Regimenttioppi kunniaan avioliittoasiassa
Regimenttioppi on yksi luterilaisen kirkon keskeisiä oppeja. Sen mukaan Jumala on antanut osan asettamistaan asioista maallisen regimentin hallintaan, osan hengellisen. Avioliitto on Lutherin mukaan selvästi maallisen esivallan hallinnassa:
”Kukaan ei voi kieltää, etteikö avioliitto olisi ulkonainen, maallinen asia kuten vaatteet ja ruoka, koti ja kontu, maallisen esivallan alaiseksi asetettu…” (Die Ehesachen, WA 30/3, 205).
Avioliitosta on tullut Suomen kirkolle elämää suurempi ongelma siksi, että kirkko ei noudata omia oppejaan vaan puuttuu asiaan, joka ei sille kuulu. Kirkko pääsee ongelmastaan kun se antaa keisarille mikä keisarin on. Tämä ei tarkoita sitä, että kirkon ei tulisi lainkaan arvioida esivallan toimia. Kirkko saa ja sen täytyy edelleenkin arvioida, toteutuuko esivallan toimissa - esimerkiksi avioliittoasiassa - lähimmäisenrakkaus. Onneksi valtion päättämä avioituvien piirin laajentaminen edistää lähimmäisenrakkautta.
Pitäisikö kirkon sitten luopua kaikista avioliittoon liittyvistä tehtävistään? Ei pitäisi. Ensinnäkin sen on hyvä edelleen toteuttaa esivallan antamaa palvelutehtävää vihkiä pareja avioliittoon. Toiseksi - ja mikä tärkeintä - sen on hyvä edelleen "kaunistaa" avioliitot siunauksin ja rukouksin, kuten Luther Vähän katekismuksen liitteessä kirjoittaa. Kolmanneksi kirkon on hyvä edelleen tukea avioliittoja monipuolisella perhetyöllään. Näihin kaikkiin tehtäviin kirkkoa edelleen tarvitaan. Ja pyydetään.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
42 kommenttia
Enpä mainitse tässä minkään maan kirkkokuntaa nimeltä, mutta regimentit niiden toiminnassa ovatkin erillään. Kirkko siunaa avioliitot ja maallinen virkavalta vihkii.
Mainitaan kumminkin Suomalainen kirkollinen rakenne, eli lähetyshiippakunta. Sen jäseninä olevan kasvavan nuorisonkin on hyvä omakohtaisesti tiedostaa, että tässä yhteisössä Kristilliset avioliitot siunataan. Vihkiminen kuuluu maistraatille. Siis nuo regimentit ovat (tukevasti)erillään :).
Älä Joni tuota kysele, kaikki sen tietää, mutta osa ei halua tietää, tai … :).
Siinäpä hyvä ajatus, että maalliset ja kirkolliset asiat on pidettävä erillään. Olisihan se outoa, jos kirkon oppia pitäisi muuttaa maalisen asian tähden. Hienoa että nyt on tuollakin puolella tajuttu tuo, että maalliset avioliiton vihkimiset suoritetaan maistraatissa ja kristilliset avioliito kirkossa. Tässähän on aivan mainio ratkaisu. Näin toimien ei kirkon tarvitse ryhtyä muuntamaan oppiaan Jumalasta. Muutoinhan tuo perusasia menisi ihan mullinmallin. Oppi Jumalastakin, kun olisi pakko muuttaa samalla, kun muutetaan opetusta avioliitosta.
Blogi kylvaa valitettavaa ja tarkoitushakuista puolitotuutta Lutherin ajatuksista. Lutherille AL on “pyha”, “Jumalan asettama”, “silla on puolellaan Jumalan sana”, ja se ei ole “ihmiskeksintoa”. Kts Iso Katekismus.
Ison katekismuksen 6. käskyn selityksessä Luther kirjoittaa:
”Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. ”
Todennäköisesti ajatus avioliiton primaariydesta tulee efesolaiskirjeen 5. luvusta. Siinähän Paavali siteeraa samaa kohtaa kirjoituksista kuin Jeesus, vaikka kyse ei ole avioerosta.
Minusta tuossa Lutherin sitaatissa käy selkeästi ilmi, että ei ole mahdollisuutta ajatella avioliittoa kristillisesti muuta kuin miehen ja naisen välisenä liittona. Ei regimenttioppi tarkoita sitä, että jos yhteiskunta säätää lakeja jotka ovat ristiriidassa kristillisen opetuksen kanssa (näinkin jyrkästi kuin jo luomisen kuuluvan kristillisen avioliittokäsityksen kanssa), että kirkon on muutettava opetustaan.
