Siivekäs enkeli?
Raamattu on ehkäpä mahdollinen tulkita myös realismin - ei vain uskonnolisen romantiikan - lausein.
Mitä tämä tarkoittaa?
Muistamme kaikki varmaan lapsuutemme enkelin.
Kotikirkon alttaritaulusta hän katsoo meitä lempeänä naishahmona, jolla on lumivalkeat vaatteet ja pehmeät linnunsiivet. Ympärillään herttainen parvi lenteleviä pikkukerubeja hän ojentaa ihanasti hymyillen siron kätensä ihmislasta kohden. Hänen yllään hohtaa taivaallinen valo, ja koko kuva säteilee puhtautta ja jaloutta.
Kuva on kaunis.
Kuitenkaan tällä ihanteellisella koristeella, vaikka se monelle on yhä totuus enkelten olemuksesta, on kovin kovin vähän yhteistä Raamatun kanssa:
"Katsellessani ympärilIeni, minä äkkiä huo-
masin miehen, uumillaan vyö parasta kultaa.
Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti,
hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama,
hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen
käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi,
ja hänen äänensä oli kuin kansanjoukon
pauhu." (Dan. 1O:5-6)
Pelko valtaa sitten Danielin ja hänen seurassaan olevat mieliet. Danielin kasvot käyvät kalmankalpeiksi ja hän kaatuu kauhusta maahan!
Kauhuissaan on myös profeetta Hesekiel:
"Ja olentojen hahmo oli näöltänsä kuin tuliset hiilet,
jotka paloivat tulisoihtujen näköisinä. Tulta liekehti
olentojen väIissä, ja tuli hohti ja tulesta 1ähti salamoita.
Ja olennot kiitivät edestakaisin ja olivat
nähdä kuin saLaman leimaus." ( (Hes.l:13-14 )
Vaikka otammekin huomioon luovaan taiteeseen aina itsestään selvästi kuuluvan vapauden ja tavoitteellisuuden on alttaritaulumme enkeli silti etääntynyt hätkäh-dyttävän kauas alkuperäisestä aiheestaan. Tulkinta perustuu viehättävään, mutta haaveelliseen ja epätodelliseen mielikuvaan. Enkelistämme on tullut roolihenkilö hengelliseen saippuaoopperaan. Modemi raamattudramatugi ei annakaan enkelien yksinkertaisesti vain kohdata ja tavata ihmisä ja poistua heidän luotaan, kuten alkuteksti rohkenee usein väittää, vaan verbit ilmestyä, näyttäytyä ja kadota vastaavat paremmin ennakkoasennetta ja tarvitavaa teologiaa. Eihän toki enkeli, joka on palveleva henki, voi ihmisen tavoin tulla ja mennä, vaan hänen täytyy salaperäisesti ilmestyä ja äkkiä hävitä näkyvistä.
Näin vaikka Apostolien teoista voimme selvästi lukea, että Pietari, kun eräs enkeli oli johdattanut hänet ulos vankeudesta, ei tiennyt, että se, mitä hänelle tapahtui, olikin totta, vaan hän luuli nähneensä näyn. (Apt. 12:9 ) Enkeli ja Pietari eivät siis kohdanneet hengessä ja ilmestyksessä vaan aivan arkisesti ajassa ja aineessa.
Mutta pienelle paimentolaisheimolle sattuneiden outojen tapahtumien pohjalle laskettu uskonto ei ole kyennyt luomaan opillisia rakennelmiaan ilman metafysiikkaa ja kuvakieltä..
Enkeli on romantisoitu ja romantisoitunut.
Olisiko nyt niin, että ei vain Raamatun kuvitus vaan myös sen kieli ja selitys ovat samanlaisen romantiikan rasittamia!
Alkukielen usein arkiset ilmaisut eivät ole teologisin valmiuksin varustautuneen kääntäjän tai selittäjän korvissa soineet aina riittävän tuonpuoleisin ja opillisesti oikein sävelin. On tarvittu nuotitusta ja hengellistä dramaturgiaa. Toki enkelikohtaukset kuten muutkin ihmeet ovat jo perimätiedosta lähtien saaneet yliluonnolliset värit, mutta myöhemmin kehittynyt teologia on sävyttänyt niitä lisää ja varustanut niiden selitykset kielellisin kiiltokuvin.
