Regimenttioppi kunniaan avioliittoasiassa
Regimenttioppi on yksi luterilaisen kirkon keskeisiä oppeja. Sen mukaan Jumala on antanut osan asettamistaan asioista maallisen regimentin hallintaan, osan hengellisen. Avioliitto on Lutherin mukaan selvästi maallisen esivallan hallinnassa:
”Kukaan ei voi kieltää, etteikö avioliitto olisi ulkonainen, maallinen asia kuten vaatteet ja ruoka, koti ja kontu, maallisen esivallan alaiseksi asetettu…” (Die Ehesachen, WA 30/3, 205).
Avioliitosta on tullut Suomen kirkolle elämää suurempi ongelma siksi, että kirkko ei noudata omia oppejaan vaan puuttuu asiaan, joka ei sille kuulu. Kirkko pääsee ongelmastaan kun se antaa keisarille mikä keisarin on. Tämä ei tarkoita sitä, että kirkon ei tulisi lainkaan arvioida esivallan toimia. Kirkko saa ja sen täytyy edelleenkin arvioida, toteutuuko esivallan toimissa - esimerkiksi avioliittoasiassa - lähimmäisenrakkaus. Onneksi valtion päättämä avioituvien piirin laajentaminen edistää lähimmäisenrakkautta.
Pitäisikö kirkon sitten luopua kaikista avioliittoon liittyvistä tehtävistään? Ei pitäisi. Ensinnäkin sen on hyvä edelleen toteuttaa esivallan antamaa palvelutehtävää vihkiä pareja avioliittoon. Toiseksi - ja mikä tärkeintä - sen on hyvä edelleen "kaunistaa" avioliitot siunauksin ja rukouksin, kuten Luther Vähän katekismuksen liitteessä kirjoittaa. Kolmanneksi kirkon on hyvä edelleen tukea avioliittoja monipuolisella perhetyöllään. Näihin kaikkiin tehtäviin kirkkoa edelleen tarvitaan. Ja pyydetään.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
42 kommenttia
Hyvä niin. Eihän regimentti oppia voi mitenkään soveltaa homovihkimisiin. Onko paukut loppumassa kun noin epätoivoinen yritys on todistaa väärää oikeaksi.
Regimenttiopin ydin on siinä, että maalliset asiat hoitaa maalliset viranomaiset ja kirkon papisto huolehtii hengellistä asioista.
Jos regimenttioppia noudatetaan, niin silloin seurakunnan paimenen ei pidä olla paikkakuntansa hallinnollinen virkamies. Niinpä hänen ei tulisi olla myöskään maallinen vihkiviranomainen. Suomen malli poikkeaa regimenttiopista.
Kuten jo aiemmin sanoin, minusta tuntuu siltä että regimenttioppi menettää koko ajan otettaan tässä asiassa. Perustelut löytyvät sitten kuitenkin muualta ja regimenttien rajoja venyttäen. Mutta regimenttiopihan on melko vaikeasti käytännössä sovellettavissa oleva oppi joka tapauksessa.
Jotenkin hoopoa, että tuota oppia halutaan soveltaa yhä vähän kaikkeen siitäkin huolimatta, että se on tehty ihan toisenlaista yhteiskuntaa ja järjestystä varten. Opin syntyaikana oli tavallista, että sekaannuttiin toisten asioihin. Kirkon puolelta hallitsijoihin ja toisinpäin. Nyt näitä yksinvaltiaita ei enää ole, jotka voisivat puuttua toistensa asioihin. Se valta mikä näillä oli on nyt jaettu ihan kaikille. Joten opin soveltamismahdollisuudet pitäisi olla melko marginaalisia.
Mutta sillä opilla ei voi perustella spn avioliittoja. Ainakaan jos haluaa että otetaan mielipiteet vakavasti.
Tärkeä huomio: maalliseen regimenttiin ei kuulu mitään sellaista osa-aluetta jolla vaikutetaan uskonnon sisältöön. Esimerkiksi mikään mikä kuuluu jotenkin liturgiaan, ei kuulu maalliseen regimentiin. Regimenttijakoa ei pidä sotkea jakoon dogmien ja adiofora asioiden välillä.
Kyllä kai se rigimenttioppi on jo saavuttanut huippunsa. Eduskunnassa jyllää maallinen eikä taida paljon olla hengellisellä sijaa?
Kirjoittaja
Tulkaa Kaikki
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
Minusta tuntuu että tämä keskustelu pyrkii kuitenkin kääntymään pois tuosta regimenttiopista.
Ilmoita asiaton kommentti