Mielestäni on erinomaisen hyvä asia, että kirkollisten nettikeskustelujen moderointia tutkitaan nyt myös poliisin voimin. Oleellista ei ole millään tavalla se, mitä yksittäistä sivustoa ja minkä sivuston kirjoittelua tutkintapyyntö koskee. Huomattavan paljon oleellisempaa on se, että yhteiskunnassamme pohditaan nyt – mahdollisesti jopa oikeustasolla – sitä, missä menevät sananvapauden rajat, mitä toisesta nimeltä mainitusta ihmisestä saa tai ei saa sanoa julkisessa nettikeskustelussa.
Johanna Korhonen teki hyvän työn, kun herätti jälleen henkiin pohdinnat hengellisestä väkivallasta, sen tulkinnasta ja rajoista hengellisissä ja kirkollisissa nettikeskusteluissa. Rajankäynti näissä asioissa on aivan välttämätöntä.
Monille ihmisille tuntuu edelleen olevan epäselvää, että nettikeskusteluissa pätevät täysin samat lait ja säännöt, samat hyvän käytöksen rajat kuin muussakin elämässä. Jos et nouse tuhansien ihmisten kansoittamassa julkisessa tilassa seisomaan ja huuda tilaisuuden alustajalle ”Haista p*ska!” et tee niin myöskään nettikeskustelussa, jota seuraavat tuhannet silmäparit.
Tämä ei silti ole ainoa ongelma. Huomattavasti suurempi ongelma on se, miten paljon löytyy kristittyjä, jotka kokevat julkisesti toteutetun hengellisen väkivallan velvollisuudekseen.
He katsovat, että heidän kuuluu tuomita homosuhteet aina ja kaikkialla. He ajattelevat, että heidän tulee Jumalan nimissä viedä osalta ihmisistä oikeus täyteen ihmisyyteen, rakkauteen ja rehelliseen elämään sellaisina, millaisiksi nämä ihmiset on luotu.
On myös paljon ihmisiä, jotka kokevat, että heidän on arvioitava homoseksuaalin ihmisen jokainen sana ja teko sen valossa, että kyse on homon teosta ja ajatuksesta, vaikka julkisuuteen tuotu ajatus tai teko ei millään tavalla liittyisi homoseksuaalisuuteen. Tämä on jo suoranainen ihmisoikeusrikos.
Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen. Jokaisella ihmisellä on oikeus lain sallimiin perhesuhteisiin. Ennen kaikkea jokaisella ihmisellä on oikeus siihen, että hänen ajatuksensa ja sanomisensa arvioidaan ajatuksina ja asioina – eikä esimerkiksi homoseksuaalin ajattelemina ajatuksina tai asioina!
Pian vuoden verran erilaisilla kirkollisilla nettisivustoilla moderointityötä tehneenä olen loputtoman hämmentynyt ja surullinen siitä, mitä kaikkea ihmiset katsovat oikeudekseen toisesta ihmisestä julkisesti sanoa. Ja näitä erittäin kyseenalaista henkilöön kiinni käyviä kommentteja lauotaan aivan omalla nimellä! Ongelma ei siis todellakaan koske vain anonyymeja nettipalstoja.
Kun ihmiset kokevat oikeudekseen käydä nimeltä mainittujen ihmisten kimppuun, arvioida heidän syvimpiä yksityisiä elämänvalintojaan, kyseenalaistaa ja jopa mitätöidä heidän uskonsa ja vakaumuksensa julkisesti, ei kyse ole harkitsemattomista pillastumisista. Kyse on johdonmukaisesta, harkitusta ja päättäväisestä toisen ihmisen yksityisyyden loukkaamisesta ja hengellisestä väkivallasta.
