SATEENKAARIYHTEISÖ - SEN KRISTITYT JÄSENET JA IDENTITEETTI (osa 3.)

Lgbt-liike psykoyhteisönä

Juha Siltalan mukaan uskonnollisten , poliittisten - nykyisin identiteettipoliittisten liikkeiden avulla - aina käsitellään myös psyykkisen haavoittuvuuden ongelmia, joita muutoin on vaikea pukea sanoiksi. Liikkeisiin liittyneet ihmiset pyrkivät koostamaan itsensä uudestaan osana yhteisöä. Liikkeet tarjoavat ihanteen, mutta samalla synnyttävät riippuvuuden, jossa yksilön hyväksyminen tulee riippuvaiseksi liikkeestä. Siltalan tutkimukset näyttävät, miten näissä on onnistuttu ja miten ihmiset ovat jääneet ryhmän poliittisten tarkoitusperien panttivangeiksi. Jos muuttumiseen liittyy uhkaa tai liikkeen ihmiset joutuvat elämään hylkäämisahdistuksen alla, niin he joutuvat Siltalan mukaan rakentamaan elämäänsä valheellisen identiteettikokemuksen varaan.

Sateenkaariyhteisöt ovat tällaisia tunneperäisiä psykoyhteisöjä jäsenilleen ja vertaistoimintaa. Ihmiset pyrkivät tulemaan liikkeessä tunnistetuksi ja tunnustetuksi omista lähtökohdistaan käsin. Mutta itse muuttuakseen he vaativat muuta ympäristöä hyväksymään heidän omat lähtökohtansa.

Psykohistorijoitsija Lloyd de Mause pitää tällaisten ryhmien käyttämiä ydinilmauksia ”fantasiasanoina”, jotka ilmentävät rajojen varjelua, symbioosia, hylkäämisuhkaa ja uudestisyntymistoiveita ryhmätasolla. Lgbt-liikkeellä on käytössään tähän tarkoitukseen mittava sanasto. 

Sateekaariyhteisöt toimivat identiteetinrakentamisen kohtauspaikkoina, joissa tieteellinen tieto, poliittinen ideologia ja mytologinen aines sekoittuvat sellaisilla tavoilla , joita ulkopuolisten on usein vaikea ymmärtää, mutta joka jäsenilleen on itsestäänselvyys.

Homoskriptit (kts.viite)

Mark A. Yarhousen mukaan postmodernin homoidentiteetin omaksumisessa keskeisessä roolissa ovat ns. homoskriptit. Niillä kerrotaan, keitä olemme ja välitetään seksuaalisia mieltymyksiä toisille ihmisille. Ne ovat eräänlaisia käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä kulttuurisia käsikirjoituksia ja odotuksia, jotka selventävät hämmentävää seksuaalisuutta. Sateenkaariyhteisöissä homoskriptit nousevat normatiiviselle tasolle, odotusarvoksi antamaan selityksen homoseksuaalisuuteen nykypäivänä. Nämä eivät ole välttämättä tietoisia, vaan ne omaksutaan tekemällä ja toimimalla niiden mukaan.Ne antavat myyttien tavoin perimmäisen selityksen, jonka taakse ei pääse.

  • Homoskriptin mukaan homo-, hetero- ja biseksuaalinen vetovoima ilmentävät perustavanlaatuista erilaisuutta ihmisten kesken.
  • Seksuaalinen vetovoima on keskeisin tekijä siinä, kuka olet ihmisenä.
  • Seksuaalinen suuntautuminen on identiteettisi ydin, se kuka olet.
  • Seksuaalinen käyttäytymisesi on vain identiteettisi jatkumoa ja ilmaisua siitä, kuka todella olet; ja koska käyttäytymisesi on osa identiteettiäsi, niin sitä ei voi kukaan ulkopuolinen arvostella eikä varsinkaan yhteisösi ulkopuolinen, joka ei arvosta homoidentiteettiä.

Kun seksuaali-identiteetistä on tullut se, kuka olet, niin puhumme paljon oman seksuaalisuuden toteuttamisesta ja elämisestä sellaisena, kuin todella olemme seksuaalisena ihmisenä. ”Seksuaalisen identiteetin” etiketti nousee keskustelun ytimeen ja näistä skripteistä tulee olennainen asia, jolla ymmärrämme homoseksuaalisuuutta.

