Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.” (Matt. 13:31-32)
Miksi meidän jokaisen uskon määrä on aluksi ollut pieni, maksimissaan sinapinsiemen kokoinen (vert. Luuk. 17:6)?
Minkälaiseen maaperään siemenen pitäisi kylvää, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä sato (vert. Luuk. 8: 4-15)?
Miten voisit perustella, että olemme kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle, vaikka meidän kasvu kristittynä on erilainen ja uskomme määrä ja laatu vaihtelee suuresti?
Mitkä vaikuttavat meidän uskon määrän kasvuun tai vahvistumiseen?
Miksi meissä oleva epäusko on helposti suurempi kuin usko?
Mitä eroa on epäuskon ja vähäisen uskon välillä?
Miksi Jeesuksen opetuslasten usko ei riittänyt (vert. Matt. 17.20)?
Miten ymmärrät Jumalan valtakunnan ja ketkä kaikki siihen kuuluvat?
Kaikki julkaistut blogini:
Vielä noista alkukirkon opettajista eli ”kirkkoisistä”, jotka ovat kirjoittaneet lapsikasteesta tai joiden henkilöhistoriaan liittyy
lapsikaste. ”armonvälineenä”. Jo aikaisemmin mainittujen lisäksi
heitä lukuisia muita. Merkittävää on, ettei ”uudestikastamisen” puolesta kirjoita kukaan historiasta tunnettu henkilö, ei löydy yhtäkään.
”Puolestapuhuja” löytyy vasta tuhat vuotta myöhemmin 1100-luvulta
Etelä-Ranskasta mies nimeltä Peter de Bruis. Tällainen havainto on
yllättävä! Uskonpuhdistuksen aikoina syntyivät uudestikastajien liikkeet lähinnä Sveitsin uskonpuhdistuksen alueilla.
Sakari Pöyhönen, kuinkas olisi ollut mahdollista julkisesti esim suomessa julistaa todellista parannusta syntien anteeksi saamiseksi Jeesuksen nimessä kun kerran oli pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon?
Ei tainnut kovinkaan olla ”rakaudellinen” ilmapiiri toisin uskovia kohtaan suomessa ns ”uskonpuhdistuksen” jälkeen???? Mitähän se kertoo???
Juha Heinilä, en tiedä kuinka ajattelet sellaisesta yhteiskunnasta joka pakottaa jäsenensä samaan uskoon, olkoon se ns kristillinen tai islamilainen, ”talebaneita” kummatkin.
Jeesukseen Kristukseen ei kukaan voi uskoa, ellei Jumala lahjoita hänelle uskoa. Ei kukaan omasta halusta tai toisen pakottamana tule uskovaiseksi. Ainoastaan Jumala voi herättää uskon.
Juha Heinilä, kuka ”lahjoittaa” lapsille uskon joulupukkiin???
Entä onko islamilainen usko peräisin mistä, ainakin se tuntuu olevan voimakas???
Siis ajatteletko yksinkertaisesti ettei ns kristinuskoa voi olla valheen käytössä???
Kasteessa vauva syntyy vedestä ja hengestä ja Jumala lahjoittaa hänelle pelastavan uskon. Jumala on kaikkivaltias ja suuri on armo.
Ari, rauhoitu vähän.
Juha Heinilä, mikä on siinä pilkkaa??
Meillä on selkeä ero ensinnäkin siinä mikä on evankeliumi, minulle se on sanasta sanaan Matt., Mark., Luuk. ja Joh., ne kaikki on yhtä evankeliumia joka uskovan tulee uskoa.
Edellä olevissa evankeliumeissa myös Jeesus varoittaa vääristä profeetoista, siis eikö nämä ole valkeuden vaatteisiin pukeutuneita mutta eivät ole Jumalan lapsia, siis ovatkin valheen tuojia, siis tuovat olevinaan ”kristillistä” uskoa mutta eivät oikeaa???? Mistä heidät erottaa, HEDELMÄSTÄ, kuinka suhtaudut esim nokia mission opetukseen kun heidän johtajansa hedelmä oli mitä oli???
Ari, on sääli, kun ettet ymmärrä mikä on evankeliumi. Kun Jeesus opettaa Vuorisaarnassa Jumalan lakia, niin se ei ole evankeliumia vaan Jumalan lakia (vert. Matt. 5:17-48).
Sinulla on Jumalan laki ja evankeliumi sekaisin, jonka vuoksi et voi ymmärtää Kristuksen oppia vaan oppisi mukaan kaikki joutuisivat kadotukseen.
