Matt. 5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.
Raamatun mukaan kristityn pitäisi sietää kaikki kärsimänsä paha ja vieläpä sen päälle rakastaa sitä, joka on tehnyt pahuutta. Asia näyttäisi olevan vielä ehdollistava sille, onko taivaallisen Isän lapsi vai ei: 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.
Siis eikö saa puolustautua, jos joku käy kimppuun? Mitä sanovat Teologit?
Jos asiaa tarkastelee ihmisen fyysiseltä ja henkiseltä puolelta, alistuminen pahantekijöiden toiminnalle, aiheuttaa alistujassa runsaasti pahaa oloa. Sanotaan, että jos traumaattisia kokemuksia ei mitenkään käsittele ja pura, ne jäävät ihmisen sisälle ja vaikuttavat hänen koko loppuelämäänsä. Myös surematon suru jää ihmisen sisimpään ja luo varjonsa hänen hautaansa asti.
Miten tuon raamatunkohdan valossa pitäisi ymmärtää pahantekijän osa? Hänkö on oikeutettu vahingoittavaan toimintaansa? Eli onko se aina lopulta oikeasti se paha, joka ei kykene kääntämään toista poskeaan luuvitosella tirvasijalle eikä kykene unohtamaan samantien tapahtumaa ja antamaan asiaa anteeksi hetimiten?
Jotenkin tällainen on käsitykseni entisen uskonyhteisöni opetuksen tiimoilta aiheesta.
Hengellisesti ajateltuna tuo raamatunkohta avautuu minulle sillä tavalla, että on tavallaan jo etukäteen valmis armahtamaan pahantekijöitä, koska Jumalan armahdus koskee ihan samalla tavalla heitä kuin hyväntekijöitäkin. Mutta ihmisellä on myös henkinen ja fyysinen puoli ja ne tarvitsevat hoivaa toipuakseen traumoistaan ja se taas on olemassaan tietynlainen prosessi, puhuminen, haavan sitominen ja kaikenlainen jälkihoito terapioineen.
Itselleni on ollut vaikea lähteä prosessoimaan kokemiani vääryyksiä saamani opetuksen johdosta, jonka mukaan kenestäkään ihmisestä ei saa ajatella mitään kielteistä, varsinkaan uskon sisarista ja veljistä, koska se luetaan vikomiseksi. Jos olet vikovalla mielellä uskonystävääsi kohtaan, olet samalla vikovalla mielellä ”Jumalan valtakuntaa kohtaan”. Käsittele siinä sitten traumojasi. Se ei onnistu, jos olet kuuliainen armoneuvolle, jonka mukaan nenään tirvasu pitää heti unohtaa ja antaa tekijälle samantien anteeksi eikä palata asiaan enää koskaan.
Tällainen ajatusmalli aiheuttaa traumaattisen kokemuksen lisäksi myös hirvittävää syyllisyyttä, sillä kuka ihminen osaa olla niin jalo, että ei tunne pahaa mieltä kokemastaan pahasta ja vääryydestä jälkeenpäin?
Jos puran traumaani, kokemaani vääryyttä, en silti kohdista kielteisiä tunteitani, jopa vihaa, niinkään pahantekijää, kun itse tekoa kohtaan. Monillakaan traumaattisilla kokemuksillani ei ole ihmisen kasvoja, esimerkiksi hoitokokouksilla ja ehkäisykiellosta tapahtuneilla kärsimyksillä. Lähinnä näen ”pahantekijänä” yhteisön, joka on jostakin kumman syystä joutunut tielle, joka aiheuttaa ihmisille paljon vahinkoa ja pahoinvointia. Minusta hommassa kaikki ovat jollakin tapaa uhreja.
Ihan tuli mieleeni kysyä, onko narrin tekeminen toisesta rakkautta ja rakkaudellinen teko? Senhän pitäisi näkyä kaikessa, luen täällä blogimetsässä usein……
Itäisen kirkon pyhien joukossa on useita, joita kutsutaan Kristuksen tähden houkiksi tai narreiksi. He ovat siinä roolissaan voineet lausua ikäviäkin totuuksia vaikkapa kasvotusten valtaapitäjille. Narri saa toisaalta usein ihmiset nauramaan vapauttavasti sellaisille ominaisuuksille, joita häpeävät itsessään. Narriksi rupeaminen voi siis olla rakkaudellista. Se, että pitää toista narrinaan, on väärin. Ehkä kristityn on joskus suostuttava narriksikin.
