Olin kesällä KRS: toimintakeskuksessa Vivamossa viikon ja sain kuulla, että miesten saunaan kaivataan uusia lauteita. Päätin siinä sitten yrittää löytää jonkun talkooporukan tekemään ne. Otin muutamia kuvia saunasta, jotta voisin näyttää tekijöille, mitä olisi odotettavissa. Sitten kotoa käsin aloin etsiä ja kysellä mistä löytyisi tekijöitä. Sain kuula, eräästä porukasta, jotka olivat tehneet useita vastaavia projekteja aiemmin.
Sieltä tärppäsi heti. Heille kuvat lähetettyäni sain vastauksen, että kuvien perusteella myös seinäpaneelit pitää vaihtaa. Sitten Vivamon kiinteistöpäällikkö kävi myös katsomassa uudelleen saunaa ja havaitsi, että ikkuna ja ovikin kaipaisi vaihtamista. Eikä siinä kyllin. Lattialaatat myös. Siinä vaiheessa olin jo aika ihmeissäni, että mihinkähän olin oikein ryhtynyt. Miehet olivat sitoutuneet vain lauteiden tekoon ja nyt homma leviää, kuin Jokisen eväät. Miten ihmeessä kokonaisuus saadaan hoidettua. Sain tietää, että laatoitus hoituu talon puolesta. Monta kysymystä silti oli ilmassa ja vastausta vailla. Niitä huokailin Taivaan isälle. Ratkaisevat hetket oli torstaina, kun talkooporukka pääsi silmäkkäin suunnittelemaan projektia. Siinä he päättivät tulla sunnuntai iltana ja aloittaa purkuhomman heti aamusta. Miehiä oli tulossa neljä. Joten itse olisin siinä vain jaloissa. Aamulla kello 7:00 avasin heille saunan oven ja viiden tunnin kukuttua oli lauteet, paneelit, kiuas, sekä lattialaatat poistettu ja porukka lähti kotimatkalle. Siinä välillä oli kahvi-ja ruokataukokin pidetty. Joten ihmeet tehokasta porukkaa oli. Vaikka keski-ikä taisi olla 70:n paikkeilla
Lokakuun puolella palaavat. Kunhan laatoitus on saatu tehtyä. Jotta sauna saadaan taas palvelemaan uusia käyttäjiä entistä ehompana.
Saunaremontti
JÄTÄ VASTAUS
Blokista nousee mieleeni ne muutamat talkooreissut Venäjän puolelle, kun inkerin kirkko nousi tuhkasta niinkuin se Feniks-lintu. En tiedä onko vertaus osuva, mutta nyt vain tuli mieleeni. Eri herätysliikkeistä ja seurakuntayhteyksistä tuli porukoita ja luottamus oli niin hyvä, että toinen voi jatkaa projektia mihin toinen oli jättänyt. Joskus meitä koeteltiin myös siinä, että ei aina ollut niin arvoa ja ammattia vastaavaa työtä. Joskus saimme tehtäväksi kiskoa nauloja vanhoista paneeleista, mutta se oli ilmeisesti heidän kannaltaan tärkeä tehtävä ja niin me sitten kiskoimme. Jumalan siunaus on ollut niissä projekteissa silmiinpistävä kaikki on sujunut nin sulavasti. Huomattavaa oli, että talkooväki oli jokaisessa projektissa jo ikäänkuin harmaata kaartia. Paitsi asiantuntija apu rakennusvalvonnassa oli ihan ammattihommissa.
Mistähän johtuu se, ettei nuorempi polvi ole lähtenyt mukaan. Olisikohan syynä se, ettei vanhempi polvi ole hokasannut siirtää perinnettä nuoremmille. On vain itse oltu niin innostuneita ja nautittu tekemisen ilosta , ettei ole tajuttu ottaa nuorempia mukaan.
Varmaan vaikuttaa kaupingistuminen, ei ole paikkaa eikä tilaa harrastaa kädentaitoja. Toinen voi olla, että ei ole osattu ottaa mukan lapsena ja luotettu siihen yrittämiseen. Ehkä emme aina ole sallineet epäonnistumista ja on tehty itse se mitä on ollut tehtävä.
Viime keväänä miesten leirillä oli kyllä nuorempaa porukkaa tekemässä talkoita ja hyvää jälkeä syntyi. Edellisellä leirillä oli kiva seurata miten ”nuoret” insinöörit talkoilla oli suunnittelemassa jo toteuttamassa nuotiopaikan penkit samaan leirikeskukseen.
Ensi kevään miestenleirillä pitää vielä enemmän kiinnittää huomiota siihen , että nuoret miehet pääsevät loistamaan talkoissa. Talkooperinne pitää opettaa ja olemme laiminlyöneet sen.