Lgbt-liike psykoyhteisönä

Juha Siltalan mukaan uskonnollisten , poliittisten - nykyisin identiteettipoliittisten liikkeiden avulla - aina käsitellään myös psyykkisen haavoittuvuuden ongelmia, joita muutoin on vaikea pukea sanoiksi. Liikkeisiin liittyneet ihmiset pyrkivät koostamaan itsensä uudestaan osana yhteisöä. Liikkeet tarjoavat ihanteen, mutta samalla synnyttävät riippuvuuden, jossa yksilön hyväksyminen tulee riippuvaiseksi liikkeestä. Siltalan tutkimukset näyttävät, miten näissä on onnistuttu ja miten ihmiset ovat jääneet ryhmän poliittisten tarkoitusperien panttivangeiksi. Jos muuttumiseen liittyy uhkaa tai liikkeen ihmiset joutuvat elämään hylkäämisahdistuksen alla, niin he joutuvat Siltalan mukaan rakentamaan elämäänsä valheellisen identiteettikokemuksen varaan.

Sateenkaariyhteisöt ovat tällaisia tunneperäisiä psykoyhteisöjä jäsenilleen ja vertaistoimintaa. Ihmiset pyrkivät tulemaan liikkeessä tunnistetuksi ja tunnustetuksi omista lähtökohdistaan käsin. Mutta itse muuttuakseen he vaativat muuta ympäristöä hyväksymään heidän omat lähtökohtansa.

Psykohistorijoitsija Lloyd de Mause pitää tällaisten ryhmien käyttämiä ydinilmauksia ”fantasiasanoina”, jotka ilmentävät rajojen varjelua, symbioosia, hylkäämisuhkaa ja uudestisyntymistoiveita ryhmätasolla. Lgbt-liikkeellä on käytössään tähän tarkoitukseen mittava sanasto. 

Sateekaariyhteisöt toimivat identiteetinrakentamisen kohtauspaikkoina, joissa tieteellinen tieto, poliittinen ideologia ja mytologinen aines sekoittuvat sellaisilla tavoilla , joita ulkopuolisten on usein vaikea ymmärtää, mutta joka jäsenilleen on itsestäänselvyys.

Homoskriptit (kts.viite)

Mark A. Yarhousen mukaan postmodernin homoidentiteetin omaksumisessa keskeisessä roolissa ovat ns. homoskriptit. Niillä kerrotaan, keitä olemme ja välitetään seksuaalisia mieltymyksiä toisille ihmisille. Ne ovat eräänlaisia käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä kulttuurisia käsikirjoituksia ja odotuksia, jotka selventävät hämmentävää seksuaalisuutta. Sateenkaariyhteisöissä homoskriptit nousevat normatiiviselle tasolle, odotusarvoksi antamaan selityksen homoseksuaalisuuteen nykypäivänä. Nämä eivät ole välttämättä tietoisia, vaan ne omaksutaan tekemällä ja toimimalla niiden mukaan.Ne antavat myyttien tavoin perimmäisen selityksen, jonka taakse ei pääse.

• Homoskriptin mukaan homo-, hetero- ja biseksuaalinen vetovoima ilmentävät perustavanlaatuista erilaisuutta ihmisten kesken.
• Seksuaalinen vetovoima on keskeisin tekijä siinä, kuka olet ihmisenä.
• Seksuaalinen suuntautuminen on identiteettisi ydin, se kuka olet.
• Seksuaalinen käyttäytymisesi on vain identiteettisi jatkumoa ja ilmaisua siitä, kuka todella olet; ja koska käyttäytymisesi on osa identiteettiäsi, niin sitä ei voi kukaan ulkopuolinen arvostella eikä varsinkaan yhteisösi ulkopuolinen, joka ei arvosta homoidentiteettiä.

Kun seksuaali-identiteetistä on tullut se, kuka olet, niin puhumme paljon oman seksuaalisuuden toteuttamisesta ja elämisestä sellaisena, kuin todella olemme seksuaalisena ihmisenä. ”Seksuaalisen identiteetin” etiketti nousee keskustelun ytimeen ja näistä skripteistä tulee olennainen asia, jolla ymmärrämme homoseksuaalisuuutta.

