Kirjailija-kolumnisti-pappi Hilkka Olkinuoran v. 2009 ilmestynyt kirja Nyt, aina on saanut alaotsikokseen otsikossa mainitun Pienen katumusopin. Kirjan motto on Pyhän Birgitan tuttu rukous: ”On vaikea jäädä ja vaarallista lähteä. Näytä minulle oikea tie ja anna minuun kasvaa, niin että tahdon vaeltaa sillä.”
Jokaisessa tämänkin hetken ratkaisussa vaikuttaa menneisyys. Jokainen päätös muuttaa tulevaisuutta. Nyt on aina. Aina on nyt. Siis matkaan, kirjoittaja rohkaisee esipuheessa.
En muista, oliko se harjoitus vai rajoitus, joka tekee mestarin. Saattoipa olla oikea ajoituskin. Tässä bloginassa haluan vaihtaa opuksen kirjoittajan kanssa ajatuksia yhdestä ainoasta lyhyestä luvusta. Periaatteessa luku olisi voinut olla mikä vain noista oppaan kiinnostavista luvuista, mutta valinta osui nyt lukuun nimeltä Ajoitus. Ehkä Ajoituksella oli oma syynsä päästä tällä kertaa esiin muitten lukujen kustannuksella.
Lyhennän tekstiä vähän, että omat kommenttini mahtuvat paremmin mukaan eikä minä saa syytettä kopioinnista.
Oikea aika on kaikki. Kaikki virtaa. Tänään hyvä on huomenna myöhäistä, mutta eilen se olisi ollut vielä liian aikaista. Väärässä ei aina ole itse ajatus vaan sen ajoitus.
RR: Suorastaan kadehdittavaa, että jotkut ihmiset tuntuvat aina osuvan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat. Tilaisuus tulee vastaamme kuin nuori mies, jolla on manukoivistomainen hurmauskiehkura otsalla. Siihen on tartuttava heti, sillä toista tilaisuutta harvoin saa. Tilaisuus on näet takaraivostaan kalju. Oikein teki mummokin, joka lavatansseissa otti tilaisuudesta vaarin. Ensin tämä, sitten vasta-ajattelu on vetkuttelua, josta harvoin seuraa mitään hyvää.
Elämässä pitää ehtiä yhä enemmän ja enemmän. Kymmenvuotiaan on turha enää aloitella kilpauintia. Viikolla hävinnyt tutkimusryhmä jää ilman rahoitusta. Muta nopeuskilpa ei ole viisauskilpa. Saavutus ilman prosessia on puu ilman juuria. Teen vielä tämän ja tämän alta pois. Sitten alkavat isot asiat. Elän vielä nämä vuodet täysillä. Sitten sitoudun, lisäännyn, vakavoidun. Syön vielä tämän leivoksen. Sitten muutun lujatahtoiseksi, solakaksi, sosiaaliseksi.
RR: 10-vuotias voi kyllä vallan mainiosti ahdistua ajatuksesta, että hänellä ei ole vielä ollenkaan minkäänlaista eläkesuunnitelmaa! Minä olin nuoruudessani varsin suunnitelmallinen. Sitten olikin aikamoinen tenkkapoo, kun huomasin, että suunnitelmani vain harvoin toteutuivat sellaisina kuin olin ne ajatellut. Olisi pitänyt olla varasuunnitelma B. Joskus olisi varmasti ollut paikallaan ryhtyä spontaanimmaksi ja ihan mielenkiinnosta katsoa, mitä tapahtuu, kun heittäytyy elämän varaan…
Jaksan vielä muutaman vuoden. Sitten eläkkeellä on aikaa. Kunpa sitten tulisikin. Antaisit sille tilaa ajoissa. Eikä elämä ottaisi tulevaisuutta ennenaikaisesti pois.
