Luulin, että se oli ratkaistu kirkossamme – nimittäin virkakysymys! Kuluneen viikonvaihteen aikana olen hämmentyneenä seurannut keskustelua juuri virkakysymyksestä. Olen myös osaltani maltillisesti osallistunut käytyyn keskusteluun. Alun osallistumisen jälkeen luovutin. Luovutin keskustelun, en asiaa eikä hämmennys hävinnyt.

Kyse oli tietysti MN-festarista, josta sinällään on nuorison tapahtumana vain hyvää sanottavaa. Älkööt siksi kommentoijat ”ampuko” minua siitä, että olen estämässä Jumalan työtä ja evankeliumin julistamista. En ole. Mutta olen kysymässä:Eikö virkakysymyksen pitänyt tulla kirkossamme jo ratkaistuksi ja taakse jätetyksi? Minusta piti.

On selvää, että pappi tai kirkon vaikuttaja voi olla ns. vanhalla virkakannalla. Yhtä selvää on, että kaikkien pappien ja muiden kirkon työntekijöiden on tehtävä yhteistyötä käytännön tasolla kaikkien kanssa. Näin tekevät muuten jopa vl-liikkeen papit seurakunnissa. Näin tekevät kaikkien herätysliikkeiden työntekijät, jotka tulevat järjestöjensä edustajina vierailemaan seurakunnissa ja palvelemaan niissä.

MN-tapahtuma on yhden herätysliikkeemme järjestämä tai tuo järjestö on päävastuussa tai vastuullisena järjestäjänä. Sellainen pitää aina olla – jo viranomais- ja turvallisuusmääräysten vuoksi. Järjestäjä voisi olla myös jokin paikallinen seurakunta tai seurakunnat yhdessä tai seurakunnat ja järjestö yhdessä. Vaikka yksi herätysliike on järjestäjänä, on tapahtuman tarkoitus olla kirkon yhteinen nuorisotapahtuma.

Tapahtumassa on messu, jossa vain osa kirkkomme papeista voi palvella omassa virassaan. Messu toteutuu varmasti hienosti, mutta samalla se antaa viestin. Viesti on perimmiltään se, että osalla kirkkomme papeista ei välttämättä ole oikeaa virkaa tai että tuohon asiaan voidaan laittaa ainakin kysymymerkki. Tätä eivät tietysti tapahtumaan osallistuvat nuoret välttämättä tiedä, mutta aikuiset ja ne papit, joita se koskee, tietävät.

Käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että asiaa on yritetty neuvotella ja ratkaista, mutta se ei ole johtanut muutokseen. Kun kollegani, pappisnaiset, nostivat asian keskusteluun, siihen reagoitiin pääsääntöisesti kahdella tavalla. Jotkut puhuivat ”häiriköinnistä” ja ymmärtämättömyydestä tapahtumaa kohtaan. Toiset kommentoivat, että ”asian pitää antaa olla”, koska tapahtuma on hyvä ja koska asia ”ei ole olennaista” tapahtumassa.

Kumpikin reagointitapa tuntuu oudolta. Olisi kaikkien voitto, evankeliumin asian voitto ja erityisesti nuorten etu, että kaikki kirkkomme papit ja seurakunnat voisivat osallistua tapahtumaan siltä pohjalta, jolla kirkossa ja seurakunnissa toimimme. Onko Kirkkohallituksen ao. osasto ja paikallinen piispa avaintoimijoita asian ratkaisemisessa tapahtumaa järjestävän tahon kanssa? Vai ketkä?

Toivo Loikkanen

P.S. Ymmärtäen asian vaikeuden tarjoan kuitenkin “rahatta ja hinnatta” Sley:lle ja Turun seurakunnille ratkaisumallia, jossa kaikki voisivat säilyttää kasvonsa ja jossa tapahtuman laajeneminen osallistujajoukon osalta voisi ehkä toteutua: Sley jatkaa edelleen tapahtuman päävastuullisena järjestäjänä, mutta toiminnallinen vastuu jaetaan niin, että Turun seurakunnat toteuttavat tapahtuman messun kirkon käytännön mukaisesti. Optiona voisi olla vielä sellainen, että joihinkin kanaviin kutsutaan myös pappisnaisia vastuutehtävään. (lisätty tämä keskusteluketjun kommenttini 22.11.17/TL)