Tänään luin kahdesta erilaisesta tavasta / tyylistä / keinosta lähteä veks työpaikasta. En malta olla kommentoimatta.
Tapaus 1: Postista raastupaan
Juttu meni näin: 20 vuotta Kuopion puolessa postissa työskennellyt nainen päätti sulostuttaa elämäänsä virka-ajan puitteissa, otti postikeskuksen roskalavalta kaksi osoitteetonta aikakauslehteä, laittoi ne Postin esimaksettuun kirjekuoreen ja lähetti itselleen. Kalossin kuva tuli naisen peffaan välittömästi, ilman mitään irtisanomisaikoja. Nainen lähti käräjöimään – ja voitti tapauksen! Sai puolen vuoden palkan lomarahoineen (16500 euroa) ja entisen työnantajansa maksamaan oikeudenkäyntikulut.
Naisen mukaan kyse oli yhdestä kerrasta ja kahdesta lehdestä, käräjäoikeuden mukaan kertoja oli ainakin kaksi. Vaikuttaa vähäiseltä rikkeeltä, mutta jos sellainenkin toiminta on ehdottomasti kielletty, niin sitten on varmasti kyse varkaudesta. Onkohan siellä ihan ilmoitustauluilla tietoa, että mitään et täältä lähtiessäsi ota mukaasi? Syynätäänkö portilla laukutkin? Miksi ne lehdet piti itselle postittaa? Kuka mahtoi naisen käräyttää? Jotenkin tuntuu, että aika pienten asioitten takia koko työura hulahti ikään kuin viemäristä alas.
Mielenkiintoista muuten, että käräjäoikeus hylkäsi naisen kanteen, kun taas hovioikeus pisti Postin maksamaan, vaikkakin Postilla oli kuulemma täysi oikeus irtisanoa työntekijä tämän kepposen perusteella. Hovin mukaan työnantajan olisi pitänyt jatkaa työntekijän työsuhdetta (nyt kokonaan unohtuneen) irtisanomisajan pituisen ajan.
Pöh, tällaisia tämä bloggaava eläkeläinen pohdiskelee. Ilmankos ei iltaisin uni tule.
Eläkepapin pohdinta jatkuu tietysti Ison Kirjan Sanan valossa, suurennuslasin alla. Jeesus sanoo – nillittää? – tälviisii: ”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä” (Lk. 16:10). Olisikohan VT:n sananlaskun ohjeesta ollut mihinkään: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon” (Snl. 28:13). Olisikohan Posti antanut anteeksi, jos nainen olisi katunut ja luvannut olla koskaan enää tekemättä moista mokaa? Jeesus kun puhuu sellaistakin, että olisi parempi sopia asioista, jotta vältyttäisiin käräjätupaan ja hovioikeuteen joutuminen.
Tapaus 2: Tuomiokapitulista vapauteen
Kun Helsingin piispojen pitkäaikainen sihteeri jää syksyllä eläkkeelle, niin piispan teologinen erityisavustaja päätti lähteä myös samalla ovenavauksella, etteivät kapitulin saranat (lue: hissi) kulu liikaa. Lauri Kemppainen, nuori mies, minnekään eläkkeelle tietenkään vielä pääse, mutta kortistoon kylläkin.
Mitään dramaattista ei myös räppäri Daikinina tunnetun Kemppaisen lähdössä muka ole, mutta kuten hyvin tiedämme, draaman kaarta on aina löydyttävä kaikkialta, vaikkapa messuista, muistakin kuin vain Daikinin säveltämästä Räp-messusta.
Jäät, Lauri, kiinni liian monisanaisesta selittelystä lähtösi syistä. Etkö huomaa, että sinullahan on tosi monta syytä lähteä tuomiokapitulista? Sanot: ”Olen 1) taiteilijaluonne, joka tykkää tehdä monenlaisia asioita. Otan 2) aikalisän ja mietiskelen. Veri vetää 3) kirjoittamaan, 4) kouluttamaan, 5) papin töihin ja 6) musiikkia tekemään…Toisaalta tällainen työ vie aikaa ja energiaa, ja 7) pienten lasten isällä sitä on rajallisesti…. 8) Ydintiimin kuviot muuttuvat joka tapauksessa. Ajattelin, että tieto on kiva olla tässä vaiheessa. 9) En ole pitänyt tätä eläkevirkana.
Pelkkä vetoaminen taiteilijan kutsumukseen olisi riittänyt! Tahdot kuunnella sydämesi ääntä. Räppärin sielu tuomiokapitulin virkamiehen valepukuun vangittuna on niin feikkii, niin feikkii, ei sellast kantsi kauan leikkii. Olo on kuin italialaisesta vankityrmästään Suomeen kaipaavalla Sylvia-poloisella: Sirkuttajat eivät kuulu häkkiin.
Miksi kuuluisit kilpahiihtäjän (piispanko?) huoltojoukkoihin, kun itsekin voisit olla kilpahiihtäjä (vaikkakaan et varmaankaan piispa?). Ehkä tahdot hiihdellä jossakin siellä, missä ei ole ollenkaan valmiita latuja? Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki, sinne siis!
