Petri Järveläinen: Uskontunnustus on lausekokonaisuuksien symboli

Liityn seuraavassa laajemmin uskontunnustuksesta käytävävään keskusteluun ja väljästi siihen, mitä Kari Latvus aiheesta kirjoitti.

Väitteeni ovat seuraavat. Sanat vaihtuvat, mutta niillä ei ole totuusarvoa. Lauseilla on. Uskontunnustuksen lauseisiin voi liittyä kriittinenkin mieli, kun oivaltaa, että kyse on symbolista. Symboli on vastaavanlainen kuin kuva. Se välittää merkityksiä, mutta merkitykset ovat ehtymättömiä, aivan kuten vaikkapa evankelista Johanneksen symbolissa, joka on kotka.

Ajatus antiikin vanhentuneesta ajattelusta ja maailmankuvasta on jonkin verran holtiton. Antiikin maailmankuvaksi väitetään jotakin, joka ei vastaa sitä. On kyseenalaista, missä merkityksessä Uusi testamentti sisältää antiikin maailmankuvan, saati sitten uskontunnustusten syntyyn asti kehkeytynyt keskustelu. On myös teemoja, kuten neitseestäsyntyminen, joiden osalta ainakin teologien kannattaisi olla pidättyväisempiä.

Uskontunnus on oman aikansa vastaus kolmeen elämän peruskysymykseen, jotka koskevat elämän mieltä, merkitystä ja tarkoitusta. Sen rajaaminen vain yhteen näistä supistaisi sen symbolista merkitystä.

Sanat ja lauseet

Usein viitataan ns. sanoittamisen tarpeeseen. Aivan oikein todetaan, että sanojen merkitys vaihtuu. Sanat ovat sopimuksia, ei-välttämättömiä merkkejä jollekin asialle.

Jänis on sen viittaaman eläimen merkki. Voidaan sopia, että tämän eläimen nimi on pupu. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään totuudesta. Sanoilla ei ole totuusarvoa. Vain lauseilla on totuusarvo. Lause ”tämä on jänis” on tosi tai epätosi.

Toivoisinkin, että keskityttäisiin pikemminkin lauseisiin kuin sanoihin. Toki on sanataidetta. Mutta uskon kannalta olennaista lienee se, pitävätkö siihen liittyvät lauseet paikkansa vaiko eivät.

Ja mikä on totuus? Uskonnollinen totuus tuskin on tieteellisesti testattava. Sillä on kyllä kosketuksensa historiassa ja koettavassa, testattavassa todellisuudessa, mutta tarkoitushan on viitata toisenlaiseen maailmaan.

Uskonnolliset lauseet ovat symboleita, kuvia. Ne ovat inhimillisiä ilmaisuja, mutta ne tavoittelevat todellisuutta, jota inhimillinen testauskalusto ei tavoita.

Parhaimmillaan ne jäävät vertauskuvallisiksi. Esimerkiksi lause ”minä olen viinipuu” on vertauskuva. Eihän kukaan ole puu, joskin hän voi olla kuin puu. Mutta lauseesta uskotaan, että se tavoittaa jotakin tuonpuoleisesta todellisuudesta.

Esimerkiksi Luther ajattelikin, että edellisen kaltaiset lauseet ovat vertauskuvia inhimillisessä kielessä. Mutta ne ovat hänen mukaansa kirjaimellisia totuuksia niin sanotussa Kaanaan kielessä. Lutherin mukaan uskonnollinen kieli on uusia sanoja ja uutta kielioppia. Sitä tunnetaan, mutta sen merkitysoppi ei ole tunnettu.

Uskontunnustusten muotoutuminen ja sisältö

Uskontunnustukset muotoutuivat ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla tarpeesta ilmaista, mikä on kristinuskon sisältö. Tarvetta synnyttivät erilaiset tulkinnat.