Mitkä ovat kristittyjen nuorten ensisijaiset ongelmat tällaisessa seksuaalikulttuurissa?

Kun kristitty, joka on kasvanut omassa seurakunnassaan ja ottaa uskonsa vakavasti, alkaa kokemaan homoseksuaalisia tunteita, niin syntyy ristiriita hänen uskonnollisen ja seksuaalisen identiteettinsä välille. Kuka minä olen uskon näkemysteni ja homoseksuaalisen vetovoimani valossa? Kaikille tämä ei ole kriisi, mutta toisille on.

Hänen molemmilla puolillaan on ihmisiä, jotka antavat oman vastauksensa. Sateenkaariyhteisö on sanomassa, että meillä on vastaukset sinun kysymyksiisi. Lisäksi voimme antaa sinulle yhteisön. Emme pelkästään kerro kuka olet, vaan myös sen, mihin joukkoon ja yhteisöön kuulut.

Sitten on paikallinen seurakunnan puoli, jonka parissa ei ole juurikaan ollut keskustelua asiasta. Se haluaisi torjua koko aiheen tai siellä toimii jokin ryhmä, tai se on juuttunut kiihkeän kulttuurisodan asetelmiin. Sieltä puuttuu pastoraalinen vastuu näistä asioista, joissa ihmiset kipuilevat.

Myyttinen homoidentiteetti

Kirkossa tulisi selvemmin ymmärtää miten houkutteleva ja vetoava homoskripti on homoseksuaalisia tunteita kokeville nykykulttuurissa. Sentähden tulisi kriittisesti analysoida seksuaalisen identiteetin ominaisuuksia ja merkityksiä, joita ihmiset sille antavat. Seuraava kolmitasoinen jaottelu auttaa selventämään joiltakin osin asiaa.

  1. Seksuaalinen vetovoima tai kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan
  1. Homoseksuaalinen suuntautuminen (orientaatio)
  1. Homoidentiteetti

Seksuaalinen vetovoima on sitä, mitä henkilö tuntee tunneperäisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti toista kohtaan. Suurimmalle osalle se kohdistuu vastakkaiseen sukupuoleen, mutta 6-8% ihmisistä kokee vetoa samaan sukupuoleen. Vain 3-4% sanoo, että tämä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa, orientaatio.

Mikä on seksuaalisen vetovoiman kokemisen ja orientaation ero? Kysymys on vetovoiman voimakkuudesta ja siitä, miten pysyvää ja johdonmukaista se on. Jos vetovoima on voimakasta ja pitkäkestoista, niin henkilö todennäköisesti katsoo, että hän on seksuaalisesti orientoitunut samaa sukupuolta kohtaan. Kyse on tuolloin muusta kuin satunnaisista haluista.  

Homoidentiteetin voi nähdä modernina sosiokulttuurisena etikettinä ja moraalisena narratiivina, joka integroi homoseksuaaliset kokemukset homoidentiteetiksi ja tarjoaa vastauksen sille, kuka olen ja miten ajattelen itsestäni. Modernien identiteettibrandien tavoin myös siihen kuuluu erilaisia myyttisiä aineksia, jotka liityvät Sateenkaariyhteisöihin.

Jos henkilö tuntee seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen ja jos se on riittävän voimakasta ollakseen orientaatio, niin hän mahdollisesti voi omaksua homoidentiteetin osoittaakseen sekä itselleen että yhteisölleen kuka hän on. Tärkeää on huomata, että ihmiset ovat tunteneet aina vetovoimaa samaan sukupuoleen ja harjoittaneet homoseksiä läpi historian eri kulttuureissa. Mutta moderni identiteettietiketti, joka sanoo, että tämä minä olen ihmisenä, ei ollut ihmisillä käytössä aikaisemmin, vaan sen synty liittyy homoliikkeen kehitykseen. Tietoinen päätös omaksua moderni homoidentiteetti vaikuttaa moniin asioihin kristityn nuoren elämässä. Se liittyy hänen tuleviin homoseksuaalisiin suhteisiinsa, sukupuoleen miehenä ja naisena, arvoihin , käyttäytymiseen , suunnitelmiin jne.