(p.s.Toivon, että tämän blogin alla ei lainkaan keskustella siitä, mitä kukakin ajattelee homoseksuaalisuudesta, koska se ei millään tavoin liity varsinaiseen aiheeseen. Sen sijaan toivon keskustelua siitä, mitä ajattelette nimeltä mainitun henkilön (kenen tahansa!) uskon, vakaumuksen ja maailmankuvan kyseenalaistamisesta, mitätöimisestä tai uudelleen määrittelystä julkisessa tilassa. Itse en hyväksy sitä millään tavalla tai millään tasolla, koska mielestäni toisten ihmisten vakaumus ei ole asia, josta voisi netissä julkisesti keskustella. Mutta perustellut vastaväitteet tästä asiasta ovat toki tervetulleita. Toivon myös mielipiteitä siitä, kenen pitäisi vetää rajat ja määritellä hengellinen väkivalta nettikeskusteluissa. Onko jokaisen sivuston tehtävä omat rajanvetonsa? Pitäisikö asiasta saada aikaan joku yleinen laki? Kannattaisiko erilaisten kirkollisten tai hengellisten verkkotoimijoiden luoda yhteiset pelisäännöt tästä asiasta? Tarvitaanko oikeuslaitoksen linjausta, ennakkotapausta?)
@ Herrat Turunen ja Virta
Tuntuu siltä, että maailmankuvamme eroavat niin paljon toisistaan, että näistä asioista kiistely ja saivartelu on aivan turhaa ajan haaskausta. Kuvittelisin herrojen ymmärtävän varsin hyvin mitä tarkoitan, eikä alentuvan saivartelemaan lapsellisesti
Kuitenkin myöhemmin kommentissani totean: ”Raamatulla päähänlyöminen ilman minkäänlaista kiistatonta ja yksiselitteistä evidenssiä sen (Raamatun sanoman) todenperäisyydestä on hengellistä väkivaltaa.”
Jos asiaa tai ilmiötä ei voida kiistattoman tieteellisesti toteen näyttää, se on epätosi, siis uskomus. Helvetti on Raamatussa mainittu epätosi uskomus, jolla uskovaiset katsovat voivansa pelotella kanssaihmisiään, jotka eivät usko samoin kuin he.
Se, että puhuin erehdyksessä henkisestä väkivallasta, kun tarkoitin hengellistä väkivaltaa oli lapsus, kuten Turunen hyvin ymmärtää vaikka haluaakin saivarrella asialla. Puhuin (tai siis en puhunut, vaan kirjoitin) jo aikaisemmassa kommentissani hengellisestä väkivallasta, joten siinä ei pitänyt olla mitään epäselvää. Mutta antaa olla. Ei tämä johda mihinkään.
Minua kiinnostaisi tietää ihan henkilökohtaisesti, mikä omassa kommentissani oli saivartelua. Saa sanoa ihan suoraan, en loukkaannu.
Kimmo Wallentin, eivät esittämäni seikat ole saivartelua. Pyrin selvittämään mitä lopulta tarkoitat, kun ammut sanoja kuin hajaantuvia hauliparvia. Juuri tästä syystä on tarpeen käyttää mahdollisimman selkeitä ilmaisuja ja samalla selittää niiden merkitys. Vain sillä tavoin kommunikointi on mahdollista.
Huomaatko ollenkaan, että pyrit jatkuvasti väittämään vastoin yleistä kristillistä näkemystä, että helvetti olisi asian ydin. Ei se ole sitä. Olennaista on Jumalan armo Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Mitä tieteeseen ja totuuteen tulee niin kuvaamasi positivistinen näkemys ei edistä muuta kuin vanhentunutta nurkkakuntaista ajattelua. Se on juuttunut yhteen näkemykseen tieteestä ja sen tehtävästä. Näin ei kuitenkaan voi ajatella. Tieteet ovat monimuotoisia ja pyrkivät huomioimaan sen mitä voidaan tietää. Raamatun sanoma on näin ollen tieteiden kentän ulkopuolella eikä sitä voi arvioida tieteellisin metodein. Mittaväline on väärä jos näin kuitenkin tehdään.
Kannattaa lukea Juha Heinilän blogi Jumalan armosta.
Armoa armon päälle. Ei helvetillä pelottelua.
