Tasa-arvoinen avioliittolaki ja demokratia
Osa tämän lukijoista vastustaa ehdotusta avioliittolain muuttamisesta ja osa kannattaa. Osalla perustelut nousevat Raamatusta ja osalla ei. Näistä asioista on jo keskusteltu tarpeeksi, ja toivon että nyt voidaan keskittyä muuhun. Ja koska toive ei muuten toteudu, tulen tämän (ja vain tämän) kirjoituksen kommenteista poistamaan kaikki sellaisen kommentit; nyt ei puhuta asiasta vaan meta-asiasta.
Ensinnäkin esitetty muutos on nähdäkseni selvä yksittäinen päätös ilman laajempia kytköksiä. Esimerkiksi "Arvonlisävero alas!" ei olisi sellaisenaan toteutettavissa: sen lisäksi tulisi joko vähentää valtion menoja tai nostaa joitakin muita veroja. Juuri yksittäisessä erilliskysymyksessä kansalaisaloite on omiaan. Ollaanko tästä eri mieltä?
Toiseksi mielipidemittausten mukaan kohtuullinen enemmistö suomalaisista kannattaa lain muuttamista. Suhteet eivät kuitenkaan ole 90-10 tai edes 80-20 vaan pikemminkin ehkä luokkaa 60-40. Voi kritisoida mediaa joka on "aivopessyt" kansalaiset tms, mutta joka tapauksessa enemmistön kanta on selvä. Ollaanko tästä eri mieltä?
Valituksi tulleiden kansanedustajien enemmistö on vaalikoneissa ennen vaaleja ilmaissut kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia. Tässäkään enemmistö ei ole kovin suuri, mutta kiistaton kuitenkin; suhde ei ole 101-99 eikä 102-98. Tästä tuskin on eriäviä mielipiteitä?
On ilmeisesti niin, että lakiovaliokunnassa lain muuttamista vastustaa niukin mahdollinen enemmistö, kannattajia on yksi vähemmän. Tässä ei ole mitään kummallista: jos valitaan satunnaisesti noin kymmenesosa 200 kansanedustajasta, voi valituksi tulleiden enemmistö vastustaa sitä, mitä 60% kansanedustajista kannattaa. Käsittääkseni valiokunta voi estää lakiesityksen etenemisen suureen saliin.
Ja nyt se olennainen kysymys: Toimiiko lakiovaliokunnan jäsen oikein estäessään lain etenemisen? Toisin sanoen, onko tärkeintä ajaa omaa kantaa kaikin keinoin jotka järjestelmä sallii, vai sallia demokratian toimia, vai onko vain mentävä mekaanisesti sääntöjen mukaan, kun säännöt nyt sattuvat olemaan nykyisen kaltaiset?
Vastauksen ohella toivon pohdittavan kuvitteellista toista tilannetta: Oletetaan että aborttilain kiristämisestä tehty kansalaisaloite olisi vastaavassa tilanteessa. Olisiko vastaus silloinkin sama kuin nyt?
86 kommenttia
Minun käsittääkseni prosessi menee siten, että eduskunnan täysistunto käsittelee lakialoitteen, jonka jälkeen se päättää, mihin valiokuntaan se lähetetään lausuntoa varten. Oletettavasti se tulee menemään lakivaliokuntaan.
Valiokunta käsittelee aloitteen. Tyypillisesti tähän sisältyy asiantuntijoiden kuulemisia. Tämän jälkeen valiokunta kirjoittaa aloitteesta mietinnön, jossa tyypillisesti ehdotetaan aloitteen hyväksymistä, hyväksymistä muutoksin tai hylkäämistä. Eduskunta käsittelee lakialoitteen valiokunnan mietinnön pohjalta, ensimmäisessä käsittelyssä keskustellaan sisällöstä toisessa se joko hyväksytään tai hylätään.
