Psykoterapia = Maksullista ystävyyttä!
Tällaisen ystävyyden tarpeen määritteli Luther, koska ihmistäkin pitää hoitaa. Jos ihmisellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, Jeesuksen kautta hankittua, niin ei voidakaan hoitaa, kuin vain ihmistä, eli kuorta, jossa Jumalan ihmiseen asettama henki herää eloon vasta vähän ennen helvettiä.
Tällä kärkevällä viestilläni haluan kiinnittää huomioon määrittelyyn, “pitää hoitaa kokonaisuutta”, joka houkuttelee summittaiseen ymmärtämiseen.
Jeesus sanoi “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Matt. 11:28) Näissä Jeesuksen sanoissa on kaikki mitä ihmisen kaikki kolme kerrosta tarvii ja se tulee mahdolliseksi vain “epäinhimillisen” kerroksen kautta, ellei se ole kuolleessa tilassa.
Tähän haluan liittää, “sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15:5b)
Ihminen on kokonainen vain Kristuksessa, mikä on Ylhäältä syntyneen olotila. Tätä uudestisyntynyttä osaa ei inhimillinen tiede, psykologinen terapia voi hoitaa. Se voi kuitenkin hoitaa sitä osaa, minkä hyvinvoinnista Lutherkin oli huolestunut. Eli psykoterapeuteille riittää töitä, mutta ei Jumalan Seurakunnassa.
Syy toistuviin huomioihini ihmisen viisauden ja Ylhäältä tulevan viisauden sekoittamiseen johtuu ensikädessä siitä, että Suomen helluntaiherätyksessäkin pidetään psykologiaa jopa edellytyksenä Pyhän Hengen toimivuudelle?? Tämä ‘ymmärrys’ kumpuaa akateemisista perusteluista, eli tittelit TM ja TT ikäänkuin velvoittavat kumoamaan ne alkuperäiset syyt, miksi Suomessa ja koko maailmassa on Tyhjästä syntynyt uskoontulleitten yhteisö, jota helluntalaisuudeksi kutsutaan. Tällä Tyhjästä syntymisellä tarkoitan helluntalaisuuden viimeisintä aaltoa 1900-luvun alussa.
Tämä ‘viimeinen aalto’ alkoi ja levisi vailla nikolaiittain oppia tai juuri siksi, koska itse Jeesus sitä vihaa, vt. Ilm. 2:6.
69 kommenttia
Itse psykoterapeuttina olen kokenut yhtä ja toista, sekä potilassuhteissa että psykoterapeutti yhteyksissä ,kun uskonnolliset asiat joutuvat huomion kohteeksi. Tein töitä keskisuuressa ruotsalaisessa kaupungissa usean vuosikymmenen. Siellä oli voimakas vapaakirkollinen läsnäolo . Tästä seurasi, että tapasin hyvinkin monta potilasta jolla oli vapaakirkollinen, myöskin helluntaiherätyksellinen, tausta.
Helluntaiseurakunta on poikkeuksellinen siinä, että se on ainoa yhteisö jossa olen omin silmin nähnyt kuinka uskonnollinen yhteisö onnistuu ottamaan huostaansa erilaisia alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjiä sekä “ammattirikollisia”. Eivät hekään onnistu kaikkien suhteen ,mutta aika monen suhteen kuitenkin.
Kun sitten tapasin heikäläisiä potilaana , mikä oli erikoinen kokemus, moni oli todella vaivaantunut , koska potilaaksi joutuminen oli eräänlainen takaisku. Tästä seurasi ,että jotkut olivat pettyneitä seurakuntaan. Joten keskustelut koskivat myöskin heidän suhdettaan Jumalaan, uskoontuloon, seurakunnan kykyyn otta vastaan ja hoitaa jäseniään, heidän henkilökohtaisten ongelmiensa lisäksi. Olen hieman huvittunut siitä ,että keskustelujen, terapian, kautta jotkut epäilijät palasivat seurakuntaan voitettuaan turhautumisensa sitä kohtaan.
Uskoon tulo on vahva motivaatio tehdä tiliä elämästään ja selvitellä kaikkea tapahtunutta elämän varrella. Uskoontulo ei automaattisesti paranna kasvuiän traumoja , köyhyydessä elämisen katkeruutta, rikolliseen alakulttuuriin elämistä, huumeiden antamaa onnen tuntoa ja vinoja sukupuolisia kokemuksia. Myöskään ihmissuhteet eivät automaattisesti loksahda paikalleen. Kaikkeen tuohon ammattiapu on hyödyksi, kun sielunhoito ei tavoita ongelmien monimutkaisuutta ja elämän mittaista vaikeata vaellusta.