Ymmärrettävää mutta ongelmallista, sillä tuskin nämä oppitradition luoneet ja sitä vartioivat teologit ovat aina kyeneet tai edes halunneet päätyä vain 'oikeisiin' valintoihin. Uskon totuuden jääneenkin usein jo tradition synnyssä saati jatkuessa toisarvoiseksi valintaperusteeksi.
On myös, kuten eräs asiasta kanssani keskustellut teologi kirjeessään minulle totesi, haluttu
”Suojella oppitradition kautta tulkitsijaa tekstien oikeassa ymmärtämisessä
ja auttaa häntä kohtaamaan tekstin sanoma omassa elämässään."
Mutta tuollainen seurakuntateologinen suojelu ja sensuuri ei aina enää tyydytä nykyaikaista lukijaa. Myös myös maallikot ovat heränneet vaatimaan vaihtoehtosia lukutapoja. He ovat alkaneet myös kysellä josko sittenkin olisi niin, että muinaisten tapahtumien sisällot ovatkin ilmaistavissa myös realismin eikä vain romantiikan lausein? Onko mahdollista lähtökohtana uusi uskallus ja ennakkoluulottomuus tunkeutua läpi uskonnollisen metafysiikan Raamatun ikivanhan muistiinmerkinnän ytimeen, sanojen ja niitä edeltäneitten tapahtumien todelliseen sisältöön?
Ovatko Raamatun kertomukset avattavissa myös maallikon oivalluksin ilman hengellisen asiantuntemuksen isällistä välitystä?
Mielestäni ovat!
Raamattu ei anna vain oikeutta, vaan suorastaan kehoittaa ymmärtämään kirjoituksensa myös tiedon, ei vain uskon, valossa. Miten muuten on ymmärrettävissä tämä profeetta Danelin saama kehoitus:
"Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat ja
sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti.
Monet matkustavat edestakaisin ja
tieto kasvaa."
Vailla pelkoa joutua puhdasoppisuuden kiroon voinee tästä Raamatun kohdasta päätellä, että siinä Raamattu itse ilmoittaa sanansa olevan kätkettyä ja salattua. Enkelin Danielille antama kirja voitaisiin käsittää vain sen tiedon valossa, minkä lopun ajan ihminen on avartuneen maailman- ja ihmiskuvansa avulla saanut. Siksi kirja piti taltioida odottamaan lopun aikoja. Se sinetöitiin ja lukittiin. Edelleen uskaltaa Johanneksen ilmestyksen perusteella olettaa, että lämä peitekieli monin kohdin on laadittu useaan kerrokseen; Karitsan kädessä oleva kirjakäärö oli nimen omaan seitsemällä sinetillä suljettu.
Mitä tämä 'lukitseminen' täsmällisesti saattoi tarkoittaa? Siitä ehken toisessa blogissa.
69 kommenttia
Antero, kiitos tuosta, olen unihalvauksen kokenut ja tiedän mistä siinä on kysymys. Tuo tapaus mistä puhun, liittyy valveilla oloon, vaikka tapahtuikin yöllä, sen yhteyteen liittyy myös rukousta ynm. Raamatun sanaa, se ei ollut pahan vaan Jeesuksen läsnäoloa ja siihen liittyy myös paljon muuta ihmeellistä. Olin kokemuksen tapahtuessa yksin Raamatun kanssa. Tämän tapahtuman jälkeen sain useita näkyjä, jotka ovat n. 25v tapahtuneen jälkeen saaneet vahvistuksen. En halua julkisesti tästä tämän enempää.
Rauli totesit, että ”perusolemukseltaan enkelit ovat henkipersoonia.”
Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille kuolemansa jälkeen, he luulivat näkevänsä hengen. Jeesus kuitenkin totesi heille: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan.” (Luuk 24.39)
Se, mikä näyttää yhdistävän Jeesusta ylösnousemisen jälkeen ja enkeleitä on juuri tuo, että he ovat sekä ajassa, että ajan ulkopuolella. Jokin oli muuttunut Jeesuksen olemuksessa, koska opetuslapsetkaan eivät häntä välittömästi tunteneet. Jeesuksen ruumis oli kuitenkin lihaa ja luita. Tämä herättää omassa mielessäni kysymyksen, miten on käsitettävä enkelien ruumiillisuus, koska Raamattu todistaa, että he ovat aineellisia ja siten yhtä luonnollisia kuin Jeesus ylösnousemisen jälkeen.