RR: Useimmat meistä jaksavat jatkaa sen ajatuksen varassa, että huomenna on paremmin. Vaikka koko elämän voisikin yrittää suunnitella etukäteen, niin usein unohdamme plääneistämme sellaiset realiteetit kuin vanhenemisen vaivat ja sairaudet, Jumalan ja kuoleman.
Milloin tavoittaa ja tarttua, milloin luopua ja päästää irti? ”Olisi pitänyt” on elämän surullisin verbimuoto. Ajoitus on yhtä vaikea tehtävä kuin elämä sinälläänkin, ajanhallinta suhteellinen käsite. Intuitio on elämänkokemuksen, viisauden, empatian, itsetunnon ja ympäristön lukutaidon yhdistelmä, lyömätön liittolainen.
RR: Kuolinvuoteellaan harva kai vaikertaa, ettei saanut eläessään viettää riittävästi aikaa virastossa! Joskus lapsena, kun ei ollut mitään tekemistä, oli vain pakko tappaa aikaa jollakin jonninjoutavalla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä varmemmin vakuuttuu, että aika tappaakin meidät. Ihmisen kyky hallita omaa elämäänsä on illuusio.
Aika on myös vallan välinen. Se joka määrää ajastasi, määrää myös arvojärjestyksesi. Annat parastasi sille, jolle annat aikaasi.
RR: Kuinkahan monen tärkeysjärjestys on tällainen:
1) Työ
2) Työ
3) Työ?
Kadun vitkasteluani, harkintaani todella harvoin.
Jos homous on synti on se synti muiden syntien joukossa.Mutta jos tuntee JUMALAN luoneen hänet sellaiseksi eikä epäile.en uskoisi sitä synniksi.Raamattu sanoo niistä jotka uskoivat ettei lihaa saa syödä jos kuitenkin söivät että se on synti koska se ei tapahtunut uskosta.Sillä kaikki mikä ei tapahdu uskosta on syntiä sodoman luonnoton synti oli seksualivietin tyydyttämistä eläinten avulla.Aapeli Saarisalo sanoo se monella RAAMATUN paikalla todistaen Itse sanoisin että väkivalta on väärin on se heteron tai homon .MEIDÄN ON JÄTETTÄVÄ TUOMITSEMATTA TOISIA VAIN JUMALA TUOMITSEE OIKEIN .En tiedä onko lainastossa Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirja minulla viides painos
”Jos homous on synti on se synti muiden syntien joukossa.Mutta jos tuntee JUMALAN luoneen hänet sellaiseksi eikä epäile.en uskoisi seta.”
Ihminen ei itse voi vaikuttaa siihen, millaiseksi hän syntyy, joten homous ei ole synti, vaan se on synti jos rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Syntiä tekee niin homo kuin heterokin. Jumala on kuitenkin määritellyt sen, mikä on luvallista ja mikä ei. Homon on kuitenkin vaikeampi tässä asiassa houdattaa Jumalan tahtoa. Heterokin joutuu pidättäymään kielletyistä suhteista, jos hän ei pysty siihen, niin hän syyllistyy samoin kuin homokin rikkomaan Jumalan tahtoa vastaan.
Mielestäni annamme kristinuskosta kovin irvokkaan kuvan, jos teemme Jumalasta seksipoliisin.
Sitä on ehkä tämänkin keskustelupalstan osalta vaikea uskoa, mutta kristinuskon ydin ei ole siellä navan alla.
Mikk Nieminen selitäppä miten käsität rakkauden, siis kuinka rakastaa yli kaiken jotakuta?
Jumalan käskyistä suurin on rakastaa Häntä ylikaiken, mitä se sinulle merkitsee?
Ari Pasanen, olet innokas toisilta kyselijä. Jospa joskus kertoisit ihan omin sanoin oman näkemyksesi, nyt esimerkiksi sen, miten käsität rakkauden.
> kuinka rakastaa yli kaiken jotakuta?
