Arto O.Salonen:
”Ainutkertainen elämä on arvokas. Tarvitsemme näkymän, joka auttaa haltioitumaan elämästä, viitoittaa reitin kohti upeuksia ja sysää meidät kukoistuksen kierteeseen. Mikä on sellaista ehdotonta hyvää, jota haluamme elämältä? Jos onnistumme sanoittamaan sen, olemme jo siirtymässä sitä kohti. Czeslaw Milosz toteaa, että ”se, mitä ei sanota ääneen, näyttää jäävän toteutumatta.” On sanoitettava rohkeammin ja päättäväisemmin mistä elämässä oikein on kyse, mikä tekee elämästä elämisen arvoista?
Kaikki ei ole yhtä arvokasta tässä maailmassa. Arvottamalla asioita ja ilmiöitä muodostuu näkemys, todellisuuskäsitys ja maailmankuva. Näkemysten avulla päästään taivuttamaan ajatuksia ja tekoja kohti tulevaa. Loppujen lopuksi oleellista ei ole tämä hetki ja nyt vallitsevat olosuhteet, vaan se mihin tämä hetki ja vallitsevat olosuhteet johtavat. Eli millaiseen huomiseen käännämme itseämme ja toisiamme. Tulevaisuuden toivo antaa tälle hetkelle syitä elää ja olla olemassa.”
Tarvitsemme näkymän, joka auttaa haltioitumaan elämästä. siinäpä jotain, jota kannattaa pohdiskella. Arto O. Salonen on puhunut myös elämän mielekkyyden kokemuksen puutteesta yhteiskunnassamme. Nyt joulusaarnassa, Maarit pappimme kertoi miten Arto oli puhunut mielekkyyden katoamisesta. Silloin palaset alkoivat loksahdella kohdalleen: meillä kristityillä on juuri sitä, mitä ihmiset eniten juuri nyt kaipaavat
Päättäessäni nuorena lähteä seuraamaan Vapahtajaani, löysin elämän merkityksen.Onhan minulla merkitys Jumalalle. Hän lähetti oman poikansa, minun puolestani maksamaan sen hinnan, jota itse en koskaan voi maksaa. Niinpä olen Jumalalle merkityksellinen. Hänelle jopa hyvinkin arvokas.
Lisäksi Hänellä on hieno suunnitelma elämääni varten. Se voi toteutua sitä paremmin mitä läheisempi yhteys minulla on Häneen ja Hänen poikaansa Jeesukseen. Elämäni on ainutkertainen ja vain minä juuri tällaisena voin toteuttaa sitä suunnitelmaa.
Näkymä todellakin haltioittaa mielen. Lisää vettä myllyyn tulee kun luen, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastaa Jumalaa. Jopa kaikki se mitä teemme tulkitaan taivaassa Jeesukselle tehdyksi. Kaiken sen hyvän mitä teemme, on kuitenkin Jumala jo edeltä valmistanut meille. Sitten kun
Joskus saavumme perille, niin meidät vielä palkitaan kaikesta siitä. Huh.
On hienoa tuntea Jumala hyvänä ystävänä, joka pitää huolen siitä, että mitään pahaa ei tapahdu Hänen sallimattaan. Suuret johtajatkaan eivät voi painaa punaista nappia, jollei isompi käsi sitä salli. Usko luo uskomattoman hyvän suojan ja turvan.
Elämä on monin tavoin merkityksellistä ja mielekästä, kun sillä on se toivo, joka kestää.
Loppujen lopuksi tärkeää ei ole vain tämä hetki, vaan se mihin olemme menossa.
Monet kokevat suurta pelkoa ja ahdistusta tulevaisuuden näkymistä. “ Ihmiset menehtyvät pelkoon, pelätessään sitä mikä maanpiiriä kohtaa.” Jotenkin näinhän se oli. Entäpä mitä sanotaan meille?
“Nostakaa päänne, sillä vapautuksenne on lähellä”. Kyllä on hienoa omistaa usko juuri tänä aikana.
Ei tarvitse pelätä tulevaa, vaan voi kulkea siihen rauhallisin ja tyynin mielin Jumalan vaikuttamassa rauhassa. Eikä siinä vielä, muuta kuin osa kaikesta hyvästä mitä on tarjolla.
Hallituksessa voisi olla eduskuntavaalin kolme suurinta puoluetta; keskusta, demarit, perussuomalaiset ja niiden lisäksi vielä kristilliset. Toivottavasti Päivi Räsänen saisi taas kirkkoministerin pestin. Soini ei halua vihreitä ja ruotsalaisia hallitukseen, joten ne jäävät kokoomuksen ja kommunistien kanssa välikysymyksiä tekemään.
