Kummallista. Voin julkaista blogin sivulle, mutta sitä ei voi avata. Ainakin otsikon pääsin vielä muuttamaan. Toimisikohan nyt.
Suvaitsevaisuus ei ole armoa, sillä
Armo voidaan antaa vain sellaiselle, joka on tuomittu, tai jota sellainen uhkaa. Evankeliumin hienous nousee tässä esiin. Toinen on kärsinyt uhkaavan ja erittäin kovan rangaistuksen. Joten armo on mahdollista antaa ja saada. Tuomittu saa suuren ilon ja jopa riemun vapauttavasta tuomiosta. Siinä tulee esiin se ilon syy, josta jouluevankeliumi kertoo.” Ilmoitan suuren ilon, joka on tuleva kaikille”.
Ilman tuomion uhkaa ei iloonkaan olisi erityistä syytä.
Suvaitsevuuteen ei liity mitään tuomitsemista, tai tuomiota. Päin vastoi. Termi ennen kaikkea pyrkii estämään kaiken tuomitsemisen. Joten, koska ei ole tuomiota, niin ei tarvita myöskään sovitusta, eikä armoa. Tässä yhteydessä voidaan kyllä puhua paljon armosta, mutta mistä siinä ketään voi armahtaa, kun mitään syyllisisyyttä ei ole ?
Pekka toteat:””Ei asioita ole keneltäkään salattu siksi, että on viisautta ja älyä, vaan siksi että luottaa enemmän omaan järkeensä, kuin Jumalaan.””
Tuossa on osa oikein, mutta perus syy ei ole onko ihminen viisas vai ei, vaan että ihmisellä on luonnostaan paatunut sydän eli ei kuule eikä voi kuulla Jumalaa.
Tästä on täysin kysymys evankeliumissa, ihminen tarvitsee parantajaa, Jeesusta parantamaan paatuneen sydämen.
Tarvitseeko Jeesuksen seuraaja parantajaa maallisen elämänsä loppuun asti vai tuleeko hän kertakääntymisellä täysin parantuneeksi? Miten on oma laitasi, Ari Pasanen, vieläkö sinussa on korjattavia vikoja?
Kuinka voi parantaa paatuneen sydämen, jos ei ymmärrä. Tätä minä en ymmärrä.
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Jos kerran juutalaisilla on paatunut sydän ja heidän tulisi kääntyä että Jeesus parantaisi niin kuin pakanoilla olisi sitten sydän jolla kuulisi Jumalaa eikä olisi paatunut?
Nöyrille Jumala antaa armon, ylpeitä vastaan Hän on.
Voimme varmasti kaikki yhtyä Kristuksen ylistykseen, jossa on oikea asenne nöyryyteen.
”Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut. Ps.119:71-76
Pekka kun Jeesus Sanoi fariseuksille ja kirjanoppineille että nämä ovat sokeita ja heillä on paatunut sydän, niin uskoivatko he Jeesusta, eivät koska luottivat omaan ymmärrykseensä ja viisauteensa, siis eivät nöyrtyneet pyytämään Jeesusta parantamaan.
Samoin tänäpäivänä niin moni luottaa isiltä perittyyn uskoon eivätkä käänny että Jeesus parantaisi.
Nyt asetit vastakkain asiat, jotka eivät ole vastakohtia. Isiltä peritty usko on monen kohdalla juuri uskoa kääntymiseen ja parannukseen.
Hyvyydellään Jumala vetää puoleensa eli parantaa sairaita, no jos ei tiedä olevansa sairas niin ei tarvitse parantajaa.
Onko kukaan ihminen syntymästään asti terve ettei tarvitse Jeesusta parantajakseen?
Moni varmaan luulee olevansa. Sitä sanotaan perisynniksi.
Mistä voin tietää Ari, sen oletko sinä itse nöyrä? Laitat itse sen nöyryyden ehdoksi Jumalan äänen kuulemiselle.Jospa se mitä väität, onkin juuri sitä samaa sokeutta, jota fariseuksilla oli. Mistä voit tietää sen, ettet itse opeta väärin? Eiväthän fariseuksetkaan tienneet olevansa sokeita. Kuitenkin he vakaasti uskoivat olevansa oikeassa. Jumalan sanasta hekin viisautensa hakivat.
Pekka osui tärkeään kohtaan mikä on asia, josta tunnistaa Jumalan lapset?
Nyt tähän sopii Apostolin omat sanat: ”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta- ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille- minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” 1.Joh.1:1-10
Pekka kun on kyse paatuneesta sydämestä ja hengellisestä sokeudesta niin kuinka sokeaa voi auttaa?
Sokealle tulee julistaa evankeliumia ja johdattaa parantajan luo, Jeesuksen.
Kuinka tämä tapahtuu, julistamalla parannusta syntien anteeksi saamiseksi Jeesuksen nimessä.
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Ei hengellisesti sokeille kannata julistaa evankeliumia. Eivät he ota mitään vastaan.