Helsingissä on pyritty elävöittämään Malmin hautuumaata näyttämällä kyseisessä Jumalan puistossa elokuvia. Kahteen viime elokuun iltanäytökseen saapui 1500 elävien kirjoissa kulkevaa uteliasta. Mullan alla ei oltu moin moksiskaan.
Tampereella mennään kuitenkin tulevana sunnuntaina yksi askel eteenpäin, ikään kuin pintaa syvemmälle, kun ääneen pääsee just se hautuumaanalainen jengi. Heillä kaikilla on kuitenkin Ahti Jokisen ääni, sillä kyseinen näyttelijä on lainannut äänensä näille maan hiljaisille.
Kupletin juoni on se, että Tampereen Kalevankankaalla otetaan tulevana pyhänä käyttöön kännykkäkarttasovellus, jonka avulla voi suunnistaa vaikkapa Väinö Linnan ja Juice Leskisen haudalle. Sovelluksessa merkkihenkilöt esitellään kuvien ja tarinoiden kautta. Tekstit voi myös kuunnella A. Jokisen lukemana.
Kun opastetuilla hautuumaakierroksilla pruukataan vierailla vain kaikkein merkittävimpien ihmisten hautojen partaalla, niin ainakin ensi sunnuntaina on mahdollista kuulla myös tuiki tavallisten tamperelaisten stooreja heidän omaistensa kertomina. Myös nuo tarinat voisi purkittaa ja lisätä appiin? Jos tästä tulisi isokin villitys, niin ei liene konsti eikä mikään tätä nykyä lisätä hautakiven taakse tai kylkeen jonkinlainen tunnistin, jonka avulla kännykkä ja hautakivi voisivat ”keskustella” keskenään.
Voi tietysti olla, että jotkut kokisivat tämän uuden innovaation yhteydessä alkuinnostuksen sijaan alkukauhistusta, mutta aikaa myöten varmasti uteliaisuus voittaisi mahdollisen pelon.
Helsingin piispa Laajasalo on murehtinut sitä, miten vähän maassamme nykyään uskalletaan puhua Jeesuksesta. Ja nimenomaan hyvää. Tuntuu, että parjaajien ääni kuuluu ylimpänä metelin keskellä.
Mieleen tulee hakemattakin Luukkaan evankeliumin 19. luvusta se kohta, jossa Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin: Toiset hurrasivat Herralle, toiset taas vaativat ilakoitsijoita vaikenemaan. Opetuslapset ylistivät “riemuissaan” ja “suureen ääneen” Jumalaa, mutta heidän huutonsa yritettiin estää. “Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: “Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: “Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”(Lk.19:40).
Nykytekniikan avulla olisi nyt mahdollista saada hautakivetkin joka tapauksessa huutamaan. Mutta jotta ne eivät huutaisi ihan mitä sattuu, niin joistakin Kalevankankaalle haudatuista kirkon työntekijöistä voisi yhtymän tiedotusväki rustata parit nekrologit? Nykyiset työntekijät, jotka tietävät ennen pitkää päätyvänsä kyseiselle hautuumaalle, voisivat laatia muistosanansa itse.
Nuo muistosanat eivät saisi olla ainakaan papeilla liian monisanaisia. Runomuoto voisi olla paras, vähän niin kuin Spoon River Antologiassa *). Lusikkajoen hautuumaalla vainajat kertoivat elämästään ja siitä, miten kuolivat. Ja sitten vähän vielä juoruilivatkin…
Hmmmm. Nyt meni vähän vaikeaksi. Ei liene muuta mahdollisuutta kuin asettaa työryhmä pohtimaan tätä: Pitäisikö vainajien kertoilla ihan arkisista asioistaan vai yrittää lausua jotakin… kuolematonta?
Tamperelaisten innovaatiosta kertoi Seurakuntalainen.fi:
*) Spoon River antologia (Spoon River Anthology) on Edgar Lee Mastersin runoteos vuodelta 1915. Teos on kokoelma lyhyitä vapaamittaisia runoja, joista muodostuu kuva kuvitteellisen Spoon Riverin kaupungin elämästä. Masters nimesi kaupungin todellisen Spoon River -nimisen joen mukaan, joka virtaa lähellä Mastersin kotikaupunkia. Kokoelmassa on 212 erillistä henkilöhahmoa, joiden elämästä on 244 kuvausta. Teoksen on suomentanut Arvo Turtiainen, ja suomennoksen ensipainos ilmestyi 1947 Tammen kustantamana. (Takakansiteksti)
Kappas vain. Löysin kirjahyllystäni oman Spoon Riverini, mutta havaitsin, ettei tuo yllä mainittu takakansiteksti olekaan sama kuin tässä pokkariversiossa. Meidän piti lukea Spoon lukiossa, mutta tämä kädessäni oleva opus onkin painettu vasta kymmenen vuotta myöhemin eli 1982. Olen siis hankkinut runokokoelman omakseni nuorena pappina, todennäköisesti Vanhankirkon seurakunnan kirpputorilta silloisen Ruoholahdenk. 16 kappelin alakerrasta.