Homoidentiteetin hylkääminen

Sitten ovat ne kristityt, jotka kokevat voimakasta homoseksuaalista vetovoimaa, mutta eivät kuitenkaan omaksu homoidentiteettiä, vaan antavat  päämerkityksen identiteetin muille osa-alueille, kuten sukupuoli-identiteetille, perheelle, kristillisille arvoille ja seksuaaliselle pidättyvyydelle. He eivät identifioidu sisäisesti homoksi eivätkä ota homoetikettiä tai ole osa Sateekaariyhteisöä. Vain osalle seksuaalinen vetovoima on keskeisintä ja siitä tulee identiteetti ja he haluavat kuulua Sateenkaariyhteisöön.

Niiden kristittyjen, jotka kokevat homoseksuaalista kiinnostusta, mutta eivät hyväksy homoskriptiä, on haastavaa löytää oma polkunsa. Kirkko on laiminlyönyt heidät. Sentähden monet joutuvat selvittämään näitä vaikeita asioita yksin ja yrittävät elää uskollisesti Jumalalle saamatta riittävää tukea seurakunnalta. He pitävät homoidentiteettiä jännitteisenä Jumalan antaman identiteetin kanssa, eivätkä halua omaksua tai jäädä samaan rooliin, josta ovat irroittautuneet. Näille kristityille seksuaalisuhteista pidättäytyminen on oikea vaihtoehto. Myös osa  muita Lgbt-identiteettejä omaksuneista haluaa palata myöhemmin takaisin entiseen näkemykseensä ja irtautua  Sateekaariyhteisöstä.

Tunnettu, women studie’s professorina toiminut ja Lgbt -liikkeen jättänyt Rosaria Butterfield on varoittanut homoseksuaalisia haluja kokevia kristittyjä omaksumasta homokristityn identiteettiä, koska siinä  ”adjektiivin (gay) tehtävänä on muuttaa substantiivi (christian)”.  Hänen mukaansa  homokristillisestä liikkeestä on vaarassa muodostua oma uskonto.  ”Ihmisten sielut ovat vaakalaudalla. Meidän on tunnustettava, että homokristillinen liike on eri uskonto…En seiso samassa metsässä Greg Johnssonin ja Wes Hillin ja Nate Collinsin (Homokristillisen Revoice -liikeen  johtajia)  kanssa katsomassa puita eri näkökulmasta. Olen aivan eri metsässä. ”

Hän on kritisoinut myös konversioterapiaa, jonka tavoitteena on ”ratkaista homoseksuaalisuus heteroseksuaalisuuden kautta”. Se on hänen mukaansa terapeuttista menestysteologiaa. ”Tällöin ei nähdä katumusta ja voittoa synneistä Jumalan lahjoina ja unohdetaan, että Kuninkaan pojat ja tyttäret voivat olla Kristuksen ruumiin täysiä jäseniä ja silti kamppailla seksuaalisten kiusausten kanssa”.

Ilkka Kurjenmäki

Kirjallisuus

  • Juha Siltala: Suomalainen ahdistus. 1992.
  • Mark A. Yarhouse: Sexual Identity and Faith: Helping Clients Find Congruence (Spirituality and Mental Health).2019
  • Mark A. Yarhouse: Sexuality and Sex Therapy: A Comprehensive Christian Appraisal.2014.
  • Rudi Dallos: Attachment Narrative Therapy.2006.
  • Viite: Voimme puhua myös ”homonarratiiveistä” . Seta nimittää niitä ”representaatioiksi”: ”Representaatiot on tärkeä osa ihmisen identiteetin muodostumista ja rakentumista. Representaatiot kertovat yhteiskunnallisista ideologioista ja ne vaikuttavat siihen, kuinka ihmiset näkevät niin itsensä kuin toisensa”. Seta, Aseksuaalisuus tietopaketti, 2019.
  • Rosaria Butterfield : Secret Thoughts of an Unlikely Convert. 26.5. 2021.
  • https://en.wikipedia.org/wiki/Rosaria_Butterfield

27 kommenttia

  • Jukka Kivimäki sanoo:

    On syytä korostaa, ettei seksuaalisessa moninaisuudessa ole kyse myytistä, vaan osasta sitä todellisuutta, jota epätäydellinen maailmamme ilmentää. Kuten emme voi harmonisoida aikamme luomakuntaa siihen täydellisuuteen, jota luomiskertomus Raamatussa kuvaa, emme myöskään voi ulkopuolelta määritellä millaisena muut ihmiset voivat, taikka saavat oman identiteettinsä kokea.

