Tanska on merkittävä sikatalousmaa, jossa on yli 4500 sikalaa. Yhteensä Tanskassa on noin 19 miljoonaa sikaa. Tanska, joka on hieno luterilainen maa, on merkittävä sianlihan viejämää. Tanskalainen kinkku on maailmankuulu. Tanska on sianlihan tuottajamaista maailmasta samanveroinen kuin Uusi-Seelanti lammasmaana. Sikaa viedään yli 4,5 miljardin euron edestä vuosittain.
Eniten tanskalaiset vievät sikaa Saksaan, Englantiin, Puolaan ja Italiaan, mutta myös hirveitä määriä Kiinaan ja Japaniin ja Venäjälle.
Sikaa viedään enemmän kuin kasvatetaan: toisin sanoen sitä myös tuodaan rajusti. Joka vuosi Tanskassa teurastetaan sikoja sama määrä ja vähän enemmän kuin niitä itse asiassa on sikaloissa.
Tanska on yksi maailman edistyneimpiä sikatuotantomaita. Se on kehittänyt erilaisia robottijärjestelmiä, jotka helpottavat sikafarmareita, jotka pitävät yllä tuhansien sikojen sikaloita. Sikatalous työllistää Tanskassa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Alku- ja lopputuotannon työntekijöitä kohden Tanskassa on yli 1200 sikaa.
Sikopaimenilla riittää puuhaa. Viitisen vuotta sitten oikeutta eläimille -aktivistit nostivat esiin – vähän niin kuin Suomessakin – Tanskan sikaloitten ongelmia. Eläimet olivat ruhjoutuneita ahtaissa oloissa, poikivia emakkoja liian ahtaissa karsinoissa. Tehotuotannolla on hinta, jota maksavat kuluttaja ja sika ja kaikki siltä väliltä. Tanska on kuitenkin tiedostanut ongelman, ja epäkohtiin on puututtu.
Nyt Tanska kielsi halal- ja kosher-teurastukset. Sikoihin näitä teurastusmuotoja ei nähdäkseni ole sovellettu. Suhteutettuna tanskalaiseen sikatuotantoon olisin ihan ite mielessä arvellut, ettei halal ja kosher voi olla niin suuren haloon ja jeesustelun väärti.
Sami siteerasit ortodoksista aamurukousta. Kaikkeen mitä alussa on sanottu yhdyn. Mutta sitten tulee tämä:
”Minun uskoni olkoon täydellisesti otollinen sinulle kaiken sen edestä, mikä minulta puuttuu. Se vastatkoon puolestani. Se vanhurskauttakoon minut. Se tehköön minut sinun iankaikkisesta kunniastasi osalliseksi, oi Sana, ettei saatana saisi minua saaliikseen eikä kerskaisi ryöstäneensä minua sinun kädestäsi ja linnastasi.”
Tähän en voi lainkaan yhtyä. Pidän sitä harhaoppina. Minä en tule vanhurskaaksi ja pelastu omalla uskollani. En todellakaan! Minä pelastun vain uskomalla Jeesuksen uskoon/uskollisuuteen. ”Vanhurskas on elävä uskosta” (ei omasta uskosta, vaan Kristuksen uskolllisuudesta), ”uskosta uskoon” . Uskon hänen ristinsovitukseensa ja uhriinsa minun puolestani. Minun uskoni ei siis missään nimessä vastaa puolestani, vaan yksin Kristus, Sovittajani Jumalan edessä vastaa ja on takaajani Jumalan tuomioistuimen edessä.
Riitta, olet nyt ymmärtänyt ordotoksisen uskon nurinkurinen. Tuosta ei ole kysymys, vaan Jumalan lahjoittamasta uskosta. Tuo usko on meidän omaamme joka on meille lahjoitettu. Uskon tunnustuksessa lausutaan, uskon…., meillä itsellämme ei ole siis tuota lahjaa, jollei Jumala sitä meille lahjoita.
Sami, en ole ymmärtänyt väärin. Sen verran olen kuunnellut liturgioita ym. Ja osallistunutkin. Kyllä minullakin on oma usko, mutta sen varassa en pelastu.
Riitta, teet uskon siis turhaksi, sillä jos usko ei pelasta vaan Kristus, niin emme tarvitse uskoa. On turha saarnata evankeliumia joka synnyttää uskon koska Kristus pelastaa ei usko.
Sami,
Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Uskoontulo, usko, Jeesus on kaikki Jeesusta. Siksi Paavali puhuu ”Jumalan Pojan uskosta”, joka on uskovassa, koska Jeesus asuu meissä.
Sami, tuossa aamurukouksessa puhutaan vain Jumalasta ja Luojasta, ei sanaakaan Kristuksesta. Yksin usko Kristukseen vanhurskauttaa. Tämähän on päivänselvää.
