Monien psykiatrien mielestä kaikkien aikuisten ja nuorempienkin pitää harrastaa seksiä jossain muodossa ollakseen terveen kirjoissa! Eikö tämä ole eräänlaista freudilaisuutta! Onhan Sigmund Freud kirjoittanut kuuluisan teoksen nimeltään Seksuaaliteoria, joka on julkaistu suomeksi vuonna 1971.
Ei. Se on osa luonnollista luontoamme, osa tarpeitamme.
Freud puhui, että on vaarallista mitenkään hillitä seksuaalisuutta. Kuitenkin on aina ollut niitä, jotka haluavat elää pidättyvyydessä ja ovat silti ihan terveitä.
Ihmisellä pitäisi olla vapaus elää pidättyvyydessä, jos sitä haluaa. Kuitenkin tämä ärsyttää monia jumalattomia eivätkä he voi sitä hyväksyä.
Ketään ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku haluaa pidättyä seksistä.
Ihmisten jumalaton ryyppy- ym. seurue ärsyyntyy ja vihastuu, jos joku heidän ryhmästään kieltäytyy seksistä. Häntä pidetään heti hulluna. Ja hänet usein heitetään ulos porukasta. Varsinkin, jos hän kieltäytyy vielä päihteistäkin.
Usein kyllä ystäväpiiri muutenkin vaihtuu tultaessa uskoon.
Jos tuollaisiin ”seuroihin” erehtyy, niin sitä kannattaa ehkä vaihtaa. Mikään yleinen asetelma tuo ei ole enkä ymmärrä miksi levittelet tällaista hevonkukkua.
Päihteiden käyttö ja ns. vapaa seksi ovat yleisiä. Vai eivätkö muka ole?
Pyhä Henki tekee monesta lihasta ja monesta ruumiista yhden lihan ja yhden ruumiin – sillä nähdessämme, kuinka suuren armon olemme saaneet Kristukselta, sydämemme iloitsee siitä, että meillä on edes joku, jolle voimme Kristuksen esikuvan mukaisesti tehdä hyvää.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 69, SLEY, 1986.
Juuri tämä elävä ja varma pelastuksen toivo Kristuksessa tekee meidät kärsivällisiksi ristin alla, iloisiksi murheissa ja vaivoissa, vakaiksi uskon kilvoituksessa, väsymättömiksi hyvissä teoissa.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 116, 1986, SLEY.
Minäkin toivon ja rukoilen, että voisin jatkuvasti kasvaa ja vahvistua edellä mainituissa.
Evankeliumi ei ole mitään muuta kuin saarna siitä ainoasta, Kristuksesta. Siellä täällä on tosin kirjoitettu moniaita kirjoja ja pidetty paljon saarnoja moninaisista ihmisistä, niin pakanoista kuin kristityistäkin, vieläpä Jumalan äidistäkin, pyhästä Pietarista, enkeleistä ja monista pyhimyksistä. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään evankeliumeja. Ainoa tosi evankeliumi on se, joka näyttää meille Kristuksen ja opettaa, mitä hyvää meillä on häneltä odotettavana.
Sillä Jumala on tahtonut päättää, että kaikkien ihmisten on oltava tämän yhden ihmisen, Kristuksen varassa, pantava häneen toivonsa. Vanhassa Testamentissa kehotetaan usein panemaan toivo Herraan ja hänen laupeuteensa, sanoihinsa, oikeuteensa ja käsivarteensa ja tarttumaan häneen kiinni, jos mielivät pelastua. Heidän ei pidä tietää kenestäkään muusta kuin Kristuksesta, jonka ainoan “Jumala on asettanut armoistuimeksi”, kuten pyhä Paavali sanoo (Room. 3:25).
F. G. Hedberg, Ainoa Autuuden Tie, s. 36–37, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Laitoin taas vähän hengellisiäkin tekstejä tähän blogiin.
Kaksi lausetta ei ole mikään blogi.
Onko jossain määritelty blogin vähimmäispituus?
Lisäsin vielä yhden lauseen blogiini Anteron mieliksi.
Näemme tässä jälleen, mitä merkitsee Jumalan ottaminen todesta. Herra, sinä olet itse tämän sanonut, tee siis sanasi mukaan! En tule luoksesi omasta aloitteestani vaan sinun käskystäsi. Sinä olet Jumala, ja sinun sanasi on totuus. Olet itse käskenyt minua uskomaan ja rukoilemaan, ja siksi minä uskon ja siksi rukoilen. Tee nyt sanasi mukaan!
Daavid ilmaisee saman asian sanoessaan Ps. 27:8: ”Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani.` Niin, Herra, minä etsin sinun kasvojasi.”