Ylin riumuni oot mitä toivoisin, sä kun istut mun rinnallain. Olet kaikkeni aarteni kallehin, olet onneni unelmain. Minä maiset murheeni unohdan, sinisilmiis kun katsoa saan. Mä jos kauas sun luotasi joutunen, kuvas seuraa mun matkallain.
Usko käsittää kaiken ihmisen tunteineen haluineen, sekä navan ylä että alapuolen. Irvokas ilmaisu ei sovi tähän yhteyteen.
Kalevi: ”Heterokin joutuu pidättäytymään kielletyistä suhteista, jos hän ei pysty siihen, niin hän syyllistyy samoin kuin homokin rikkomaan Jumalan tahtoa vastaan.”
EIkö siksi juuri pitäisi sallia homojen avioliitto, että hekin voisivat välttää kielletyt suhteet?
Ihminen, olipa syntynyt miten tahansa, on synnin alle syntynyt. Jos uskomme Raamatun sanoja. Job: ”Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?” Ja monet muut Raamatun kohdat todistavat, ettei ihminen olipa kuinka hyvä ja mielestään kunniallinen, on kuitenkin synnin tähden vailla Jumalan kirkkautta heti syntymästään.
Kysymys homoseksuaalisuudesta ja heteroseksuaalisuudesta on saman synnin alla, kukaan ei ole vapaa, vaan samalla viivalla Jumalan edessä. Ei ole yhtään, joka olisi ruumiinsa tarpeista vapaa, kyse on vain siitä, että miten tämän seksuaalisuutensa kanssa elää. Jumalan Armo on sama kaikille Kristuksessa, jos elää Kristuksen Armossa, niin silloin perisynti on paljastettu, eikä ihmisellä ole enää syytä puolustaa syntiä, vaan tunnustaa oma ja maailman synti. (Huomaa yksikkö) Synti ei ole teko, vaan ennen kaikkea sydämen asenne, eli rakkaudettomuus meissä ja tästä kaikki maailman tekosynnit kumpuavat.
Seksuaalisuus on samanlainen tarve, kuin nälkä, mutta ei ole hyvä syödä toisia ihmisiä. Samoin on myös seksuaalisuudelle asetettu rajat, oli ihmisen seksuaalinen tarve ja käytöstavat miten hyvänsä. Synnin kieltäminen on Jumalan ja Raamatun sanan vastustamista. Kaikki me elämme jonkin asteiseen haureuden (viittaan edelliseen kommenttiini) kanssa ja tämän tunnustaminen on ihmiselle välttämätöntä ainakin Kristittynä. Kukaan ei ole toistaan parempi, vaan kaikki ovat synnin tähden kuolleita, mutta vain Kristuksessa eläviä.
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1.Joh.1:9
Ismo Malinen, et vastannut ketjussa aikaisemmin esittämääni kysymykseen. Loppuiko kantti?
”Ismo Malinen, ovatko homoseksuaalisuuden luonnehtiminen psykososiaalisen kehityksen häiriöksi tai väite, että jos homous on geneettistä, se on geneettinen rappeuma ja sairautta aiheuttava geeniperimä, mielestäsi uskon asioita?”
Jorma Hentilä
Jätän tuohon vastaamisen tulevaisuuden tieteen tekijöille. Itse olen sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on alttius homoseksuaalisuuteen tai biseksuaalisuuteen.
Mistä johtuu, ettei kaikista tule homoseksuaaleja tai kaikista heteroseksuaaleja? En osaa tuohon vastata. Toivotaan, että vastaus tyydyttää.
EIkö siksi juuri pitäisi sallia homojen avioliitto, että hekin voisivat välttää kielletyt suhteet?
Kari Roos, luet Raamattua vain ne kohdat, jotka miellyttävät. Jumala nimenomaan kieltää samaa sukupuolta olevien seksin.
