Uusi kirkkovuosi alkaa

Tarja

Kiitos kommentistasi, jossa selvennät omia ajatuksiasi.

1) Käsittelen tässä aluksi yhtä kohtaa, miten jäsenttää ilmaisut Jumalan Poika, Jumalan pojat ja Jumalan lapsi.

1a) Jeesus, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, on erityisasemassa tässä käsiteselvityksessä: Hän on Jumalan ainosyntyinen Poika, täyden jumaluutensa säilyttäen hän otti olemukseensa ihmisyyden, siksi ihmiseksi ja syntyi ihmiseksi jne ja täten täysin Jumalana ja täysin ihmisenä yhdessä persoonassa hän täytti sovituksen viran koko ihmiskunnan puolesta.

Tässä yhteydessä ilmaus Jumalan Poika viittaa hänen olemukseensa täytenä Jumalana. joka ihmisyyden olemukseensa ottaen on yhdellä kertaa pelastanut koko maailman väestön kaikkina aikoina.

1b) Jobin kirjan ensimmäisessä luvussa puhutaan Jumalan pojista, jotka ovat taivaassa Jumalan luona olevia henkiolentoja, enkelien kaltaisia. Nämä ovat Jumalan luomia ja sellaisinaan kuuluvat luotujen joukkoon.

1c) Jobin kirjassa mainittujen Jumalan poikien joukosta erottuu Saatana, joka toisissa raamatunkohdissa osoittautuu langenneeksi henkivallaksi, Jumalan vastustajaksi. Se on kaiken maailmankaikkeuden pahan alkuperäinen yllykkeen antaja. Viimein sen kohtalo päättyy iankaikkiseen rangaistukseen ikuisessa tulessa, eli siis se voitetaan täydellisesti ja lopullisesti niin ettei mikään paha enää koskaan pääse häiritsemään Jumalan kansaa eikä mitään hänen luomustaan. Niinpä Jumalan antama maailman uudistuminen on niin ratkaiseva, että siitä sanotaan jopa että Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Tätä saatana ei enää pääse tärvelemään minkäänlaisilla houkutuksillaan eikä juonillaan.

1d) Yksi ryhmä Jumalan poikia mainitaan 1. Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa. Näiden lähtökohta näyttää olevan myös alkuaan taivaassa olevien henkivaltojen joukossa, mutta tälle ryhmälle on ominaista heidän sukupuolinen aktiivisuutensa. Niinpä he huomaavat saman mitä maailmassa olevat miehetkin ovat huomanneet, että naiset ovat kauniita ja ihania. Näin he ottavat näitä omakseen ja tekevät näiden kanssa lapsia. Tämä sukukunta kuitenkin joutuu tuhoon kertomuksessa Nooan aikaisen vedenpaisumuksen mukana.

Tässä vain pieni alku ikään kuin suuntaa näyttäe tämän kysymyksenasettelun selkeyttämiseksi.

jatkoa

2) Jesajan profetia Iisain kannosta kertoo oman aikansa yhteydessä Daavidia ja hänen jälkeläisiään.

Kansan historian mennessä eteenpäin tuo ajatus Daavidin jälkeläisestä sai uutta tuulta purjeisiinsa siitä, että pakkosiirtolisuuden jälkeen nähtiin tuon lupauksen jatkuvan yhä edelleenkin ja tulevaisuuteen suuntautuneena odotuksena se painottui Daavidin sukukunnasta nousevaan Messiaaseen.

Juutalaisessa yhteisössä sosiaalinen yhteys on merkittävässä asemassa sukuyhteyksistä puhuttaessa. Niinpä Joosefin kihlauksen eli siis meidän aikamme juridisen ajattelutavan mukaan avioliiton juridisen vahvistuksen tapahduttua, vaikkakaan ei seksuaalisesti yhdessä eletyn aviosuhteen perusteella syntynyt Jeesus on juridisessa mielessä Daavidin perillinen eli juutalaisen ilmaisutavan mukaisesti Daavidin poika.