Mitkä ovat kristittyjen nuorten ensisijaiset ongelmat tällaisessa seksuaalikulttuurissa?

Kun kristitty, joka on kasvanut omassa seurakunnassaan ja ottaa uskonsa vakavasti, alkaa kokemaan homoseksuaalisia tunteita, niin syntyy ristiriita hänen uskonnollisen ja seksuaalisen identiteettinsä välille. Kuka minä olen uskon näkemysteni ja homoseksuaalisen vetovoimani valossa? Kaikille tämä ei ole kriisi, mutta toisille on.

Hänen molemmilla puolillaan on ihmisiä, jotka antavat oman vastauksensa. Sateenkaariyhteisö on sanomassa, että meillä on vastaukset sinun kysymyksiisi. Lisäksi voimme antaa sinulle yhteisön. Emme pelkästään kerro kuka olet, vaan myös sen, mihin joukkoon ja yhteisöön kuulut.

Sitten on paikallinen seurakunnan puoli, jonka parissa ei ole juurikaan ollut keskustelua asiasta. Se haluaisi torjua koko aiheen tai siellä toimii jokin ryhmä, tai se on juuttunut kiihkeän kulttuurisodan asetelmiin. Sieltä puuttuu pastoraalinen vastuu näistä asioista, joissa ihmiset kipuilevat.

Myyttinen homoidentiteetti

Kirkossa tulisi selvemmin ymmärtää miten houkutteleva ja vetoava homoskripti on homoseksuaalisia tunteita kokeville nykykulttuurissa. Sentähden tulisi kriittisesti analysoida seksuaalisen identiteetin ominaisuuksia ja merkityksiä, joita ihmiset sille antavat. Seuraava kolmitasoinen jaottelu auttaa selventämään joiltakin osin asiaa.

1. Seksuaalinen vetovoima tai kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan

2. Homoseksuaalinen suuntautuminen (orientaatio)

3. Homoidentiteetti

Seksuaalinen vetovoima on sitä, mitä henkilö tuntee tunneperäisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti toista kohtaan. Suurimmalle osalle se kohdistuu vastakkaiseen sukupuoleen, mutta 6-8% ihmisistä kokee vetoa samaan sukupuoleen. Vain 3-4% sanoo, että tämä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa, orientaatio.

Mikä on seksuaalisen vetovoiman kokemisen ja orientaation ero? Kysymys on vetovoiman voimakkuudesta ja siitä, miten pysyvää ja johdonmukaista se on. Jos vetovoima on voimakasta ja pitkäkestoista, niin henkilö todennäköisesti katsoo, että hän on seksuaalisesti orientoitunut samaa sukupuolta kohtaan. Kyse on tuolloin muusta kuin satunnaisista haluista.  

Homoidentiteetin voi nähdä modernina sosiokulttuurisena etikettinä ja moraalisena narratiivina, joka integroi homoseksuaaliset kokemukset homoidentiteetiksi ja tarjoaa vastauksen sille, kuka olen ja miten ajattelen itsestäni. Modernien identiteettibrandien tavoin myös siihen kuuluu erilaisia myyttisiä aineksia, jotka liityvät Sateenkaariyhteisöihin.

Jos henkilö tuntee seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen ja jos se on riittävän voimakasta ollakseen orientaatio, niin hän mahdollisesti voi omaksua homoidentiteetin osoittaakseen sekä itselleen että yhteisölleen kuka hän on. Tärkeää on huomata, että ihmiset ovat tunteneet aina vetovoimaa samaan sukupuoleen ja harjoittaneet homoseksiä läpi historian eri kulttuureissa. Mutta moderni identiteettietiketti, joka sanoo, että tämä minä olen ihmisenä, ei ollut ihmisillä käytössä aikaisemmin, vaan sen synty liittyy homoliikkeen kehitykseen. Tietoinen päätös omaksua moderni homoidentiteetti vaikuttaa moniin asioihin kristityn nuoren elämässä. Se liittyy hänen tuleviin homoseksuaalisiin suhteisiinsa, sukupuoleen miehenä ja naisena, arvoihin , käyttäytymiseen , suunnitelmiin jne.

