Yksityistetään koko elämä
Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala on esittänyt Nykytaiteen museo Kiasman yksityistämistä. Saarakkala on tässä nyt vain aasinsilta ja esimerkki aikamme suuresta kertomuksesta, yksityistämisestä.
Miksi jäädä joihinkin satunnaisiin milloin minkäkin ryhmän intressejä palveleviin yksityistämisiin? Yksityistetään saman tien koko elämä.
Aivan ensimmäiseksi kullekin pitäisi antaa vastuu itsensä alulle panemisesta ja synnyttämisestä. Seuraavaksi vain imettämään itseä, itseltä vaippoja vaihtamaan ja omaa koliikkia hoitamaan. Muutamassa kuukaudessa tulee jo aika ruveta keittämään omia perunoita ja varovasti maistelemaan kiinteämpää ruokaa. Itsehän sitä parhaiten tietää mikä itselle maistuu, ihan yksityisesti.
Sairauksia tietysti on elämän alusta alkaen. Ei niiden hoitoon tarvita julkista terveydenhuoltoa eikä kyllä yksityistäkään. Itse vaan omien sairauksien kimppuun. Jos ei itse tiedä, mikä keino mihinkin tautiin itsellä tepsii, niin miten sitä voisi kuka muukaan tietää.
Jossakin vaiheessa tietysti tarvitsee päivähoitoa ja sitten koulua. Itsehän sitä on itsen paras hoitaja ja opettaja. Säästyy paljon julkista rahaa eikä yksityisiä hoitajia tai opettajia tarvita.
Ammattiin kouluttautuminenkin sujuu parhaiten yksityisesti, aivan itseellisesti. Kyllä jokainen itse tietää, mitä osaa ja haluaa tehdä ja minkälaisia töitä maailmassa tarvitaan, omassa maailmassaan. Mitään yhteistä ja julkista maailmaa ei ole olemassa.
Elämänkumppanin valintaan ja jälkeläisten tekemiseen älköön kukaan millään tavalla sekaantuko. Nämä hommat kuuluvat yksityistämisen piirin jos mitkä. Itsehän sitä parhaiten tietää minkälainen kumppani osaa jollekin olla eli itselle. Yksityistetyssä elämässä yksilö lisääntyy parhaiten yksikseen.
Uskonto, politiikka ja muut ideologiat yksityistetäänköön myös. Pääsemme Jori Mäntymaan täällä tänään julkaisemaan ihannemaailmaan: "Vapaa-ajattelijoiden tavoitteet etenevät, kunhan vain ihmiset eroavat kirkosta..." Ei siis mitään kirkkoja, ei uskonnonopetusta, ei vapaa-ajattelijoita, ei ideologioita. Jokainen yksityisesti itsekseen vaan hoitakoon omat pohdintansa.
Yksityistetyssä maailmassa kukin kulkee omia yksityisiä teitään yksityistetyillä liikennevälineillään. Kukin harrastaa yksityistettyjä golfia, shakkia, hiihtoa, seurapiirejä ja yleisötapahtumia. Yksikseen toki.
Yksityistetty eduskunta on monen poliitikon ja poliitikon alun märkä uni. Ihan yksityisten vaalien tuloksena, tottakai. Yksityistetyt päätökset eivät vaadi keskusteluja, valmisteluja, äänestyksiä. Pelkkä yksityinen toimeenpano riittää.
Jossakin vaiheessahan elämä päättyy. Yksityiseen hautausmaahan vaan. Yksityisesti yksilö itsensä hautaa tai vaikkapa polttaa. Eipähän ole vaivaksi kenellekään.
Yksityistetyssä maailmassa täydentyy huippuunsa itsenäisen, rationaalisen, vapaan ja riippumattoman yksilön idea. Sitä kohti suurten esikuviemme viitoittamalla tiellä! (Ellei hallitus kaadu sitä ennen)
7 kommenttia
Ajattelin kirjoittaa, että nykyinen yhteiskunta olisi Hegelin, filosofeista ehkä totalitaristisimman, painajaisuni, mutta ei sittenkään. Onhan valtio edelleen läsnä yksityisen ihmisen elämässä kehdosta hautaan, paljon enemmän kuin 1800-luvun alun Jenassa tai Berliinissä konsanaan. Itseasiasssa paljon enemmän kuin koskaan maailmanhistoriassa. Loppujen lopuksi todella vähän mitään on yksityistetty, suuresta puheesta huolimatta.
Ideologinen muutos parissa vuosikymmenessä on tapahtunut ainoastaan siinä suhteessa, että ennen oli työvoima valtion erityisessä suojeluksessa, nykyään pankit, yritykset ja yhteiskunnan taloudellinen eliitti.
Vaikka en kannata Saarakkalan esitystä, ymmärsin sen protestiksi nykyisin vallitsevaa taidekäsitystä vastaan. Kulttuurimme rappion merkki onkin se, että taide on tyystin unohtanut alkuperäisen kulttuuritehtävänsä, kauneuden kokemusten mahdollistamisen. Klassisessa eurooppalaisessa ajattelussa nähtiin, että filosofia ja tiede pyrkii totuuteen, taide kauneuteen ja uskonto pyhyyteen ja hyvyyteen, ja näin muotoutuu harmoninen ja parempaa ihmisyyttä rakentava kulttuuri.