Noista narreista mun suosikkini oli pyhä Simeon Emesalainen, joka paastonaikaan heitteli pähkinöitä liturgien kaavulle ja tervehti kirkosta tulijoita nakkimakkaravitjat kaulassaan.
Ketä siinä rakastetaan, jos annetaan toisen kohdella toista huonosti?
Tai itseä?
Kirjoitin tuolla aiemmassa kommentissani kyseisten Jeesuksen sanojen merkityksestä: ”Jeesus siis selvästikin tarkoitti, että jos joku yrittää yllyttää toista riitaan kirjaimellisella läimäytyksellä – tai kirpaisevilla huomautuksilla – lyönnin saajan pitäisi olla maksamatta takaisin. Hänen tulisi pikemminkin yrittää ehkäistä koston kierre, jossa paha maksetaan pahalla (Roomalaisille 12:17). Jeesuksen seuraaja kääntää toisen posken siinä mielessä, ettei hän salli toisten yllyttää itseään ”välienselvittelyyn.”
Toisen posken kääntäminen ei merkitse sitä, ettei kristitty voisi puolustautua väkivaltaista hyökkääjää vastaan. Jeesus ei tarkoittanut, ettemme koskaan saisi puolustaa itseämme, vaan pikemminkin, että meidän ei milloinkaan tulisi hyökätä toista vastaan, antaa yllyttää itseämme kostoon. Kristitty tietysti hakee näissä tapauksissa esivallan lainvartijoiden ja ylläpitäjien apua.”
Puhut siis myönteisesti kostamisesta?……….
Kysymykseni koski narriksi tekemistä. Jeesus puhuu aika selvästi kostamisesta….
Jokainen kiusaaminen, lyöminen tms. on väärin ja lisää yhden pahan asian – filosofian kielellä monadin – maailmaan. Narriksi tekeminen on takaisinlyöntiä parempi taktiikka.
Blogimetsään se sopii sikäli hyvin, etteihän täällä koskaan kukaan tunnusta kenenkään mielipidettä oikeaksi – paitsi muutamat keskinäisen kehumisen kerholaiset.
Tuo evankeliumin neuvo laittaa pahantekijän tavallaan peilin eteen, josta tämä näkee itse narriutensa tms.
Anteeksi!
Minä kun ajattelin kysyä mitä se kaikki kostosta luopuminen, vihollisen rakastaminen ja muu voisi Jeesuksen mielestä tuossa asiassa tarkoittaa.
Nythän meillä on uudet tuulet kirkossamme, joten……. kiitos!
Tuollainen peilin eteen laittaminenhan on rakkauden teko, joka tähtää koston kierteen katkaisemiseen.
Just niin kuin Elias sanoo!
En ole teologi, joten siinä mielessä en osaa Vuokko Ilolalle vastata. Tuli vain mieleen Paavali. Häntähän pieksettiin vähän väliä. Mutta ainakin kerran, muistaakseni, hän vetosi Rooman lakiin maan kansalaisena vaatien oikeuksiaan eikä suinkaan sanonut, että senkun pieksätte.
Eli sitäkin ajatellen henkisesti tai fyysisesti pahoinpidelty voi vedota lakiin. Miksi ihmiskunnalla kautta historian muuten on ollut lait, heh, ellei jonkinlaisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Se henkilökohtainen anteeksiantaminen onkin sitten kova paikka, jonka kanssa itse kukin taistelee vaihtelevalla menestyksellä. Meikäläinen ainakin ymmärtää henkilöä, jonka läheinen esim. on pahoinpidelty tai peräti murhattu. Mitenhän se anteeksianto meikäläiseltä sujuisi. Terapiaa ainakin tarttis ja rutkasti ennen kun sitä pystyisi edes harkitsemaan. Toisilta se kait sujuu helpommin.
Muutens tuota blogia lukiessa törmäsin taas tuollaiseen omituiseen kieleen, jota joissakin liikkeissä viljellään, kuten nyt tämä ”vikominen” tai ”armoneuvo”. Mikä ihmeen jippo siinäkin on????