Psykoterapian tärkein työkalu on ammattisuhde avunetsijän ja terapeutin välillä. Se ei ole ystäväsuhde, vaikka myönteinen ystävällisyys on välttämätön edellytys hoidon onnistumiselle. Jos terapeutti lankeaa ystävyyssuhteeseen , niin hän todennäköisesti vaarantaa hoidon. Että potilaalla on lämpimiä tunteita terapeuttia kohtaan, on sitten eriasia. Yleensä kun hoito on mennyt tarpeeksi pitkälle ja tarpeeksi hyvin ,niin molemmat osapuolet tuntevat olleensa työtoveruudessa , toimineet tiiminä vaikeiden ongelmien ratkaisemiseksi. Hyvin tehdyn työn jälkeen kumpikin kantaa sisällään myönteistä kokemusta josta he ovat oppineet tarvittavia oivalluksia.
Maksu on eräs osa potilaan sitoutumista ponnistelemaan terveytensä eteen. Hän ei osat ystävyyttä vaan ammattitaitoa.
Uskonsa kanssa painiskelevalle hyvä terapeuttinen kokemus on kuin uusi uskoontulo. On onnistuttu puhdistamaan jotakin likaa joka on tullut etsivän ja hänen Jumalansa väliin. Onko tässä Pyhä Henki ollut mukana tai ei, se nähdään sitten viimeisessä tuomioistuimessa. Pääasia on kuitenkin se että haavoja on parantunut ja etsijä voi jatkaa matkaansa.
Mänttäri lainasi jaetta: “Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. (Matt. 11:28)”
Lepo on käännös kreikan sanasta anapauo, jota käytetään myös ilmaisemaan sapatinlepoa. Puhumalla Vt:n esikuvista käsin Jeesus antaa sanoilleen laajemman merkityksen kuin suomalainen käännös antaa ymmärtää.
“Nostakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä olen lempeä ja nöyrä sydämeltä ja te löydätte sapatinlevon sielullenne.”
Miten Mänttäri tulkitsee jakeen linkitettynä Vt:n sanomaan? Entä muuttuuko Mäntärin tulkinta ja siten opetus, mikäli huomaat opettaneesi jotain sellaista, mitä Jeesus ei nimenomaan opettanut?
Kolme ajatusta. Ensinnäkin tunnen uskovia, jotka ovat sekä saaneet psykoterapiasta avun elämänsä ongelmiin että säilyttäneet uskonsa. Jopa niin, että usko ja koko elämä ovat tervehtyneet ja saaneet syvyyttä. Pitää tehdä ero hoitomenetelmien ja maailmankatsomusten välillä. Markku Hirn otti esiin paljon olennaisia kysymyksiä. Niille on rinnakkaisia kokemuksia myös muista kristityistä suunnista.
Toiseksi blogisti ei huomioi sitä, että psykoterapiaa harjoitetaan myös monista muista lähtökohdista käsin kuin Sigmund Freudin ja C. G. Jungin. Psykologia on tieteenala, joka jatkuvasti kehittyy ja korjaa itseään. Tiedän toki, että mitä tahansa tieteenalaa voidaan käyttää väärin tekemällä siitä kristinuskon korvike (tunnen henkilön joka teki itselleen epäjumalan Eino Kailan psykologisista näkemyksistä; Kaila muuten ei hyväksynyt Freudia.
Kolmanneksi hengellinen huomio. Uudestisyntyminen koskee kyllä koko ihmistä sikäli että joko on tai ei ole Jumalan lapsi. Ja aivan samalla tavoin kuin uskova tarvitsee syöpähoitoja tai kirurgia hän voi tarvita psykoterapiaa ja/tai psyykenlääkkeitä. Mielestäni monet uskovat päin vastoin tarvitsevat juuri psykotetapiaa ja rohkaisua ammattiavun käyttöön sen sijaan että juoksevat esirukoilijalta toiselle etsimässä apua.
Mielenkiintoinen aihe. Ihmiset etsivät ja usein ihminen hakee ahdistukseensa apua jostain. Mistä apua saa?
Usein ihminen on yksin ja yksin monet myös etsivät apua esim. kirjaston sielunhoito-oppaista tai kirjakauppojen hengellisten kirjojen oppaista. Raamattukin vielä löytyy kirjakauppojen hyllyllä. Tosin en usko, että enää kauan.
n.20 vuotta sitten kirjakaupoissa oli laajasti Hengellistä kirjallisuutta monelta hengellsien liikkeen kustantajalta laaja-alaisesti. Ei ole enää.
Nykyisin kun etsit kirjakaupasta Hengellistä kirjallisuutta, niin lähes kaikki henkisen kasvun oppaat ovat “psykologian” alla ja Raamattu löytyy “muu tieto” osastolta Tarot oppaan vierestä. Raamatusta on tulossa julkiseti taikauskoon verrataavaa ja se tulee olemaan tämän kansan tulevaisuutta. Ikävä kyllä, koska tähän suuntaan halutaan yhteiskunnassa mennä.