Tässä lähellä sattui tapaus, että pieni lapsi karkasi jalkakäytävältä vanhemmiltaan ja hän ajautui autojen sekaan vilkasliikenteisellä tiellä. Vanhemmat joutuivat kauhistuneina seuraamaan lapsensa varmaa kuolemaa. Toisin kävi. Lapsi selviytyi tien toiselle puolelle. Vanhemmilleen lapsi vain totesi, että vieras setä (jota vanhemmat eivät nähneet, eikä kukaan muukaan) piti minua kädestä kiinni. Tiedän, että filosofien järki hymyilee tällekin tapaukselle.
Noista Jumalan pojista minulla on hieman poikkeva näkemys. Se ei kuitenkaan perustu omaan ajatteluuni, vaan liittyy Lutherin selitykseen 1:stä Mooseksen kirjeestä. Lyhyesti kerrottuna Luther toteaa Jumalan pojiksi niitä ihmisiä, jotka kuuluivat siunatun siemen piiriin ja jotka olivat langenneet oikeasta uskosta ja Jumalan sanasta ja muuttuivat täysin lihallisiksi, etteivät he turmelleet vain Kirkkoa, vaan myös yhteiskunnan ja talouden.
Kuten Raamattu sanoo, nämä Jumalan pojat huomasivat ihmisten tyttäret ihaniksi, niin tarkoitetaan tällä niitä, jotka eivät kuuluneet siunatun siemen piiriin. Jättiläisillä, jotka syntyivät näistä liitoista heidät Luther toteaa olleen häkäilemättömiä miehiä, jotka vaativat itselleen kuuluviksi sekä hallitusvaltaa, että pappeutta.
Jättiläisten syntyminen liitetään siten siihen, kun Jumalan pojat huonontuivat lajissaan. He hallitsivat herroina ja kuristivat mahdillaan Kirkon. Siitä syystä Mooses nimittää heitä maailman mahtimiehiksi. Se minkä Hieronymus käänsi ”mainioiksi miehiksi” ( viri famosi), kuuluu hebrean mukaan ”nimekkäät miehet”, tosin sanoen maailmassa, tässä ajassa mahtavat. Näin siis lyhyesti Lutherin tekstiä lainaten. Hänen selityksensä tästä kohdasta on huomattavasti pidempi.
Milloin ja mistä enkelit saivat siivet? Yksi selitys on Assyria/Babylonia ja niiden jälkeen Persia, joiden kuvallisissa esityksissä ihmis- ja eläinhahmoisilla jumaluuksilla on siivet. Myös Danielin kuusisiipisillä kerubeilla on kuvallisia esikuvia esimerkiksi Ninivestä. Danielin enkeleiksi lukemat valtaistuimet, herruudet tai pyörät, laajentavat enkelikategorioita. Muistaakseni pappismunkki Serafimilta on julkaistu muutama vuosi sitten enkeleitä koskeva kirja. Kiinnostavaa on enkelien funktion laajeneminen sanansaattajasta ja suojelijasta. Itsekin sivuan Sepon käsittelemiä Danielin kirjan kohtia kirjassani Salomon Salaisuus.
Mielenkiintoista Raulilla on useita raamatunkohtia mutta ei sitä joka osoittaa Jeesuksen enkeli Mikaeliksi? Vartiotornihan näin opettaa. Tämä pitäisi ainakin Paavalin ohjeen mukaan löytyä?
Ef.3:3. Minulle on ilmestyksessä annettu tiedoksi tämä salaisuus, niin kuin olen edellä lyhyesti kirjoittanut. 4. Tätä lukiessanne voitte huomata, kuinka hyvin minä olen perillä Kristuksen salaisuudesta.
Tiedottaja Veikko Leinonen on kehunut KR 92 käännöstä. Hänen mukaan todistajat käyttävät sitä. Sieltä selviää miksi Paavalilta ei löydy vartiotornin salaisuutta Jeesus Mikaelia.
Hepr. 1:5 Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut: – Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ei myöskään näin: – Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.
Sama asia löytyy myös UM Raamatusta toisin ilmaistuna.