Kuten sanoin, Saarakkala oli tässä vain aasinsilta päästä puhumaan yksityistämisestä. Onko meillä paljon vai vähän yksityistetty riippuu ainakin vähän katselijan poliittisesta näkökulmasta. Oikeastaan sekään ei kuitenkaan ole pointtini, vaikka olenkin pohjoismaisen hyvinvointimallin vankka puolustaja ja näen yksityistämisen uhkakertomuksena tätä vastaan.
Yritin enemmän sanoa, että näen yksityistämisajattelun takana ison aatteellisen ja ihmiskuvallisen pointin. Meillä on takanamme kohtuullisen pitkä jakso, jolloin suunnilleen kaikessa on opetettu itsenäisen, vapaan ja riippumatoman yksilön ideaa. Kaikki on kiinni yksilöstä. Ja tällaiseen puheeseenhan yksityistäminen sopii loistavasti. Eikä kirkko ole ollut yhteisöluonteestaan huolimatta ollenkan osaton tästä puheesta.
Yksilön ja yksityistämisen vastakohta ei ole vahvempi ja sääntelevämpi valtio vaan sen tajuaminen, että olemme kohtalokkaasti ja peruuttamattomasti riippuvaisia toisistamme. Vapaan, itsenäisen yksilön vastakohta on läpensä sosiaalinen yksilö. Tämän tajuaminen on paljon muuta kuin muodikas kevytyhteisöllisyyspuhe. Itse asiassa peruuttamatonta riippuvuutta toisistamme on kovin vähän käsitelty ideologisella tasolla.
Tässä olisi kaikilla hyvää tahtovilla ihmisillä, aatteesta tai ismistä riippumatta, paljon tehtävää yhdessä. Puhun siis ekologiasta, ydinaseuhasta yms.
Osaatko sinä Turunen sanoa, miten eurooppalaiset sivistyskansat kohtelevat kansallisia muistomerkkejään? Ympäröidäänkö Italiassa, Ranskassa tai Saksassa ratsastajapatsaita ahtaasti peltipömpeleillä? Minusta museon saisi purkaa.
Olen ehkä liian kärkäs ottamaan esittämääsi talousasiaan kantaa, mutta kannatan yksityistämistä. Pyydän anteeksi, typerää mielipidettäni. Kaiken kyselemättä ja pyytämättä maksavan sosiaalivaltion elämä on tullut tiensä päähän. Koko rahoituskriisin syy on siinä, että sosiaalivaltion menot ovat liian suuret. Vajausta on peitetty velalla ja samalla on ostettu ääniä. Suurin osa poliitikoista tietää sen, mutta eivät uskalla sitä kertoa, koska eivät tulisi valituksi uudelleen. Osa kansasta ei tule koskaan ymmärtämään näitä tosiasioita, ja koko poliittinen järjestelmä on sen tilanteen vanki. Itse asiassa Persu ei ole se suurin populistinen puolue, vaan se, joka heitä eniten pelkää. Sen osoittaa pään pensaaseen pistäminen esimerkiksi kestävysvaje-ongelmassa. Ei se velka sieltä itsellään poistu, vaikka asian ratkaisua onkin nyt oman äänestäjäkunnan pelossa kieltäydytty näkemästä viimeiset kaksikymmentä vuotta. Totta kai, onhan siihen tuotu muka ratkaisu: talouskasvu. Joikainen vähintään merkonomiksi lukenut on ymmärtänyt, että ongelman poistavaa kasvun aikaa ei enää koskaan Suomeen tule. Olemme todella suuren ongelman edessä.
Jorma Ojala. Enpä noista muistomerkeistä ja niiden paikoista tiedä. Makunsa kullakin.
Talouskasvusta olen samaa mieltä, ehkä kuitenkin eri perusteella. Maailman köyhiä ja ympäristöä riistämällä ja hyväksikäyttämällä talouskasvua voidaan vielä saada. Se on kuitenkin kestämätön tie, monestakin syystä. Vuonna 2050 tarvitaan kolme maapalloa tuottamaan raaka-aineemme ja varastoimaan jätteemme. Kestämätön tilanne, jollei talouskasvua hillitä tai oikeammin suostuta hallittuun talouden supistumiseen. Valitettavasti koko läntisessä maailmassa ei ole sellaista poliittista liikettä, joka tätä asiaa ajaisi.
Siitäkin voi olla montaa mieltä, millä ääniä on ostettu. Varmaankin monin keinoin.
Pöh. Perussuomalaiset puolueena eivät kannata merkittävää yksityistämistä, vaan pikemminkin hiukan vahvempaa ja säätelevämpää valtiota.
Eikä evlut kirkon jäsenyys ole yksityistämistä vastaan. Vaikka yhteiskunta olisi anarkokapitalistinen, voisi perustaa kirkkoja tai muita aatteellis-kaupallisia yhteisöjä; näillä ei tietysti anarkokapitalismissa olisi mitään muodollista eroa.
Ilmoita asiaton kommentti