    Myös sateenkaari väestön tulee voida kokea olevansa osallisia Kristuksen sovituskuolemasta juuri sellaisina kuin ovat. Heidän täytyy saada kokea olevansa yhden vertaisesti Jumalan kuvia verrattuna niihin ihmisiin, joiden kokemus seksuaalisuudestaan vastaa luomiskertomuksen mukaista ihmiskäsitystä. Ei siis täydellisiä, vaan epätäydellisiä Jumalan kuvia, kuten kaikki muutkin ihmiset. Ei sen enempää, mutta ei myöskään vähempää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Luomiskertomuksen kuudennenpäivän Ihmisen anomalia oli yhtä muun luomakunnan kanssa katsottuna muihin Jumalan luomiin eläimiin.

      Siksi Jumala käski tätä yhtäläistä muiden luomiensa kanssa mutta kuitenkin vielä lahjoiltaan vajaata luomustaan.

      Kahdeksannen päivän edellisen erijatkuvuutta Jumala kielsi diskontinuiteettina minkä kirkkomme huolimattomasti ymmärtää perisynnin lahjoina kirouksessa mikä suvullisesti sikiämisessä siirtyy.

      Voiko Jumalan lahjoja orastavissa omantunnon ja valinnan mahdollisuuksissa enemmän aliarvostaa Ihmisen hiljakselleen noustakseen moraalisissa kyvyissään kuin ajassa kohotakseen henkisessä tasossaan.

      Kirkon työllä kadotamme edellisen, ja näin kirkko yksin Ihmisen pelastukseen katsomalla kadottaa myös Jumalalta saamamme tehtävän. Näinkö pittää olla niinsanotusti ajassa iäisyyteen.

      Eikö kirkolta tosiaan löydy tahtoa katsoa mitä Vanhassa Testamentissa kerrotaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ilkka Kurjenmäki sanoo:

      Jukka. Lankeemuksen todellisuus on meille yhteinen. Yksikään ei ole irti seksuaalisuuden vääristä himoista. Kaikki käymme yhteistä taistelua tässä.

      Lisäksi on hyväksyttävä ettei näitä kysymyksiä usein ratkaista koko elinaikana. Ihmiset taistelevat näiden kanssa läpi elämänsä

      Sateenkaariliike ei suinkaan ole ainoa, joka on omaksunut nykyaikaisen identiteettikäsityksen, jota pidän ongelmallisena. Suuri enemmistö on heteroita.

      Kirjoitusteni yksi tarkoitus on tarjota liikkumatilaa ja ymmärrystä kirkossa niille kristityille, jotka kokevat seksuaalista vetovoimaa samaan sukupuoleen , mutta jotka eivät omaksu Sateenkaariliikkeen mukaista seksuaali-identiteettiä.

      Sateekaariliikkeen tulevaisuus näyttää valoisalta kirkossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > jotka eivät omaksu Sateenkaariliikkeen mukaista seksuaali-identiteettiä.

      Sateenkaariliike ei määrittele kenenkään seksuaali-identiteettiä eikä seksuaalinen suuntautuminen ole mikään ideologia. Blogistin ymmärrys esimerkiksi homoseksuaalisuudesta tuntuu huomattavan vajavaiselta, mikä tekee näiden kirjoitusten sisällöistä sangen kummallisia.

      Minun tekisi kovasti mieleni kommentoida näitä kirjoituksia täsmällisemmin, mutta se on hyvin vaikea, koska tuntuu kuin olisimme eri ulottuvuuksissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anssi Saarela sanoo:

    Ilkka, jos unohdetaan hetkeksi teoriat ja akateeminen jargon, mitä sanoisit seuraavanlaiselle pariskunnalle, joka tulee vastaanotollesi?