Siteerasin vain sinua ja kysyin siihen nähden loogisen kysymyksen…
Joskus tuntuu, että jotkut muutkin lukevat Raamatusta vain ”miellyttävät” kohdat eli esimerkiksi homojen tuomitsemiseen liittyvät kohdat. Se on niin miellyttävää näemmä…
Rakkaus ja armokin unohtuu siinä sivussa, koska niistähän ei Raamatussa puhuta mitään…
Ei minulla ole tuomiovaltaa, mutta ei minun mielipide ratkaise, on kumminkin hyvä tietää, mikä on oikein ja mikä väärin.
Voisin kuvitella, että kun nämä oikein/väärin kysymykset on tälläkin alustalla jo varmaan tuhansia kertoja käsitelty, niin niitä ei enää tarvitsisi mainita ikäänkuin uusina asioina.
Kysymyshän on aina vain ja jatkuvasti siitä, miten 2000 vuotta vanhoja Raamatun tekstejä tänä päivänä kuuluisi ymmärtää ja soveltaa. Jotkut eivät tietenkään välitä niistä enää pätkääkään vaan pitävät antiikkisena höpötyksenä. Toiset taas katsovat sanatarkkaan joka ainoan sanan, joka Raamatussa on ja pitävät niitä aina yhtä sitovina ja ajankohtaisina. Sitten on minun edustamani joukko, joka haluaa todella pitää Raamattua edelleen tärkeänä tekstikokoelmana, josta voimme edelleen oppia paljon, mutta joka sisältää myös sellaisia asioita, jotka tänään nähdään ja koetaan eri tavalla. Meidän tulisi osata erottaa ikuiset ja ajalliset asiat toisistaan, pitää sydän avoimena Jumalalle ja nähdä myös toinen ihminen Jumalan lapsena riippumatta siitä millainen hän on.
Evlut.kirkolla on kuitenkin po. asiaan selkeä ja kirkko-oikeuden mukainen Raamatusta nouseva kanta. Ainakin tähän asti.
”selkeä ja kirkko-oikeuden mukainen Raamatusta nouseva kanta. Ainakin tähän asti.”
Mutta kuinka kauan? Kyllä se siitä pikkuhiljaa rapisee, niinkuin jo moni muu asia on rapissut. Ja sitten on taas uusi selkeä ja kirkko-oikeuden mukainen Raamatusta nouseva kanta jne, jne…aikakaudesta toiseen.
Uskonpa, että me ennemmin pikkuhiljaa rapistumme toisin kuin Jumalan sana.
Kari R.:” nähdään ja koetaan eri tavalla”. Niinpä. Tämä on juuri se mikä vie harhaan. Ihmisen omat näkemykset ja tuntemukset.
Sittenpähän ollaan kaikki iloisesti harhassa, olemalla ihmisiä. No, syntisiä olemme emmekä sille mitään voi. Ihmisen osa on olla harhassa, enemmän tai vähemmän.
On helppo vedota siihen, että aika muuttaa totuutta, mikä oli ennen totta onkin nyt väärin. Tämä ajattelu vie Raamatun uskottavuuden. Viimeisten vuosikymmenten aikana on tehty mustasta valkoinen, koska se on ajan henki.
Johanneksen evankeliumi:
14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” ei tätä aika muuta, vaikka kuinka sitä selitetään. Hän myös sanoo, että on avioliittoon kelpaamattomia, mitä hän tällä mahtoi tarkoittaa.
Kauppinen:”On helppo vedota siihen, että aika muuttaa totuutta, mikä oli ennen totta onkin nyt väärin.”
Aika on muuttanut totuutta ajan alusta alkaen aina, miksi se ei tekisi sitä edelleen loppuun asti?
Todellinen tieto lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy päivästä päivään, ajan loppuun asti.
Kauppinen: ” Tämä ajattelu vie Raamatun uskottavuuden.”
Tiede on tuhonnut Raamatun uskottavuuden jo kauan sitten, jos sitä edes koskaan on ollutkaan.
Tuo ”kaikki tai ei mitään”-ajattelu on käsittämätöntä. Jeesus on edelleen tie, totuus ja elämä. Se on niitä ikuisia asioita. Ajalliset asiat muuttuvat.