Koko Raamattu on Jeesuksen Kristuksen kirja. Mitään siitä ei pois saa ottaa tai mitään siihen ei saa lisätä.
Emme nyt kuitenkaan elä sellaisessa ”yhtenäiskulttuurissa”, jossa joku. ”taho” voisi suvereenisesti ohjailla ihmisten käyttäytymistä.
Kukaan tai mikään ”inhimillinen taho” ei ohjaillut minua – synnin tuntoon ja armon ikävään. Jumala puhutteli jo aikaisemmin minua
Metsähallituksen metsätyömailla – puhe oli Jumalan Sanan ”puhetta”, joka kosketti syvästi. Keskivertosuomalainen ei ole käännytettävissä uskonnollisilla kikkkakonsteilla!
Juha Heinilä, koeta nyt joskus vastata suoraan, ei kai se niin vaikeaa ole???
En todellakaan voi tietää mikä seurakunta sinulle sopisi parhaiten. Saat vapaasti valita oman seurakunnan. Voit vaikka käydä aluksi tutustumassa eri seurakuntiin ja sen jälkeen liittyä johonkin niistä. Eikö ole hyvä kun saat itse valita seurakunnan, eikä kukaan sinua manipuloi tai pakota?
Juha Heinilä, kun kysyn onko ko seurakunnat sinun mielestä turvallisia oikean opin suhteen niin kyllä se olisi sinun päätettävissä mitä vastaat??
nokia missio: kyllä vai ei
naispappi opettaa: kyllä vai ei
Ari, molemmat ovat parempia jos vertaa siihen tilanteeseen, ettei ole mitään seurakuntaa. Sinä voit käydä tutustumassa eri seurakuntiin ja valita minkä tuntee kotoisaksi. Vaihtoehtoja pitäisi olla riittävästi.
Juha Heinilä, voisit siis itse mennä molempiin seurakuntiin ja olla siellä alamainen opettajille?
Olen tyytyväinen omaan seurakuntaan, eikä minulla ole tarvetta mennä muualle. Seurakunnan paimenet ja opettajat palvelevat seurakuntaa, joten kysymyksesi loppuosa on minulle vieras. (vert. Luuk. 22:25-27)
Ari tuo Sinun käyttämäsi ilmaisu ”olla alamainen opettajille” on hyvin
paljastava ja viitteellinen. Äärikarismaattiset liikkeet viljelevät mielellään tuollaisia ilmaisuja: ihmiset pyritään lujin sitein sitomaan
hengelliseen, tiukasti valvottuun systeemiin. ”Opettajat” sanelevat
miten uskotaan, miten käytetään rahat. Minullekin tuo Juhalle osoitetun kesymyksen loppuosa on ”vieras”.
Sakari Pöyhönen, anteeksi kun olen muistanut sanan väärin enkä sitä korjannut kun Juha Heinilä sitä ihmetteli, eli sen piti olla seuraavasti:
Hepr. 13:17
Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.
Ari, ko. kohta ei tarkoita sitä, että olisimme paimenille tai opettajille alamainen; olemme ainoastaan Kristukselle alamaisia. Paimenien ja opettajien velvollisuus on opettaa Jumalan tahdon mukaisesti Jumalan sanaa. Toki tällöin meidän pitää totella Jumalan sanaa, jonka paimen meille välitti, mutta emme silti ole alamaisia paimenelle vaan Kristukselle. Jos meille opetettaisiin väärin, niin silloin meidän on velvollisuus keskustella paimenen tai opettajan kanssa, miksi opetti eri lailla, mitä olemme itse ymmärtäneet Jumalan sanasta. Jokainen Kristuksen kirkon jäsen valvoo opetusta, että se on oikein. Paimenen ja meidän elämä eivät saa olla ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Kristuksen kirkossa kaikki ovat pappeja.
Sakarilla klo 14:19 loistava kommentti.
Pakko on vielä lyödä lusikka soppaan, ei näytä keitto jäähtyvän…
”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.
Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.
Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Jaak.3:1-18
Täydellinen seurakunta on siellä, missä Jumalan Sana on puhtaana ja ihmiset ymmärtävät olevansa syntisiä ja Armosta eläviä, josta seuraa teeskentelemätöntä ja rehtiä ihmisten välistä kanssa käymistä, ei epäillä kenenkään uskoa, vaan tuetaan horjuvia. Kaikki yhdessä, aina lisääntyvän Armon kasvattamina.
