Päätä melkeen särkkee, ku en tiedä onko tässä mitään järkee. Rippikoulu on kaikille tärkee. Silti en tajuu miks se vain on nuorisotyön kärkee. Nuoria kun en kirkos nää. Eikä ne sinne toimimaankaan jää. Varmaan riparilla tavoitekin on. Merkitystä tavoitteille kyselen tässä. Vastausta vailleko taas kerran Pekka jää?
Moni kertoo miten oli riparilla hienoo. Vaan siitä kolme vuotta ja sitte kirkosta he eroo. Voisko kaiken tehdä hiukan toisin? Jospa viisautta tähän pulmaan saisin ja nukkua sen jälkeen makoisasti voisin.
Pulmallinen tuttu, on tää rippikoulujuttu.
Kristillinen ”usko” ei ole ihmisestä lähtöisin ja siksi se ei myöskään ole mikään valinta kysymys. Ainoastaan uskosta osaton voi ajatella, että ihminen voi itsestään uskoa tai olla uskomatta.
Usko on moninainen käsite. Jokainen ihminen uskoo johonkin, jopa nihilisti uskoo, ettei ole mitään mihin voi uskoa ja tämä onkin kovasti lisääntyvä uskonkäsitys ainakin nuorten keskuudessa. Moni taas sanoo uskovansa rakkauteen, mutta jättää kokonaan käsittelemättä mitä tuolla rakkaudella tarkoittaa ja usein se onkin yksilöllisen mieltymyksen mukaista uskoa. Ihminen siis uskoo omaan käsitykseensä rakkaudesta.
Kristillisen uskon tunnustaminen taas on tietyn maailmankuvan ja ihmiskuvan sisäistämistä ja siitä elämistä. Kaikki jotka ottavat Hänet vastaan, ovat syntyneet Jumalasta ja juuri sen tähden myös Kristityn usko on Jumalasta.
Ihmisen oma usko, uskoo vain sen minkä se näkee, kun Kristillinen usko taas on Jumalasta, eikä meistä. On paljon rehellisiä ihmisiä, jotka haluaisivat uskoa, mutta eivät voi, tämän todistaan myös Raamattu.
”Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ”Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.”
Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” Joh.1:10-18
Kristinuskolla on perustukset Jumalan Luomistyössä, jonka lähes kaikki voivat aistein kokea ja nähdä, mutta ennekaikkea Jumalan voi löytää Hänen omassa ilmoituksessa, joka on tullut meille Kristuksen kautta.
Ismo: ”Kristillinen “usko” ei ole ihmisestä lähtöisin ja siksi se ei myöskään ole mikään valinta kysymys.”
Kyllä on. Se on valintakysymys ihan siinä kuin islam, hindulaisuus, shintolaisuus, budhalaisuus tai mikä muu uskonto hyvänsä. Riippuu ihan siitä minkä uskonnon piiriin sattuu syntymään mitä uskontoa alkaa tunnustaa, jos mitään. Ja ihmiset sen uskon aina toisille ihmisille siirtävät, eipä tuossa mitään jumalallisesta tapahtumasta kyse ole.
Kimmo voitko uskoa Jumalan näkymttömän voiman vaikuttavan kaikessa? Luuletko, että ihminen uskoo Jumalaan omasta voimassaan ja tahdostaan? Ei ihminen voi ottaa mitään, jollei Jumala anna sitä Taivaasta. Voiko ihminen uskoa ellei uskoa anneta lahjaksi?
Kokemukseni ja myös Raamatun ilmoituksen mukaan kyse on jostain aivan muusta. Olenko minä täällä K24 sivuilla ainoa joka on uskossa Jumalan tahdosta, eikä omasta tahdosta? Paavali puhuu ainakin samaa, sillä hän oli apostoli Jumalan tahdosta, sillä omassa voimassaan vainosi Kristittyjä ja tappoi heitä, luullessaan tekevän hyvän teon Jumalalle, kun sitten kohtasi Jeesuksen, niin hänen elämänsä muuttui täysin. Paavali puhuu myös järjen vastaisesta uskosta.
”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.” Gal.1.:10-17
Väitän siis, että Kristityksi ei tulla oman valinnan kautta, vaan Kristityksi synnytään, Jumalan armovalinna kautta. Kuten ei luonnollinen lihan syntymäkään ole ihmisen oma valinta, samoin on Hengellisen syntymän laita. (Lue Paavalin Kolossalaiskirjeen 1. Luku) Jos asia kiinnostaa.
