisellä kielellä ja lähes kaikilla kielillä on kääntänyt sanan ‘paraptomia’ vika, virhe, erehdys. Mm. KJV kirjoitta ‘faults’. Ymmärtäisin, että tässä Jaakobibkirjeen kohdassa painotetaan tietoisen synnin, ‘hamartia’ ja paraptomia’ erehdyksen, vikojen jms. eron. Jumalan eteen tullaan tunnustaen ennen muuta synti / lankeemus, joka on se varsinainen vika, joka aina on huomioitava. Huomaamatonta syntia, lankeemusta ei ole. Puutteellisuutta ja lihallisen mielemme halua poiketa Jeesus-tieltä, ja Jeesuksen löheisyydestä, tulee uskovan elämää. Siksi on Seurakunnallinen sielunhoito, joka on yhtäkuin Jeesuksen tykö tulemista, ja toisen uskovan rinalla kulkemista. Tällaiseen , se hengelliseen ulottuvuteen ei millään tiedekunnala ole koulutusta.
Kuten jo olen maininnut, niin en ole pystynyt kommentoimaan täältä paikastani, jossa vielä viivyn viiko tai kaksi.
Tässä ketjussa, sen alussa oli vain asia,llisuutta ja aiheeseen puuttumista. Kuitenkin liian pian monen omat kaunat alkoivat sanella ilmaisuja. Niihin en nyt puutu, mutta katselen niitä kauemmin kun olen taas varsinaisissa kotioloissani.
Markku Hirn. Kiitos hyvistä kommenteista. Tässä(kin) koulutusasiassa Svenska Kyrkan on Suomea edellä.
Isto Peltomäen tutkimuksen lopputulema on selkeä. Maksettu terapia ei ole sama kuin raamatullinen sielunhoito, jonka kohteena on vain uskova, vaikka kuinka huonossa hapessa. Uskova autetaan takaisin, löhemmäksi ristiäJo viittaamani Jaak.5:13-16 selkeyttää rajankäynnin ulkopuolisten kanssa, koski se tarjottua apua tai haettua apua .
Nyt ei ole kysymys lääketieteen kliinisestä hoidosta niinkuin ei ole psykologiseta terapiastakaan, mikä ei sisällä mitään, mikä ei olisi ollut tiedossa ja käytössä koko ihmiskunnan olemassaolon ajan. Freud on psykoanalyysin luoja, eikä hänenkään mullistavat ideat olleet kuin ihmismielelle tyypillisiä kuvitteluja. Koko psykologia ottaa hallinnan freud-jung linjan luomilla käsitteillä ja sanoilla, joiden hallinta edellyttää psykologista tutkintoa.
Ihminen omassa olossaan on eläimen kaltainen, mutta Saatanan tukemana hänestä tulee eläin , jonka lahjat paholainen ‘jalostaa’. – tämä tylytys perustuu Jeesuksen sanaan, ‘kukaan ei voi palvella kahta herraa’. Ja ‘jokainen seisoo herransa edessä, joka hänet pitää pystyssä’.
Uskomaton ihminen ei hyödy hengellisestä sielunhoidosta, eikä uskomaton psykologi voi hoitaa hengellisesti. Henkinen hoito ei lähennä ketään Kristukseen. Englanniksi ,hengellinen ja henkinen ilmaistaan samalla sanalla ja on johtanut massiivisiin sotkuihin kirkkojen opetuksessa ja kirkkojen ulkopuolisessa asioitten henkeyttämisissä.
Ei ole terapeuttien ammattikunnan mollaamisesta, ainakaan minulla. Se pitäisi tulla selväksi jo alustukseni ensimmäisessä kapaleesa , kun sanoin olevani samaa mieltä Lutherin kanssa että ‘ihmistäkin pitää hoitaa’.
Kun ollaan Seurakunnassa koolla, uskovien kesken, niin se on tila, missä saamme olla rukouksin viemässä itsekunkin ahdingon Armonistuimelle. – Voi olla, etä tämä kuulostaa liian hengelliselta, kaanaan kieleltä, mutta jokainen sen ymmärtää, eli ei tarvita psykologista ammattisanastoa selventämään tai tekemään vaikutuksen.
Peltomäen viesti vetää selkeän rajan maksullisen terapian ja hengellisen sielunhoidon välille. “Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt”. Ei Raamatussa mutta raamatullinen. Palkanmaksaja määrittelee mitä ja miten työ tehdään. Markku H:n tavoin voi moni kunnallinen terapeutti kuulla, mitä pahaa helluntalaisuus on saannut aikaan. Samanlaista kerrontaa on parilta muultakin, josta pitäisi päätellä, että helluntaiseurakunnissa edesautetaan sekoamista tai ainakin uskontojen uhreihin liittymistä.