Nämä väittelyt johtuvat ihan vain siitä, että jotkut pitävät Raamattua jumalana. Kristittyjen jumala on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ei siis Raamattu, joka kertoo meille Jumalasta mutta ei ole jumala.
Seppo, mikäli halutaan pysyä Raamatun ilmoituksessa eikä mennä toisiin sfääreihin, niin käärme käytti harkiten sanojaan ohjatakseen Eevan suuntaan, johon hän halusi hänen menevän. Siinä mielessä on makuasia mitä sanaa tässä yhteydessä käytetään. Ovela, järjevä, nokkela, viisas ja varmasti valistunut ja kavala, nimittäin pahuudessa. Varsin tyypillistä tuolle pimeyden valtiaalle, jolle tosin on pantu kapula suuhun on se, että hän hyökkää uhrinsa kimppuun aavistamatta ja pettäjä kun on pakenee paikalta piiloon jättäen uhrinsa tienposkeen, jota leviitta ei ollut näkevinäänkään.
Näin asia on myös Aadamin ja Eevan osalta. Vai löydätkö maininnan käärmeestä kun hän oli kavaluudella pettänyt ensimmäiset ihmiset. (Tämä toistuu myös nykyään siten, kun esim. autoilija pakenee paikalta ajaessaan jonkun yli, niin tuo yliajaja toistaa vain tuota vanhaa käärmeen pelkurimaista luonnetta). Se, että Aadam ja Eeva kätkeytyvät Jumalan katseelta kielii vain tuosta entisen Kerubin kavaluudesta itse ollen synnin ja lankeemuksen aiheuttaja syyttää (hän kun on syyttäjä) ensimmäisiä ihmisiä lainrikkojiksi.
Miksi ihmeessä Jumala sen käärmeen yleensä loi??? Olihan hänen kaikkitietävänä ja kaikkivoipana kaikkivaltiaana pakko tietää mikä hulabaloo ja härdeli siitä nousisi jos semmoisen pahan, ovelan, kieron ja ilkeän otuksen Aatamin ja Eevan kiusaksi luo.
Eikös se luoja luomishommiensa lopuksi todennut, että oli onnistunut luomispuuhissaan oivallisesti ja kaikki oli sangen hyvää. Ja sitten tulee kuitenkin luotua syntiin lankeavia sekundaihmisiä, piruja ja ilkeitä käärmeitä. Mitenkäs tämmöiset mokat ovat selitettävissä pelkkää hyvää tahtovalta kaikkivoipalta kaikkivaltiaalta???
Gnostilaisen käsityksen mukaan Genesiksessä se joka on paha on työssään epäonnistunut demiurgi jhvh, jonka nimeä Jeesus ei mainitse kertaakaan ja jonka lapsia hän kutsuu Perkeleen lapsiksi, ja joka valehteli kun taas totuuden kertoi nachas.
Wallentin, ”Miksi ihmeessä Jumala sen käärmeen yleensä loi?”
Tämä ajatuksesi sisältää sen näkökulman, että pahan alku on Jumalasta. Näin ei kuitenkaan ole. Jumalassa ei ole mitään pahuutta. Se on poissuljettu ajatus lopullisesti jo ennenkuin mitään oli luotu tai sen jälkeen. Jumala luodessaan meille silmillä näkymättömän maailman kaikki luodut olivat ehdottoman hyviä ilman mitään pahuutta. Kaikki oli siis sangen hyvää, kuten totesit.
Olen samaa mieltä siitä, että Jumala tiesi miten tulee käymään, niin tuon ”Kerubin” kuin myös Aadamin ja Eevan osalta, mutta olisiko hänen sitten sen takia pitänyt olla mitään luomatta, niin näkymätöntä kuin näkyvääkin maailmaa, siis meitä? Kuitenkin jo alussa Jumala oli päättänyt tulla ihmiseksi, sillä alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala ja Sana tuli lihaksi Kristuksessa ja asui/asuu meidän keskellämme (Joh1).