Tuota toivoisin seurakunnan olevan, ja kyllä se useasti on, jos kyseessä on Kristuksen Armosta elävät ihmiset. Kaikki tosin eivät ole samalla kohdalla matkaa, vaikka samalla tiellä olisivatkin. Jumalan Armo kasvattaa tässäkin ymmärtämään.
Mitä tuo Vanhurskauden hedelmä sitten on? Jaakob sanoo, että se kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Jaakob ei sano meille, riidellen ja kinastellen ja nokitellen, vaan rauhassa rauhan tekijöille. Mistä voisi olla kysymys?
Mitä tuo kylväminen voisi olla? Ja mikä se hedelmä on? Itse ymmärrän, että Sanaa kylvetään ja hedelmä on, että ihmisiä Pelastuu tuon sana kautta. Millaiseen peltoon tuota sanaa sitten voidaan kylvää? Ylpeään ja riidan haluiseen maahan? Kiivaaseen maahan? Vallanhaluiseen? Vai syntiseen, rikkinäiseen ja murrettuun maahan?
Tässä luvussa on yksi lause joka puhuttelee minua kaikkein eniten, se on kun Jaakob sanoo:
”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.”
Tässä Jaakob kärsivällisesti kasvattaa seurakuntalaisiaan näkemään mitä rakkaus ei ole, mutta samalla jatkaa ja sanoo, että kukaan meistä ei pysty täydellisesti hallitsemaan kieltään:
”Mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.”
Tämä on hyvä kehotus ja kaikille opiksi lausuttu, mutta jos joku luulee sen olevan Kristitylle lain vaatimus, joka tulee täyttää, niin hän ei vielä ymmärrä Evankeliumia kuten ymmärtää tulee ja vielä pahemmin on asiat, jos joku kuvittelee olevansa vapaa tuosta vääryyden tulesta ja jos vielä opettaa toisia ymmärtämättä itse olevansa syntinen, niin yhä pahemmaksi vain käy asian tila.
No tässä oli taas…
Sellaisia me olemme.
Kiitos Ismo. Kommentissa oli paljon asiaa. Todellakin kielemme on vaikea hallita. Monesti me sanomme sellaista, mikä ei ole hyvää ja rakentavaa. Suuttuneena tai vihastuneena ei kannata sanoa mitään. Kannattaa rauhoittua ja ajatella ensiksi mitä sanoo ja katsoa muustakin näkövinkkelistä. Herran veli Jaakob kirjoitti täyttä asiaa kirjeessään.
Ismo Malinen, tuot esille hyvän kohdan, ei siinä mitään outoa ole.
Kuinka sovellat sitä Jeesukseen:
43 Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
46 Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?
47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” (Joh.8)
Sovelle tätä nyt sitten ns ”uskonpuhdistuksen” hedelmään eli vainoihin ja sotiin ja uskoon pakottamisiin?????
Ari, on peräti omituista, että vihaat uskonpuhdistusta, jonka hedelmänä kansan annettiin pitkän ja pimeän keskiajan jälkeen kuulla vihdoin Evankeliumia omalla kielellään, kirkko latinan sijaan. Pimeä keskiaika oli todella pimeää aikaa, Kristinuskolle siitä kannattaisi Ari lukea historiasta, ihmettelen kovasti.
Jeesuksen Sanoja mitä lainaat Joh. 8 on kovaa puhetta, mutta mistä siinä on kysymys? Jeesus ei suinkaan arvostele siinä Lutheria, vaan juuri Lutherin vastustajia!!! Joihin sinäkin ilmeisesti kuulut.
Tuossa luvussa Juutalaiset fariseukset toivat syntisen kivitettäväksi, sen tähden, että pääsisivät syyttämään Jeesusta lain rikkojaksi, sillä laki määräsi huorintekijät kivitettäviksi ja tahtoivat saada Jeesuksen kiinni lain rikkomisesta.
Jeesus sanoi näille perkeleen lapsille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”.
Yksikään kivi ei lentänyt, mutta ei se vähentänyt näiden farisealaisten kiukkua Jeesusta kohtaan. Myöhemmin samassa luvussa on lainaamasi kohta ja otan siitä yhden merkittävän lauseen, joka selventää asiaa.
”Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” Jeesus sanoo, että farisealaiset puhuvat omaansa, kuten perkele myös tekee. mitä tämä tarkoittaa?