    Pariskunnan toinen osapuoli on kertonut toiselle osapuolelle vuosikymmenten salailun jälkeen olevansa homoseksuaali eli tuntevansa vetoa yksinomaan samaan sukupuoleen, ja menneensä naimisiin pelkästään sosiaalisen paineen takia. Pitkien keskustelujen jälkeen molemmista on alkanut tuntua siltä, että avioero on paras vaikkakin kipeä ratkaisu. Kumpikaan ei koe saavansa ”veli ja sisar” -tyyppisestä avioliitosta emotionaalisesti sitä, mitä siltä kohtuudella voi toivoa. Lapsetkin ovat jo muuttaneet kotoa. Kummankin toiveissa siintää myös uusi suhde, jossa molemmat osapuolet saisivat olla täysipainoisesti sitä, mitä ovat.

    Pariskunta kuitenkin haluaisi päättää liittonsa ystävyydessä ja käsitellä tunteitaan ammattiauttajan kanssa. Toinen osapuoli kokee tulleensa petetyksi. Toinen osapuoli kokee syyllisyyttä vuosikymmenten ajan vaalimastaan illuusiosta. Tunnustavina kristittyinä he kokevat myös ahdistavaksi kristittyjen kovasti vaihtelevat näkemykset avioerosta ja homoseksuaalina elämisestä. Yhdet kristityt pitävät niitä ilman muuta syntinä, toiset eivät. Kaikki tuntuvat tukeutuvan Raamattuun, mutta siteeraavat siitä aivan erilaisia kohtia.

    Minkälaisia neuvoja, aivan käytännössä, antaisit tällaiselle pariskunnalle perheneuvojana?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      En ole Ilkka Kurjenmäki, mutta Väisäsenä sanoisin, että ”elämä on”.

      Lisäksi kehottaisin katsomaan kaikkeen hyvään mitä He elämässään ovat todeksi eläneet.

      Eteenpäin kysymykset kertoisi pariskunta ja odottaisin vastauksia Heiltä itseltään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Nettiä on ongelmallista käyttää sielunhoitokanavana. Asiat saavat herkästi aivan eri merkityksiä lukijoiden mielissä. Riippuen siitä onko asia henkilökohtainen, vai keskusteleeko yleisellä tasolla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ilkka Kurjenmäki sanoo:

      Anssi, vastasit itse esittämäsi kysymykseen. Terapiassa käsitellään niitä asioita ,joita pariskunta itse haluaa käsitellä. Tässä tapauksessa: petetyksi tulemista, syyllisyyttä, illuusiota, avioeroa, homoseksuaalisuutta. Näiden käsittely on pitkä prosessi. Neuvojen antaminen ei kuulu ainakaan alkuun ja noilla tiedoilla joita pariskunnasta kerrot.

      Jossain vaiheessa kysyisin , mitä hyvää he näkevät yhteisissä vuosissa ja mitä ilman he olisivat jääneet jos eivät olisi toisiaan löytäneet. Asiat eivät ole mustavalkoisia.

      Kuvaamasi tilanne on varsin yleinen nykyaikana, tietenkin hieman eri muodossa ja painotuksin, myös heteroperheissä. On tyhjä pesä, lapset ovat lähteneet kotoa ja puolisot ovat vieraantuneet toisitaan jne.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Nieminen sanoo:

    > Liikkeet tarjoavat ihanteen, mutta samalla synnyttävät riippuvuuden, jossa yksilön hyväksyminen tulee riippuvaiseksi liikkeestä.

    Koko kirjoituksen ensimmäisen puoliskon olisi voinut kuvitella, että Kurjenmäki kirjoittaa jostain konservatiivisesta uskonnollisesta yhteisöstä.

    Ehkä kaikkein hämmentävintä kirjoituksessa on Kurjenmäen kuvitelma, että sateenkaariliike olisi jokin yhteisö, joka haalii kaikki seksuaalivähemmistöt käännytystilaisuuksiinsa, jossa heille opetetaan ainoata sallittua tapaa elää, ajatella sekä ilmentää omaa seksuaalisuuttaan. Tästä varmaan puuttuisi vielä jotkin palvontarituaalit ja kuuliaisuuden tunnustaminen sateenkaarijumalalle.

    Todellisuudesta valtaosa seksuaalivähemmistöistä ei ole koskaan edes vieraillut Setan toimistolla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Juri näin: ”Koko kirjoituksen ensimmäisen puoliskon olisi voinut kuvitella, että Kurjenmäki kirjoittaa jostain konservatiivisesta uskonnollisesta yhteisöstä.”

