Tasa-arvoinen avioliittolaki ja demokratia

Osa tämän lukijoista vastustaa ehdotusta avioliittolain muuttamisesta ja osa kannattaa. Osalla perustelut nousevat Raamatusta ja osalla ei. Näistä asioista on jo keskusteltu tarpeeksi, ja toivon että nyt voidaan keskittyä muuhun. Ja koska toive ei muuten toteudu, tulen tämän (ja vain tämän) kirjoituksen kommenteista poistamaan kaikki sellaisen kommentit; nyt ei puhuta asiasta vaan meta-asiasta.

Ensinnäkin esitetty muutos on nähdäkseni selvä yksittäinen päätös ilman laajempia kytköksiä. Esimerkiksi ”Arvonlisävero alas!” ei olisi sellaisenaan toteutettavissa: sen lisäksi tulisi joko vähentää valtion menoja tai nostaa joitakin muita veroja. Juuri yksittäisessä erilliskysymyksessä kansalaisaloite on omiaan. Ollaanko tästä eri mieltä?

Toiseksi mielipidemittausten mukaan kohtuullinen enemmistö suomalaisista kannattaa lain muuttamista. Suhteet eivät kuitenkaan ole 90-10 tai edes 80-20 vaan pikemminkin ehkä luokkaa 60-40. Voi kritisoida mediaa joka on ”aivopessyt” kansalaiset tms, mutta joka tapauksessa enemmistön kanta on selvä. Ollaanko tästä eri mieltä?

Valituksi tulleiden kansanedustajien enemmistö on vaalikoneissa ennen vaaleja ilmaissut kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia. Tässäkään enemmistö ei ole kovin suuri, mutta kiistaton kuitenkin; suhde ei ole 101-99 eikä 102-98. Tästä tuskin on eriäviä mielipiteitä?

On ilmeisesti niin, että lakiovaliokunnassa lain muuttamista vastustaa niukin mahdollinen enemmistö, kannattajia on yksi vähemmän. Tässä ei ole mitään kummallista: jos valitaan satunnaisesti noin kymmenesosa 200 kansanedustajasta, voi valituksi tulleiden enemmistö vastustaa sitä, mitä 60% kansanedustajista kannattaa. Käsittääkseni valiokunta voi estää lakiesityksen etenemisen suureen saliin.

Ja nyt se olennainen kysymys: Toimiiko lakiovaliokunnan jäsen oikein estäessään lain etenemisen? Toisin sanoen, onko tärkeintä ajaa omaa kantaa kaikin keinoin jotka järjestelmä sallii, vai sallia demokratian toimia, vai onko vain mentävä mekaanisesti sääntöjen mukaan, kun säännöt nyt sattuvat olemaan nykyisen kaltaiset?

Vastauksen ohella toivon pohdittavan kuvitteellista toista tilannetta: Oletetaan että aborttilain kiristämisestä tehty kansalaisaloite olisi vastaavassa tilanteessa. Olisiko vastaus silloinkin sama kuin nyt?

 

  1. Esille nousi kysymys siitä, onko 166 tuhatta paljon vai ei.

    Ongelmaan olisi minusta yksinkertainen ratkaisu. 1) Määrätään, että kaikki aloitteet on vietävä myös kansalaisaloite.fi-sivustolle mahdollisen paperikeräyksen lisäksi. 2) Em. sivustolla mahdollistetaan myös negatiivinen ääni. 3) Negatiivisia ääniä sallitaan annettavaksi myös paperilla esimerkiksi niin, että kirjaston tms. julkisen tilan jossa voi antaa myönteisiä ääniä on mahdollistettava tämä.

    Eduskunta käsittelisi aloitteen kuten ennenkin. Kuitenkin, jos esim. 51 tuhatta kannattaa ja 200 vastustaa, Eduskunnan olisi helppo ottaa tämä huomioon päätöksenteossa.

