Ihmiskunnan tulevaisuus on joskus ollut harvojen varassa. Alle parikymmentä ihmistä on jatkanut sukua, kun jääkausi on tuhonnut loput.

Lopunperin kaikki ihmiset palautuvat yhteen kantaäitiin. Geenitutkimuksen valossa on päädytty tämän kaltaisiin tuloksiin. Sama on luettavissa Raamatusta.
_ _ _
Päiväkotilapsille kerrotaan kaunista kertomusta Nooasta, jonka rakentamassa Arkissa ihmiset ja eläimet pelastuivat tuhotulvalta. Sateenkaari loisti merkkinä taivaalla, ettei Jumala enää nosta tuhotulvaa hukuttamaan elämää (1 Moos 9:13).

Nyt tosin sateenkaarelle on annettu toinen merkitys. Mutta entä jos tuhon aiheuttaakin tällä kertaa ihminen, joka suvaitsee itselleen kaikkea ja unohtaa Jumalan antaman elämän lain?
_ _ _
Vierailin aiemmin tänä vuonna Huippuvuorilla (ks. blogi 3.6.2018). Longyerbyenissä on Arkiksi kutsuttu, ikiroutaan louhittu holvisto, jossa säilytetään valtavaa valikoimaa eri kasvien siemeniä. Niiden avulla on mahdollista saada kasvit kasvamaan senkin jälkeen kun ne ovat kuolleet muualta sukupuuttoon. Käyntimme aikana Arkki oli kuitenkin suljettu korjaustöiden vuoksi ikiroudan alettua sulaa ja veden tihkuessa holveihin. Huippuvuorilla lämpötila on noussut kuusi astetta.

”Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” (Matt 24, KR 1938)
_ _ _
Modernilla ihmisellä on ensi kertaa mahdollisuus globaaliin tuhoon. Siksi kertomus Nooasta on ajankohtainen. Siihen tarttui myös Hollywood-elokuva Evan Taivaanlahja (2007). Tom Shadyackin komediassa kongressiedustaja saa Jumalalta tehtävän rakentaa arkin. Vuotta aiemmin ilmestyi Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren dokumenttielokuva An Inconvenient Truth (Epämiellyttävä totuus) ilmastonmuutoksen etenemisestä ja hälyttävistä seurauksista. Molemmilla oli samankaltainen sanoma, mutta hieman eri kohderyhmille. Sanoma edessä odottavasta tuhosta tavoitti kymmenet ja sadat miljoonat.
_ _ _
Epämiellyttävä totuus ilmastonmuutoksesta on tullut ihmisten tietoisuuteen, mutta ei juuri toimintaan. Sopimuksia ja aikeita tulevista päästörajoituksista on solmittu vuosikymmenien päähän. Tähän hetkeen ne eivät vielä juuri vaikuta.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut maansa irti kansainvälisistä ilmastosopimuksista. Toivoa on siitä, että osavaltiot ja yksityiset yritykset tarttuvat ilmastoa säästävään teknologiaan, koska näkevät sen välttämättömäksi.
Hiilen ja öljyn poltto maapallolla kuitenkin jatkuu.

Jatkuvan talouskasvun alttarilla palaa ikuinen tuli. Kaikkialla savuavalla uhrilla ostetaan elintason jatkuva nostaminen: lisää autoja, lisää kaukomatkoja, lisää lihaa, lisää viinejä, lisää vaatteita, laukkuja, kenkiä, suurempia asuntoja, joissa on kotiteatterit, uima-altaat ja ilmastoinnit. Ne vaativat lisää energiaa. Keskilämmön kahden asteen nousun äärimmäisestä tavoitteesta on jo annettu periksi.
_ _ _
Maaperässä olevasta öljystä ja hiilestä ainakin kaksi kolmasosaa on jätettävä polttamatta, jos halutaan, että maailmalla on toivoa. Ilmakehään päästessään hiilidioksidi estää lämmön säteilyä avaruuteen. Äärimmäisissä uhkakuvissa kuumenemista aiheuttavat mekanismit kytkeytyvät toisiinsa. Metaani karkaa ikiroudan alta ja meren pohjasta. Meret höyrystyvät ja kuuma vesihöyry täyttää ilmakehän, joka lopulta karkaa avaruuteen. Aamutaivaalla loistava Kointähti, Venus on kokenut joskus saman kohtalon ja muuttunut kuumaksi, kuolleeksi planeetaksi.
_ _ _
”Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” (Ilm 20:15)
”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa.” (2 Piet 3:10-11).
Mistä Raamatun kirjoittajat ovat osanneet kuvitella tiedemiesten maalaamia ilmastonmuutoksen äärimmäisiä seurauksia?
_ _ _
Todennäköisempää kuitenkin on, että elämän edellytykset säilyvät maapallon lämpenemisestä huolimatta. Ihmisen sivilisaatioille äärimmäiset olot voivat kuitenkin olla liikaa. Säilyykö jäännös ihmisestä myös tällä kerralla, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan? Ja mikä on se Arkki, joka pelastaa tulisesta järvestä?