Kurki-sarjan pokkarin takakannessa on ote suomentaja Arvo Turtiaisen esipuheesta, josta otan tähän otteen: ”…(vainajat) kertovat meille elämästään ja kärsimyksistään, unelmistaan ja rakkaudestaan, vihastaan ja ponnisteluistaan elämän vaikeuksien voittamiseksi…Näissä tunnustuksissaan jahdattavat vainajat meidät silmätysten yhteiskuntaelämän melkein kaikkien puolien kanssa samalla syvällisesti valaisten meille ihmissielun ongelmaa.”
DIAKONI TAYLOR
Kuuluin kirkkoon
ja kieltolakipuolueeseen,
ja kaupunkilaiset uskoivat minun kuolleen syötyäni vesimelonin.
Tosiasiassa kuolin maksavaivoihin,
koska kolmenkymmenen vuoden aikana
livahdin joka puolipäivätunnilla
Trainorin apteekin takahuoneeseen
ja siemaisin aimo ryypyn pullosta,
jonka nimilappuun oli merkitty:
”Spiritus frumenti.”
HK: Nimilappu suomeksi: Viljan henki.
Käytännössä viski.
Mielikuvitukseni lähti lentämään…. (eiköhän jokin hautakiviurakoitsija ota tästä onkeensa)
Tulevaisuudessa näen valtavat väen paljoudet hautausmailla, kun sukulaiset käyvät käyvät työntämässä kuulokkeen piuhan (tai avaavat bluetooth yhteyden) hautakiveen johon on intekroitu tietokone ikuisella aurinkokennolla, (takuu 100 vuotta) johon vainajan elämän merkkipylväät ja puheet on talennettu… Pian siis perustetaan yritys, joka kerää ihmisten tiedot tätä tulevaa tapahtumaa silmällä pitäen, (siis tulevaa kuolemaa), ja voisihan tuosta ”hautakivesta” saada myös elävää kuvaa VR laseilla katsotatavaksi, jolloin vainajan omaiset ja miksei muutkin vainajasta kiinnostuneet saisivat elävän kuvan vainajasta, joka kerran kauan sitten oli vielä elossa.
Ja jos vielä haluaisi kehittellä ajatusta, niin julkisten henkilöiden hautakiveen voisi intekroida kortinlukijan, jolloin vainaja voisi kerätä pienen maksun omista tiedoistaan… Ja muistamisestaan…
Ismo: Juurikin näin! Mutta yksi rajaus on tehtävä: Kotoa käsin ei pidä saada nettiyhteyttä hautakiveen, vaan hautuumaalle täytyy jokaisen kynnelle kykenevän saapua livenä ja apostolin kyydillä. Pakkoliikunta on vain hyvästä! ???
Olen hiljattain löytänyt hautasovelluksen BillionGraves, joka näyttää ympäri maailman tietoja hautojen sijainneista ja vainajista, jos joku vapaaehtoinen on vienyt ne sovellukseen. Löysin sieltä ukkini ja enoni tiedot. Sen saa kännykkään ja se toimii myös netissä.
Oheisessa linkissä on Koiviston evakon ukkini tiedot Pornaisista:
https://fi.billiongraves.com/grave/Anton-Sairanen/9913275
”BillionGraves on palvelu, joka on omistautunut hautausmailla olevien arvokkaiden tietojen tallentamiseen kaikkialla maailmassa. erityisen mobiilisovelluksen avulla vapaaehtoiset kuvaavat hautakiviä GPS-sijaintitietoineen, jotta käyttäjät eri puolilla maailmaa voivat päästä näihin tietoihin missä tahansa. BillionGraves on MyHeritagen yhteistyökumppani.”
Sellainen yksinkertainen sovellus olisi tärkeä, joka näyttää jokaisen hautausmaan kaikki haudat, jotta osaa suunnistaa halutulle paikalle. Tietyin väliajoin pävitetty kirjallinen hautakarttakin olisi hyvä, jos sellainen löytyisi seurakuntien sivuilta. Ei kai mikään vainajan sukulaisten yksityisyyden suoja vain estä sellaista?
Jahas, joidenkin mielestä hautuumaalla ei sovi elää vaan vain olla kuollut. Malmin elävöittämisyrityksen kanssa pähkäilee nyt poliisi sille tehdyn rikosilmoituksen pohjalta:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/malmin-hautausmaan-hautausmaa-elaa-tapahtuma-poiki-rikosilmoituksen#ae1e1347