    • Tässä on hyvä ottaa huomioon myös se, että esim. tuon 166 000 äänen saamiseen on käytetty paljon monenlaisia kikkoja. En usko, että ilman äänekästä propagandaa ja esim. nuorten ja opiskelioiden äänten kalastelua tuo määrä olisi täyttynyt. Mukana on varmasti paljon myös yleistä ”kapinaa” järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sen lainsäädäntöä vastaan itse ko. asian ohessa.
      Tällaisian aikoina kuten nyt, on helppo purkaa omaa turhautumistaankin vaikkapa kansalaisaloitteisiin.

    • Salme, vastaavat argumentit voidaan kääntää melkein mihin tahansa asiaan. Vanhusten ääniä ei voi laskea kun mummut on helppo huijata mukaan, työikäisethän eivät ehdi tutustua asiaan kunnolla kun ovat uraputkessa ja perhettäkin kasvattavat jne. Tai vaikka kristinuskoa kannatetaan vain siksi, että valtio ajaa sitä niin voimakkaasti lastentarhoista alkaen.

    • Jori, kyllä teoriassa noinkin. Mutta en ole huomannut aktiivista propagandista vaikuttamista esim. mummoihin tai muihin mainitsemiisi ryhmiin.

    • No jos vaikka saarnaaja kertoo seurakunnalleen että homoseksuaalisuus on väärin? Yhtä lailla se on aktiivista vaikuttamista.

      Ei tämä maa mikään P-Korea ole. Tällainen ”aktiivinen vaikuttaminen” tunnetaan meillä lännessä enemmänkin nimillä ”vapaa lehdistö” ja ”sananvapaus”.

    • Jori, en sanonutkaan, että aktiivinen vaikuttaminen on väärin. Tarkoitin, että sen kautta saadaan mukaan ehkä sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muuten kiinnittäisi asiaan huomiota tai jotka ovat alttiita joukon mukana menemiseen tai jotka haluavat miellyttää muita ollakseen hyväksyttyjä omassa porukassaan, tai jotka purkavat muita ahdistuksiaan/turhautumiaan kirjoittamalla nimensä johonkin aloitteeseen ja kokevat näin vaikuttaneensa edes johonkin asiaan.

    • Salme, edelleen kaikki tuo pätee myös vastapuoleen. Yleistän kysymyksen:

      Keiden mielipiteet tulee ottaa täydellä painoarvolla mukaan yhteiskunnan päätöksenteossa?

      Nykyisen lain vastaus on ”18 vuotta täyttäneiden”. Toki voi kysyä keitä kuunnella, vaikka äänioikeus muodollisesti kaikilla olisikin. Vastauksen ei pitäisi riippua siitä mitä asiaa kysytään.

      Vanhoja, koska kokemusta? Nuoria, koska muutokset ehtivät vaikuttaa heihin? Yliopistoväkeä, koska kaiketi oppineita? Mensan jäseniä, koska älykkäitä? Lapsia kasvattaneita, koska on laajempi näkemys yhteiskunnasta?

    • Nuo 160 000 muistavat kyllä, jos lakialoite kaatuu valiokuntaan. Jos näin käy, niin kansalaisaloite vaikuttamiskeinona voi Suomessa jäädä marginaaliin. Jos niin käy, niin monen kansanvallan merkityksestä kailottaneen poliitikon puheet asettuvat outoon valoon.

      Näyttää siltä, että suoraa kansalaisvaikuttaminen, suora kansanvaali mukaanluettuna, on hyvin vaikea istuttaa edustukselliseen demokratiaan.

    • Minusta on halpamaista leimata seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuuden kannattaminen ”kapinaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan”. Minun mielestäni ei ole mitään syytä epäillä, etteikö jokainen aloitteen allekirjoittanut ollut sydämessään sitä mieltä, että sitoutuneet samaa sukupuolta olevat parit ansaitsevat oikeuden avioliittoon siinä missä eri sukupuolta olevat parit.

      Samaan aikaan kansalaisaloitteen kanssa internetissä kiersi adressi avioliittolain muuttamista vastaan. Siihen pystyi vastaamaan myös anonyymistä. Se on kerännyt noin 40,000 allekirjoitusta. Adressin laatijaksi mainitaa Suomen Evankelinen Allianssi.

