Siivekäs enkeli?
Raamattu on ehkäpä mahdollinen tulkita myös realismin - ei vain uskonnolisen romantiikan - lausein.
Mitä tämä tarkoittaa?
Muistamme kaikki varmaan lapsuutemme enkelin.
Kotikirkon alttaritaulusta hän katsoo meitä lempeänä naishahmona, jolla on lumivalkeat vaatteet ja pehmeät linnunsiivet. Ympärillään herttainen parvi lenteleviä pikkukerubeja hän ojentaa ihanasti hymyillen siron kätensä ihmislasta kohden. Hänen yllään hohtaa taivaallinen valo, ja koko kuva säteilee puhtautta ja jaloutta.
Kuva on kaunis.
Kuitenkaan tällä ihanteellisella koristeella, vaikka se monelle on yhä totuus enkelten olemuksesta, on kovin kovin vähän yhteistä Raamatun kanssa:
"Katsellessani ympärilIeni, minä äkkiä huo-
masin miehen, uumillaan vyö parasta kultaa.
Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti,
hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama,
hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen
käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi,
ja hänen äänensä oli kuin kansanjoukon
pauhu." (Dan. 1O:5-6)
Pelko valtaa sitten Danielin ja hänen seurassaan olevat mieliet. Danielin kasvot käyvät kalmankalpeiksi ja hän kaatuu kauhusta maahan!
Kauhuissaan on myös profeetta Hesekiel:
"Ja olentojen hahmo oli näöltänsä kuin tuliset hiilet,
jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti
olentojen väIissä, ja tuli hohti ja tulesta 1ähti salamoita.
Ja olennot kiitivät edestakaisin ja olivat
nähdä kuin saLaman leimaus." ( (Hes.l:13-14 )
Vaikka otammekin huomioon luovaan taiteeseen aina itsestään selvästi kuuluvan vapauden ja tavoitteellisuuden on alttaritaulumme enkeli silti etääntynyt hätkäh-dyttävän kauas alkuperäisestä aiheestaan. Tulkinta perustuu viehättävään, mutta haaveelliseen ja epätodelliseen mielikuvaan. Enkelistämme on tullut roolihenkilö hengelliseen saippuaoopperaan. Modemi raamattudramatugi ei annakaan enkelien yksinkertaisesti vain kohdata ja tavata ihmisä ja poistua heidän luotaan, kuten alkuteksti rohkenee usein väittää, vaan verbit ilmestyä, näyttäytyä ja kadota vastaavat paremmin ennakkoasennetta ja tarvitavaa teologiaa. Eihän toki enkeli, joka on palveleva henki, voi ihmisen tavoin tulla ja mennä, vaan hänen täytyy salaperäisesti ilmestyä ja äkkiä hävitä näkyvistä.
Näin vaikka Apostolien teoista voimme selvästi lukea, että Pietari, kun eräs enkeli oli johdattanut hänet ulos vankeudesta, ei tiennyt, että se, mitä hänelle tapahtui, olikin totta, vaan hän luuli nähneensä näyn. (Apt. 12:9 ) Enkeli ja Pietari eivät siis kohdanneet hengessä ja ilmestyksessä vaan aivan arkisesti ajassa ja aineessa.
Mutta pienelle paimentolaisheimolle sattuneiden outojen tapahtumien pohjalle laskettu uskonto ei ole kyennyt luomaan opillisia rakennelmiaan ilman metafysiikkaa ja kuvakieltä..
Enkeli on romantisoitu ja romantisoitunut.
Olisiko nyt niin, että ei vain Raamatun kuvitus vaan myös sen kieli ja selitys ovat samanlaisen romantiikan rasittamia!
Alkukielen usein arkiset ilmaisut eivät ole teologisin valmiuksin varustautuneen kääntäjän tai selittäjän korvissa soineet aina riittävän tuonpuoleisin ja opillisesti oikein sävelin. On tarvittu nuotitusta ja hengellistä dramaturgiaa. Toki enkelikohtaukset kuten muutkin ihmeet ovat jo perimätiedosta lähtien saaneet yliluonnolliset värit, mutta myöhemmin kehittynyt teologia on sävyttänyt niitä lisää ja varustanut niiden selitykset kielellisin kiiltokuvin.