Onkin suorastaan outoa, jos joku sanoo valinneensa itse uskooko Jumalaan vai ei?
Ismo kysyy: ”Olenko minä täällä K24 sivuilla ainoa joka on uskossa Jumalan tahdosta, eikä omasta tahdosta?”
Et, minäkin olen uskossa vain Jumalan tahdosta. Eikä muunlaista uskoa olekaan, uskomuksia kylläkin.
”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.”
Ismo: ”Väitän siis, että Kristityksi ei tulla oman valinnan kautta, vaan Kristityksi synnytään, Jumalan armovalinna kautta.”
Väitä sinä, mitä väität, mutta yleensä kristityksi tullaan – jos ei oman – niin sitten vanhempien valinnan kautta ihan niin kuin tullaan juutalaiseksi, hinduksi, muslimiksii, shintolaiseksi, budhalaiseksi, jehovan todistajaksi, lestadiolaisiksi ateistiksi. kommunistiksi jne. jne. jne….
Lukemattomat ihmiset maailmassa myös vaihtavat uskonnosta toiseen, kristinuskosta muihin uskontoihin ja päin vastoin – niissä maissa missä se on mahdollista. Ihan oman valinnan mukaan. Ja tuohon vaihtamiseen virike tai yllyke on ihan taatusti tullut muiden ihmisten välityksellä – tavalla tai toisella. Itse minäkin olen oman uskonnottomuuteni valinnut vaikka olen kai nimellisesti kristitty koska minut on kastettu ja olen rippikoulun joskus 60-luvulla käynyt.
Ismo: ”Onkin suorastaan outoa, jos joku sanoo valinneensa itse uskooko Jumalaan vai ei?”
Minusta taas on suorastaan varsin outoa, jos joku väittää ihan tosissaan uskovansa jumaliin ja henkiolentoihin.
”Kimmo voitko uskoa Jumalan näkymttömän voiman vaikuttavan kaikessa?”
En voi.
”Luuletko, että ihminen uskoo Jumalaan omasta voimassaan ja tahdostaan?”
Kyllä se uskomattomalta tuntuu, että joku voisi uskoa omasta vapaasta tahdostaan henkiolentoihin, mutta uskovaisten harjoittamalla aivopesulla ja manipulaatiolla saa näköjään ihmeitä aikaan herkkäuskoisissa ihmisissä. Vaikka yhä harvempaan se uskonmanipulaatio enää tänä päivänä puree, kun kansa alkaa olla jo koulutettua ihan eri tavalla kuin ennen muinoin.
Toista se oli ennen vanhaan Suomessakin, kun oli vähän niin kuin pakko uskoa ja kuulua kirkkoon. Ei se usko ainakaan silloin mikään Jumalan lahja ollut, vaan kirkon asettama pakko.
Kiitos Joni, arvasin, että täällä on muitakin… Kimmolle voisi tietenkin antaa kiitokset rehellisyydestäsi ja sanoa, että olet tavallaan oikeassa, sillä uskosta uskoon, sanoo myös Raamattu, sillä kuinka kukaan voi uskoa, ellei ketään lähetetä?
Kristus Lähetettiin maailmaan juuri sen tähden, että ihmiset uskoisivat Sanansa. On siis varmaa, että minunkin uskoni on alkuisin Kristuksen Sanoista, jotka ovat kulkeneet aina tänne pohjolaan saakka. Näin Jumalan Lähettämä Sana ja alkama työ saavuttaa sen, minkä tähden se on lähetettykin. Myös minun kohdallani on näin käynyt.
”Mutta mitä se sanoo? ”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”.
Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?”
Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: ”Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin”.
Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: ”Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan”.
Ja Esaias on rohkea ja sanoo: ”Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet”.
Mutta Israelista hän sanoo: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden”. Room.10
Jumala Lähetti Poikansa oman kansansa luokse, mutta lopulta myös meidän pakanoiden luokse, sillä Pyhä Henki kulkee aina siellä missä Kristusta julistetaan, aina maailman ääriin asti, niin kauan kun sanotaan: ”Tänä päivänä” tulee työtä tehdä. Jeesus sanoo:
”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.
Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus.”
