Tarjolla mielekäs elämä.
Arto O.Salonen:
"Ainutkertainen elämä on arvokas. Tarvitsemme näkymän, joka auttaa haltioitumaan elämästä, viitoittaa reitin kohti upeuksia ja sysää meidät kukoistuksen kierteeseen. Mikä on sellaista ehdotonta hyvää, jota haluamme elämältä? Jos onnistumme sanoittamaan sen, olemme jo siirtymässä sitä kohti. Czeslaw Milosz toteaa, että ”se, mitä ei sanota ääneen, näyttää jäävän toteutumatta.” On sanoitettava rohkeammin ja päättäväisemmin mistä elämässä oikein on kyse, mikä tekee elämästä elämisen arvoista?
Kaikki ei ole yhtä arvokasta tässä maailmassa. Arvottamalla asioita ja ilmiöitä muodostuu näkemys, todellisuuskäsitys ja maailmankuva. Näkemysten avulla päästään taivuttamaan ajatuksia ja tekoja kohti tulevaa. Loppujen lopuksi oleellista ei ole tämä hetki ja nyt vallitsevat olosuhteet, vaan se mihin tämä hetki ja vallitsevat olosuhteet johtavat. Eli millaiseen huomiseen käännämme itseämme ja toisiamme. Tulevaisuuden toivo antaa tälle hetkelle syitä elää ja olla olemassa."
Tarvitsemme näkymän, joka auttaa haltioitumaan elämästä. siinäpä jotain, jota kannattaa pohdiskella. Arto O. Salonen on puhunut myös elämän mielekkyyden kokemuksen puutteesta yhteiskunnassamme. Nyt joulusaarnassa, Maarit pappimme kertoi miten Arto oli puhunut mielekkyyden katoamisesta. Silloin palaset alkoivat loksahdella kohdalleen: meillä kristityillä on juuri sitä, mitä ihmiset eniten juuri nyt kaipaavat
Päättäessäni nuorena lähteä seuraamaan Vapahtajaani, löysin elämän merkityksen.Onhan minulla merkitys Jumalalle. Hän lähetti oman poikansa, minun puolestani maksamaan sen hinnan, jota itse en koskaan voi maksaa. Niinpä olen Jumalalle merkityksellinen. Hänelle jopa hyvinkin arvokas.
Lisäksi Hänellä on hieno suunnitelma elämääni varten. Se voi toteutua sitä paremmin mitä läheisempi yhteys minulla on Häneen ja Hänen poikaansa Jeesukseen. Elämäni on ainutkertainen ja vain minä juuri tällaisena voin toteuttaa sitä suunnitelmaa.
Näkymä todellakin haltioittaa mielen. Lisää vettä myllyyn tulee kun luen, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastaa Jumalaa. Jopa kaikki se mitä teemme tulkitaan taivaassa Jeesukselle tehdyksi. Kaiken sen hyvän mitä teemme, on kuitenkin Jumala jo edeltä valmistanut meille. Sitten kun
Joskus saavumme perille, niin meidät vielä palkitaan kaikesta siitä. Huh.
On hienoa tuntea Jumala hyvänä ystävänä, joka pitää huolen siitä, että mitään pahaa ei tapahdu Hänen sallimattaan. Suuret johtajatkaan eivät voi painaa punaista nappia, jollei isompi käsi sitä salli. Usko luo uskomattoman hyvän suojan ja turvan.
Elämä on monin tavoin merkityksellistä ja mielekästä, kun sillä on se toivo, joka kestää.
Loppujen lopuksi tärkeää ei ole vain tämä hetki, vaan se mihin olemme menossa.
Monet kokevat suurta pelkoa ja ahdistusta tulevaisuuden näkymistä. “ Ihmiset menehtyvät pelkoon, pelätessään sitä mikä maanpiiriä kohtaa.” Jotenkin näinhän se oli. Entäpä mitä sanotaan meille?
“Nostakaa päänne, sillä vapautuksenne on lähellä”. Kyllä on hienoa omistaa usko juuri tänä aikana.
Ei tarvitse pelätä tulevaa, vaan voi kulkea siihen rauhallisin ja tyynin mielin Jumalan vaikuttamassa rauhassa. Eikä siinä vielä, muuta kuin osa kaikesta hyvästä mitä on tarjolla.