Kaikki tuli olemassaoloon hänen välityksellään,+ eikä mitään tullut olemassaoloon ilman häntä. Se mikä on tullut olemassaoloon
BILEAMIN AASISTA: Varsin merkitävä enkeli esiintyy kertomuksessa Bileamin aasista: Kewromus on hyvin merkilline ja mystinen ja siltä avattavaa kryptologiaa:
Jumala ilmestyy näkijä Bileamille (IV Ms 22).ja käskee tämän laittautua kahden miehen kanssa matkalle. Bileam lähtee ja kohtaa kuuluisan puhuvan aasinsa kanssa tiellä Herran enkelin, joka paljastettu miekka kädessään haluaakin nyt yllättäen estää Bileamia. Sillä jostain syystä on taas syttynyt “Herran viha”. Kertomuksessa leikitään monesti numerolla kolme. Aasia lyödään kolme kertaa ja numero kolme mainitaan kolmesti. Bileamilla on kaksi seuralaista eli heitä on kolme. Kaikkiaan idea kolmesta esiintyy viidesti. Miksi. Ehkä koodi antaa vastauksen. Jakeissa 25 / 29 esiintyy pintatekstissä eli varsinaisessa alkutekstissä kolmantena ja neljäntenä sanana käsitepari malak Jehovah, joka Raamattuun on suomennettu siis sanoiksi Herran enkeli, mutta oikeampi käännös olisi Jahven lähettiläs. Malak-lähettilään pohjana on heprean kulkemista tarkoittava verbi lak. Tässä asiayhteydessä malak onkin kulkija, taivaan kulkija, jonkin taivaallisen olennon lähetti. Mutta millä tuo lähetti on taivaita kulkenut ?
Ehkäpä juuri välineen avulla, joka Michael Drosninin els-koodilöydössä sekvenssillä viisi tuottaa viisi kirjaimisen sanan challit, joka nykyhepreassa saa merkityksen – avaruusalus ! Suoraan challit sanan alapuolelle nousee tasavälein 64 kirjoittajan koodilöydös, joka jakeisiin 26-29 sijoittuen ja koodinkantajinaan sanat jamin, vaiftach ja la´aton tuottaa triplettisanan ifo. Tasaväli 64 muuttuu gematriassa heprean sanaksi dajin eli totuus ! Ja yllättävää ei siten enää olekaan se, että jakeen 28 1. sana iftach sisältää piilotekstisen tripletin ift, joka hepreassa voidaan ääntää ifot ja sana saa tällöin monikollisen merkityksen, koska heprean toinen monikon päätteistä on kirjain tav. Nyt onkin varsinmielenkiintoista avata enkelinimien serafi ja kerubi merkityssisältöjä, näillä enkeliolennoilla on siivet,ne ajavat vaunilla jois aon pyörät ja niistä lähtee polttava tuli. Avaan lisää uudessa viestissä, joka on ollut esillä Blogimetsässä aiemminkin.
Yhtäkaikki, astuihan Jeesuskin alas Taivaasta ja nousi sinne takaisin, Hän antoi henkensä ja otti sen jälleen.
”Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni.” Joh.10:17-18
Mitä enkelit loppujen lopuksi ovat? Ihmiskuntaa palvelemaan luotuja olentoja, sanotaan Raamatussa. Mitä tuo palvelu sisältää? Tapahtuuko täällä myös sellaista, mitä emme ymmärrä? Kuinka suuri vaikutus enkeleillä lopulta on ihmiskunnan historiassa? ”Enkeleistä” löytyy mainintoja kaikista kulttuureista, mutta Raamatussa ainoastaan kielletään niiden palvominen. Ja ilmeistä onkin, että niiden olemassa olo ja työt kiinnosta ihmistä. Ilmeistä on, että enkelien todellisuus on monintavoin poikkeavaa siihen nähden, miten meidän ihmisten todellisuus on rajoitettu aikaan ja paikkaan.
Yhtäkaikki Jumalan on kaiken Luoja ja pitää kaiken elossa Voimallaan, myös Taivaan avaruudet ovat Hänen kämmenellään.
Rauli Toivonen kirjoittaa,02.08.2019 16:16:
”Olemme keskustelleet aika ajoin myöhemminkin Mikaelista, mutta tämän blogistin avauspuheenvuoroa kunnioittaen en näe hyväksi, että tähän rakennetaan mitään uutta sivujuonnetta. Ja kuten huomaatte, meillä on Konstan kanssa hyvä keskustelu. Tervetuloa siihen mukaan.”