Homoidentiteetin hylkääminen

Sitten ovat ne kristityt, jotka kokevat voimakasta homoseksuaalista vetovoimaa, mutta eivät kuitenkaan omaksu homoidentiteettiä, vaan antavat  päämerkityksen identiteetin muille osa-alueille, kuten sukupuoli-identiteetille, perheelle, kristillisille arvoille ja seksuaaliselle pidättyvyydelle. He eivät identifioidu sisäisesti homoksi eivätkä ota homoetikettiä tai ole osa Sateekaariyhteisöä. Vain osalle seksuaalinen vetovoima on keskeisintä ja siitä tulee identiteetti ja he haluavat kuulua Sateenkaariyhteisöön.

Niiden kristittyjen, jotka kokevat homoseksuaalista kiinnostusta, mutta eivät hyväksy homoskriptiä, on haastavaa löytää oma polkunsa. Kirkko on laiminlyönyt heidät. Sentähden monet joutuvat selvittämään näitä vaikeita asioita yksin ja yrittävät elää uskollisesti Jumalalle saamatta riittävää tukea seurakunnalta. He pitävät homoidentiteettiä jännitteisenä Jumalan antaman identiteetin kanssa, eivätkä halua omaksua tai jäädä samaan rooliin, josta ovat irroittautuneet. Näille kristityille seksuaalisuhteista pidättäytyminen on oikea vaihtoehto. Myös osa  muita Lgbt-identiteettejä omaksuneista haluaa palata myöhemmin takaisin entiseen näkemykseensä ja irtautua  Sateekaariyhteisöstä.

Tunnettu, women studie’s professorina toiminut ja Lgbt -liikkeen jättänyt Rosaria Butterfield on varoittanut homoseksuaalisia haluja kokevia kristittyjä omaksumasta homokristityn identiteettiä, koska siinä  ”adjektiivin (gay) tehtävänä on muuttaa substantiivi (christian)”.  Hänen mukaansa  homokristillisestä liikkeestä on vaarassa muodostua oma uskonto.  ”Ihmisten sielut ovat vaakalaudalla. Meidän on tunnustettava, että homokristillinen liike on eri uskonto…En seiso samassa metsässä Greg Johnssonin ja Wes Hillin ja Nate Collinsin (Homokristillisen Revoice -liikeen  johtajia)  kanssa katsomassa puita eri näkökulmasta. Olen aivan eri metsässä. ”

Hän on kritisoinut myös konversioterapiaa, jonka tavoitteena on ”ratkaista homoseksuaalisuus heteroseksuaalisuuden kautta”. Se on hänen mukaansa terapeuttista menestysteologiaa. ”Tällöin ei nähdä katumusta ja voittoa synneistä Jumalan lahjoina ja unohdetaan, että Kuninkaan pojat ja tyttäret voivat olla Kristuksen ruumiin täysiä jäseniä ja silti kamppailla seksuaalisten kiusausten kanssa”.

Ilkka Kurjenmäki

Kirjallisuus

• Juha Siltala: Suomalainen ahdistus. 1992.
• Mark A. Yarhouse: Sexual Identity and Faith: Helping Clients Find Congruence (Spirituality and Mental Health).2019
• Mark A. Yarhouse: Sexuality and Sex Therapy: A Comprehensive Christian Appraisal.2014.
• Rudi Dallos: Attachment Narrative Therapy.2006.
• Viite: Voimme puhua myös ”homonarratiiveistä” . Seta nimittää niitä ”representaatioiksi”: ”Representaatiot on tärkeä osa ihmisen identiteetin muodostumista ja rakentumista. Representaatiot kertovat yhteiskunnallisista ideologioista ja ne vaikuttavat siihen, kuinka ihmiset näkevät niin itsensä kuin toisensa”. Seta, Aseksuaalisuus tietopaketti, 2019.
• Rosaria Butterfield : Secret Thoughts of an Unlikely Convert. 26.5. 2021.
• https://en.wikipedia.org/wiki/Rosaria_Butterfield