Sehän piti olla jo ratkaistu?
Luulin, että se oli ratkaistu kirkossamme – nimittäin virkakysymys! Kuluneen viikonvaihteen aikana olen hämmentyneenä seurannut keskustelua juuri virkakysymyksestä. Olen myös osaltani maltillisesti osallistunut käytyyn keskusteluun. Alun osallistumisen jälkeen luovutin. Luovutin keskustelun, en asiaa eikä hämmennys hävinnyt.
Kyse oli tietysti MN-festarista, josta sinällään on nuorison tapahtumana vain hyvää sanottavaa. Älkööt siksi kommentoijat ”ampuko” minua siitä, että olen estämässä Jumalan työtä ja evankeliumin julistamista. En ole. Mutta olen kysymässä:Eikö virkakysymyksen pitänyt tulla kirkossamme jo ratkaistuksi ja taakse jätetyksi? Minusta piti.
On selvää, että pappi tai kirkon vaikuttaja voi olla ns. vanhalla virkakannalla. Yhtä selvää on, että kaikkien pappien ja muiden kirkon työntekijöiden on tehtävä yhteistyötä käytännön tasolla kaikkien kanssa. Näin tekevät muuten jopa vl-liikkeen papit seurakunnissa. Näin tekevät kaikkien herätysliikkeiden työntekijät, jotka tulevat järjestöjensä edustajina vierailemaan seurakunnissa ja palvelemaan niissä.
MN-tapahtuma on yhden herätysliikkeemme järjestämä tai tuo järjestö on päävastuussa tai vastuullisena järjestäjänä. Sellainen pitää aina olla – jo viranomais- ja turvallisuusmääräysten vuoksi. Järjestäjä voisi olla myös jokin paikallinen seurakunta tai seurakunnat yhdessä tai seurakunnat ja järjestö yhdessä. Vaikka yksi herätysliike on järjestäjänä, on tapahtuman tarkoitus olla kirkon yhteinen nuorisotapahtuma.
Tapahtumassa on messu, jossa vain osa kirkkomme papeista voi palvella omassa virassaan. Messu toteutuu varmasti hienosti, mutta samalla se antaa viestin. Viesti on perimmiltään se, että osalla kirkkomme papeista ei välttämättä ole oikeaa virkaa tai että tuohon asiaan voidaan laittaa ainakin kysymymerkki. Tätä eivät tietysti tapahtumaan osallistuvat nuoret välttämättä tiedä, mutta aikuiset ja ne papit, joita se koskee, tietävät.
Käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että asiaa on yritetty neuvotella ja ratkaista, mutta se ei ole johtanut muutokseen. Kun kollegani, pappisnaiset, nostivat asian keskusteluun, siihen reagoitiin pääsääntöisesti kahdella tavalla. Jotkut puhuivat ”häiriköinnistä” ja ymmärtämättömyydestä tapahtumaa kohtaan. Toiset kommentoivat, että ”asian pitää antaa olla”, koska tapahtuma on hyvä ja koska asia ”ei ole olennaista” tapahtumassa.
Kumpikin reagointitapa tuntuu oudolta. Olisi kaikkien voitto, evankeliumin asian voitto ja erityisesti nuorten etu, että kaikki kirkkomme papit ja seurakunnat voisivat osallistua tapahtumaan siltä pohjalta, jolla kirkossa ja seurakunnissa toimimme. Onko Kirkkohallituksen ao. osasto ja paikallinen piispa avaintoimijoita asian ratkaisemisessa tapahtumaa järjestävän tahon kanssa? Vai ketkä?
Toivo Loikkanen
P.S. Ymmärtäen asian vaikeuden tarjoan kuitenkin “rahatta ja hinnatta” Sley:lle ja Turun seurakunnille ratkaisumallia, jossa kaikki voisivat säilyttää kasvonsa ja jossa tapahtuman laajeneminen osallistujajoukon osalta voisi ehkä toteutua: Sley jatkaa edelleen tapahtuman päävastuullisena järjestäjänä, mutta toiminnallinen vastuu jaetaan niin, että Turun seurakunnat toteuttavat tapahtuman messun kirkon käytännön mukaisesti. Optiona voisi olla vielä sellainen, että joihinkin kanaviin kutsutaan myös pappisnaisia vastuutehtävään. (lisätty tämä keskusteluketjun kommenttini 22.11.17/TL)
83 kommenttia
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun MNF:ssa oli noinkin paljon nuoria!
Toivo Loikkanen toteat:””Vieläkö uskomme, että Pyhä Henki ohjaa päätöksiä kirkossa – ja omassa kirkossamme? Itse haluan uskoa!””
Mistä päättelet että Pyhä Henki olisi edes alussa ohjannut ev.lut kirkkoa?
Onnea Toivo (sarkasmivaroitus): Niin vain saatiin tämänkin asian käsittely koskemaan seksiä ja Lutheria. Ei olisi ihan heti uskonut!
En käy sarkastisesti sanomaan mitään kun kyse on Pyhän Hengen toiminnasta, varon pilkkaamasta Häntä.
Siis kun joku väittää jossain Pyhän Hengen toimivan niin se näkyy hedelmässä, ei siellä ole vainoa, sotia, uskoonpakottamista, ei tuomita aviorikoksesta kuolemaan jne…., Pyhän Hengen hedelmät ovat vain hyviä, iloa ja rauhaa.
Marko Sjöblom olen täysin erimieltä, voisitko edes vastata siihen kuinka Jeesus kieltää tuomitsemasta, niin kuinka monta kertaa augsburgin tunnustuksessa ”tuomitaan” toisin uskovat?
Entä seuraava ohje papeille :
“”Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. “” ( http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html )
Onko tuo mielestäsi evankeliumin mukainen?