Joh.9:4-5
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.2
Mitenköhän on mahtanut käydä niiden 60 miljardin ihmisen jotka ovat eläneet ennen Jeesusta? Tuskinpa he tiesivät Jeesuksesta vielä hölkäsen pöläystä, saatikka, että olisivat tunnustaneet hänet herrakseen.
Kiitos Jouni asiantuntevasta kommentista. Ripari on todella hienosti rakennettu kokonaisuus. Ammattilaiset ohjaavat ja opettavat. Opetuspaketti on pyritty rakentamaan niin hienovaraisesti, kuin suinkin on mahdollista. Juuri nuorille sopivana pakettina. Kaikessa on pyritty parhaaseen mahdolliseen. Esittämääni kritiikkiä on varmaankin vaikea sulattaa. Miten kehtaankin moittia kirkon parasta systeemiä. Joskus se itseänikin hirvittää.
Juuri riparin hienous sokaisee meitä. Kaikki näyttää olevan, niin hienosti, ettei mitään olennaista ole voinut jäädä pois. Nyt näyttää kuitenkin kirkon nuorisotyön keskiössä olevan rippikoulutyö, eikä nuori itse.
Lapsille kirkko järjestää tikapuut taivaaseen. Ensin kaste ja vauva-kirkot, sitten pyhäkoulu ja päiväkerho, varhaisnuorisotyö ja vielä rippikoulukin. isoskoulutuskin vielä tarjoaa tikapuiden puolan jolla kurkottaa ylöspäin. Siihen ne sitten loppuvatkin. Seuraavat kirkon tikapuiden puolat ovat on vasta vanhuudessa.
Tuota merkillistä asiaa olen jo Lapinjärveltä asti kummastellut. Voisihan isosvaiheen jälkeen olla vielä muutakin. Siihen ei tosin nuorisotyön rahkeet riitä. Seuraavat rippikoululaiset kun on jo tulossa. Vanha kaarti pitää saada pois tieltä.
Tietyssä ikävaiheessa isosena olo ei enää kiinnosta. Silloin on aika antaa mahdollisuuksia apuohjaajiksi ym. vastuullisempiin tehtäviin. Nuorista voisi kasvattaa hyvää reserviä moniin seurakunnan toimintoihin. Kunhan heille vain luotaisiin siihen mahdollisuuksia. Harvassa seurakunnassa näin toimitaan. Siellä missä vaivaa näin nähdään , nuorisotyökin kukoistaa. Näin voi synnyttää luontaisen imun seurakuntaan.
Pekka Pesonen, mihin ja miten pyrit kun ajattelet Jeesuksen käskyä ”opettakaa pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt pitää”?
Kun miettii omaa vaellusta täällä maan päällä niin mitä tuo minulle NYT merkitsee on että kun nyt KUULEN ISÄN Sanat eli Jeesusta niin elän niiden mukaan.
Hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä ja seuraavat häntä. Vierasta he eivät seuraa, kun eivät tunne vieraan ääntä.
Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.
Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan.
Pyrin pitämään sydämen puhtaana, jotta voin joka hetki kuulla Herrani ja Vapahtajani hiljaisen johdatuksen. Pyrin kulkemaan Hänen ennalta valmistamissa hyvissä teoissa. En voi koskaan tietää, mitä ja missä ne ovat. On vain herkistettävä korvansa. muotoiltava niistä herkät tuntosarvet, tai antennit. jotta voi kuulla heikoimmatkin viestit. Samalla kuuntelen omaa sydäntäni. onko siellä rakkaus Heran omia kohtaan. Sekä rakkaus herran työmaita kohtaan. Tämän kaiken kun oppisin oikein hyvin, niin ehkä sitten voisin opettaa siitä mitä kysyt.
Pekka Pesonen:”Lapsille kirkko järjestää tikapuut taivaaseen. Ensin kaste ja vauva-kirkot, sitten pyhäkoulu ja päiväkerho, varhaisnuorisotyö ja vielä rippikoulukin. isoskoulutuskin vielä tarjoaa tikapuiden puolan jolla kurkottaa ylöspäin. Siihen ne sitten loppuvatkin. Seuraavat kirkon tikapuiden puolat ovat on vasta vanhuudessa. ”
???? unohtuko jotain, evankeliumi?
lainausmerkit unohtui. kiva kun jaksat juttua vääntää Ari. Eipä tietenkään tikapuilla tarkoita taivaaseen pääsyä, vaan lasille ja nuorille tarkoitettua toimintaa. Mikä sitten loppuu yllättäen kesken. Heti kun nuorista tulisi täysivaltaisia seurakunnan jäseniä, ni heille ei ole enää mitään.