Edellistä taustaa vasten, kun Jumala tahtoi tulla ihmiseksi eikä enkeliksi raottuu myös pahan ongelma. Tuo viettelijä sanoi Eevalle ja Aadamille, että te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Tuosta ilmenee, että hyväksi luotu Kerubi oli siis pyrkinyt siihen ensin ylpeästi itse yrittäen korottaa itsensä Jumalan vertaiseksi ja siksi langennut totaaliseen pahuuteen. Kuten (Jes14) kertoo: ”Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi. Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.”
Tuon hyvän Kerubin synti ilmenee siis tässä – Minä teen itseni. Minä tahdon tehdä itseni Korkeimman vartaiseksi. Synnin katson liittyvän hänen tahtoonsa. Kun Saatana olleessaan vielä hyvä enkeli näki ennalta ratkaistuksi sen, ettei Jumala ottaisi enkelin luontoa vaan ihmisen hänen vihansa syttyi, kun hän ei voisi päästä osalliseksi jumlauudesta. Hän itse ja omasta syystään täten tahtoi luopua Jumalan hallinnasta. Sitähän lankeemuksen jälkeen tahtoi myös Aadam ja Eeva ja me joukon jatkeena.
Mikäli tuo käärme olisi kyennyt langettamaan Kristuksen palvelemaan itseään, niin silloinhan hän olisi tullut Jumalan vertaiseksi johon hän alunperin pyrki. Siksi hän hehkuu suunnatonta vihaa vaimon siementä Jumalan Poikaa kohtaan, sillä hänestä tässä on kysymys.
Eihän tossa ole mitään logiikkaa, pelkkää uskontojargonia koko kommentti. Jos se Jumala nyt kerran on kaikkitietävä, kaikkivoipa kaikkivaltias, niin onhan hän siinä tapauksessa ollut täysin tietoinen luomishommiensa seurauksiata ja kaikkivoipana olisi tietysti pystynyt tapahtuneen estämään. Miksi ihmeessä hänen piti luoda pahuus ihmiseen? Ja Jumalan tekosiahan se langenneen enkelinkin luominen oli jos hän kerran kaiken on luonut.
Olisi jättänyt vapaan tahdon ihmisille antamatta, niin olisi noistakin sotkuista selvitty eikä olisi tarvinnut vedenpaisumuksellakaan sekundaihmisiä tuhota, eikä omaa poikaansa tapattaa ihmiskunnan pahojen tekojen hyvitykseksi.
Jumala varmaan halusi jostain syystä luoda tahtovia ihmisiä ja ilmeisesti enkeleitäkin eikä mitään sätkynukkeja. Yksi enkeli tahtoi lähteä pois Jumalan luota houkuttelemaan myös ihmisiä porukoihinsa. Lopultakin aika looginen juttu, vaikka hurjalta tuntuukin.
Vaikea sanoa, että kuinka konkreettista todellisuutta tämä kuvio sitten on vai onko sekin jotain Raamatun kuvakieltä…
Jumalan vertaiseksi tahtoi Lucifer ja siihen samaan nalkkiin houkutteli siis ihmisenkin.
Wallentin, vastauksesi oli hyvin tyypillinen, jossa halutaan asettaa Jumala vastuuseen. Valitettavasti.
Tämä maailma syyttää Jumalaa ja vaatii häntä vastuuseen kaikista maailman onnettomuuksista. Syyttäjä syyttää. Kristus tuomittiin, että meitä ei tuomittaisi. Tämä sanoma ei tätä maailmaa tyydytä.
Kristus ristillä, näin maailma rakasti Jumalaa ja näin Jumala rakasti maailmaa.
