Uskotko ylösnousseeseen Kristukseen kuten kirkko opettaa, vai jotenkin muuten?
Ilmaisuna sana kristitty tarkoittaa henkilöä, joka uskoo Jeesus Nasaretilaisen olevan ylösnousut Kristus. Messias josta Israelin profeetat kertovat. Ellei näin usko, voi olla vain nimellisesti kristitty.
Toisinaan kuulee sanonnan: ”Uskon kyllä Jumalaan, mutta en niin kuin kirkko opettaa.”
Tästä voisi tehdä kaksi erilaista päätelmää: Joko henkilö ei tiedä miten kirkko opettaa Jumalasta, tai sitten henkilö tosiaan uskoo Jumalasta toisin, eikä siis ole kristitty. Kolmas vaihtoehto olisi että henkilö kokee olevansa joistakin opinkohdista erimieltä.
Tässä tilanteessa olisi hyvä kysyä uskooko henkilö kuitenkin Kristuksesta kuten kirkko opettaa. Tällöin hänelle annetaan tilaisuus kysyä miten kirkko opettaa Kristuksesta. Vastauksen ydinkohdat löytyvät jo uskontunnustuksesta.
Tämän syvemmälle ei välttämättä tarvitse mennä ellei henkilö tartu asiaan lisäkysymyksillä. Jos lisäkysymyksiä tulee, eikä itse osaa tarkasti vastata, voi henkilöä opastaa lisätietojen ääreen. Muussa tapauksessa voi yksinkertaisesti toivottaa mukaan seurakuntaan kuulemaan lisää.
Kirkkoon kutsumisessa on hyväksi käyttää matalaa kynnystä. Matala kynnys ei kuitenkaan tarkoita opillista hämärtämistä. On syytä tuoda selkeästi esille että kirkko ja paikallinen seurakunta ovat tunnustuksellisia yhteisöjä jotka uskovat ylösnousseeseen Kristukseen.
Kristus jätti meille kristityille viestikapulan kuljetettavaksemme. Tehtävänämme on tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Tämä kehotus koskee myös omaa kansaamme. Kristuksen lähetyskäskyyn liittyy myös kehotus opettaa myös uusia kristittyjä noudattamaan kaikkea sitä mitä Kristus on käskenyt opetuslastensa noudattaa.
Meidän on syytä pitää mielessämme myös etiopialaisen hoviherran vastaus Filippokselle tämän kysyessä ymmärtääkö hän lukemaansa Jesajan kirjan kohtaa: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” (Apt. 8:31)
Kuinka voisimme jättää kaiken sen varaan, että ihmiset kyllä itse löytävät vastaukset? Kuinka voisimme jättää kertomasta Jumalasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä? Kuinka voisimme jättää kertomatta kristillisestä seurakunnasta Kristuksen ruumina, syntien vanhurskauttamisesta ja iankaikkisesta elämästä?
Edellinen kirjoitukseni: https://www.kotimaa.fi/kansankirkon-perinnonjakajat/
170 kommenttia
Uskon tässä asiassa vanhimpaan Markuksen alkuperäiseen evankeliumiin ja Jeesuksen sanoihin poislähtönsä hetkellä ristillä ” tänä päivänä henkeni ”.
Luin viestisi, Tuula. Tarkoitin: Kun on usko, on myös rakkaus. Kun usko muuttuu taivaassa näkemiseksi, on vielä jäljellä rakkaus. Rakkaus kuitenkin seuraa uskoa, se on uskon hedelmä.
Kumpi siis on ensin ja kumpi pelastaa? Eiköhän se ole sentään se usko?
Jukka Kivimäki
Uskon kuten sanoin Markuksen alkuperäiseen, joka loppuu tyhjään hautaan. Siis siinä ei ole ensimmäistäkään mainintaan ylösnousemuksesta. Kokonaisuudessaan se on luonnollisesti kuvitteellinen, mutta se on mielestäni konkretisoitavissa.
Osmo Kauppinen: ”Sitaattien tilkkutäkkiä taaskin”.
Kyseiset sitaatit Raamatusta (Ilmestyskirjan 3:14, Kolossalaiskirjeen 1:15;16 ja 1. Timoteuksen kirjeen 2:5,6) osoittavat kuitenkin selvästi kolminaisuusopin epäraamatullisuuden.
Matti Pulkkinen: ”Niin ikään epähistoriallinen on väite siitä, että keisari olisi johtanut puhetta Nikeassa.”
Sitähän en sanonut, että keisari olisi johtanut nimenomaan Nikean kokousta, vaan kirjoitin: ”Sai johtaa kirkolliskokouksia jo ennen kastettaan, jonka otti vasta kuolinvuoteellaan ollessa.”
Historiallinen faktahan on, että keisarilla oli hyvin suuri rooli, oikeastaan ratkaiseva sellainen, kolminaisuusopin läpijunttaamisessa ”luopumuksen” jälkeisen muodostuneen kirkkolaitoksen opetuksiin.