Toki valiokunta voi venyttää kansalaisaloitteen käsittelyä vaalikauden loppuun asti, jolloin se raukeaisi. Kuten kansanedustaja Joutsenlahden kirjoitukseen kommentoin, kansalaisaloitteen käsittelemättä jättäminen, jolloin se ei saisi asianmukaista käsittelyä eduskunnan suuressa salissa, olisi minusta kansanvallan halveksintaa.
Oletan, että lakivaliokunta ymmärtää, että sen tehtävä ei ole päättää kansalaisaloitteen kohtalosta vaan se tehtävä kuuluu eduskunnan suurelle salille. Jos lakivaliokunta ei kannata aloitetta, se voi toki kirjata mietintöönsä suosituksen sen hylkäämiselle.
Kansalaisaloitteiden osalta mielestäni reilu toimintatapa on se, että ne kaikki tuodaan eduskunnan täysistunnon päätettäväksi riippumatta siitä kannattaako vai vastustaako herra Vihervaara niiden sisältöä. Jos käytäntö osoittaa, että kansalaisaloitteita tulee liikaa ja eduskunta tukehtuu niihin, tällöin oikea ratkaisu on mielestäni nostaa niiltä vaadittavaa kannatusta (nykyisin 50000 allekirjoitusta).
Jori. Logiikkaan, analyyttisyyteen, johdonmukaisuuteen ja järkiperäisyyteen vetoaminen on utopistista. Vain pieni prosentti ihmisistä toimii ja ajattelee niin. Moni varmasti oppisi niin toimimaan, jos sattuisi liikkumaan piirissä, jossa piirrettä arvostetaan. Oikeus, totuus ja tasapuolisuus kiinnostaa vain ani harvoja. Oikeassa oleminen on paljon palkitsevampaa ja helpompaa.
Kyllä tässä sidoksia on vähän enemmän kuin ehkä itse asiaa katsellen näyttää. Kyseessä on ensimmäinen kansalaisaloite, ja nyt lakia sovelletaan ensi kertaa käytäntöön. Nähtäväksi jää, minkälaisen periaattellisen aseman tämän eduskunnan lakivaliokunta haluaa ottaa kansalaisaloitteisiin. Eiväthän kaikki kannata kansalaisaloitteita lainkaan, ja tämä saattaa joidenkin kohdalla vaikuttaa haluun torpata ensimmäinen tätä kautta tullut lakialoite. Olisi outoa, jos lakivaliokunnan pitäisi olla kansalaisaloitteiden käsittelyssä vain kumileimasin.
Minusta kansanedustajia sitoo tässä asiassa lopulta vain poliittinen vastuu. Jori Mäntysalon kuvaama viivyttely on kuitenkin aivan laillinen ja mahdollinen keino, samoin kuin esimerkiksi jarrutuskeskustelu.
Sitä tärkeämpää on muistuttaa poliittisesta vastuusta ja siitä, että kyllä lakialoitteen mahdolliset torpedoijat muistetaan, eikä yleensä mitenkään hyvällä.
Ai oli vai! Kas, meni ohi.
Tarja Koivumäki: Olisihan aivan normaalia parlamentarismia, että lain rajoja ja tulkintaa kokeiltaisiin. Suomessa ollaan vähän arkoja näihin edustuksellisen järjestelmän kikkailuihin. Niiden käyttäminen ja seurauksista vastaaminen on yksi edustuksellisen demokratian vanhoista tavoista. Vahinko, että olen antanut pois Al Goren kirjan ”The Assault on Reason”; joka tarkasteli valtiosääntöoikeuden ja moraalin suhteita. Esimerkiksi jarrutuskeskustelun (”filibuster”) moraalista siinä oli sopivan realistinen käsittely.
Se mitä perään, on ajatus siitä, että korkeimman vallan käyttäjien poliittista vastuuta päätöksistä pitäisi alleviivata nykyistä enemmän.