10 kommenttia
Luin tuon kirjan joskus. Olihan siinä hyviä vinkkejä. Niin kuin sekin, että nimiä kannattaa opetella muistamaan. Tässä iässä kun ne varsinkin tuppaa katoamaan mielestä. Pitäneekin laittaa asia taas harjoitukseen. Kiitos Kimmo.
Olet Pekka voinut omassa elämässäsi todeta, että ”Onhan minulla merkitys Jumalalle”. Raamattu kuvailee meidän ihmisten arvoa Jumalan silmissä monella koskettavalla tavalla. Mielestäni yksi parhaista on Jeesuksen esittämä rinnastus noihin pieniin meilläkin viihtyvien lintuihin, varpusiin.
Olen saanut oppia, että sana varpunen alkutekstissä kuvaa myös muita pikkulintuja, mutta vain Jeesuksen sanoissa se käännetään yksilöidysti varpuseksi.
Varpunen oli Vapahtajamme ihmiselämän aikana hyvin vähäarvoinen. Jeesus opetti, että ” kaksi varpusta myydään yhteen ropoon”(Mat10:26) eli muutamalla nykysentillä. Luukkaan evankeliumissa Jeesus kertoo tukkualennuksesta: ” Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon?”(Lu12:6)
Ja sitten Jeesus kertoo, että jopa varpusillakin on merkityksensä Luojan silmissä: ”ei yksikään putoa maahan teidän Isänne sallimatta.” Entä me ihmiset sitten: ”Te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta”(Mat10:14).
Teksiyhteys kertoo varpusrinnastuksesta vielä lisäalleviivauksella. Jeesus korostaa meidän arvokkuuttamme kuvaillessaan niitä vastoinkäymisiä, joita Vapahtajan seuraamisesta kaikille vääjäämättä tulee. Matteuksen 10. kertoo aiheesta yksityiskohtaisemmin niin sinulle Pekka kuin meille kaikille muillekin.
Jeesuksen rohkaisu on oivallinen osa siitä lohdutuksesta, joka tulee tuolta ylhäältä, kun eteen tulee pilkkaa ja jopa voimakasta vainoa. ” Te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”, sanoi Jeesus(Mat10:22).
Totesit Pekka, että ”elämä on monin tavoin merkityksellistä ja mielekästä, kun sillä on se toivo, joka kestää.” Niin, olisi aika sääli, jos käyttäisimme tätä hienoa elämän lahjaa tietämättä koko lahjan merkityksestä tämänpäiväistä puuhasteluamme pidemmälle.
Kiitos Pekka erinomaisen tärkeään suuntaan ohjatusta aloituksestasi.
Mielekkäästä elämästä ei tietysti ole kiinnostuneet muut kuin ne, joilla sellaista ei vielä ole.
Kuka tahansa voi olla kiinnostunut siitä mikä tekee kristityn elämästä erityisen mielekästä. Kiinnostus vain rajoittuu silloin sen tietämiseen. Tarkoitin kiinnostusta, joka on valmis vaihtamaan nykyisen tilanteen pois ja vastaanottamaan uskon. Niin suuresta kiinnostuksesta, voi olla kyse vain jos oman elämän mielekkyys ei riitä.
Tähän nousi mieleeni Ps.73, joka on monesti puhutellut…
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän. Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa. Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti. Ja he sanovat: ”Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?” Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa: minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta. Jos olisin sanonut: ”Noin minäkin puhun”, katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan. Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät. Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Kiitos Ismo. Olenkin jo ehtinyt kaipailemaan sinua täällä.
Pekka, sinun kirjoituksesi tulee aina luettua, vaikka en aina kommentoi. Tuo Ps. 73 on yksi helmi Psalmien joukossa. Luther muuten sanoi, että Psalmit ovat Raamatun syvintä ja Hengellisintä antia. Juutalaisessa syngoogassa luetaan sapattina juurikin Psalmeja tai lauletaan, nehän ovat virsiä. Siunausta uuteen vuoteen Pekka.
Kirjoittaja
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Arto O.Salonen: ”Tarvitsemme näkymän, joka auttaa haltioitumaan elämästä, viitoittaa reitin kohti upeuksia ja sysää meidät kukoistuksen kierteeseen.”
Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (How to Win Friends and Influence People). (Dale Carnegie 1937)
Ilmoita asiaton kommentti