Johanneksen evankeliumin 1:1:en kohdan ”Sanan jumallallisuudesta” kirjoitti ansioitunut tutkija ja entinen piispa ja vuoden 1992 suomalaisen kirkkoraamatun kääntäneen raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja Aimo T. Nikolainen, ”Johanneksen evankeliumi” teoksessaan seuraavaa: ”Nämä kolme lausumaa Sanasta, Logoksesta, kuuluvat yhteen ja kuvaavat Kristuksen suhdetta Jumalaan. ’Sana’ on persoona, joka jo ajattomassa ikuisuudessa oli Jumalan luona. Se on ’Jumala’ eli jumalallinen, vaikkei olekaan sama kuin Jumala. Kreikankieli ilmaisee sen siten, että Jumalasta käytetään määräävää artikkelia, joka puuttuu Sanan määreestä ’Jumala’.”
Matti Pulkkinen: ”Sitäpaitsi Nikean kokouksen päätökset ovat pysyneet myöhemmissä kirkolliskokouksissa.”
Sillä taas ei kannattaisi alkaa kehuskelemaan. Kirkkohan ajautui yhä kauemmaksi pois alkuperäisestä kristillisyydestä keski-ajan inkvisitioineen ja muine kauheuksineen. Kirkolliskokouksien päätökset ovat vain ihmisten aikaansaannoksia. Totuus löytyy vain Jumalan henkeytetystä Sanasta Pyhästä Raamatusta.
Rakkaus on rakkauden hedelmä: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.” Jumala rakastaa uskonsa menettänyttä ja toivotontakin.
Jukka Kivimäki
Uskon Markuksen tavoin Jeesuksen jumaluuteen. Se on vanhin, siis ensimmäinen kirjoitus Jeesuksesta ja niin ollen maallikon ajattelun mukaisesti luotettavin. Tällöin ehkä oli suusta suuhun kulkeutuva perimätieto vielä jotenkin ymmärrettävissä. Korostan vielä Jeesuksen sanoja ristillä kuolemansa kynnyksellä ” henkeni, tänä päivänä ”. Ei mitään mainintaa ylösnousemisesta. ruumiista tai viimeisestä päivästä. Jeesus vahvisti Jumalan sanoman lähimmäisen rakkauden merkityksen meille ihmisille. Hän ei itse kertaakaan sanomut olevansa Jumala maan päällä. Ei sanoin, eikä todistettavasti teoin.
Jukka Kivimäki
Minun kristinoppini lähtee Jeesuksen mahdollisimman todenperäisistä sanomista, jotka arvostetut tutkijat ovat perimätiedon pohjalta osoittaneet.
Kirkon kristinoppi lähtee ensisijaisesti Nikean kirkolliskokouksesta 325, jolloin me ihmiset julistimme, äänestimme, 300 vuotta aikaisemmin eläneen ihmisen Jumalaksi , joka sitten antaa pelastuksen valitsijoilleen.
Blogin ajatuksiin liittyen sopivat seuraavat Raamatun sanat: ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei kukaan lähetä? Niinkuin kirjoitettu on `Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka ilosanomaa julistavat`”
Maassamme ja sen ulkopuolella tarvitaan edelleen ilosanoman julistajia, lähetystyöntekijöitä.
Vesa A:n ja muiden Jehovan todistajien ”todistelu” siitä, että Jeesus ei ollut Jumala ja kolminaisuusoppi ei ole Raamatussa tähtäävät yhteen ja samaan asiaan. Siihen, että meitä ihmisiä ei ole pelastettu Golgatan ristillä. Siihen pitäisi heidän mukaansa ihmisen vielä jotain lisätä, jotta pelastus olisi mahdollinen.
Opetuslapset kysyivät kerran Jeesukselta; Kuka sitten voi pelastua? Jeesus vastasi; Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle se on mahdollista.
Koska Jeesus on Jumala (JHWH, Jahve), mekin, jotka uskomme häneen Jumalan Poikana, voimme pelastua. Muuten se olisi mahdotonta.
”Jehovan todistajat torjuvat kristillisen opin Jeesuksen jumaluudesta ja hyökkäävät säännöllisesti sitä vastaan lehtiensä palstoilla. Raamatussa on kuitenkin muutamia hyvin mielenkiintoisia tähän kysymykseen liittyviä kohtia, joiden pitäisi olla Jumalan nimeä rakastaville Jehovan todistajille erityisen tuttuja. Mooseshan kysyi Jumalan nimeä seuraavasti: “Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ‘Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala sanoi Moosekselle: “MINÄ OLEN SE JOKA OLEN.” Hän sanoi vielä: “Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’MINÄ OLEN on lähettänyt minut teidän luoksenne.’” (2. Moos. 3:13–14) Kun Jeesus sitten keskusteli juutalaisten kanssa, hän sanoi heille: ”Ellette usko, että MINÄ OLEN SE JOKA OLEN, te kuolette synteihinne…Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että MINÄ OLEN SE JOKA OLEN…Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – MINÄ OLEN.” (Joh. 8:24,28,58) ”(lainaus Hyviä Uuutisia.com-sivustolta)
Ilmoita asiaton kommentti