Koska tämän juutalaisen juridisen ajattelutavan ilmaisun lisäksi meille on Raamatussa ilmoitettu, että paitsi ihminen, Jeesus on myös Jumala, niin kristillisen uskon perusteella tämä pelkästään juridisen näkökulman mukainen pieni alkukirjain muutetaankin Jumalan nimitykseen kuuluvaksi isoksi alkukirjaimeksi, kuten yllä blogini otsikossa Jeesus, Daavidin Poika. Näin siis kerrotaan, että Vapahtajamme Jeesus Kristus ei ole kuka tahansa Daavidin sukukuntaan kuuluva jälkeläinen vaan juuri hän, jossa kaikki lukemattomat Daavidia ja hänen sukukuntaansa koskevat lupaukset saavat perimmäisen täyttymyksensä.

Jeesus on koko tuon laajan lupausten verkoston keskipiste. Hänessä profetiat täyttyvät.

Jatkoa

4) Kuolleista herääminen

Mielestäni Lasaruksen kuolleista herääminen oli paluuta tähän elämään.

Tämä elämä jatkuu sitten oman aikansa, kunnes Jumala kutsuu itse kunkin tästä elämästä tulevaan, taivaan kotiin asumaan.

Lasaruksen tapauksessa hänen kuolemansa ja herättämisensä ovat Johanneksen evankeliumin jäsennyksessä merkittävässä tehtävässä. Tapahtuma on kuin Jeesuksen kuolleista heräämisen esikuva sillä erolla, että Lasaruksen tapaus oli paluuta tähän elämään, mutta Jeesuksen ylösnousemus oli siirtyminen tulevaan.

Tuomaan aseman on näissä merkittävä. Lasaruksen tapauksessa hänen sanansa mennä Lasaruksen kanssa kuolemaan muodostuvat evankeliumin kokonaisuudessa ikään kuin Jeesuksen kanssa kuolemaan käymisen esikuvallista ennakointia ja ylösnousemuksen yhteydessä Jeesuksen ilmestyessä hänen sanansa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani”, ovat kuin evankeliumin huippu. Sana joka oli tullut lihaksi Jeesuksen syntyessä, tuli nyt lihaksi Jumalan kansan eli kirkon tunnustuksessa. Näin evankeliumin jänneväli alusta loppuun asettuu paikoilleen ja saa täyttymyksensä kirkon messuissa, kun ylösnoussut Kristus joka kerta itse on läsnä seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa.

Tämä Lasaruksen tapauksen esikuvallisuus jatkuu yhä edelleen ortodoksien kirkkovuodessa, kun suuren viikon eli meidän hiljaisen viikon edeltävää viikkoa vitetään Lasaruksen viikkona. Tuolloin viikon aikana käydään läpi hänen kuolemansa ja kuolleista heräämisensä. Tämä toimii suureen viikkoon valmistautumisena ikään kuin ennakoiden sitä, mikä tulee perässä, esikuvasta täyttymykseen siirtymällä.

Tarja

Kirkkokuoro on aivan hyvä juttu. Toivottavasti voit vielä uudestaankin liittyä Jumalan kunniaksi laulettavien ihanien sävelten tuottajien joukkoon.

Helatorstain sanoma Jeesuksen taivaaseen astumisesta kertoo, että Jeesus siirtyi tulevan maailman todellisuuteen. Tämä merkitsee, että nyt hänen läsnäolonsa muuttui näkymättömäksi.

Hän ei kuitenkaan ole jättänyt meitä yksin. Näkymättömänäkin hän on läsnä kaikkialla ja aivan erityisesti siellä missä hänen nimessään kokoonnutaan. Näkymättömänäkin hänen voimansa on rajattoman suuri. Hän on kaikkivaltias.

Tähän näkymättömänäkin mukana olevana, reaalisesti läsnäolevana, meidän Vapahtajanamme todellisesta huolenpidosta omiaan kohtaan puhuu Jeesus apostoli Tuomaalle seuraavasti:

Johanneksen evankeliumi:

20:29 Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!”