Kepulla (ja Sdp:llä) voi olla vahva kiusaus jättää persut pois hallituksesta. Vielä neljä vuotta lisää kakkua oppositiossa kutistaisi Soinin joukot takaisin pikkupuolueeksi.
Jokaiselle löytyy nykyään kaveri, kun perinteisen oikeisto-vasemmisto-akselin lisäksi toinen keskeinen ulottuvuus alkaa olla arvoliberalismi/-konservatiivisuus. Arhinmäellä ja Stubbillakin löytyy paljon yhteistä.
Ilman persuja demareilla olisi liian suuri valta hallituksessa. Sossut hallituksessa takaa ammattiyhdistysliikkeiden suopeutta, eikä yleislakkoja tartte pelätä. Näin demarit olisi tärkeä apupuolue vailla suurta valtaa.
Kaikki eivät maalaisliitossa (vieläkään) katso oikein suopeasti vennamon urbaaneja perillisiä. Olli Rehnin saaminen Helsinkiin ehdokkaaksi oli kepulle pieni lottovoitto: ehdokas menee varmasti läpi, vie ehkä jonkun toisenkin mukanaan ja samalla vie Sdp:lta, mutta etenkin kokoomukselta paljon ääniä.
Kepulle Rehn ja Väyrynen ovat erittäin tärkeitä. Heidän ansiosta kepu saa pari ylimääräistä kansanedustajaa. Molemmat herroista ovat valmiit myös hallitukseen. Väyrysestä ulkoministeri ja Rehnistä eurooppaministeri ja nykyinen valtiovarainministeri jatkaa omassa ministeriössään.
Juha Heinilä :”Väyrysestä ulkoministeri ja Rehnistä eurooppaministeri ja nykyinen valtiovarainministeri jatkaa omassa ministeriössään.”
Sitten voi varmaankin sanoa, että valtakunnan politiikka on ns. pulkassa.
Paavo Väyryselle kuuluu lähialueyhteistyön alullepanijana kunnia verovarojen käyttämisestä luonnonvaroiltaan maailman rikkaimpiin kuuluvan itärajan takana olevan ydinasesuurvallan infraan:
”1990-luvun alussa olin ulkoasiainministerinä ideoimassa lähialueyhteistyötä.
Allekirjoitin ja osittain myös kirjoitin vuoden 1992 sopimuksen Suomen ja Venäjän
välisestä lähialueyhteistyöstä” (Paavo Väyrynen v. 2009)
”Finnfund on suomalainen kehitysrahoitusyhtiö, joka aloitti toimintansa v. 1980. Se perustettiin tukemaan kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla niissä itsekannattavasti vastuullista yksityistä yritystoimintaa. Finnfundin omistajia ovat Suomen valtio 87,1 %, Finnvera 12,8 % sekä Elinkeinoelämän keskusliitto EK 0,1 %.
Vuodesta 1991 alkaen Finnfundin tuen piiriin otettiin lakimuutoksella muun entisen itäblokin ohella myös Venäjä.
Finnfundin tukea Venäjällä on saanut mm International Moscow Bank ja Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamo, johon Finnfund osallistui neljän miljoonan euron lainalla. Paavo Väyrynen pitää tämänkaltaista projekti- ja ohjelma-kehitysapua parempana [kuin kehitysmaille annettavaa suoraa budjettitukea], ”koska niissä voidaan ministerin mielestä helpommin osoittaa yleisölle, mitä rahoilla tehdään ja hyödynnetään suomalaista tietotaitoa.”
”Viime vuosina huomattava osa rahoituksesta on kohdistunut Kiinaan, Venäjälle ja Intiaan.” (Finnfund/ vuosikertomus 2008)
Mielestäni paras luonnehdinta ”en- ole-puolesta-enkä-vastaan-vaan-pikemminkin-päinvastoin-. Väyrysestä” löytyy tästä blogista:
http://www.lasselehtinen.net/content/view/217/109/lang,en/
Kepulla on paljon muitakin vanhoja ministereitä odottamassa pestiä uudessa hallituksessa (Pekkarinen, Vanhanen ja Anttila). Mutta ainoastaan Paavo Väyrynen ilmoittautuu hallitukseen vaalin tulosillassa.
(-:
Erkka Railo :”Olen aika vakuuttunut siitä, että punamulta tulee.”