      Totesin saman yo viestissäni: ”Muuten ko kvasitieteellisessä jutussa esitetty sopisi mitä parhaiten myös lähes mihin tahansa uskonnolliseen fundisyhteisöön,…”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Mielestäni nämä Kurjenmäen kirjoitukset alkavat kääntyä itseään vastaan.

      Tämä toistuva hyökkääminen sateenkaariliiketta vastaan voi olla työnantajalle jo hieman kiusallista. Tämä myös vieraannuttaa asiakkaita sekä vähentää luottamusta kirkon perheneuvontaan. Minun on vaikea kuvitella, että Kurjenmäen alaiset lukevat näitä kirjoituksia pelkästään riemuiten.

      Rehellisesti sanottuna, alan epäillä myös sitä, miten hyvin tämä uppoaa tavoiteltuun kohdeyleisöön eli konservatiiviseen siipeen, jolle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vastainen kirjoittelu on tyypillisesti miellyttävää luettavaa. Tämä teksti alkaa olla blogi toisensa jälkeen niin paksua, että vähintään konservatiivisiiven intellektuellimmassa päässä joudutaan pohtimaan mahdollista irtiottoa. Vähemmän intellektuelliin ainekseen tämä varmaan uppoaa kuin veitsi voihin, paitsi teksti voi olla liian vaikeaa ymmärtää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ilkka Kurjenmäki sanoo:

    Tiedoksi Sepolle , Mikolle ja Kimmolle, tämä aihepiiri ei mahdu yhteen blogiin. Kirjoitan vielä osan 4. ja jätän teidät tällä erää rauhaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kimmo Pikkuaho sanoo:

    Tämän kirjoitussarjan lukeminen on saanut minut pitkiin mietteisiin. Eräs miete on ollut, voisinko oululaisena miehenä, joka on avioliitossa miehen kanssa, ottaa yhteyttä Kurjenmäen johtamaan perheneuvontayksikköön? En voisi. Onneksi akuuttia tarvetta ei ole!

    Yhteiskunta on antanut perheneuvonnan kirkon tehtäväksi. Se on verovaroilla rahoitettua. Nyt Oulun johtava perheneuvoja esittää tämänlaista propagandaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia vastaan! No, Oulu on tunnettu muunlaisistakin toksisen konservatismin esiintymistään.

    En ole ikinä ollut tekemisissä Setan tahi sateenkaariliikkeen kanssa. Yhdessäkään tilaisuudessa en ole koskaan käynyt. Silti olen tervehtinyt ilolla sitä ihmisoikeustyötä ja tasavertaisuuteen tähtäävää työtä, mitä ko. liikkeet tekevät. Samalla olen kavahtanut kaikenlaisia ääri-ilmiöitä, tulivatpa ne mistä tahansa suunnasta. Tämänlaisten kirjoitusten vuoksi on tärkeää että nuo liikkeet jatkavat työtään.

    Minun identiteettini muodostuu ihan samoista asioista, kuin muidenkin ihmisten. Seksuaalisuus on osa sen ydintä, mutta vain osa sitä. En ole tarvinnut minkäänlaista alakultturia ympärilleni. Mutta jos joku muu sellaista tarvitsee, se on hänen asiansa.

    Kurkimäen kommentit jätän omaan arvoonsa. Näitä olen kuullut jo 1970-luvulta alkaen. Olen syntynyt homomieheksi 1962.

    Tämä kirjoitussarja on kuitenkin liikaa. Johtavalta perheneuvojalta. Kierränpä kirkon perheneuvonnan kaukaa, jos tarvetta siihen tulee.

    Viittaan tässä keskustelussa käytettyyn asiaperustaiseen kritiikkiin Kurkimäen kirjoitusta vastaan, ja yhdyn siihen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      Kirkkohallitus linjaa kirkon perheneuvontaa. Sen asiakirjassa ”Kohtaaminen kantaa – Kirkon perheneuvonnon suunta vuoteen 2022” todetaan, että perheneuvonnassa halutaan tukea kaikkia pareja ja perheitä näkemään itsensä ja toisensa arvokkaina ja hyväksyttyinä.

