Uskotko ylösnousseeseen Kristukseen kuten kirkko opettaa, vai jotenkin muuten?

Ilmaisuna sana kristitty tarkoittaa henkilöä, joka uskoo Jeesus Nasaretilaisen olevan ylösnousut Kristus. Messias josta Israelin profeetat kertovat.  Ellei näin usko, voi olla vain nimellisesti kristitty.

Toisinaan kuulee sanonnan: ”Uskon kyllä Jumalaan, mutta en niin kuin kirkko opettaa.”

Tästä voisi tehdä kaksi erilaista päätelmää: Joko henkilö ei tiedä miten kirkko opettaa Jumalasta, tai sitten henkilö tosiaan uskoo Jumalasta toisin, eikä siis ole kristitty.  Kolmas vaihtoehto olisi että henkilö kokee olevansa joistakin opinkohdista erimieltä.

Tässä tilanteessa olisi hyvä kysyä uskooko henkilö kuitenkin Kristuksesta kuten kirkko opettaa. Tällöin hänelle annetaan tilaisuus kysyä miten kirkko opettaa Kristuksesta. Vastauksen ydinkohdat löytyvät jo uskontunnustuksesta.

Tämän syvemmälle ei välttämättä tarvitse mennä ellei henkilö tartu asiaan lisäkysymyksillä.  Jos lisäkysymyksiä tulee, eikä itse osaa tarkasti vastata, voi henkilöä opastaa lisätietojen ääreen. Muussa tapauksessa voi yksinkertaisesti toivottaa mukaan seurakuntaan kuulemaan lisää.

Kirkkoon kutsumisessa on hyväksi käyttää matalaa kynnystä. Matala kynnys ei kuitenkaan tarkoita opillista hämärtämistä.  On syytä tuoda selkeästi esille että kirkko ja paikallinen seurakunta ovat tunnustuksellisia yhteisöjä jotka uskovat ylösnousseeseen Kristukseen.

Kristus jätti meille kristityille viestikapulan kuljetettavaksemme. Tehtävänämme on tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Tämä kehotus koskee myös omaa kansaamme. Kristuksen lähetyskäskyyn liittyy myös kehotus opettaa myös uusia kristittyjä noudattamaan kaikkea sitä mitä Kristus on käskenyt opetuslastensa noudattaa.

Meidän on syytä pitää mielessämme myös etiopialaisen hoviherran vastaus Filippokselle tämän kysyessä ymmärtääkö hän lukemaansa Jesajan kirjan kohtaa: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” (Apt. 8:31)

Kuinka voisimme jättää kaiken sen varaan, että ihmiset kyllä itse löytävät vastaukset? Kuinka voisimme jättää kertomasta Jumalasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä? Kuinka voisimme jättää kertomatta kristillisestä seurakunnasta Kristuksen ruumina, syntien vanhurskauttamisesta ja iankaikkisesta elämästä?

 

Edellinen kirjoitukseni:  https://www.kotimaa.fi/kansankirkon-perinnonjakajat/

  1. ” KIITOS PIISPA TAPIO LUOMA ; itse olen kuunnellut sisintäni, mitä Jumalalla todella on sanottavaa minulle , siipirikolle ” . Arkana nyt olen tullut itseäni tutkimaan , kaipuu nousee sydämestä parempaan ja puhtaampaan . Kun en itse slvää saa mikä mieltä ahdistaa , Jeesus saanhan olla tässä hiljaisuutta pyytämässä.
    Auta nytkin rohkeasti sinuun yksin katsomaan . Tunnet mielialani , huoleni ja toiveeni . Tiedät aihet ahdistukseen , auta lepoon luottamukseen. Hiljaisuutta Jeesus kaipaan , läsnäoloasi vain . Minut täytä toivolla , että voisin iloita , kiitos että kaikkeen vaivaan , nyt jo yltää voima taivaan.
    ” Hän on mun apunani , ken maan ja taivaan loi , hän kuulee huutoani ja auttaa kyllä voi, hän valpas on ei salli , horjahtaa jalkani . Jos saavun taikka lähden , hän tarttuu käteeni , rakkautensa tähden hän johtaa matkani ”.
    Hiljaisuudessa nämä sanat ovat auttaneet, poimittu läheiseni muistotilaisuudesta , polku jota silloin kuljin , oli hoitava, kuljen sen uudelleen , muistoissani. ”Toivoisin tapaavani rinnalla kulkijan, muisteloissa. ”

Kirjoittaja

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.