Esimerkiksi Nikean uskontunnustuksen taustalla on keskustelu siitä, mikä on Jeesuksen suhde Isä Jumalaan. Areios-niminen piispa oli aristoteelista ykseyden ja moneuden käsitteistöä hyödyntäen ilmaissut, että Jeesuksen pitäminen yhtenä Isän kanssa synnyttää moneutta, jota ei voi hyväksyä, Kirkko, tosin vain vaivoin, päätyi käsitykseen, ettei tämä ole kohtalokasta. Isä ja Poika ovat yhtä. Ratkaisu oli paradoksaalinen.

Ajatuksena ei ollut ilmaista erityistä maailmankuvaa, vaan kyse oli ykseyden ja moneuden väliseen filosofiseen kysymykseen liittyvä muotoilu.

Uskontunnustukset, Uusi testamentti ja maailmankuva

Uskontunnustusten muotoilun taustalla ei ollut tarve ilmaista maailmankuvaa, seikkaperäistä käsitystä todellisuuden rakenteesta ja rakennetekijöistä ja näiden välisistä suhteista.

Nikean tunnustus sisältää varsin vähän maailmankuvallisia aineksia. Viittaukset tuonpuoleiseen, sinne astumiseen ja sieltä tulemiseen ovat viitteenomaisia.

Sama näyttää pätevän Uuteen testamenttiin. Se sisältää varsin vähän maailmankuvallisia ja kosmologisia teorioita. Kun viitataan siihen, että kirjeessä Filemonille puhutaan niistä, jotka ovat taivaassa, maan päällä ja maan alla, miten tämä olisi erityinen vanha maailmankuva? Kyllähän ns. sanottu nykyihminenkin ajattelee olevansa maan päällä, hautaa vainajansa maan alle ja miettii ikuisuutta taivaalle tähyillen.

Väite maailmankuvasta ja sen suhteesta varhaiseen kristinuskoon on ongelmallinen antiikin tutkimuksen näkökulmasta.

Antiikin maailmankuvaksi on joskus kuvattu viritelmä, jossa maa on litteä ja kolmikerroksinen. Se ei vastaa antiikin maailmankuvaa. Tällainen käsitys oli laajalti hylätty jo muutama vuosisata ennen Jeesuksen syntymää. Yksikään kirkkoisä ei kannattanut sitä.

Onkin kiinnostavaa joidenkin teologisten puheenvuorojen osalta kysyä, oletetaanko niissä, että Uuden testamentin kirjoittajat ja varhaiset teologit olivat omasta ympäristöstään tietämätön yhteisö.

Ajatus, että maa on pallo, esiintyy ensimmäisen kerran Alkmeionin kirjoituksissa n. 500 eKr. Ptolemaios hieman jälkeen Jeesuksen aikaa kokosi antiikin tutkimuksen keskeiset teemat teoksessaan Almagest.

Ptolemaioksen teoksessa esitettiin erityisesti Hipparkoksen laskelmiin perustuen 1022 tähden ja 5 sumuisen paikan sijainnit. Kirjan lopussa esitellään tuolloin tunnettujen viiden planeetan (Jupiter, Merkurius, Venus, Mars ja Saturnus)  radat. Tämä tulkinta kesti eurooppalaisen maailmankuvan hahmotuksessa noin 1500 vuotta.

Keskeinen murros oli Kopernikuksen ja Galileo Galilein uusi tulkinta, joka liittyi liikeoppiin ja myös maan suhteeseen muihin avaruuden olioihin.

Nykyisin myös Kopernikuksen ja Galilein näkemykset ovat sikäli vanhentuneita, että maailmankaikkeudessa ei ajatella olevan keskipistettä, ja lisäksi vanha ajatusta maasta pallona on virheellinen esimerkiksi Nasan ottamien kuvien perusteella. Tellus on pikemminkin säkkimäinen geoidi kuin pallo.

