Posken kääntämisestä

Matt. 5:39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.

Raamatun mukaan kristityn pitäisi sietää kaikki kärsimänsä paha ja vieläpä sen päälle rakastaa sitä, joka on tehnyt pahuutta. Asia näyttäisi olevan vielä ehdollistava sille, onko taivaallisen Isän lapsi vai ei: 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.

Siis eikö saa puolustautua, jos joku käy kimppuun? Mitä sanovat Teologit?

Jos asiaa tarkastelee ihmisen fyysiseltä ja henkiseltä puolelta, alistuminen pahantekijöiden toiminnalle, aiheuttaa alistujassa runsaasti pahaa oloa. Sanotaan, että jos traumaattisia kokemuksia ei mitenkään käsittele ja pura, ne jäävät ihmisen sisälle ja vaikuttavat hänen koko loppuelämäänsä. Myös surematon suru jää ihmisen sisimpään ja luo varjonsa hänen hautaansa asti.

Miten tuon raamatunkohdan valossa pitäisi ymmärtää pahantekijän osa? Hänkö on oikeutettu vahingoittavaan toimintaansa? Eli onko se aina lopulta oikeasti se paha, joka ei kykene kääntämään toista poskeaan luuvitosella tirvasijalle eikä kykene unohtamaan samantien tapahtumaa ja antamaan asiaa anteeksi hetimiten?

Jotenkin tällainen on käsitykseni entisen uskonyhteisöni opetuksen tiimoilta aiheesta.

Hengellisesti ajateltuna tuo raamatunkohta avautuu minulle sillä tavalla, että on tavallaan jo etukäteen valmis armahtamaan pahantekijöitä, koska Jumalan armahdus koskee ihan samalla tavalla heitä kuin hyväntekijöitäkin. Mutta ihmisellä on myös henkinen ja fyysinen puoli ja ne tarvitsevat hoivaa toipuakseen traumoistaan ja se taas on olemassaan tietynlainen prosessi, puhuminen, haavan sitominen ja kaikenlainen jälkihoito terapioineen.

Itselleni on ollut vaikea lähteä prosessoimaan kokemiani vääryyksiä saamani opetuksen johdosta, jonka mukaan kenestäkään ihmisestä ei saa ajatella mitään kielteistä, varsinkaan uskon sisarista ja veljistä, koska se luetaan vikomiseksi. Jos olet vikovalla mielellä uskonystävääsi kohtaan, olet samalla vikovalla mielellä ”Jumalan valtakuntaa kohtaan”. Käsittele siinä sitten traumojasi. Se ei onnistu, jos olet kuuliainen armoneuvolle, jonka mukaan nenään tirvasu pitää heti unohtaa ja antaa tekijälle samantien anteeksi eikä palata asiaan enää koskaan.

Tällainen ajatusmalli aiheuttaa traumaattisen kokemuksen lisäksi myös hirvittävää syyllisyyttä, sillä kuka ihminen osaa olla niin jalo, että ei tunne pahaa mieltä kokemastaan pahasta ja vääryydestä jälkeenpäin?

Jos puran traumaani, kokemaani vääryyttä, en silti kohdista kielteisiä tunteitani, jopa vihaa, niinkään pahantekijää, kun itse tekoa kohtaan. Monillakaan traumaattisilla kokemuksillani ei ole ihmisen kasvoja, esimerkiksi hoitokokouksilla ja ehkäisykiellosta tapahtuneilla kärsimyksillä. Lähinnä näen ”pahantekijänä” yhteisön, joka on jostakin kumman syystä joutunut tielle, joka aiheuttaa ihmisille paljon vahinkoa ja pahoinvointia. Minusta hommassa kaikki ovat jollakin tapaa uhreja.

  1. Lauri

    Kiitos blogistasi.

    Kerran osallistuin eräisiin somalien kihlajaisiin. Väkijoukkojen edessä esiintymiseen tottuneena tein nopean katsauksen puolentoistasataiseen väkeen. Tuntemani reippaat miehet toimivat tilaisuuden juontajina. Sen saatoin odottaa jo etukäteen heidän avoimen ja reippaan olemuksensa perusteella.

    Erääseen hiljakseen istuskelevaan kiinnitin kuitenkin huomiota. Hän oli hyvin rauhallinen, ulkonaisesti hän ei tehnyt suuria eleitä eikä muutoinkaan tuonut esiin itseään, rauhallisia olivat myös hänen lähellään olevat ihmiset. Heti mieleeni tuli että tuolla on tämän joukon ehdottomasti arvovaltaisimpiin kuuluva henkilö.

    Kun sitten tilaisuus kulki eteenpäin, niin silloin tuli juhlan merkittävimmän puheenvuoron aika. Silloin juuri tuo mies nousi puhumaan ja koko väkijoukko seurasi hänen esitystään intensiivisen tarkkaavaisina. Tuli näkyviin että hän oli tämän ehdoton johtohahmo, jota kaikki kunnioittivat.

    Ihmisen eleet ja kasvojen ilmeiden kertoma todellakin tuovat nopeasti esiin sellaista informaatiota, joka puhuu enemmän kuin monet sanat.

Kirjoittaja

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.