Missähän järjestyksessä nämä kommentit nyt menevät?
Vikoilu lienee vähän samaa kuin mustamaalaaminen ja parjaaminen.
Paavalista – eiköhän tuossa ole anteeksikin annettu?
23 He ovat Kristuksen palvelijoita? Minä vielä enemmän — puhun kuin järjetön. Olen saanut raataa kovemmin kuin he, olen ollut enemmän vankeudessa, minua on ruoskittu ylen määrin, monesti olen ollut kuolemanvaarassa. 24 Olen juutalaisilta viisi kertaa saanut ”yhtä vaille neljäkymmentä” ruoskaniskua, 25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua on kivitetty, kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon, olen ajelehtinut meressä vuorokauden. 26 Olen yhtenään ollut matkoilla, olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. 27 Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa. 28 Kaikkien näiden hankaluuksien lisäksi minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista. 29 Jos joku on heikko, niin minäkin olen heikko. Jos joku lankeaa, se polttaa minua.
30 Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani. 31 Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ikuisesti ylistetty, tietää etten valehtele. 32 Damaskoksessa kuningas Aretaksen alainen päällikkö antoi vartioida kaupunkia pidättääkseen minut, 33 mutta minut laskettiin muurinaukosta korissa alas, ja niin pääsin pakenemaan hänen käsistään.
Vl-kontekstissa vikoilu on liikkeen opetusten ja toimintatapojen arvostelemista, ts. kritiikkiä. Armoneuvot = höpösynnit. 😉
Teen, toistaiseksi ensimmäisen, poikkeuksen ja kirjoitan tänne kommentin joulukuussa 2012 tapahtuneen ”universaalin ulosheittämisen” jälkeen .
”Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;” (Matt. 5:39)
Ote Anne Mikkolan blogikirjoituksesta Blogimetsässä 19.3.2013 ”Miten toisen posken kääntäminen uhmaa sortoa?”
”Jeesus sanoo: ” Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin”. Wink kysyy, miksi tässä on nimenomaan oikea poski. Miten toista voisi ylipäätään lyödä oikealle poskelle?
Tuossa oikeakätisten maailmassa isku oikealla kädellä osuisi vastustajan vasempaan poskeen. Oikean puoleisen posken lyöminen vaatisi vasemman käden käyttöä, mutta tuon ajan yhteiskunnassa vasenta kättä käytettiin vain epäpuhtaisiin tehtäviin. Ainoa tapa, jolla kukaan voisi löydä oikealle poskelle oikealla kädellä, olisi lyödä käden selkäpuolella. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tässä olisi kyse loukkaamistarkoituksesta nyrkkitappelun sijaan. Tavoitteena ei ollut satuttaa vaan nöyryyttää, panna joku omalle paikalleen. Normaalisti kukaan ei lyönyt vertaistaan tällä tavalla. Siitä olisi ollut seurauksena sata kertaa suurempi sakko kuin lyönnistä nyrkillä. Jos sen sijaan ylempi löi alempaa käden selkäpuolella, niin se ei ollut lainkaan rangaistavaa. Päinvastoin läimäys kämmenen takapuolella oli normaali tapa nuhdella alempiarvoisia: Isännät kohtelivat näin orjia; miehet vaimojaan; vanhemmat lapsia; miehet naisia; roomalaiset juutalaisia”
LAVRA luolaluostari alue sijaitsee mielenosoitusalueelta yli kahden kilometrin etäisyydellä joen rannan tuntumassa kaakkoon. Sofian ja Michaelin kirkot ovat alle kilometrin päässä tapahtumapaikoilta pohjoiseen. Molemmat on hienosti restauroitu jo 1990-luvulla. Sijaitsevat saman aukion eri päissä, välissä on torin ylittävä pääliikenne väylä.. Paljon näkyy kaupunki uudistuneen 15 vuodessa, jolta ovat muistikuvana, verratessa karttasovellutusten kuviin, joissa ei julkaita ”sotakuvia”. Ystäväkaupunki Tampereen Vapaaseurakunnalla ja helluntaiseurakunnalla on ystävyysseurakunta yhteistyötä säännöllisesti vastaaviin seurakuntiin Kiovassa.