Ymmärrettävää mutta ongelmallista, sillä tuskin nämä oppitradition luoneet ja sitä vartioivat teologit ovat aina kyeneet tai edes halunneet päätyä vain 'oikeisiin' valintoihin. Uskon totuuden jääneenkin usein jo tradition synnyssä saati jatkuessa toisarvoiseksi valintaperusteeksi.
On myös, kuten eräs asiasta kanssani keskustellut teologi kirjeessään minulle totesi, haluttu
”Suojella oppitradition kautta tulkitsijaa tekstien oikeassa ymmärtämisessä
ja auttaa häntä kohtaamaan tekstin sanoma omassa elämässään."
Mutta tuollainen seurakuntateologinen suojelu ja sensuuri ei aina enää tyydytä nykyaikaista lukijaa. Myös myös maallikot ovat heränneet vaatimaan vaihtoehtosia lukutapoja. He ovat alkaneet myös kysellä josko sittenkin olisi niin, että muinaisten tapahtumien sisällot ovatkin ilmaistavissa myös realismin eikä vain romantiikan lausein? Onko mahdollista lähtökohtana uusi uskallus ja ennakkoluulottomuus tunkeutua läpi uskonnollisen metafysiikan Raamatun ikivanhan muistiinmerkinnän ytimeen, sanojen ja niitä edeltäneitten tapahtumien todelliseen sisältöön?
Ovatko Raamatun kertomukset avattavissa myös maallikon oivalluksin ilman hengellisen asiantuntemuksen isällistä välitystä?
Mielestäni ovat!
Raamattu ei anna vain oikeutta, vaan suorastaan kehoittaa ymmärtämään kirjoituksensa myös tiedon, ei vain uskon, valossa. Miten muuten on ymmärrettävissä tämä profeetta Danelin saama kehoitus:
"Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat ja
sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti.
Monet matkustavat edestakaisin ja
tieto kasvaa."
Vailla pelkoa joutua puhdasoppisuuden kiroon voinee tästä Raamatun kohdasta päätellä, että siinä Raamattu itse ilmoittaa sanansa olevan kätkettyä ja salattua. Enkelin Danielille antama kirja voitaisiin käsittää vain sen tiedon valossa, minkä lopun ajan ihminen on avartuneen maailman- ja ihmiskuvansa avulla saanut. Siksi kirja piti taltioida odottamaan lopun aikoja. Se sinetöitiin ja lukittiin. Edelleen uskaltaa Johanneksen ilmestyksen perusteella olettaa, että lämä peitekieli monin kohdin on laadittu useaan kerrokseen; Karitsan kädessä oleva kirjakäärö oli nimen omaan seitsemällä sinetillä suljettu.
Mitä tämä 'lukitseminen' täsmällisesti saattoi tarkoittaa? Siitä ehken toisessa blogissa.
69 kommenttia
Napakan kriittinen blogi Sepolta, ja ihan asiaa. Mielenkiintoista, että Jumalan sanansaattajienkin imago on saanut runsaasti väriä Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Raamatun enkelit eivät todellakaan ole niitä lapsenkasvoisia siivekkäitä kiiltokuvaolentoja, joita muistelen itsekin pyhäkoulussa ihastelleeni.
Raamattua siteeraten kerrot, että kirja sisältää materiaalia, joka on sinetöity ”lopun aikaan asti”. Huomasit varmaankin, että sanotaan edelleen, että ”ei kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät.”(Dan12:10) Kaikkivaltias paljastaa siis ”viisaille” esimerkiksi Danielin lopun aikaa koskevien ennustusten suuntaviivat. Älykkyyden ja lukeneisuuden kanssa Raamatun viisaudella ei ole paljonkaan tekemistä.