@ Mika Turunen
En ole väitellytkään täällä puolustaakseni kristillistä näkemystä.
Voisitko kertoa mihin sitä Jumalan armoa tarvitaan muuhun, kuin siihen paljon puhuttuun ”pelastukseen” sieltä helvetistä??? Kyllä se ”helvetin tuli” on kai ihan tunnettu pelotuskeino, jonka kautta itseään kristittyinä pitävät pyrkivät vaikuttamaan kanssaihmistensä yksityiseen, ”synnilliseen” elämään.
En minä niin pyri menettelemäänkään. Raamatun sanoman totuutta ei voida tietää, joten se on on uskomus, johon voi uskoa tai olla uskomatta. Jotkut kristityt kuitenkin pyrkivät osoittamaan, että Raamatussa kerrotuilla tapahtumilla on tieteellistä evidenssiä (Torinon käärinliinat yms.), vaikka niiden todellisuuspohja on samalla tasolla, kuin vaikkapa Kalevalalla tai muilla kansanrunoelmilla.
Tuntuvat olevan herrat Turunen ja Virta niin tuohduksissaan ja oman uskonsa hurmaamia, että jutustelua on turha jatkaa.
Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi.
Olisiko hyvä aika ajoin kerrata Ylläpidon antamia ohjeita?
Erityisesti muistaa, että mitään uskontoa, mukaan lukien kristinusko, ei saa halveksia tai mollata.
Rajoituksia
Jotta Kotimaa24 olisi sisällöltään mielekäs, emme salli seuraavanlaisten
aiheiden käsittelyä tai käsittely/toimintatapoja:
– Uskonnollinen aggressiivisuus
– Poliittinen aggressiivisuus
– Toisten uskontojen vähättely tai kyseenalaistaminen
– Vihamielisyys kansaryhmiä tai yhteisöjä kohtaan
– Alatyylinen kielenkäyttö
– Henkilöön kohdistuvat vihjailut tai mustamaalaaminen
Salme, onko kommenttisi ymmärrettävä niin, että omat asia-argumenttisi eivät riitä osallistuaksesi aiheena olevaan keskusteluun ja siksi esiinnyt tässäkin ketjussa keskustelumoraalia ylläpitävänä ”poliisina” ja olet jatkuvasti muistuttamassa säännöistä vaikka et ole edes dialogin osapuolena.
Uskon, että moderointi kyllä osaa pitää tämän foorumin kurissa ja tietää mitä tekee.
Nyt ollaan taas aiheesta sivussa, mutta sallittakoon tämä puheenvuoro, koska tunnuin jälleen olleen Salme Kaikusalon kommentin kohteena ja vain vastasin siihen. Anteeksi moderaattori.
En minä ollut itse asiassa tuohduksissani. Esitin mielestäni asiallisia kysymyksiä ja toivoin niihin asiallisia vastauksia. Ihan oikeasti ajattelin, että esittämälläsi logiikalla voidaan päätyä siihen, että kaikki uskonnot ovat jollain tapaa sairauksia tai levittävät sairautta. En siis väitä että väität niin, mutta loogisesti ajateltuna siihen joudutaan. Rakkauskin on subjektiivinen, ei tieteellisesti todistettavissa oleva asia, olkoon sitten kyse uskonnollisesta rakkaudesta tai ihan sekulaarista rakkaudesta. Kristinuskossa erityisesti on pitkälle kysymys nimenomaan rakkaudesta, Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan. Sama todistamattomuus pätee tietysti likipitäen kaikkeen tunne-elämään.
Jokainen saa ymmärtää edellisen kommenttini kuten itse haluaa. En voi/halua mennä kenenkään pään sisään ja arvuutella miten itse kukin minkäkin asian ymmärtää.
En pidä myöskään siitä, että joku toinen menee minun pääni sisään tietämään, mitä olen tarkoittanut, ja kertoo sen totena vaikka omassa kommentissaan. Luulo ei ole tiedon väärti eli jokainen puhuu vain omasta puolestaan eikä luulottele toisten puolesta. Näin toivon.