Summa summarum: toivon tietysti, että tasa-aravoinen avioliittolaki tulee ennemmin kuin myöhemmin ja mieluiten tämän eduskunnan aikana.
Jori, minä olen siinä käsityksessä, että valiokunnan niukka enemmistö kannattaa kansalaisaloitteen mukaista lakiesitystä. Edustaja Arja Juvonen (ps) kannattaa asiaa ja totesi aiemmin, että mikäli kansalaisaloite saa kannatusta, hän toimii silloin äänestäjilleen ennen vaaleja ilmoittamansa ja vakamuksensa mukaan ja kannattaa aloitteen lähettämistä suuren salin käsittelyyn.
Sittemmin puheenjohtaja Soini (ps) ilmoitti, että puolueessa onkin puoluekuri tämän asian suhteen. Että ehdokkaat ovat sitoutuneet puolueen linjaan. Tämä tarkoittaa, että puolueessa ei ole tilaa niille, jotka kannattavat tasa-arvoista avioliittolakia. Ennen vaaleja tilanne oli toinen, onhan Juvonen, eikä hän ole suinkaan ainoa, ilmoittanut myönteisen kantansa asiaan äänestäjille.
Joka tapauksessa kyse on valiokunnan osalta tosiaan siitä, että katsooko se, että aloite, jonka on allekirjoittanut 160000 kansalaista, ansaitsee tulla käsitellyksi siten kuin on tarkoitus. Valiokunta ei äänestä siitä, kannattaako se esitystä vaan kannattako se sitä, että että eduskunnalla on mahdollisuus käsitellä aloite. Ihmettelen, jos valiokunta toteaa, että ei ansaitse. Toisaalta Jaakko Herranen lienee oikeassa edellä.
Jori Mäntysalo kehotti testaamaan tilannetta aborttilain kiristykseen, ilmeisesti Puolan tai Irlannin tyyliin. Tänään toisaalta Sveitsin kansanäänestyksessä hyväksyttiin 50,3 ulkomaalaislain tiukennuslinja, jonka takia Sveitsin pitää nyt yrittää muuttaa sopimuksiaan mm. EU:n ja ilmeisesti myös YK:n kanssa.
On vaikea kuvitella, että valiokunnalla ei voisi olla oikeutta ampua alas ilmeisen älytön, vahingollinen tai epäinhimillinen kansalaisaloite. Sveitsin äänestystuloksen pelätään siellä jo nyt heikentävän vakavasti maan kansainvälistä mainetta.
”Eikö se merkitse mitään, että 160 000 kansalaista kannatti…?”
Entäs eikö se merkitse mitään, ettei 4 840 000 kannattanut?
Aktiivisesti jotakin asiaa ajavat huutavat kovalla äänellä. Muutosta vastustavat ovat suurena enemmistönä hiljaa ja meuhkaamatta. Aktivisteilla on media ja ilmeisesti pääkaupunkiseudun kirkot hallussaan (ainakin tiedotus), ja näin luodaan kuva hirmuisen suuresta kannatuksesta. Samanlainen kupla kuin Haaviston suosio pressanvaaleissa. Kuplat puhkeavat.
Sittenpä meillä olisi tullut medialle mielenkiintoinen hahmo presidentin puolisoksi! Näitten jäyhien ja värittömien tavallisten kantasuomalaisten sijasta. vähemmistöt osaavat näyttää avoimemmin tunteitaan!
Seiskapäivä olisi elänyt pitkään seuraamalla pressan puolison diskokäyttäytymistä. Hänhän on ollut diskonahinoissa todella tasa-arvoinen: turpiin on vedetty niin naisille kuin miehille, tasa-arvoisesti.
Minkä lööppilähteen mediamme menettikään, surku keltaista mediaa.
Lainsäädäntöä ei voi eikä tule titetenkään laatia oletettujen henkiolentojen oletettujen tahtojen varaan. .
Ilmoita asiaton kommentti