      Ilkka Kurjenmäen kirjoittelu on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä halventavaa, eikä vastaa sitä kuvaa, minkä kirkko haluaisi perheneuvonnasta antaa. Ottaen huomioon kirjoittajan aseman, pidän tätä kirjoittelua hyvin vastenmielisenä ja ajattelemattomana. Kurjenmäki jättää täysin työnantajan edun huomioimatta ja käy tätä sotaa puhtaasti omista intresseistään käsin. Se osoittaa mielestäni huonoa harkintaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kalevi Kauppinen sanoo:

    ”Pariskunnan toinen osapuoli on kertonut toiselle osapuolelle vuosikymmenten salailun jälkeen olevansa homoseksuaali eli tuntevansa vetoa yksinomaan samaan sukupuoleen, ja menneensä naimisiin pelkästään sosiaalisen paineen takia. Pitkien keskustelujen jälkeen molemmista on alkanut tuntua siltä, että avioero on paras vaikkakin kipeä ratkaisu.”

    Anssi Saarelan kommenttiin sanoisin sen, että toinen osapuoli haluaa hylätä puolisonsa sen takia, että on homo tai lesbo, niin se, että jos on yhteisiä lapsia, onhan suhde toiminut jollakin tavalla. Uudessa suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa olisi ongelmallinen, koska Jumala kieltää seksuaaliset kanssakäymiset samaa sukupuolta olevan kanssa. Jos noudattaa Jumalan tahtoa, niin silloin joutuisi jatkuvasti taistelemaan omia halujaan vastaan, ei sekään helpolta tunnu.

    Ratkaisu on vaikea, eikä siihen kukaan neuvoa voi antaa, kyllä henkilö itse joutuu ratkaisun tekemään. Lukemalla yhdessä Raamattua, ja keskustelemalla eri vaihtoehdoista ehkä löytyisi paras ratkaisu, jonka kumpikin voisi hyväksyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Nieminen sanoo:

      > koska Jumala kieltää seksuaaliset kanssakäymiset samaa sukupuolta olevan kanssa

      Riippuu vähän Jumalasta. Kaikki versiot evankelis-luterilaisen kirkon Jumalasta eivät ole tätä mieltä.

      Toki kunnioitan jokaisen henkilökohtaista vakaumusta. Jos homoileminen tuntuu väärältä, paras neuvo on varmaan se, että välttää sen tekemistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Itse olen ollut perheneuvonnan asiakas vuosikymmenten takaa, eikä viimeisestäkään kahtakymmentä vuotta enempää ole. Asiat koskivat tosin heteroasiaa.

    Tässä vanhimmassa muistossa oli kyse avuliaasta naisesta joka piirtämällä taululle osoitti minun olevan köykäinen taustani takia ymmärtämään aviomme vaikeuksia.

    No, toisella kertaa oli kyse jo tietoisemmasta työntekijästä joka ehdotti palkitsemismenettelyä asiasta minkä vaimoni huomasi loukkauksena minkä juuri oli hänen vanhempiensa elämäämme puuttuminen.

    Nyt blogissa Ilkka Kurjenmäki vastaa kysymykseen miten Itse huomaisitte asian minkä kommentoija tuo haasteena esille.

    Itse vain lukeneena enkä asian ammattilaisena pitäytyisin jo esilletuomaani ajatukseen työstä mitä voitaisiin tehdä, ja nimenomaan olla Itse terapeuttina kuuntelijan paikalla.

    Näin vanhojen kaiveleminen itsesyytöksissä katumukseen asti, kuin pyytämättömien anteeksipyyntöjen asia on turhaa. Asia on oikea mutta sitä tai siihen ei saa juuttua.

    Turhan usein terapeuttisessa työssä hyvät aikomukset eivät katso asiaa eteenpäin vaan Ihminen jumittuu kehäänsä. Tämä ei auta uudistumista, eikä katsomista eteenpäin.

    Terapia samalla kertaa voi sivuta myös sielunhoidollista keskustelua kun asiat siihen malliin ovat tulleet.

    Tällöin pitää olla vaarin ettei prosessia turhaan pitkitetä vaan tuetaan aktuallista tilannetta.

    Kirkkomme tarjoamasta sielunhoidosta ei muuten ole konkreettista esilletuotavaa asiaa kysyville.

    Mistähän vaiva syntyy, aiemmin olen asiasta kysynyt useasti. Olisiko kolmesta neljään tapaamiskertaa riittävä, vai tarvitaanko vuosien keskustelut.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Harkinnan jälkeen hain aikanaan työnohjaukseen.