Kostin litania osittaa vain ettei hän vieläkään ymmärrä ongelma, miten ja mistä täydellisen hyvään maailmaan saattoi olemattomasta syntyä paha. Eli miten voi kompastua kiveen, jota ei ole olemassa kun vasta sitten kun siihen on kompastuttu…
Paukkunen: ”Tämä maailma syyttää Jumalaa ja vaatii häntä vastuuseen kaikista maailman onnettomuuksista.”
Enhän minä mitään tai ketään syytä, ihmettelen vain, siis sitä, että jos jollain on hallussaan kaikkitietävyys, kaikkivaltius ja kaikkivoipuus ja tämä joku on väitetysti vieläpä hyvä ja luoduilleen pelkkää hyvää tahtova, niin miksei hän tai se tee asian hyväksi mitään? Poista itse luomaansa pahaa, koska mistäpä muualta se paha olisi Tellukselle putkahtanut, ellei tuon hyvää tahtovan olennon luomana? HYvä ja kaikkivoipa olento antaa vain asioiden mennä pöpelikköön ja tuhoaa aika ajoin luomansa sekundaihmiset vedenpaisumuksen sorttisilla konsteilla.
Kostin litania, ettei hän vieläkään ymmärrä ongelmaa. ”Kivi” näyttää puristavan edelleen sinun kengässäsi 🙂 Totta, siis niissä rajoissa, kuin po. asiasta on ilmoitettu se voidaan ymmärtää. Siitä olen kuitenkin varma, että lankeemus liittyy tavalla tai toisella Jeesukseen Jumalan Poikana. Saatanaan selkeästi persoonana viitataan mm. (1Aik21:1) ”Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun..” Siis hän, joka Uuden Testamentin mukaan on ollut murhaaja ja valehtelija alusta asti, eikä hän totuudessa pysy, koska hänessä ei ole totuutta on selkeästi persoona, johon Jeesus viittaa ollen itse Jumala, tie totuus ja elämä.
Mikäli halutaan pysyä Raamatun ilmoituksessa, asia on selvääkin selvempi. Mikäli haluat käsittää asian seuraavasti, ”Deus est inversus satan” ajatuksesi on kaksijakoinen Jumalaa syyttävä, siis varsin tyypillinen. Entäpä sitten (Val3)? מִפִּ֤י עֶלְיֹון֙ לֹ֣א תֵצֵ֔א הָרָעֹ֖ות וְהַטֹּֽוב׃. Tuo liittyy siihen, mihin myös Jobin kirja viittaa. ”Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” Niin, tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota Herra ei ole tuottanut? Edellisestä on tietenkin helppo langeta dualismiin ja gnostilaisuuteen.
Mitä Martin Luther mahtoikaan lausua saatanasta? ”Saatana sitä vastoin saa nimen perkele, parjaaja ja panettelija, koska se ei ainoastaan syytä meitä ja lisää pahaa omaatuntoamme Jumalan edessä, vaan vieläpä hyvistäkin teoista parjaa ja panettelee meidän asioitamme ja omantuntomme uskoa. Tämän esimerkkiä taas seuraavat niin synneissä kuin hyvissä teoissa ne, jotka toisten ihmusten syntejä suurentelevat, paisuttelevat ja leventelevät, heidän hyviä tekojaan taas väheksyvät, soimaavat ja solvaavat (Galatalaiskirjeen selitys).”
Tämä (Val3)? מִפִּ֤י עֶלְיֹון֙ לֹ֣א תֵצֵ֔א הָרָעֹ֖ות וְהַטֹּֽוב׃. on alunperin Kosti m i n u n palstalle tuomani raamatunjae, mikä sanoo Korkeimman s u u s t a muodostuvan sekä hyvän että p a h a n. Siis myös paha saa alkunsa Jumalasta, sillä verbi muodostua on sama mitä luomiskertomuksessa käytetään ja Jumalan muodosti ihmisenkin maan tomusta ja teki/muodosti/loi sanallaan eli suullaan kaiken. Siis myös pahan.