Lienenkö väärässä, kun oletan sinun Seppo viittaavan nimenomaan inhimilliseen viisauteen ja tietoon, kun kirjoitat, että ”Enkelin Danielille antama kirja voitaisiin käsittää vain sen tiedon valossa, minkä lopun ajan ihminen on avartuneen maailman- ja ihmiskuvansa avulla saanut”?
Raamattu on aikamoinen kirja selittämään itse itseään. Otetaan juuri Danielin kirjaa koskeva esimerkki tästä, ja juuri tuosta viimeisestä luvusta.
Jumalan sanansaattajahahmo mainitaan tuossa viimeisen luvun alussa: ” Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas”.(jae1) Tuohon esiinmarssiin liitetään hyvin ainutkertainen tapahtuma: ”Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka.”
On merkillepantavaa, että samanlainen ahdinkojen maailmanennätys yhdistetään myös Jeesukseen Kristukseen, kun evankeliumikertomuksessa kuvaillaan Jumalan Esikoispojan manooveriä ”tämän maailman” finaalivaiheissa.(Mark13:19;Mat24:21) Monessa muussakin kohdassa Kristuksen sanotaan komentavan valtavan suuria enkelijoukkoja. Näyttää siis siltä, että Raamatun evankeliumikertomukset paljastavat Raamatun Danielin kirjan Mikaelin Kaikkivaltiaan pääsanansaattajaksi.
.
Asiaa valaiseva blogi Sepolta.
Tuo enkelin ja Pietarin kohtaaminen tapahtui ilmiselvästi ajassa ja aineessa ja varsin arkisen tapahtuman yhteydessä. Tosin tuo Pietarin ”enkeli” vaikka hän olikin aineellinen ei kuitenkaan ollut ajan kahleissa toisin kuin Pietari. Tämä erotus heidän välillään oli. Pietari, vaikka hän oli kahleissa – vieläpä kaksilla kahleilla sidottuna – ei näyttänyt siitä välittävän, vaan oli syvässä unessa kahden sotamiehen välissä, joten enkeli joutui sysäämään Pietaria kylkeen, että hän heräisi.
Pietari ei tosin tajunnut mitä hänelle tapahtui – kuin vasta myöhemmin – ja siksi hän luuli nähneensä näyn eikä tiennyt, miten kahleet olivat pudonneet ja miten hän oli saanut kengätkin jalkaansa. Mielenkiintoista tässä on se, että sotamiehet, jotka Pietaria vartioivat ja koko vartiokaarti tajusivat koko asiasta vielä vähemmän. Itse asiassa he eivät tajunneet mitään vaikka Pietari pakeni vankilasta. Kun Herodes haetutti Pietaria, voi vain kuvitella, mitä vartijat ajattelivat joutuessaan rangaistaviksi, kun Pietari oli kadonnut ”taivaan tuuliin” heidän tietämättään ilmeisesti ajatellen – selittämätöntä, että heitä rangaistaan siitä, mistä he eivät mitään tiedä?!
Yksinkertaista mutta vaikuttavaa, kuten Danielille tapahtui hänen ollessaan Hiddekelin, virran rannalla ja nostaessaan silmänsä hän huomasi miehen……!
Sepolta aiheeseen tärkeä muistutus. Enkeleistä kuulee nykyisin puhuttavan ja kirjoitettavan ihan mitä sattuu.
Kautta aikain ihminen on sanoittanut, kuvittanut ja säveltänyt tuntematonta. Se ei tarkoita, että esimerkiksi enkelit (tai miksi heitä eri kulttuureissa kutsutaankin) olisivat juuri sellaisia. Tuntematon pelottaa, kuvittamalla se tehdään arkiseksi. Ihmisen mielikuvitus on rajoittamaton. Olen kohdannut ”enkelin”. En kuvaile tarkemmin ”hänen” muotoaan. Kokemus oli mykistävä (sanat eivät riitä), eikä se unohdu koskaan.
Minua on aina kiinnostanut, mihin aineeton henkiolento edes tarvitsisi siipiä. Vieläpä avaruuden tyhjiössä. Niillä kuuluisilla paavin palleillakin saattaa olla enemmän käyttöä kuin enkeleiden siivillä.