Tässä vaaditaan samalla kertaa kykyä 1) tehdä kovia kansainvälisiä sopimuksia ja päätöksiä, 2) katsoa eteenpäin koko luomakunnan yhteistä hyvää, ohi lyhytaikaisen hyvinvoinnin, 3) hyödyntää ihmisen ideoita ja teknistä osaamista elämän säilyttämiseksi.
_ _ _
Viime kädessä Arkki on tämä sinivihreä, ainutkertaista elämää kantava maapallo, joka kiitää avaruuden loputtomalla merellä.
Todennäköistä on, ettei Arkkiin sovi sekä maailman 9 miljardia ihmistä, että koko muu luomakunta. Nyt kynnelle kykenevät ihmiset pyrkivät Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan kuin arkkiin samalla kun tuhotulva nousee. Arkin ovia kuitenkin suljetaan parhaillaan. Poliitikot näkevät, ettei kaikkia tulijoita voi ottaa mukaan. Yhtenäisyys, talous, turvallisuus ja poliittinen järjestelmä ovat uhattuina – Arkki voi kaatua. Mutta ei arkin sisälläkään voida nojata vain itsekkyyteen.
_ _ _
Kysymys ilmastonmuutoksen voittamisesta on myös – ja mielestäni ennen kaikkea uskonnollinen. Valittavana on joko itsekäs ja lyhytnäköinen mukavuuden halu tai toisaalta mukavuudesta luopuminen yhteisen elämän hyväksi. Itsekkyys näyttää olevan voitolla, vaikka näemme sen johtavan tuhoon ja kuolemaan.

Synnin syvin olemus on itsekkyys, Jumalan vastustaminen sekä Hänen luomansa elämänjärjestyksen vahingoittaminen.
Synnistä voi myös nousta.

”Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.” (Room 6:10-14).

Sateenkaaren merkki näkyy vielä!
_ _ _
Jälkikirjoitus 13.7.
Jäin pohtimaan, olenko edellä liian jyrkkä, välittyykö tekstistä armo? Armohan on kristinuskossa lopulta ensimmäinen asia. Kuulen usein sanottavan: "Ole itsellesi armollinen, armahda myös lähimmäistä." Silloin tarkoitetaan arkikielessä elämän ja sen puutteiden hyväksymistä. Tämä voi heijastua suhtautumisessa kuluttavaan ja ympäristölle tuhoisaan elämäntapaan: "Kuluta edelleen ja ole itsellesi armollinen." Silloin itse valittu armo peittää alleen Jumalan säätämän Elämän lain. Onko tämä kristinuskon tarkoittamaa armoa?

Armo tarkoittaa kristinuskossa Jumalan armahtavaa hyvyyttä ja rakkautta, joka tulee osaksemme Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumala antaa armossaan aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille. Armo ei kuitenkaan tarkoita, ettei Jumalan asettama elämänjärjestys olisi voimassa.

Jokainen ihminen rikkoo Jumalan tahtoa, luomakuntaa ja lähimmäistään vastaan. Ihminen asettuu Jumalan paikalle ja sallii itselleen vapauden Jumalan laista. Tämän synnin voi saada anteeksi, kun sitä katuu ja tunnustaa Jumalalle. Armahdusta seuraa halu noudattaa Jumalan tahtoa. "Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.”

Kreikan parannusta tarkoittava sana metanoija merkitsee kirjaimellisesti mielen ulkopuolelle asettumista (meta noe). Parannuksesta seuraa elämän näkeminen uudessa valossa, halu välttää Jumalan tahdon vastaista entistä elämää. Parannuksesta seuraa myös lähimmäisten näkeminen uudessa valossa, Jumalan rakastamina, joita haluan itsekin palvella ja rakastaa.

Luulen, että armo ymmärretään usein irrallaan Jumalan tahdon rikkomisesta, katumuksesta, Jumalaan turvautumisesta ja parannuksesta. Siksi armo ei välttämättä aukea evankeliumin mukaisena.

Sateenkaari on armon merkki - mutta harkitse tarkkaan mitä se merkitsee!