Mitä Martin Lutheriin tulee, hän käsittelee tätä ”parjaajaa” pelkästään suomenkielisissä teoksissaan kahdessa eri perusmuodossa P/S yhteensä 2723:ssa kohdassa taivutusmuodot poisjätettynä. Mikä lienee tuo luku hänen koko tuotannossaan. Tulkitessaan Paavalin (Gal1:5), ”..pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta..” Luther toteaa;
”Näissäkin sanoissa Paavali ilmeisesti käsittelee tämän kirjeen ainetta. Hän nimittää koko tätä maailmaa, joka on ollut, joka on olemassa ja joka on vielä tuleva, nykyiseksi, erotukseksi tulevaisesta ja iankaikkisesta maailmanajasta. Edelleen hän nimittää sitä pahaksi, koska kaikki se, mitä ikänä on tässä maailmanajassa, on alistettuna koko maailmaa hallitsevan perkeleen valtaan. Siksipä maailmaa myös sanotaan perkeleen valtakunnaksi; siinä näet on yksinomaan tietämättömyyttä Jumalasta, hänen halveksimistaan, rienaamistaan ja vihaamistaan sekä tottelemattomuutta kaikkia Jumalan sanoja ja tekoja kohtaan. Tässä valtakunnassa ja sen vallan alaisina me olemme.” (WA 40 I, 94)
”… hän nimittää sitä pahaksi – – – sanotaan perkeleen valtakunnaksi…” On hyvä pitää mielessä, että kaikki, mitä ’sanotaan’ tai ’nimitetään’, ei ’ole’. Jumala on.
Jumala on ja myös risti on, koska tämä maailma on, jossa myös synti on, jossa sen alullepanija on.
Mitä on synti? Kylmä on lämmöttömyyttä, nälkä on ravinnottomuutta, kuolema on elottomuutta… Synti on jumalattomuutta, sen luonne on siis pikemminkin ’ei ole’ kuin ’on’.
On on on se ’ei ole’ ei.
”Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.” Job 1:6
Kuuluisassa luvussa Jumala sallii saatanalle kaiken pahan tuottamisen ihmiselle. Tämä on hämmentävää, mutta kuten Job tyytyi Jumalan tahtoon, niin on meidänkin tyytyminen. Jobin kohdalle osui kaikki inhimillinen onnettomuus, mutta mitä teki Job?
”Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili.
Ja hän sanoi: ”Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.”
Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.”
Tähän hyvään Ismon kommenttiin lisään vielä lainauksen Lutherilta. Kun Perkele, jolla on paitsi kasvot myös takapuoli, kuten meillä jokaisella häiritsi Lutheria unessa, ” niin Luther karjaisi yht´äkkiä: ”Omnia subiecisti sub pedibus eius!” – ”Jumala on asettanut kaiken, myös sinut Perkele mukaan lukien, Hänen jalkojensa alle,” sovittaen näin sanansa Heb2:8 mukaisesti.
”Jumala on asettanut kaiken, myös sinut Perkele mukaan lukien, Hänen jalkojensa alle.” Tulitpa lisänneeksi lyhyeen latinankieliseen lauseeseen paljon omiasi! Jumalaa ja perkelettä ei lainauksessa mainita, vaikka Jumalasta toki puhutaan. Oikeampi käännös kuuluu: ”Hän on alistanut kaiken jalkojensa alle.”
Kyllä minä sen tiesin, miten tuo lause tarkasti kuuluu. Ihmeellistä vain olisi, ellei tuo ihmisten kiusaaja Jumalan vallan alle kuuluisi ja varsinkin siksi, kenelle Luther ”räjähti”.
”Kyllä minä sen tiesin, miten tuo lause tarkasti kuuluu.” Varmaankin tiesit. Lisäsit silti. Onko sinulla yleisemminkin tämä tapa täydentää lukemiasi lauseita oman mielesi mukaisksi?
Hebrealaiskirjeen jae, johon viittaat, onkin mielenkiintoinen: ”Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta.”