Jos nyt kuitenkin ajatellaan asiaa kokonaisvaltaisemmin, niin on aika selvää, että kyse on aikalaisten näkemyksestä. On helppo ymmärtää, että Raamatun kirjoittamisen aikaan ei ollut mitään käsitystä aineettomien henkiolentojen suhteesta luonnonlakeihin. Silloin on ilmeistä, että taivaiden asukeilla on todennäköisesti jonkinlaiset menopelit selässä, kuten muillakin näkyvillä lentävillä tapauksilla, kuten linnuilla.
Sepolla on hyvä selitys Pietarin enkelille. Luukas, joka kirjoitti Pietarin enkelistä, kirjoitti myös Paavalin enkelistä.
Apt.27:23 ”Sillä tänä yönä seisoi minun tykönäni sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä myös palvelen,”
Mikä olisi tähän selitys? Mielenkiintoinen on kohta ”sen Jumalan enkeli”, sillä se tarkoittaa, että on myös muita enkeleitä.
Rauli Toivonen: ”AI niiin. Onhan raamatullisesta taiteessakin siipisymboliikkaa.”
Jesaja 6:2: ”Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.”
Emme asiasta tiedä, miten enkelit tai enkeli Pietaria auttoi, kun sen minkä Raamattu ilmoittaa. Vartijat olivat tuohon aikaan usein keisarin uskottuja orjia, jotka vastasivat hengellään vartioitavista. Tuohon nähden vartijat eivät kovin helposti päästäneet vankia pakenemaan.
Itselläni on muutama erikoinen tapaus, johon sopii enkelin tapaaminen, yhdessä enkeli oli ihminen, joka tuli paikalle, kun olin autolla liikkeellä -25c asteen pakkasessa pienen vauvan kanssa (poikani) ja auto ei lähtenyt käyntiin (akku loppu). Pyytämättä eräs tuntematon iso mies tuli avukseni ja auto lähti käyntiin ja mies sanoi vielä saattavansa meidät kotiin ja näin kävikin. Kun mies teki lähtöä parkkipaikaltamme, kiittelin kovasti avusta ja kyselin missä mies asui. Hän puheli ja sanoi yllättäen, että Pyhä Henki on vaaleanpunainen… ja sanoi asuvansa tietämässäni talossa ihan oman asuntomme läheisyydessä.
Päätin mennä myöhemmin seuraavan päivänä vielä erikseen keskustelemaan ja kiittämään häntä, mutta talo jossa sanoi asuvansa, oli täysin tyhjä, siellä ei asunut ketään… Koskaan en enää törmännyt tuohin erikoiseen mieheen vaikka usein yritin Häntä päästä kiittämään… Enkeli? En tiedä.
Toinen on paljon mystisempi, kun yöllisessä kohtaamisessa oli jotain samaa, kun Danielin valon kokemuksessa, jolta hävisi kaikki voimat ja sanomaton pelko valtasi mielen. Tästä en sen enempää halua puhua.
Antero Syrjänen: ”Jesaja 6:2: “Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.””
Serafi tarkoittaa tulista, polttavaa käärmettä. Koska saatanaa kutsutaan vanhaksi käärmeeksi ja tulipunaiseksi lohikäärmeeksi, niin voitaneen olettaa hänen olevan serafi. Serafit ovat samankaltaisia kuin ilmestyskirjan eläimet (Ilm.4:8).
Kiitos Sepolle blogista, jossa on tärkeitä näkökohtia.
Koska Jumalan enkeli eli sanansaattaja saattaa olla myös ihminen, niin tosiuskovaiset saattavat tehdä hänelle samoin kuin Jeesuksen apostoleille. Ut on tästä esikuvaa. Kristillisyys näyttää pelottavasti samalta kuin juutalaisuus 2000 vuotta sitten.
Vanhurskauden pitää olla enemmän kuin fariseusten, oikeaoppisten. Selkosuomeksi sanottuna oikeamielisyyden pitää olla paremmalla tasolla kuin oikeaoppisten isien oppeja noudattavien.
Ilmoita asiaton kommentti