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen joka ajattelee itsestään, että pystyy noudattamaan Jumalan lakia, myös tuomitsee ja panettelee niitä, jotka selvästi eivät siihen pysty.
He vihasivat Jeesusta, koska tämä ei heidän mielestään toiminut lain mukaan, vaan Armahti syntisiä ja osoitti myös, samalla, että nuo erinomaisen hienot miehet joilla oli kaikki valta yhteisössä ja jotka edustivat synnitöntä vaellusta, olivat Jeesuksen silmissä yhtä syntisiä, kuin tuo huoruuteen ajautunut ihminen.
Tuon naisen paikalla olisi oikeasti voinut olla jokainen paikalla ollut mies, sillä he olivat myös mielessään himoinneet naista, joka oli myös laissa kiellettyä. Nämä miehet tunsivat kyllä syntinsä, mutta eivät sitä tunnustaneet, vaan vetäytyivät pois, kuten moni tekee Jeesuksen nimen kuullessaan.
Adam ja Eevakin lymysivät aikansa pusikossa, sillä tiesivät tehneensä väärin Jumalan lakia vastaan. Jollei Jumala olisi etsinyt tuolloin syntistä ihmistä ja paljastanut heidän tekojaan, ihminen ei olisi sitä koskaan itse paljastanut.
Juuri tuossa peittelyssä, valehtelussa ja toisen syyttämisessä on perkeleen meihin istuttama siemen. Rupesivathan Adam ja Eevakin heti syyttelemään muita, Adam syytti Eevaa pettämisestä ja Eeva taas käärmettä, vaikka olivat itse kuitenkin tehneet synnin ja rikkoneet Jumalan nimenomaisen käskyn ja siis itse vastuussa tekosistaan.
On siis aivan ilmeistä, että Jeesuksen kova puhe kohdistui niihin, jotka vihaavat syntistä Lutheria, joka oli Armahdettu samalla tavalla, kuten tuo syntinen nainenkin. Armo käy oikeuden edellä, mutta se ei sovi farisealaiselle, vaan hän syyttää muita, vaikka on itse samanlainen. (”Hän puolustaa omaansa” on tuon alkutekstin merkitys. Missä Jeesus kuvaa tuota ” joka puhuu omaansa”
Ne jotka ajattelevat omaansa, (siis puolustaa omaa syntiänsä) ovat niitä ”hyviä” Kristittyjä, jotka ajattelevat itsensä niiden joukkoon, jotka toimivat oikein ja lain mukaan, vaikka ovat todellisuudessa samalla viivalla ojassa makaavan alkoholistin tai köyhän ja sairaan työttömän epäonnistujan kanssa. Olemme kaikki luusereita, mutta käyttäydymme kuin emme olisi. Lapsille opetamme kilpailua ja kovaa kyynärpää taktiikkaa, ettei jää kenenkään jalkoihin. Laupeutta ja Armoa harvoin kuulee opettavan pienille lapsille. Ikävä kyllä, näin se on.
Jokainen joka luulee olevansa niin hyvä, ettei sorru juuri koskaan syntiin, vaan hallitsee itse elämäänsä omalla tahdollaan ja omilla valinnoillaan, kuuluu niihin, joista Jeesus tässä puhuu, sillä jos ihminen kuvittelee itsestään jotain, niin samalla hän myös ajattelee, että jos joku sortuu, niin se on hänen omaa syytään ja näin hän tuomitsee toisen tuntematta omaa syntiään. Joka omaansa puhuu, se on perkeleestä, eikä tule valkeuteen, että hänen tekonsa paljastuisivat.
”Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”
Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?”
Hän vastasi ja sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.
Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää”. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois
jättäen hänet puolikuolleeksi.
Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’.
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?”
Hän sanoi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin”. Luuk.10.
Noin yleisesti ottaen koko nykyinen ns. protestanttinen kristinuskon haara saa olla ” kiitollinen” saksalaisille ja sveitsiläisille reformaattoreille. ( Luther, Calvin, Zwingli ).
Ja kerran kun Jumalan ”tilikirjat” avataan varnasti löytyy valtaisa määrä historiallisten kirkkokuntien ja seurakuntien ulkopuolella
uskonkilvoituksen kilvoltelleita Jeesuksen omia, sellissä tai maakuopissa eläneitä. Heillä ei ehkä ole ollut edes Raamattua tai osaa siitä, puhumattakaan mistään ”hengellisestä turvaverkosta”,
jonkinlaisesta seurakunnan tapaisesta.