Onko asialla oikeastaan mitään merkitystä, kun 70-80% lainsäädännöstä tulee EU:sta? Suurin kisa puolueiden välillä taitaa olla siitä, saavatko pienen valtaeliitin hallinnoimat valtionyhtiöt, vasemmiston työeläkeyhtiöt vai oikeiston sijoitusyhtiöt suurimman voiton veronmaksajilla pakkomaksatettavista julkisen infran sijoituksistaan.
Kuten jo blogissani kitjoitin, punamulta vaikuttaisi aika todennäköiseltä. Siten että mukana on Keskusta, SDP ja pesut. Keskustalle voisi olla houkuttelevaa päästää perussuomalaiset hallitusvastuuseen ja SDP kolmanneksi puolueeksi tai toiseksi, mitenpäin vain halutaan laskea. Tässä asetelmassa Alexander Stubb, ja hänen mukanaan kokoomus puolueena jäisi siis oppositioon. Arvelisin että punamultatriangeli saisi yli satapaikkaa.
Hallituksen neljänneksi puolueeksi sopii kristilliset, kuten Juha Heiniläkin edellä toteaa. Tavoitteet ovat parhaiten yhteensopitetavissa kolmen edellä mainitun pääpuolueen kanssa. Isoissa linjoissa eroa ei juuri ole. Yksityiskohdissa eroa toki löytyy, eniten ehkä SDP:n kanssa, mutta niiden kohtien osalta kaski on käännetty jo nykyisen hallituksen aikana. Uusi hallitus olisi nykyistä hallitusta konservatiivisempi, mutta samalla keskusta vasemistolaisempi.
Oppositiioon jäisi siis jo edellä todetun Kokoomuksen lisäksi Vasemmistoliitto ja Vihreät.sekä mahdollisesti RKP.
https://www.kotimaa.fi/paluu-punamultaan-vai-jotain-aivan-uutta/
Jukka Kivimäki :” Uusi hallitus olisi nykyistä hallitusta konservatiivisempi, mutta samalla keskusta vasemistolaisempi.”
Ja mitä muuta se käytännössä voisi tarkoittaa, kuin että valtion osaoptimoiminen vain työikäisten, työkykyisten ja työssä olevien palkansaajien ”hyvinvointivaltioksi” jatkuu, ja edelleen jatkaa toteutumistaan se, mistä jo vanha Isänmaan kirja varoitti: ”Epätervein on kansalaisten suhde valtioon siellä, missä toiset luokat voivat sanoa Ludvig XIV:n tapaan: valtio olemme me ja toiset taas tuntevat valtion vain poliisin, vanginvartijan, veronperijän ja kasarmin välityksellä. Jos tämä asiaintila korjataankin, kuluu aikoja, ennen kuin edelliset luokat tunnustavat valtion, joka ei ole enää heidän yksityinen liikeasiansa, ja ennen kuin jälkimmäiset oppivat ymmärtämään, että valtio on heidänkin valtionsa.” (Isänmaan kirja, WSOY Porvoo 1950)
Demarit olisi ainut liberaali puolue hallituksessa, muut olisivat konservatiiveja. Persut ajattelevat duunarin parasta ja politiikka on aika vasemmistolaista. Kepu ja kristilliset ovat aika keskellä, mutta kuitenkin oikeistopuolueita. Lisäksi kepu on ainut koko Suomen puolue, jotka ajattelevat myös maanviljelijöitä.
Asia riippuu toki vertailukohdasta ja ketkä lopulta päätyvät kansanedustajiksi, mutta nykyisen eduskunnan kokoonpanon mukaan eduskunnan arvoliberaalimmant puolueet ovat vasemmistoliitto ja vihreät. SDP ja RKP ovat tässä suhteessa lähinnä keskiryhmää. Eduskunnan konservatiivisin puolue on perussuomalaiset.
Eduskunnan vasemmistolaisimmat puolueet ovat Vas, Sdp, Per ja KD mainitussa järjestyksessä. Nykyisen eduskunnan oikeistolaisimmat puolueet ova Kokoomus ja RKP.
http://www2.hs.fi/extrat/kotimaa/puoluekentta/
Jukka Kivimäki :” Nykyisen eduskunnan oikeistolaisimmat puolueet ova Kokoomus ja RKP.”
Puolueretoriikasta viis. Jos tämä hyvä ehdokas asettuu tässä vaalipiirissä ehdolle niin äänestän häntä puolueen jäsenkirjasta välittämättä kuten olen äänestänyt aiemminkin, jos hän on ehdokkaana ollut:
http://www.wilsonkirwa.com/
Arto O.Salonen: ”Tarvitsemme näkymän, joka auttaa haltioitumaan elämästä, viitoittaa reitin kohti upeuksia ja sysää meidät kukoistuksen kierteeseen.”
Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (How to Win Friends and Influence People).
(Dale Carnegie 1937)
Luin tuon kirjan joskus. Olihan siinä hyviä vinkkejä. Niin kuin sekin, että nimiä kannattaa opetella muistamaan. Tässä iässä kun ne varsinkin tuppaa katoamaan mielestä. Pitäneekin laittaa asia taas harjoitukseen. Kiitos Kimmo.
Olet Pekka voinut omassa elämässäsi todeta, että ”Onhan minulla merkitys Jumalalle”. Raamattu kuvailee meidän ihmisten arvoa Jumalan silmissä monella koskettavalla tavalla. Mielestäni yksi parhaista on Jeesuksen esittämä rinnastus noihin pieniin meilläkin viihtyvien lintuihin, varpusiin.
Olen saanut oppia, että sana varpunen alkutekstissä kuvaa myös muita pikkulintuja, mutta vain Jeesuksen sanoissa se käännetään yksilöidysti varpuseksi.
Varpunen oli Vapahtajamme ihmiselämän aikana hyvin vähäarvoinen. Jeesus opetti, että ” kaksi varpusta myydään yhteen ropoon”(Mat10:26) eli muutamalla nykysentillä. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo tukkualennuksesta: ” Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon?”(Lu12:6)
Ja sitten Jeesus kertoo, että jopa varpusillakin on merkityksensä Luojan silmissä: ”ei yksikään putoa maahan teidän Isänne sallimatta.” Entä me ihmiset sitten: ”Te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta”(Mat10:14).
Teksiyhteys kertoo varpusrinnastuksesta vielä lisäalleviivauksella. Jeesus korostaa meidän arvokkuuttamme kuvaillessaan niitä vastoinkäymisiä, joita Vapahtajan seuraamisesta kaikille vääjäämättä tulee. Matteuksen 10. kertoo aiheesta yksityiskohtaisemmin niin sinulle Pekka kuin meille kaikille muillekin.
Jeesuksen rohkaisu on oivallinen osa siitä lohdutuksesta, joka tulee tuolta ylhäältä, kun eteen tulee pilkkaa ja jopa voimakasta vainoa. ” Te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”, sanoi Jeesus(Mat10:22).
Totesit Pekka, että ”elämä on monin tavoin merkityksellistä ja mielekästä, kun sillä on se toivo, joka kestää.” Niin, olisi aika sääli, jos käyttäisimme tätä hienoa elämän lahjaa tietämättä koko lahjan merkityksestä tämänpäiväistä puuhasteluamme pidemmälle.
Kiitos Pekka erinomaisen tärkeään suuntaan ohjatusta aloituksestasi.
Mielekkäästä elämästä ei tietysti ole kiinnostuneet muut kuin ne, joilla sellaista ei vielä ole.
Pekka: ”Mielekkäästä elämästä ei tietysti ole kiinnostuneet muut kuin ne, joilla sellaista ei vielä ole.”
Oho. Onpas kummallinen oivallus. Oletko siis todella sitä mieltä, että ne joilla on mielekäs elämä, eivät olisi kiinnostuneita siitä ja sitä elämään?
Minulla on ja olen mitä suurimmassa määrin kiinnostunut siitä ja elämään sitä edelleen, niin kauan kuin mahdollista. Lienenkö sitten poikkeustapaus?
Kuka tahansa voi olla kiinnostunut siitä mikä tekee kristityn elämästä erityisen mielekästä. Kiinnostus vain rajoittuu silloin sen tietämiseen. Tarkoitin kiinnostusta, joka on valmis vaihtamaan nykyisen tilanteen pois ja vastaanottamaan uskon. Niin suuresta kiinnostuksesta, voi olla kyse vain jos oman elämän mielekkyys ei riitä.
Pekka: ”Kuka tahansa voi olla kiinnostunut siitä mikä tekee kristityn elämästä erityisen mielekästä. ”
Maailmassa on muitakin kuin kristittyjä. Samoin on muunlaista, monen sorttista mielekästä elämää. Jokainen ihminen lienee kiinnostunut hänelle itselleen sopivasta mielekkäästä elämästä ja haluaisi elää sitä juuri sellaisena kuin se häntä kiinnostaa.
Ellei näin olisi, olisi tapaus peräti kummallinen.
Tähän nousi mieleeni Ps.73, joka on monesti puhutellut…
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Ja he sanovat: ”Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?”
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
Jos olisin sanonut: ”Noin minäkin puhun”, katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.