Isä meidän erilaisille oppijoille
Lukijani.
Oppiessa pitää olla mukavaa! Tähän ajatukseen olen kiteyttänyt neuvon, jonka kokeneelta kenttärovastilta vihreänä varuskuntapappina kerran sain.
Ei mukavuus tarkoita sitä, että vitsaillaan ja lyödään kaikki leikiksi. Ilmapiiristä on silti kysymys, oivalsin. Ja siitä, että mahdollisimman moni saa onnistumisen kokemuksia.
Sotilasrippikoulun pakolliset ulkoluvut olivat hyvä testipenkki, kun opettelin opettajan ja oppijan välistä vuorovaikutusta. Opin nopeasti, että huonoja ulkolukijoita ei ole. Kunhan oppija vain kaivaa motivaation, kaikki muu voidaan jättää opettajan huoleksi. Etenkin se, että löytyy kullekin sopiva tapa painaa asioita mieleen. Jo muinaiset kreikkalaiset käyttivät tehokkaita keinoja asioita muistaakseen. Niihin kuului muun muassa käveleskely ympäriinsä.
Vuosien vieriessä Isä meidän -rukous hioutui ulkolukumenetelmien timantiksi. Sen oppimiselle asetin kireimmän määräajan. Sanoin, että tavoitteena on saavuttaa riittävä taito rukouksen yhdessä lausumista varten. Ja että autan oppimista kaikin keinoin.
Tukeminen alkoi piirtämisellä.
Ensin piirsin kolmion.
Kerroin, että nyt puhuttelemme Pyhää Kolminaisuutta Isäksemme.
Sitten piirsin isokärkisen nuolen.
Kuten nuolessa on kolme viivaa, rukoilemme kolmea asiaa: Jumalan nimen pyhittymistä, valtakunnan tulemista ja tahdon tapahtumista keskuudessamme.
Kolmanneksi piirsin nelilohkoisen reikäleivän.
Palasille annoin nimet Jokapäiväinen leipä, Synnit anteeksi, Erossa kiusauksesta ja Pääsy pahasta.
Alimmaksi piirsin kruunun.
Kerroin, että kruunun kolme sakaraa ovat kuninkaallisia ominaisuuksia. Kuningas hallitsee valtakuntaa, hänellä on käytössään voimakeinoja ja häntä pitää kunnioittaa.
Ellei pelkkä piirros auttanut riittävästi rukouksen hahmottamista, neuvoin kahden kesken, että apu voi löytyä sanojen alkukirjaimista. Kerroin myös, että rukouksesta voi tehdä palapelin. Tai että sen voi laulaa tai liittää sanat lihasmuistiin kulkemalla ympäriinsä. Tai että sitä voi lukea itsekseen ääneen tai...
Vaivaa avun anto toki vaati. Mutta sain iloita siitä, että moni itseään huonopäisenä pitänyt oppija tuli kohta keinoja kokeiltuaan hymyssä suin luokseni. Temppu oli toiminut! Nyt hän osaa sen, mitä pitää.
Sinun
Harmaa rovasti
10 kommenttia
Kiitos tekstistä. Tuolla metodillahan voisi käydä koko Katekismuksen läpi ja saada uusia oivalluksia – vaikka sitten reformaation merkkivuoden kunniaksi…
Tuo on tärkeää ja merkityksellistä. Miksi sitten erityiskasvatusta/erityispedagogista osaamista seurakunnissa vähennetään ja väheksytään? Vai onko vika taaskin minussa?
Jouni
Kiitos sinulle suuremmoisesta tavastasi konkretisoida asioita niin että jokainen pääsee mukaan. Kiitos tekstistäsi.
Ilmoita asiaton kommentti