Daavid oli rukouksen mies enemmän kuin useimmat muut. Suurin osa hänen psalmeistaan on rukousta tai keskustelua Jumalan kanssa, ja olemme tässä nähneet, mikä oli hänen rukoustensa salaisuus. Kuinka usein hän toistaakaan – esim. psalmissa 119 – sanat ”sanasi jälkeen, lupauksesi mukaan”. ”Virvoita minua sanasi jälkeen” (jae 25), ”Vahvista minua sanasi jälkeen” (jae 28), ”Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen” (jae 41), ”Ole minulle armollinen lupauksesi mukaan” (jae 58), ”Anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen” (jae 169), ”Pelasta minut lupauksesi mukaan” (jae 170). Kaikki päättyy tähän: Tee niin kuin olet luvannut!
C. O. Rosenius, Jumala on, s. 126-127. SLEY-Kirjat, 1976.
Miksi Mika ajat pois keskustelijan, joka tulee luoksesi ja haluaa keskustella kanssasi ?
Kuka/kenet on ajettu pois?
Nyt, Pekka, en tiedä mistä puhut ja mitä tarkoitat.
Vai, tarkoitatko, Pekka, että edellisessä blogissani jossakin vaiheessa keskeytin keskustelun? Minusta se silloin alkoi olla liikaa jankuttamista ja jopa provosointia.
Otsikko on: Psykiatriasta. Miksi?
Sigmund Freud oli tai on oikea psykiatrien oppi-isä. Tai esim. eräs tuttu psykiatri sanoi minulle kerran ottavansa joitakin asioita Freudilta.
Pidätkö Freudia ja hänen ajatuksiaan seuraavaa psykiatriaa vallitsevan moraalittomuuden aiheuttajana?
Osittain kyllä.
Muistaakseni esim. Erik Ewalds kirjassaan Sielunhoito ja terapia kertoo seuraavan tapauksen. Erään Freudin oppilaan luokse oli tullut nainen, joka kärsi omantunnon vaivoja siitä, että oli vietellyt toisen naisen aviomiehen. Tämä oppilas kuitenkin poisti naisen synnintunnon toimimalla niin ja sanomalla, ettei siinä ole mitään väärää. Tämä psykiatri siis piti ihan normaalina tällaista moraalittomuutta. Rippiä ja synninpäästöä tämä nainen olisi enemmän tarvinnut.
Mika, uskottomuuden taustalla on usein monia eri asioita. Totta kai kysymys on synnistä, jonka ”hoito” on rippi. Mutta lisäksi on hyvä pohtia, mikä ajoi uskottomuuteen.
Marko, olen kyllä myös sitä mieltä, että olisi hyvä, jos pappi ja psykiatri voisivat tehdä tarvittaessa yhteistyötä.
”Sigmund Freud oli tai on oikea psykiatrien oppi-isä.” Joidenkin psykiatrien kohdalla tuo ’oppi-isä’ pitää paikkansa, mutta ei kaikkien. Hänen ajatuksiaan on syystäkin paljon arvosteltu. Voidaan kuitenkin sanoa, että psykiatria on syntynyt hänen työnsä ansiosta. Niinpä ’psykiatrian isä’ pitää paremmin paikkansa. FReud itsekin oli sitä mieltä, että terveeseen kehitykseen kuuluu isän kukistaminen arvovalta-asemastaan, jotta itsenäistyttäisiin. Niinpä psykiatria on pudottanut hänetkin jalustaltaan.
LYYRAT SOIVAT
Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni! Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani! Ps. 43:4
Kristityt on luotu elämään yhteydessä muihin Jumalan lapsiin. Seurakunta on uskossa yhteen kokoontuva Kristuksen ruumis. Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Kristuksen ruumiissa jokaisella on tehtävänsä. Kenellekään ei sanota, että hän on turha. Ruumiin jäsenet tahtovat tukea toinen toistaan tiellä kohti taivasta.
Matkallaan kristityt saavat nauttia armonvälineiden lupauksista ja lohdutuksesta, Jumalan sanan ravitsevasta leivästä ja ehtoollisen yhteydestä. Kun sairaus tai epidemiat estävät yhteen kokoontumisen ja harventavat ehtoolliselle pääsyä, ymmärretään, että itsestäänselvyytenä pidetyt lahjat ovat todella lahjoja. Kun me jälleen pääsemme Herran alttarin äärelle, on aihetta ylistää Jumalaa, meidän Jumalaamme!
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2021.
Jumala itse sanoo, Jes. 40:2: ”Puhukaa sydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen pahateko on maksettu.” Kuinka lohdullisia ovat nämä sanat, joita en voi kyllin ihmetellä. Sillä vaikkei uskovainen kristitty aina voi olla sellainen kuin tahtoisi ja hänen pitäisi olla, ovat hän ja hänen työnsä kuitenkin Jumalalle otolliset. Hänen tahtonsa on aina hyvä, vaikkei hän voi aina sitä täyttää, ja kaiken pahan kääntää Jumala lapsillensa parhaaksi. Jotakin hyvää täytyy siitä seurata, kohdatkoon se sitten ketä tahansa, sillä tässä tarkoitamme armoitettuja kristityitä emmekä epäuskon lapsia.
Stefan Prätorius, Uskovaisten hengellinen aarre-aitta, s. 266-267, SLEY, 1925.