      No, mukava nainen oli vastaparini mutta Hän ei kertonut hakemuksestaan etelämmäksi Pohjanmaata. Kyllä Hän sitten kertoi mutta karvasteli siihen asti tehty työmme.

      Onko useasti näin kun asiakas tuntee tulleensa petetyksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kysymys Ilkka Kurjenmäelle, vieläkö Oulussa keskusteluja nauhoitetaan yhteisesti jaettavaksi työntekijöiden kanssa oppimista varten, vai onko asiasta päästy eroon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leeni Luukko sanoo:

    Kaikki mielipiteet saadaan näyttämään varsin tieteellisiltä käyttämällä komeita lähdeviitteitä. Mutta lähdeviitteet tarkastamalla paljastuu monta asiaa – kuten tässäkin – että useimmat lähteet on valittu mielipiteen esittäjän oman mielipiteen mukaan ja mielipiteen esittäjän taustayhteisöä mukaellen. Suunnilleen sama juttu, jos scientologiaa kannattavan ihmisen perusteluviitteet löytyvät scientologian sivuilta.

    Blogisti aliarvioi kirjoituksillaan lukijoita. Ihmiset osaavat lukea, ajatella, tutkia lähdeviitteet. Mitähän ihmettä blogisti itsestään kuvittelee asettumalla joksikin ylivertaiseksi tietäjäksi. Ei elämässä seksuaalisuus ole yleensä määräävä. Blogisti koittaa kertoa ettähomoseksuaalisuudessa näin olisi. Sorry ei ole. Ihminen etsii ihmistä, jos toinen ihminen on samaa sukupuolta, se on onni, ei muu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Kirkon perheneuvonta on vuosikymmeniä tehnyt hyvää työtä ja ollut kirkon piirissä – uskallan sanoa – ensimmäinen taho asiallisessa suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen ja sateenkaaripareihin.

    Perheneuvojat ovat yksilöitä, ja varsinkin taka-aikoina saattoi silloin tällöin kuulla viestejä ei niin onnistuneesta vastaanotosta. Muistan erään jo tovin aikaa sitten eläkkeelle jääneen perheneuvojan – nimi jääköön mainitsematta -, joka julkisuudessakin miekkaili sateenkaariväkeä vastaan.

    Pari sanaa itse blogista.

    Olen 14-vuotiaasta tiedostanut ja hyväksynyt homouteni ja elänyt homomiehen elämää. Puoli vuosisataa olen elänyt ja toiminut sateenkaariyhteisössä – jos sellaseksi katsotaan toiminta homoseksuaalisia lähimmäisiä koskevissa asioissa. En löydä itseäni Ilkka Kurkimäen vuolaista kuvauksista.

    Ilkka Kurjenmäen – lähteidensä varaan? – luoma kuva homoseksuaalisesti suuntautuneen ihmisen elämästä on fiktio, irrallaan reaalimaailmasta, samoin kuvaus sateenkaariyhteisöstä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Joona Ojanen sanoo:

      Eikö sinun postmodernin homoidentiteetin omaksumisessa ollutkaan keskeisessä roolissa ns. homoskriptit kuten Kurjenmäki blogissaan maalailee? Ymmärrät varmaan että me muut olemme suorastaan shokissa etteivät nämä Kurjenmäen maalailemat maisemat homoseksuaalisuudesta olekkaan totta 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Valitettavasti Yarhousen homoskripteistä ei kerrottu mitään Ainolan kirjastossa, jonka hyllyistä kaivoin tietoa siitä, mistä meidän kahden 14-vuotiaan oululaispojan tunteissa olisi kysymys. Harmi! Ajauduin vikateille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Nimivirhe aikaisemmassa viestissäni: po. Ilkka Kurjenmäen. Anteeksi!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilkka Kurjenmäki

    Olen johtava perheneuvoja Oulusta. Blogit nousevat omista elämänkokemuksista, työstä ja lukemistani kirjoista. Aiheet pyörivät tämän päivän avioliittokeskustelun, kristillisen etiikan, terapian ja raamatullisen teologian kysymyksissä. Yksi mieluinen motto: "Yritetään vielä kerran".