Totta Rauli, olen jatkuvastikin huomautellut kaiken Perustasta Jeesuksesta. Ei häntä voi syrjäyttää ja puhua jostain ’tärkeämmästä’. Ei ole mitään, jos ei ole Jeesusta Jumalana ja kaiken luojana. On totta että uitat keskusteluun ’johnonmukaisuuksia’, vailla raamatullisuutta, vailla hengellistä tutkiskelua. Kaikki alkaa pelastusopista, Jeesuksesta sellaisenaan, kuin Raamattu sen opettaa, ilmoittaa.
Paavali kertoo Areiopagilla pelastussanoman, jonka Jumala (hebreaksi JHWH) on ihmiskunnalle valmistanut ja se toteutui ja toteutuu itsensä Jumalan/Jeesuksen kautta. Ei mielestäni voida puhua minkääntasoisesta ’kristinuskosta’ jos se Itse pukeutuu enkeli-mikaeliksi. Tämä on Vartiotornin oppi ja toimii jehovalaisuudessa, jolla ei ole perusteita olla kutsuttu kristinuskoksi.
Rauli,
On totta, että keskustelut jehovalaisten kanssa ei onnistu, ei jatku, jos halutaan tehdä se Jeesus-kallion päällä. Tältä pohjalta siirrytään pois, jos Jeesuksen alkuperä muuttuu luojasta luoduksi. Siksi on tärkeää sinun kanssasi, niinkuin yleensä jehovalaisten kanssa, aina muistuttaa kuka Jeesus on ja mitä tai kuka hän ei ole.
Mielenkiintoisia eroja löytyy Jehovan todistajien Raamatuista ja muista Raamatuista koskien edellä ihmeteltyä 1. Tessalonikalaisille 4:16 -kohtaa. Todistajien uusimmassa versiossa Herra (eli Jehovan todistajien tulkinnan mukaan Jehova) huutaa itse käskyhuudon, kun muissa versioissa käskyhuuto tulee joko ylienkeliltä tai jostain muualta, jota ei määritellä tarkkaan.
Uuden maailman käännös 2010:
16 sillä Herra itse laskeutuu taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.
Uuden maailman käännös 2018:
16 sillä Herra itse laskeutuu taivaasta huutaen käskyhuudon ylienkelin äänellä ja pidellen Jumalan trumpettia, ja ne, jotka ovat kuolleet Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin.
KR92:
16 Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.
1933/38:
16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin
Katosiko seuraava kommenttini johonkin bittiavaruuteen?
Kosti Vasumäki: ”Mitä tuohon enkelien aineettomuuten tulee, niin se ei taida pitää ihan paikkaansa ja sama näyttää pätevän myös ulkonäköön.”
Koska Raamatun maininnat enkeleistä poikkeavat toisistaan eikä Raamatussa ole mainintaa enkelien tarkoista ominaisuuksista, kyse on todennäköisesti siitä luonnollisimmasta, eli kokijan kulloisestakin tulkinnasta.
Kosti Vasumäki: ”Aineellinen ajasta ja paikasta riippumaton nuorukainen oli kiven vierittänyt haudan suulta. Ainakin tekstin mukaan se on näin ymmärrettävissä. Tosin se ei ole tieteen keinoin selvitettävissä.”
Niinpä, vaikeahan se on pelkkiä aikalaisten tarinoita tieteellisesti todeksi todentaa ellei tarjolla ole jotain konkreettista.
Tuossa ylhäällä on hyvä esimerkki Ismo Malisen kertomana, mistä Raamatunkin tarinoissa on ollut usein kyse. Tietämättömyydestä ja omien näkemysten vaikuttamisesta siihen mitä tapahtumista on ylös kirjoitettu. Ismo kertoi Danielin valon kokemuksesta, jolta hävisi kaikki voimat ja sanomaton pelko valtasi mielen, joka on täydellinen kuvaus luonnollisesta tapauksesta, jota kutsutaan unihalvaukseksi. Tuohon aikaan, ja paljon myöhemminkin, unihalvaus on ollut helppo tulkita yliluonnolliseksi kokemukseksi, kun sen luonnollisia syntymekanismeja ei ole tiedetty. Tiedän tämän, koska olen sen itsekin kokenut ja aluksi luullut yliluonnolliseksi kokemukseksi.
Ilmoita asiaton kommentti