Eli ilman vertauskuvia: Ruttopuiston rovasti on aivan halleluja siitä, että leivän loppuessa saat helposti uuden työn, toivottavasti seurakunnasta. Uskon räpin uppoavan rippikansan syviin riveihin helposti.
Silti minua jäi vähän mietityttämään tuo halusi / rohkeutesi / kykysi jättäytyä kokonaan tyhjän päälle, mitä taloudelliseen toimeentuloon tulee. Uskotko, että kyllä Herra hulluistaan huolen pitää?
Pakkohan minun oli sinulta Facebookissa kysyä tuohon yllämainittuun tapaus ykköseen viitaten, että eikö olisi mieluummin kannattanut tavalla tai toisella hankkia itselleen se kalossinkuva takalistoon, mutta minulle vastattiin keskustelun edetessä monelta taholta, että kirkon leivissä potkujen hankkiminen vaatii raakaa työtä, eikä silloinkaan ole mitään takeita onnistumisesta. Ja niin tämä eläkeukko jäi itse tykönänsä pohtimaan näitä sanoja. Tuleekohan uni ensi yönäkään?
Tässä se RoskaPostiJuttu:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/fab3efd8-c121-4d63-8ed2-10fc434fff4f
Kirkon ja kaupungin dramaattinen versio Laurin lähdöstä:
Tässä ote räppäri Daikinin tuotannosta:
http://lupaus.net/uutiset/torstain-gospelklassikko-daikini-vihasta/
A) Mikä tuon postin työntekijän tempauksessa oli sitten lopulta väärin? Se, että ottaa pari muuten roskiin menevää lehteä? Vai se, että postittaa ne itselleen?
B) Jos Daikini todella malttaa jäädä tyhjän päälle ja luottaa johdatukseen, vilpitön onnitteluni ja kateuden pistoni saa siitä hän. Epäilen kyllä, että tuomiokapitulissa työskentelevänä (siellähän ne pappien sijoitukset päätetään) on tiedossa jotain ihan muuta kuin karenssia ja sen jälkeen ansiosidonnaista…
Elias: A) ”Tuotantopäällikkö korosti lehtien olevan edelleen asiakkaiden omaisuutta, vaikka julkaisut päätyvätkin lehtikeräyksen kautta hävitettäviksi. Tuotantopäällikön mukaan työsuhteen purkaminen oli ainoa vaihtoehto, koska työnantajan ja työntekijän välille oli syntynyt luottamuspula.”
B) Helsingin tuomiokapitulissa on miltei nälkävuoden pituinen pappisvihkimysodotusjono, joka lyhenee verkkaisesti, kun ei ole osoittaa vakansseja. Varastoon ei vihitä ketään, vokaatio tarvitaan. Ja koska työttömiä pappeja ei saisi olla ollenkaan, niin pätkäpostit, joihin kirkkokin on ikävä kyllä mennyt mukaan, ovat kiven alla ja niistä kisaavat jo vihkimyksen saaneet papit. Hakemuksia seurakuntapastorin virkaan voi tulla hyvinkin 60-70 kpl.
Siksi uskon, ettei Laurilla ole mitään etulyöntiasemaa sillä perusteella, että hän on työskennellyt tuomiokapitulissa. Päinvastoin hän on tietoinen teologien pelkistetystä todellisuudesta.
A: Postin kuoria ei tietenkään saa käyttää omiin postituksiin. Niissä kaiketi on postimaksu jo maksettu. Postin porukoilta täytyy odottaa tarkkuutta näissä tilanteissa. Jos luottamus menee, niin mistä voi tietää, mitä seuraavaksi katoaa.
B: Eikös kirkkoherran pesteihin hakijoista ole jossain päin kova pula.
Pekka: Totta tuo, mitä sanot postista. Onhan niitä ollut epärehellisiä postilaisia, jotka ovat varastaneet kirjekuorissa lähetettyjä seteleitä, joten syyni on paikallaan. Minua jäi askarruttamaan se, MIKSI nainen teki moisen tempauksen. Olisiko hän kenties pyytämällä esimieheltään luvan voinut saada ottaa lehdet mukaansa?
Joo, onhan niitä kirkkiksen pestejä auki, pääasiassa jossakin korvessa, jonne harva tiensä löytää. Pääkaupunkiseudulla ei ole moista ongelmaa.
Mitä taas tulee pappien vähäiseen intoon rettelöidä virassaan, niin siihen vaikuttavat lupaukset, joita pappisvalan yhteydessä annettiin roimasti. Tästä bloggasin jo 6 vuotta sitten näin: https://www.kotimaa.fi/blogit/keran-pappi-aina-pappi/comment-page-2/
Niin, kumpi oli sen postista irtisanotun naisen varsinainen synti: lehtien ottaminen vai postikuoren käyttäminen omiin tarkoituksiin? Entäs jos hän olisi ottanut lehdet vain väskyynsä ja kävellyt töistä pois muina naisina?
Elias: Mahdollisesti asiaan liittyy muutakin, ehkä tämä keissi oli ikään kuin viimeinen pisara, koska kun kerran lähtö oli noin lentävä. Varsinaisestihan nainen vei asiansa oikeuteen menettelytapavirheen vuoksi. Ja ekalla kierroksella hävisi…