Olen nyt toista päivää sairaslomalla kotona flunssan kourissa ja siksi on aikaa seurailla tätäkin. Tämä näin niinkuin etukäteisanteeksipyyntönä tässä tulevaan, pitkään kommenttiin:
Ari, luetko tuon todella niin että pilkkaan Pyhää Henkeä/olen hänelle sarkastinen? Ymmärrän tapahtuneen näin:
Suomen kirkko hyväksyi naisten vihkimisen pappisvirkaan kolmisenkymmentä vuotta sitten, v.1986. Tällöin kuitenkin lisättiin päätökseen ns.omantunnonlauseke, joka mahdollisti vanhan, sukupuolisidonnaisen pappeuden oikeana pitävien, mahdollisuuden pysyä kirkon viroissa. Ajateltiin ilmeisesti (väärin), että heidän poistuttuaan eläkkeelle ei uusia, sukupuolisidonnaisen pappeuden kannattajia tulisi kirkon papinvirkoihin hakeutumaan. Myös piispoille annettiin omantunnonvapaus. Silloinen Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen kieltäytyi vihkimästä naisia papeiksi. Asia tuli ratkaistuksi niin, että Oulun hiippakuntaan hakeutui papiksi vihittävistä tämän sukupuolisidonnaisen pappeuden kannattajat hankkiutuivat sinne vihittäviksi ja Oulun hiippakuntaan mielivät naiset hakivat vihkimyksensä muualta.
Ongelman näen juuri siinä, että tuolle ponnelle ei laitettu aikarajaa. On ihan ymmärrettävää, että sukupuolisidonnaisen pappeuden kannattajat katsovat sen olevan yhä voimissaan. Lisäksi tämäkin Maata Näkyvissä – festareita järjestävä organisaatio on – osin ehkä vastoin omaa tahtoaan – profiloitunut ja jakaantunut tämän kysymyksen äärellä.
No nyt edelleen SLEYllä on virallisesti sukupuolisidonnainen kanta pappeuteen. Sama järjestö järjestää suosittua – ja käsittääkseni hyvin toimivaa – nuorten festaria vuodesta toiseen niin, että papillisissa tehtävissä siellä ei palvele naisia. Ongelmaksi tämän kokevat monet seurakunnissa työskentelevät papit, joiden omatuntoa kolkuttaa se, voivatko he lähettää seurakuntansa toiminnan sisällä nuoria tällaiseen tapahtumaan, jonka linjaus on kirkon päätöksen vastainen. Voisiko asiaan löytyä joku sovitteleva ratkaisu?
Tämän ymmärsin olevan Toivon bloggauksen tarkoitus. Korjatkoon blogisti itse, jos katsoo minun olevan väärässä. Kyse ei kuitenkaan ole – samaa sukupuolta olevien vihkimisestä – Pyhän Hengen vaikutuksesta luterilaisessa kirkossa tai Martti Lutherin opetuksissa – Lutherin suhteesta paaviin tai anabaptisteihin – siitä, kenelle joku joensuulainen erityisluokanopettajanplanttu kohdistaa sarkasminsa
Ugh.
Asia päätyi näemmä HS:n sivuillekin. Asiallinen juttu sinällään. On myös Sleyn edustajan kommentit asiasta sekä Turun seurakuntayhtymän tiedottajan lyhyt lausunto. Ehkä Turun seurakuntien kantoja olisi voinut kysellä enemmän. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005458909.html
Semmoista ihmettelen kun Helsingin Sanomien uutisessa sanotaan seuraavasti (linkki uutiseen suoran lainauksen jälkeen):
”[Turun ja Kaarinan] Seurakuntayhtymän tiedotuspäällikön Paula Heinon mukaan seurakunnat ovat mukana tapahtumassa yksittäisten henkilöiden välityksellä. ”Meillä ei ole mitään itse festivaalia vastaan, mutta emme voi olla tukemassa käytäntöä, etteivät kirkon naispuoliset papit saa jakaa ehtoollista miesten kanssa, kuten normaalisti tapahtuu.”
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005458909.html
Mitä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tiedotuspäällikkö tarkoittaa sillä, että ”seurakunnat ovat mukana tapahtumassa yksittäisten henkilöiden välityksellä”?
Maata näkyvissä – festivaalin kampanjajulisteessa järjestäjiksi mainitaan Sleyn nuorisotyö sekä kuusi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän seurakuntaa. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän nettisivuilla tiedotettiin festivaalista hyvin myönteisessä valossa ennen festivaalia ja sanotaan, että ”Tapahtuman järjestävät Sleyn nuorisotyö ja joukko Turun evankelis-luterilaisia seurakuntia”. Tiedotteessa ei mainita mitään siitä, että Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä suhtautuisi tapahtumaan kriittisesti naispappeusasioiden takia.
http://www.turunseurakunnat.fi/uutiset/-/news/30468166
Ymmärtäen asian vaikeuden tarjoan kuitenkin ”rahatta ja hinnatta” Sley:lle ja Turun seurakunnille ratkaisumallia, jossa kaikki voisivat säilyttää kasvonsa ja jossa tapahtuman laajeneminen osallistujajoukon osalta voisi ehkä toteutua: Sley jatkaa edelleen tapahtuman päävastuullisena järjestäjänä, mutta toiminnallinen vastuu jaetaan niin, että Turun seurakunnat toteuttavat tapahtuman messun kirkon käytännön mukaisesti. Optiona voisi olla vielä sellainen, että joihinkin kanaviin kutsutaan myös pappisnaisia vastuutehtävään.
Esa Löytömäen esittämä huoli on todellinen josta kirkossa olisi syytä keskustella.
Ilmoita asiaton kommentti