      Homovastaisen adressin allekirjoittajissa on paljon marjattoja, taunoja, keijoja ja inkereitä, joka antaa jotain kuvaa adressin allekirjoittaneiden ikäjakaumasta. Lisäksi houkkoon mahtuu mm. Perse Huåra, Harry Potter ja spöröspöröspörpö spörö. Viimeksi mainittu asuu Lahdessa. Potter mainitsee kotikunnakseen Tylypahkan.

    • ”Perse Huåra, Harry Potter ja spöröspöröspörpö spörö. Viimeksi mainittu asuu Lahdessa. Potter mainitsee kotikunnakseen Tylypahkan.” Nämä nimerkit olivat siis allekirjoittaneet adressin avioliittolain muuttamista vastaan.
      No, jokainenhan ymmärtää, että he eivät olleet tosissaan allekirjoituksensa suhteen vaan heidän tarkoituksensa on ollut pilkata ko. lakialoitetta.
      Ehkäpä he ovat allekirjoittaneet asian puolesta olleen kansalaisaloitteen ihan omilla nimillään.

    • Salme Kaikusalo: On hienoa, että kerroit, että esimerkiksi minä kapinoin järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Kukaan muu ei siitä ole ennen huomauttanut. Nyt tämäkin tiedetään.

    • Matti Pulkkinen, minä en ole missään maininnut nimeltä, että sinä kapinoit järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan. Jos itse koet niin tekeväsi niin ja kerrot sen täällä, niin se on sinun oma asiasi.

    • Salme, tuohon Stillerin kirjoitukseen pari kommenttia. Etujärjestöjen eräisiin tehtäviin kuuluu mielestäni tiedonvälittäminen ja siitä huolehtiminen, että etujärjestön viiteryhmästä käytettäisiin julkisessa keskustelussa tarkoituksenmukaisia ilmaisuja. Kummallista, että Stiller nostaa tämän aivan tavanomaisen perustehtävän esille juuri SETAn yhteydessä.

      En tiedä, mitä juutalaisuuden suuntausta Stiller edustaa, mutta näistä tämänkin foorumin kuvioista tiedän, että monelle kristitylle oikea määrittely ja sen sanallinen ilmaus (semantiikka) ovat hyvin tärkeitä asioita. Eli että onko vanhauskoinen, herätysliikekristitty, konservatiivikristitty, viidesläinen, Luther-säätiöläinen, lähetyshiippakuntalainen, kansanlähetystä lähellä oleva jne. tai että rukoillaanko vai eikö rukoilla parisuhteen puolesta vai parisuhteensa rekisteröineen puolesta vai että siunataanko vai vihitäänkö ja saako siinä yhteydessä sanoa sen tai tämän sanan.

    • Ihmisiä on erilaisia. Minusta se on hyvä tiedostaa ja lisäksi on kohteliasta pyrkiä käyttämään heistä oikeita termejä. Ei yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että torjutaan kaikki sellainen, mitä ei itse kyetä ymmärtämään.

      Toisekseen minusta jokaiselle ihmisryhmälle kuuluu demokraattinen kohtelu. Minun mielestäni sitä ei edes pitäisi joutua vaatimaan saati että sen vaatimisessa olisi jotain pahaa.

      Ilkeämielinen on sellainen asenne, että demokraattinen kohtelu kuuluisi vain jollekin yksittäiselle ryhmälle.

    • Ehkäpä Stiller halusi kiinnittää huomiota nimien monenkirjavuuteen. Ennen oli vain miehiä ja naisia. Sittemmin paljon uusia ryhmiä.

    • Kansalaisaloitteen sähköinen allekirjoittaminen vaatii vahvaa tunnistautumista. Ylipäätään kyseessä on viranomaisia ja väärän henkilötiedon antaminen on rikos, josta rangaistuksena on 6 kuukautta vankeutta (Rikoslaki 16. luku 5. pykälä).