”Kelvatkoon sinulle, Jumalani, tämä usko tekojeni sijasta. En ole tehnyt yhtään tekoa, joka vanhurskauttaisi minut.”
Tämäkin on hämärä. Tarjotaan Jumalalle omaa uskoa tekojen sijasta. En ole tehnyt yhtään tekoa, joka…ei niin, eikä tarvitsekaan tehdä. Edelleen vain usko Kristukseen vanhurskauttaa ja sen uskon lahjoittaa Jumala.
Riitta, olet lukkiutunut tietyn tyyppiseen teologiseen malliin. Tunnista tuon hyvin. Tästä ei saa nyt mitenkään jotakin kristologista harhaa. Kristityt puhuvat ja puhuttelevat kolminaista Jumalaa runsaalla nimiskaalalla.
Kristityllä ei ole mitään omaa uskoa. Usko Kristukseen vanhurskauttaa, tosin äsken puhuit, että Kristus pelastaa, ei usko. Usko ei siis vanhurskaita, nyt Riitta …
Ei ole kristinuskoa ilman tekoja, sellainen on filosofinen illuusio.
En ole lukkiutunut mihinkään. Jokaisella on oma henkilökohtainen usko ja suhde Vapahtajaan. Tästä ei pääse yli eikä ympäri.
Sanoin että usko Kristukseen pelastaa. Tottakai on niin silloin että Kristus pelastaa. Vanhurskauttava usko on uskoa Kristukseen syntieni Sovittajana ja tämä on uskonlahja, joka minulle on annettu.
Minun ei tarvitse ”kikkailla” teologisesti, sillä pelastus ei riipu siitä. Huomaan sinun tekevä tätä. Se ei johda mihinkään. On syvennyttävä Jumalan sanaan, Raamattuun, sen tutkimiseen.
Riitta, eriytät uskon ja Kristuksen. Näin usko ei pelasta vaan Kristus. Raamatussa usko on kolmiyhteisen Jumalan teko, näin teet uskon mitättömäksi ja se ei ole enään Jumalan teko, vaan ihmisen suoritus.
Seuraavaksi asetat vaatimuksen; Raamatun tutkimisen, näin tuot Kristuksen rinnalle jotakin, kun kerran väität, että usko ei pelasta vaan Kristus. Tarvitaan lisäksi Raamatun tutkimista, nyt Kristus ei riitä. Usko ei riittänyt, mutta nyt tarjoat Kristusta ja Raamattua pelastuksen lähteeksi. Tämä näyttää aika sekaiselta.
Juuri usko Kristukseen pelastaa. Näin olen aina sanonut. Mutta se on uskoa ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Tämän sanoman luemme Raamatusta. Kuulemme sitä julistettavan. Tätä Kristusta meille tarjotaan julistetussa Jumalan sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa.
Kristitty on ihminen, joka lukee mielellään Raamattua ja ojentautuu sen eli Jumalan sanan mukaan. Siinä puhuu Jumalan Henki.
Riitta, hyvä jos olet sitä mieltä, että kristillinen usko pelastaa ja riittää.
Sami, ymmärfät kaiken mitä kirjoitan väärin. Jos ei tutki Raamattua, Jumalan sanaa, niin miten pääset Kristuksen tuntemiseen?
Tietysti juuri usko riittää, mutta mikä on sen uskon sisältö? Kaikilla sanoilla on sisältö, merkitys. Kristillinen usko on jotakin millä on sisältö. Siksi meillä on uskontunnustuksetkin.
Sanoille voidaan antaa eri merkityksiä. Lause, jossa on sanoja on merkityksellinen. Siinä on viesti. Sanat eivät ole lauseessa umpimähkään peräjälkeen mäiskittyjä sanoja, jotka eivät olisi suhteessa toisiinsa eli liity toisiinsa. Tällaisessa lauseessa ei olisi mitään järkeä. Se olisi merkityksetön. Näin ne ilmaisevat, mitä halutaan viestiä. Lauseet liittyvät sitten suurempiin kokonaisuuksiin ja muodostavat kertomuksia.
Nyt Sami yks kaks sanotkin, että usko on Jumalan teko. Kuitenkin väität, että ihminen voi omasta voimastaan ja tahdostaan kääntyä vapaalla tahdollaan Jumalan puoleen.
Riitta, ei nämä ole toistensa poissulkevia vaihtoehtoja. Luterilaisuudessa tietysti on.
Ne ovat minun mielestäni ehdottomasti toisensa poissulkevia. Tämä on ydinasia koko kristinuskossa.
Tämälläinen tulkinta malli tuli kristinuskoon vasta 1500 luvulla lutherin myötä, ja hänen omaan kirkkokuntaan, joka erkani yhtenäisen kirkon teologiassa. Vähä sama kuin 1800 syntynyt helluntailaisuus, omana yhteisönä.