Jeesus kuoli koko maailan synnin tähden. Ei vain Arin, vaan myös oikeasti pahojen. Kaikki olemme syntisiä ja meidät on myyty synnin alaisuuteen. Jos näin ei olisi, niin silloin voisimme olla synnittömiä, emmekä tarvitsisi syntien sovitusta emmekä Jumalan armoa. Jumala antaa meille synit anteeksi, mutta missään ei luvata sitä, että meistä tulisi synnittömiä. Saamme uskoa syntejä anteeksi, mutta emme sillä vapaudu taipumuksestamme tehdä syntiä. Ari vetoaa uuteen sydämeen jonka Jumala antaa. Se uusi sydän on uusi luonto joka ei voi pysyä synnissä, vaan aina kaipaa anteeksiantamusta ja saa sen aina uudelleen omistaa uskossa. Terroriteille pitäisi jonkun mennä kertomaan se että heidän ei enää tarvitse tehdä pahaa, sillä heidän kaikki pahat tekonsa on sovitettu Golkatalla.

Jeesus sovitti koko maailman synnin. Usko Jeesukseen mahdollistaa sen että saamme uskoa syntimme sovitetuksi ja syntimme anteeksia annetuiksi. Kaikki eivät tästä tiedä mitään. He ovat yhä syntiensä orjia. Orjien on pakko totella isäntiään. Terroristi uskoo toimivansa oikein.He kokevat että se mitä he tekevät on oikeutettua. Hoopoa olisi mennä sanomaan että heidän ei enää tarvitse tehdä pahaa.
Eiväthän he edes pidä sitä pahana mitä tekevät, vaan oikeana.
Synti sokeuttaa mielen, niin että synnin tekijä ei tiedä edes tekevänäsä väärin. Vasta evankeliumi avaa silmät sille mitä on synti ja syyllisyys Jumalan edessä. Synti pakottaa tekemään syntiä. Vaikka ihminen kokee toimivansa niin kuin itse tahtoo, niin hän tekee syntiä synnin orjana ja pakotettuna siihen.

Evankeliumi vapauttaa synnin orjuudesta ja vasta silloin terroristi voi käsittää mikä on oikein Jumalan edessä ja valita hyvän ja lopettaa pahan tekemisen. Siksi terroristin pitäisi saada kuulla evankeliumi, jotta voisi ymmärtää ettei hänen ole pakko jatkaa pahan tekemistä. Varmaankin moni terroristi on jo saanut evankeliumin ottaa vastaan ja saanut syntinsä anteeksi. Näin vapautunut myös pakosta pahan tekemiseen.

Toistakymmentä vuotta olen Arin teksetejä lukenut ja uskollisesti hän on samoista asioista aina muistanut kysellä.
Monet monituiset kerrat on hänelle vastattu näihin samoihin kysymyksiin. MItään vaikusta ei kuitenkaan niillä ole kertaakaan ollut. Ehkä Arin kysymykset ovatkin vain haasteita, eivätkä edes tarkoitettu vastattavaksi. Haasteita turhanpäiväiseen väittelyyn joka ei koskaan johda mihinkään. Juuri nämä typerät väittelyt ovat monia karkoittneet pois täältä. Ainoa asia jolla tilannnetta voi korjata on se ettei kukaan erehdy Arille vastaamaan. Aina kuitenkin joku erehtyy. Minkäin olen sen monta kertaa tehnyt.
Keroessani ystäville tästä Kotimaan keskustelupalstasta , olen usein saanut kuulla, että ei viitsi siellä olla mukana kun samoista asioista siellä aina vain jankataan.

Ihmisen rakkaus on kauneimmillaan vain heijastusta Jumalan rakkaudesta, jonka Hän on ilmaissut Pojassaan Jeesuksessa. Siitä pyhä apostoli Paavali kertoo I Kor.:13, kuten kaikki tiedämme, ainakin me, jotka on vihitty Herran kasvojen edessä avioliittoon. Jumalan rakkaus on täydellistä, meidän vajavaista. Rakkautta voi kuitenkin opiskella koko elämän ajan, kuten Erich Fromm on kirjassaan ”Rakkauden vaikea taito”.
”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden se on lain täyttymys.”(Room. 13:10) Ihaninta on, jos rakkaus on kaksipuolista, esim. Jumalan ja ihmisen välillä, isän ja äidin välillä, lasten ja vanhempien välillä ja ystävien välillä.
Oikeassa rakkaudessa ei ole ehtoja, siitä esimerkkinä voisi mainita äidin rakkauden. Ainakin oma äitini jaksoi rakastaa kaikkia seitsemää lastansa, vaikka elämä sodan aikana oli suunnattoman raskas ja kolme poikaa olivat sodassa. Tosin sydänleikkauksessa hän oli viisi kertaa. Isät tietääkseni ovat joskus asettaneet varsinkin pojilleen vaatimuksia esimerkiksi ammatinvalinnassa ja omien harrastustensa suosimisessa.
Yksipuolisessa rakkaudessa on se vaara, että toinen joutuu hyväksikäytetyksi.
60 vuotta sitten kesäkuussa apul. prof. Pekka Raittila vihki minut avioliittoon. Hänen puheensa aihe oli Johanneksen kirjeestä kohta: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastamme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”(I Joh. 4: 10) Harmi kun silloin ei ollut vielä yhtä hyviä videointikeinoja kuin nyt. Herttoniemen kirkko oli silloin vielä uusi kun olin siellä töissä. Kauniit muistot pysyvät kuitenkin koko elämän iän, vaikka kirkot puretaan ja inhimillinen rakkauskin horjuu.
Apostoli sanoo, että rakkaus on suurin Jumalan lahjoista, joita ovat usko, toivo ja rakkaus. Rakkaus on ikuinen niin kuin ”sileä sormus”, ei ala eikä lopu. Usko ja toivo jäävät kuollessamme tänne, mutta rakkaus kantaa yli kuoleman virran. Uskon vastakohta on epäusko, toivon vastakohta on epätoivo, mutta rakkauden vastakohta on rakkauden puute. Rakkauden puute hajottaa perheitä, vanhemman ja lapsen välejä, ym.. Jeesus sanoi, että ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”(Joh.:13: 35) Myös Pietari kehottaa uskovaisia: ”Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä rakkaus peittää syntien paljouden.” (I Pt.: 4:8)
Rakkauden laki on kirjoitettu jo Siinailla annettuihin käskyihin. Ensimmäinen taulu koskee Jumalan ja ihmisen välistä rakkautta ja toinen taulu lähimmäisten keskinäistä rakkautta.” Shma taisi olla juutalaisten aamurukous. Kunpa se vieläkin olisi jokaisen kristitynkin mielessä jo aamusta alkaen, niin osaisimme olla toisillemme ”inhimillisiä” (Agricolan keksimä sana). Rakkautta voimme myös anoa Herralta, sillä Hän on halukas antamaan sitä meille, jos anomme.

Matias! Sinä tiedät kyllä nuo asiat, mitä kirjoitin. Ajattelin vain sitä, jos joku muu sattuisi lukemaan, jolle nämä asiat ovat outoja. Kiitos hyväksymisestäsi.