      Vaikka nimiä kerätään internetissä, täytyy muistaa, että kyseessä ei ole mikään gallup vaan se on virallinen toimenpide, jossa viranomaisen harhaanjohtaminen on rikos samoin kuin toisen henkilöllisyydellä esiintyminen.

      Vähintään 50,000 allekirjoitusta saaneen aloitteen allekirjoittajien nimilista on julkista tietoa, jonka kuka tahansa voi hankkia itselleen.

  2. Nuo 160 000 muistavat kyllä, jos lakialoite kaatuu valiokuntaan. Jos näin käy, niin kansalaisaloite vaikuttamiskeinona voi Suomessa jäädä marginaaliin. Jos niin käy, niin monen kansanvallan merkityksestä kailottaneen poliitikon puheet asettuvat outoon valoon.

    Pitää paikkansa. Jos niin käy, että valiokunta kaataa lakialoitteen, tulee kyllä väistämättä tunne, että ihmisten/kansalaisten mielipiteellä ei ole minkäänlaista merkitystä. Että on aivan sama mitä sanotaan tai mitä mieltä ollaan, pieni ryhmä ihmisiä on valmiiksi sopinut ja päättänyt lopputuloksen jo ennenkuin asia on edes käsitelty. Minusta se ei ole demokratiaa.

    • Kohta samat valiokuntasankarit alkavat taas vaatia kansanvaalia EU:ssa pysymisestä. Kannattaa silloin muistaa tämänpäiväiset puheet.

    • Valiokunta ei voi kaataa lakialoitteita vaan sen tulee käsitellä ne eduskunnan sääntöjen mukaisesti. Edustaja Männistön työryhmän jättämä lakialoite oli poikkeus, koska sen osalta valiokunnalla oli valta käyttää harkintaa ja lisäksi maan tapaan kuuluu, että alle 100 edustajan aloitteita ei käsitellä. Kansanedustajien jättämän lakialoitteen käsittelemättä jättäminen oli vallitsevan käytännön mukaista vaikka valiokunta olisi voinut päättää toisin.

      Lainsäädännöstä päättäminen on eduskunnan tehtävä. Valiokunnilla ei ole sellaista roolia, että valiokunnan jäsenet voisivat omien mielipiteidensä mukaisesti äänestää, mitä lakialoitteita hyväksytään ja mitä hylätään. Jos meillä demokratia toimii, ajatus siitä, että lakivaliokunta voisi jättää kansalaisaloitteen käsittelemättä edes silloin kun valiokunnan jäsenet vastustavat esitystä, on täysin teoreettinen.

      Esimerkiksi kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämisestä lähetettiin maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Valiokunnan enemmistö vastusti aloitetta, mutta käsitteli sen kuten valiokunnan pitääkin. Valiokunta jätti eduskunnalle mietinnön, jossa se kehotti hylkäämään aloitteen. Eduskunta teki asiassa päätöksen ja hylkäsi aloitteen sen toisessa käsittelyssä.

      Jos oletetaan, että kansalaisaloitteet saavat yhdenvertaisen kohtelun, tämä on se malli, jolla tämäkin aloite tulee käsitellä. Olisi kovin outoa, jos tässä päädyttäisiin muunlaiseen käsittelyyn varsinkin kun tällä aloitteella on käsittääkseni noin kolminkertainen määrä allekirjoittajia turkistarhausaloitteeseen verrattuna.

  3. En ymmärrä, mikä tässä asiassa on niin epäselvää. Eduskunta tekee omat päätöksensä. Kirkko voi antaa lausuntonsa, jos pyydetään. Päätösvaltaa sillä ei eduskunnan lainsäädäntötyöhön ole. Kirkko ei ole pakotettu vihkimään samaa sukupuolta olevia. Tai jos pakotetaan, vihkimisoikeudesta voi luopua. Niin tulisi muutenkin tehdä. Kirkon tehtävä on siunata ne liitot, jotka katsoo Jumalan tahdon mukaisiksi. Minä olen ymmärtänyt, että ne liitot ovat miehen ja naisen liittoja kirkon kannalta. Tosin itse olen aika varautunut vihkimään kristilliseen avioliittoon myös moneen kertaan eronneita miehiä ja naisia. Mutta ei kukaan minua sellaiseen pakotakaan. Juridisesti avioliittojen vahvistaminen on yhteiskunnalle kuuluva tehtävä.