Tiedän miten henkisesti heikkoja kohdellaan helluntalaisissa paikallisseurakunnissa. Hengellistä sielunhoitoa harjoitetaan vain uskoville, oli hän kuin sekopäinen tahansa. Olen itse ollut koko elämäni ajan tukemassa henkisesti vaikeita tapauksia. Samoin isäni vieti paljon aikaa kaikenlaisten outojen kanssa. Vasta muutama vuosi sitten, Suomeen palattuani kohtasin monia ihmisiä seurakunnissamme, jotka kiitivät isäni väsymättömästä mielenkiinnosta heidän koukeroiseen tilanteeseensa. Mm. vankilassa uskoontulleita oli monia isäni yhteydessä. Nyt jo kuollut Kaapo (nimi muutetu), kärsi pitkää vankilatuomiota hyvin iljetävien rikosten vuoksi. Kaapon todistus oli voimakas. Hän kuitenkin muutaman vuoden kulutua sortui samaan syntiin. Suru oli suuri koko seurakunnalla. Tämä lankeemus toistui vielä kerran. Kaapo oli onneton, kun häntä vankilassa kävimme katsomassa. Vaikeaa oli viimeisen vapautuksenkin jälkeen, mutta seurakunta rukoili ja päivä kerallaan alettiin selviytyä. Kaapo oli vanhain kodissa viimeiset vuodet ja sinä aika hän vapautui taipumuksistaan. Hänelle käytiin viemässä ehtoollinen sänkyyn monen vuoden ajan. Kaapon vaiva oli mahdotonta hoitaa, mutta vaivattuna ja lopulta vaivaisena hän tervehti seurakuntaa ikäänkuin taivaasta ja vähän sen jälkeenhän kuoli.
On minulla henkilökohtaisia tapauksia, kuinka oudoista vaivoista, henkis-fyysistä on parannus tapahtunut hetkessä tai paremminkin tilanne normaaliksi on heti alkanut muuttua, kun Jeesuksen tykö ollaan yhdessä menty. Paljon on niitä, joiden kiusalliset taipumukset on pitkään ikäänkuin rukousalttarilla. Tuo alttari on usein ollut ojanpohja tai vastaava, kun olen sieltä kuullut nimeäni kutsuttavan.
On kaksi eri asiaa yrittää hoitaa ihmistä tasapainoiseen tilaan, jotta hän “selviytyisi” iankaikkiseen kadotukseen kuin kävellä uskovan rinnalla, jolla päästä viiraa., mutta jolla Jumalan Valtakunta on hänessä sisäisesti.
Reijo ” Psykoterapia = Maksullista ystävyyttä! Yleensä psykoterapia maksaa, mutta monesti kunnalta tai kelalta voi saada maksusitoumuksen ja saada sitä kautta apua ongelmiinsa. Jumala voi autaa sitäkin kautta, ei hänelle mikään ole mahdotonta. Myös kunnan mielenterveyspalvelut voivat olla apu henkisiin sairauksiin, olivat ne sitten traumaperäisiä, fyysisiä joilla on suorayhteys psyykkiseen hyvinvointiin ( Esim kilpirauhasen vajaatoiminta, tai sydänperäiset oireet).
Rippi-isänsä kanssa voi myös käydä läpi omina ongelmiansa, pahaeitansa ja miten taistella niitä vastaan, miten yleensä kilvoittelen kristittynä. Myös oma rukouselämä, kirkossa käynti ja ehtolliseelle osallistuminen auttavat. Kokonaisvaltaisuus auttaa ihmistä parantumaan.
Reijo on jo toinen kerta kun kirjoitat vastaavasta aihepiiristä. Psykologiaa ei tule demonisoida sen perusteella kuka sitä käyttää, kuka on asiakas tai auttaja. Ihmistä ei voida jakaa joihinkin osiin, niin että maallinen psykiatria hoitaa kuolleita ja kirkko hengellisiä asioita. Jako on teennäinen eikä vastaa koettua todellisuutta.
Rippi toimii edelleen voimakkaasti koska Jeesus sanoo Pietarille, helvetin portit eivät voita kirkkoa. Näin on maailman loppuun asti. Daavidin lankeemus koskettaa aina kokonaisuutta kuten Raamatusta saamme lukea. Emme tietäisi siitä jos siitä ei olisi kerrottu ja se olisi vain Jumalan ja Daavidin välinen asia.
Komppaan Samia. Pienenä täydennyksenä totean, että myös kolmijako henki – sielu – ruumis johtaa kovin helposti tällaisiin ongelmiin. Pitäisi osata nähdä metsä puilta myös Raamatun tulkinnassa ja ihmiskuvassa. Olen huolissani tällaisesta ajattelusta, jossa koko ihmisen kohtaaminen silputaan muutaman tekstiyhteydestä irrotetun raamatunlauseen (väärin)tulkinnan perusteella jumalasuhdetta koskevaksi hengen hoidoksi, psykologiseksi sielun hoidoksi ja ruumista koskevaksi kuntosalitreeniksi tai ravitsemusneuvonnaksi. Olkoonkin, että puhutaan ja käytännössä toimitaankin koko ihmistä ajatellen.
Antti Hämäläinen. Olen samaa mieltä kanssasi. Pekka Väisänen. Totta kai hyvä kristillinen sielunhoito ottaa huomioon jumalasuhteen ja uskon. Sen huomioi jopa maallinen psykologia ja -terapia yhä useammin. Kaksi näkökulmaa tähän. Ensinnäkin tiedän varsinkin konservatiivisten kristittyjen olevan usein pettyneitä kirkon sielunhoidon asiantuntijoiden “hengettömyyteen”. Väitteessä on mielestäni perää, mutta yleistykset ja leimaamiset ovat vaarallisia, jopa vahingollisia. Toiseksi on näet myös niitä, joita juuri “uskovien porukoissa” on satutettu syvästi. Tuhottu esimerkiksi ihmissuhteita, pakotettu uskonratkaisuihin tai luvattu ihmeparantumisia. He ovat terapian tarpeessa nimenomaan erimuotoisen hengellisen väkivallan vuoksi. Sielunhoitaja ei voi eikä saa painostaa vaan hän lähtee aina asiakkaan ehdoilla. On taitolaji omata itse vankka (herätys)kristillinen vakaumus ja siihen liittyvä huoli ihmisten autuudesta ja samalla kunnioittaa toista.
Ilmoita asiaton kommentti