Kirkko tunnustaa kaikki avioliitot, kristilliset ja ei-kristilliset. Mutta kirkko ei voi siunata kaikkia avioliittoja.
Pitäisikö kirkon siunata avoliitot, koska niihin kuuluu maallisen regimentin puolelta lakisääteisiä velvotteita tietyn ajan jälkeen?
Minua vähän kiusaa se, että Lutheria halutaan nyt vääntää muuttuneen avioliittokäsityksen taakse. Se ei ole rehellistä peliä. Lutherin näkemys oli yksiselitteisesti heteroseksuaalinen avioliitto jopa siinä määrin että eri sukupuolet olivat hänelle avioliittoa määrittelevä tekijä, Jumalan sanan ohella. Lutherin kanssa ei ole pakko olla samaa mieltä, ja voi ajatella, että hän oli oman aikansa vanki eikä voinut nähdä tällaista kehitystä, joten nyt voimme muotoilla ajatukset uusiksi. Tämä on ok mutta älkää hyvät ihmiset vääristelkö asiaa niin, että saisitte Lutherin asianne taakse. Se on epäreilua ja valheellista.
Niin, Lutherin näkemys oli tietenkin myös aikansa näkemys, sitä ei voi kiistää. Mutta Lutherin oma kirjallinen tuotanto viittaa kuitenkin siihen, että avioliitto oli lähtökohtaisesti miehen ja naisen välinen liitto. Jopa niin, että mies ja nainen olivat erilaisia nimen omaan avioliittoa varten, eli avioliitto miehen ja naisen välisenä instituutiona on primaari sukupuoliin nähden. Ilman avioliittoa ei tarvittaisi eroa miehen ja naisen välillä. Avioliitto on siis luomiseen asetettu järjestys joka tekee mahdolliseksi erottaa toisistaan mies ja nainen. Sama avioliitollinen järjestys toimii loogisesti trinitaarisella tasolla tehden mahdolliseksi Kristuksen ja seurakunnan, l. Kristuksen ruumiin välisen loogisen ja näkyvänkin eron.
Vesa Hirvonen valjastaa Lutherin ”omaksi viitankantajakseen tässä asiassa” varsin ymmärrettävistä syistä. Lutherilta löytyy kuitenkin kannanotto siitä, miten hän ymmärtää sanan ”ομοφυλοφιλία”. (Luther’s Fortress by James Reston)
Eikö alkuperäisessä blogitekstissä siteerattu Lutheria?
Vesa Hirvonen. Jos Lutheria (ja tunnustuskirjoja) voidaan siteerata avioliittokysymyksessä yhteiskunnallisen järjestyksen kannattajana, niin miksi häntä (ja tunnustuskirjoja) ei samalla voida siteerata tässä asiassa (avioliitto miehen ja naisen välisenä asiana) myös raamatullisen näkemyksen puoltajana?
MItä tarkoitat inhorealismilla? Tarkoitatko että omassa kirjoituksessasi on ihan ok siteerata Lutheria, mutta kun puhutaan avioliitosta miehen ja naisen välisenä asiana, niin se ei olekaan ok?
Ei kirkko vastusta maallisen regimentin päätöstä tässä asiassa. Mutta se ei myöskään anna maallisen regimentin päättää siitä, miten kirkossa hoidetaan tällainen asia joka kuuluu olennaisesti Jumalan tahtoon miestä ja naista kohtaan.
Vesa Hirvonen kirjoitti: ”Markku, avioliitto on tarkoitettu ihmistä varten eikä päinvastoin”.
Siteerasin Tunnustuskirjoja. Jeesuksen ja Paavalinkin sitaatissa kirjoituksista, korostetaan miehen ja naisen yhteenmenemistä alkuperäisenä Jumalan luomistahdon alkuperäisenä tarkoituksena (”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Paavali jatkaa vielä: ”Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa”). Tälle yhteenmenemiselle on sitten annettu eri yhteiskunnissa eri aikoina erilainen status.
Mutta ilmeisesti tuo esittämäsi väite löytyy myös Tunnustuskirjoista ja Raamatusta?
Kirjoittaja
Tulkaa Kaikki
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
Mitäpä luulisit, Vesa Hirvonen, Lutherin olevan mieltä homoliitoista, jos hän nousisi historian hämäristä tänne lausumaan asiasta näkemyksensä?
Ilmoita asiaton kommentti