    • Mä luulen, että joillakin kirkon jäsenillä on jonkinlainen vallanhimo, jonka takia he haluavat puuttua siihen, millaisiin parisuhteisiin valtion virasta (maistraatti) vihkiin kirkkoon kuulumattomia kansalaisia.

      Tämä poikii vastareaktion. Jumalan tuputtaminen yhteiskunnan lainsäädäntöön ja uskonnottomien ihmisten elämään voimistaa vaatimusta vaatimusta uskonnon sulkemisesta pois ”julkisesta tilasta”. Se on luonnollinen reaktio tilanteessa, jossa omalla vakaumuksella yritetään asettaa rajoitteita toisen ihmisen elämään.

    • ”Mä luulen, että joillakin kirkon jäsenillä on jonkinlainen vallanhimo, jonka takia he haluavat puuttua siihen, millaisiin parisuhteisiin valtion virasta (maistraatti) vihkiin kirkkoon kuulumattomia kansalaisia.”

      Eiköhän sen saman ”vallanhimon” innoittamana nm Jusu Vihervaarakin lobbaa täällä.

    • Olli,

      Mielestäni minä olen puolustamassa samaa sukupuolta olevien parien yhdenvertaisia oikeuksia sen sijaan, että olisin ”vallahimoissani” puuttumassa toisten ihmisten elämään ja esittämässä niihin sääntöjä tai rajoituksia.

      Mielestäni syytöksesi menee harakoille. Ehkä kuitenkin vain sokeasti kopioit minun tekstiäni ajattelematta sitä itse sen pidemmälle?

    • Jusu, on aika turhaa syyttää vallanhimosta ihmisiä, joilla on eri käsitys avioliitosta kuin itselläsi. Sinulla perusteet kannallesi ovat erilaiset, mutta yhtäkaikki samaa valtaa me käytämme kukin asiasta päätettäessä. Turha nurista siitä, että kirkko kuitenkin vielä on merkityksellisempi instituutio kuin esim. SETA, koska sillä on enemmän jäseniä. Niin, jäseniä, joista monella sattuu asiasta olemaan eri käsitys kuin itselläsi.

    • Olli,

      Ylen teettämän tutkimuksen mukaan enemmistö evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä kannattaa ehdotettua avioliittolain muutosta sekä samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä.

      Setan jäsenyys ei ole mikään mittari ihmisen arvomaailmalle. Esimerkiksi minä en ole Setan jäsen. Setan tavoitteena on se, että jonain päivänä asiat olisivat niin hyvin, ettei sitä tarvittaisi. Se on tyypillistä ihmisoikeusjärjestöille, että ne pyrkivät tekemään itsestään tarpeettomia.

    • Entä sitten v gaika kirkko saisi asiasa velvoitteenkin? Siksi paljon se nauttii kaikenlaisia valtion sille antamia etuja!

    • Se, että seurakunnat tekevät itsenäisiä päätöksiä lähetysrahoista tai kirkko omissa toimielimissään päättäisi vihkiä samaa sukupuolta olevia, ei ole pakottamista. Se ei ole pakottamista siltikään vaikka kirkossa olisi ryhmä jääriä, jotka tällaista vihkimistä vastustaisivat ja kokisivat kirkon nuorempien jäsenten näkemykset pakottamiseksi.

      Jos kirkko jotain itse päättää, kyse on silloin kirkon omasta tahdonilmaisusta. Lakialoitteessa tehdään hyvin selväksi, että sillä ei puututa kirkon sisäisiin asioihin. En myöskään näe tendenssiä, että eduskunnalla tai hallituksella olisi halua puuttua kirkon oppiin (yhtä ministeriä lukuunottamatta). Pikemminkin näen tendenssin erottaa valtiota ja kirkkoa toisistaan kuin sitoa kirkkoa tiukemmin maallisen vallan kontrolliin.