Itse olen sitä mieltä, että on Hengellistä puoskarointia ja henkistä (psykoterapiaa) puoskarointia. Paavalista Festus sanoi suurella äänellä: “Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut.” mutta kuitenkin Jeesuksen ja Paavalin opetukset ovat vapauttaneet esim. minut uskonnollisuudesta, joka saattaa olla pahin vankila ihmiselle, jolla on herkkä omatunto. Kristus ja Paavali taas eivät sido taakkoja herkälle omalle tunnolle, vaan Tuovat Iloa ja Rauhaa Pyhässä Hengessä. Usko ja luottamus Jumalaan on vahvistunut samaan aikaan, kun suhde uskonnollisuuten on heikentynyt.
Psykoterapia ja humanismi saattaa olla Jumalan kieltävissä käsissä vaarallista, mutta yhtä vaarallinen voi olla Kristitty sielunhoitaja, joka ei tunne Jumalan Armoa Kristuksessa. Lakihenkinen uskonnollinen yhteisö voi olla ihmiselle maanpäällinen painajainen. On myös hyvä käsittää, ettei uskosta osaton “Festus” voi käsittää mistä Paavali puhuu. “Festuksista” ei siis ole sielun hädässä olevan uskovan avuksi.
Kiitos Reijolle vaikean ja monisyisen aiheen esille nostamisesta.
Markku Hirn toi esille: “Eihän terveet tarvitse parantajaa.”
Siis mitä tuo tarkoittaa suhteessa Jumalaan?
Ihminen syntyy erossa Jumalasta eli on hengellisessä mielessä “sairas” eli syntinen.
Jeesus tuli parantamaan tämän “sairauden” eli kutsumaan ihmistä parannukseen ja näin uudestisyntymään Jumalan hengestä.
Reijo Mänttäri. Sinulla on kova tarve kyseenalaistaa psykologian tieteellisyys ja korostaa yleensäkin tieteellisen ja tiedettä soveltavan toiminnan kaikinpuolista riittämättömyyttä verrattuna uskoon. Sellaisena kuin sinä uskomisen ymmärrät. Ihmettelen kyllä, miksi. Sitä paitsi psykologia tieteenalana EI todellakaan alkanut Freudista vaan antiikin Kreikasta. Freud nosti kyllä ainutlaatuisella tavalla esille tiedostamattoman suuren merkityksen. Ei kirurgiakaan alkanut esimerkiksi modernista nukutuksesta 1800-luvun puolivälissä vaikka tuo taito loi aivan mullistavia näköaloja. Tieteen historia on monipolvinen juttu.
Kommentteja lukiessani ymmärsin miksei kirkkomme lupaamaansa sielunhoitoa tee julkiseksi vaikka pyydettäessä lupaa olla asialle käytettävissä, ja tähän en nyt suoraan liitä herätysliikkeittemme tai erilaisen “herätyskristillisyyden” suuntia uskomisen huomaamisen asiassa.
Olen aiemmin asiasta kommentoinut ja asiaan palaan kun siltä alkaa näyttämään.
Kysymys on siitä kun vähemmän kristillistä muistia omaava Ihminen tulee kirkkomme papin puheille hädässään, niin olisiko näin asian vaativan tahi tarvitsevan Jumalan mukaan ottamista lähtökohtaisesti vaivaa käsittelemään vai onko niin ettei muuta ymmärrystä kirkostamme löydy.
Sielunhoidolla kirkoissa, esim. saksalaisella puolella, on hyvää perinnettä sielunhoidossa. Onko tosiaan näin ettei mitään ole vahinnossakaan kulkeutunut Suomen Siioniin.
Pekka Väisänen. Sielunhoito on käsitteenä hyvin monisyinen juttu ja sitä on montaa eri sorttia. Koska en ole sielunhoidon asiantuntija enkä psykologi en voi kommentoida kuin yleisellä tasolla. Kyllä meillä kuitenkin kirkon sisällä on vankka kokemus aihepiiristä Sairaalapastoreista ja perheneuvonnan ammattilaisista sielunhoitoon syventyneisiin seurakunnan työntekijöihin sekä teologialtaan “liberaaleista” “konservatiivisiin” ja herätyskrisillisiin. Vai olisiko niin, että itse sielunhoitoon kohdistetaan keskenään täysin ristiriitaisia odotuksia ja mielikuvia?
Minulla ei olekaikkia yhteydenpitoon tarvittavia välineitä, koska olen poissa kotoa ja poissa kotimaasta. Täällä on paljon kommentoitavaa minunkin puolelta, mutta olosuhteet sallivat hitaan reagoinnin.
Kiinnittäisin kuitenkin huomion Kotimaan artikkeliin, missä on mielestäni erinomaisesti oivallettu psykoterapian kuulumatomuus kuolemanjälkeiseen tilaan ja ennen kuolemaa uskovaisuuteen. Eli psykoterapia ei tutkiskele asioita ainoalla raamatullisella tavalla, eli hengellisesti., joka kuitenkin on ainoa tapa uskovien tutkiskella.
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
Reijo, oletko itse saanut psykoterapiaa, jos olet niin minkälaista? Mistä olet muodostanut käsitykset psykoterapiasta?
Ilmoita asiaton kommentti