En näe, että tässä olisi pakottamista. Papin tulisi tehdä rippikoululaisille selväksi, että konfirmaatiokysymykseen voi vastata myös ”en tahdo”. Tämä vastaus sitten velvoittaa eroamaan kirkosta heti kun se on mahdollista.
Ei tietenkään asiaa pidä ymmärtää kirjaimellisesti. Ei kysymys ole siitä mitä pappi sanoo tai tekee. Kyse on nuoren näkökulmasta. Aika harva nuori kykenee sellaiseen rehellisyyteen, että voisi sanoa papille: ”Minä en usko, että Jumala on olemassa, joten en halua tulla konfirmoiduksi.” Tietysti joku harva tähän pystyy. Nuori tietää tietää että, siitä seuraa se, ettei mitään rippijuhlia tule. Suvun painostuskin on kova. Joten nuoren on pakko valita helpompi vaihtoehto. Tosin kyseessä on vapaehtoinen pakko. Pakko joka tapauksessa, kun ei muuhun pysty. Joten kirkko pakottaa nuoren tekemään epärehellisen valinnan.
Kiitän kaikkia minua tässä asiassa auttaneita. Helpotti tämä kriisi kohdallani. kriisihän on samalla uhka ja mahdollisuus. Joten ehkäpä tämän kriisini kautta asenne rippikoulutyötä kohtaan muuttui parempaan suuntaan. Riparihan antaa nuorelle aivan huippuhyvän mahdollisuuden päivittää omaa näköalaa kristilliseen uskoon. Paljon riippuu papista, joka rippikoulusta on vastuussa. Siinä, miten hän kykenee karikot välttämään ja ohjaamaan nuoria avoimille vesille. Uskontunnustus on vain yksi kari monien muiden uhkien rinnalla.
Papit tarvitsevat enemmän esirukousta, jotta voivat johtaa nuoria elävään uskoon. Käsitän nyt tuon esirukoustarpeen entistä selkeämmin.
”Joten kirkko pakottaa nuoren tekemään epärehellisen valinnan”
Tuo lause pysäytti. Onko todella niin, että nuori tekee valinnan? Vai onko kyse kasteen mitätöimisestä?Tai sen vahvistamisesta? Miten me ymmärrämme kasteen ja uskon ja konfirmaation? Miten voisimme nähdä ihmisen sydämmeen? Usko on hyvin merkillinen asia, sillä se vaikuttaa näkymättömän Hengen kautta Rakkautta, Armoa ja anteeksiantoa ihmisten kesken, se on teoissaan laupias ja arka, mutta uskossa rohkea.
Kerran juttelin erään kanssa joka ei ymmärtänyt kristinuskosta paljon ja piti sitä vastenmielisenä ja järjettömänä ajatuksena, että Jeesus olisi sovittanut ihmisten syntejä.
Tiesin, että henkilö kuuluu kirkoon ja on lapsena kastettu ja sain sanottua, että kasteessa on jo sinunkin synnit sovitettu, eikä Jumala kysynyt siihen sinulta lupaa… Kaveri sanoi hetken päästä: ”Noin en ole asiaa koskaan ajatellut…”
Olemme tekemissä jo tapahtuneen asian kanssa ja meidän tulee kertoa kaikille luoduille Jeesukseta ja kastaa heitä tähän parannukseen ja sovitukseen synneistä ja opettaa heitä kaikessa, mitä Jeesus on tehnyt ja puhunut.
”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 2.kor.5:18-21
”Pakottaako kirkko nuoren tekemään epärehellisen valinnan?”
Jos joku tunnustaa Jeesuksen Herraksi, niin suullansako vain tunnustaa? Eikö sydämmellänsä? Kuka lopulta tietää kuka uskoo ja kuka ei? Olisko meidän kuitenkin lopulta luotettava siihen, että Herra tuntee kyllä omansa ja ottaa huomaansa ne, jotka Häntä sydämestään kunnioittavat ja panevat toivonsa Kristuksen kautta Jumalaan.
Onko meidän tunnustuksesta kiinni, kuinka meidän käy? Ei vaan Jumalasta, joka on osoittanut meille armonsa Kristuksessa.
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hebr.4:12-16