    • Ehkä kyse ei ole pakottamisesta, mutta jonkinasteisesta rahoilla kiristämisestä kuitenkin, kuten täälläkin on useaan otteeseen ja monen kommentoijan kirjoittamana todettu.
      Viestihän on selvästi ”Jos suostutte olemaan samaa mieltä kanssamme, saatte edelleen lähetysmäärärahoja. Ellette, niin määrärahat loppuvat.”

    • Minusta kyse ei silloin ole pakottamisesta tai kiristämisestä, jos päätökset ovat kirkon ja seurakuntien itsensä tekemiä. Oli erikoinen ajatus, että kirkko kiristäisi itseään.

  4. Kirkko ei kiristä itseään, sillä se on hyväksynyt kaikki seitsemän lähetysjärjestöä kirkon lähetysjärjestöiksi. Joissakin seurakunnissa on yksittäisiä luottamushenkilöitä, jotka eivät tätä hyväksy ja haluavat lopettaa joiden järjestöjen lähetysmäärärahat elleivät ko. järjestöt suostu heidän vaatimilleen linjoille. Rahojen myöntämisellehän ei ole mitään estettä.
    Seurakunnissa valuustoissa/neuvostoissa on siis kahdenlaista ajattelua ja jos rahojen lopettamista vaativia on enemmän, he saavat vaatimuksensa läpi huolimatta siitä, mikä on seurakuntalaisten antama kannatus ko. järjestöille.

    • Yksittäisillä ihmisillä on aina ollut yksittäisiä mielipiteitä. Seurakunnat toimivat kuitenkin demokraattisesti siten, että enemmistön mielipide edustaa seurakunnan mielipidettä. Edelleenkään se ei ole seurakunnan pakottamista tai seurakunnan kiristämistä, että seurakunta itse tekee itsenäisesti päätöksensä.

      Käsittääkseni missään seurakunnassa kyse ei olisi ollut siitä, että yksittäinen luottamushenkilö olisi kiristänyt tai pakottanut seurakuntaa tekemään mitään. Ymmärtääkseni aina on ollut kysymys siitä, että demokraattisesti valittujen päättäjien enemmistö on tehnyt päätökset siitä, mitä lähetysjärjestö seurakunta haluaa tukea.

      Mielestäni se olisi kiristämistä, että seurakunta pakotettaisiin antamaan tukia sellaisille järjestöille, joille se ei halua. Ymmärsin, että tällaista painostusta on ollut myös ilmassa.

      Tiedän, että tämä on sinun lempiaiheesi, mutta olen hieman sitä mieltä, että se ei varsinaisesti liity Mäntysalon blogin aiheeseen.

    • Minä muuten en näe mitä erikoista kiristämistä siinä olisi, että (virallisen) vihkimisoikeuden ehtona olisi vihkiä kaikki. Toki sääntöjen pitäisi olla sitten samat, ts. esimerkiksi katolisen kirkon pitäisi vihkiä eronneetkin.

      Valtion juridisen tehtävän, vihkimisen, luovuttaminen uskontokunnille ei ole mikään välttämättömyys, eikä sellaisen poistaminen rikkoisi kenenkään oikeuksia.

    • Olen viimeaikoina yrittänyt tehdä parhaani, jotta kommentoisin lempiaihettani vain lempiaihettani koskevien blogien ja uutisten yhteydessä enkä tuputtaa sitä jokaiseen keskusteluun, johon se ei kuulu. Mielestäni olen onnistunut tässä paremmin kuin aikaisemmin.

    • Kyllä se näkyy olevan monien f ndamentalistienkin lempiaihe päätellen siitä että Jusun aiheen ketjut keräävät ylivoimaisesti esim. suhteessa 100:5 kommentteja palstalla.

    • ”Mielestäni olen onnistunut tässä paremmin kuin aikaisemmin.” Jusu

      Olen samaa mieltä. Olet onnistunut ihan hyvin.