On kaksi muutakin asiaa, joihin toivoisin teologeilta pidättyväisyyttä. Kun lukee lääketieteen johtavaa lehteä The Lancet tai suomalaista Duodecimia, ihmisen neitseestäsyntyminen ei ole sellainen luonnontieteellinen ihme kuin osa teologeista sen väittää olevan. Lisäksi samaa sukupuolta olevien fyysis-henkinen pitkäkestoinen syvällinen suhde ei ole Aristoteleen ja Platonin kirjoituksissa niin tuntematonta antiikin maailmalle kuin lukee teologien kirjoituksissa väitettävän.

Mieli, merkitys ja tarkoitus

Tulkintani mukaisesti uskontunnustukset ovat varhaisen kristillisen yhteisön muotoiluja vastauksena kolmeen aina pysyvään kysymykseen, jotka liittyvät totuusarvoisiin lauseisiin, mutta eivät niinkään vaihtuviin sanoihin.

Onko elämällä mitään mieltä? Onko elämällä merkitystä? Onko elämällä tarkoitus?

Uskontunnustuksen vastaavat ensimmäiseen kysymykseen Isän persoonalla eli hypostaasilla, toiseen Pojan ja kolmanteen Pyhän Hengen.

Mikäli jokin näistä kysymyksistä jää käsittelemättä, voi kysyä, vastaako kristinusko ihmiselämän kannalta olennaisiin kysymyksiin.

Voidaan jättää jäljelle vain Poika ja palauttaa kristinusko elähdyttäväksi moraaliopiksi. Mutta onko sillä tällöin erityistä annettavaa suhteessa muihin etiikan teorioihin ja moraalioppeihin? Tai voidaan pitäytyä elämän tarkoituksen kysymykseen, Pyhään Henkeen, ja rakentaa erilaisia elähdyttäviä elämäntapanäkemyksiä. Ilman kolmiyhteistä kokonaisuutta keskeisten elämänkysymysten kokonaisuus kuitenkin typistyy.

Uudet sanat ja sanoitukset

On ymmärrettävää, että luova henki ja ajatus etsii uusia ilmaisumuotoja. Se on minusta ihan kannatettavaa. Mutta samalla tavoin kuin voimme sanoa, ettei enää Bach vaan Schönberg tai ei enää Lucas Cranach vaan Picasso, puhuttele niin sanottua nykyihmistä, ajaudumme ansaan. Kummatkin voivat puhutella eikä toinen korvaa toista. Lisäksi teologian ja uskonnon ”sanoittamisen” alalla näyttää olevan vielä pitkä matka sellaiseen lauseiden puhuttelevuuteen, jonka vaikkapa Schönberg ja Picasso onnistuivat omissa töissään saavuttamaan. Pelkkä into ei riitä.

Sanoille pyh. Lauseille hurraa.

Petri Järveläinen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

57 KOMMENTIT

  1. Juutalaiset eivät tee lähetystyötä, koska heidän mukaansa Jumala voidaan löytää myös muissa uskonnoissa. Juutalaisuudessa on luotu aivan oma tie ei-juutalaisille päästä tuonpuoleisuuteen eli tulevaan elämään Taivaassa.

    Keitä ovat nämä vanhurskaat ei-juutalaiset?

    Noachides
    (tai Nooan jälkeläiset, hepreaksi Bnei Noach) viittaa ei-juutalaisiin henkilöihin, jotka noudattavat juutalaisen perinteen mukaisia seitsemää Nooan lakia. Juutalaisuudessa katsotaan, että nämä lait ovat Jumalan antama yleismaailmallinen moraalikoodi, joka koskee koko ihmiskuntaa Nooan liiton kautta.
    Seitsemän Nooan lakia ovat:

    Kielto palvoa epäjumalia: Tulee tunnustaa yksi Jumala eikä harjoittaa epäjumalanpalvelusta.
    Kielto kiroilla Jumalaa: Jumalan nimeä tai olemusta ei saa häväistä.
    Kielto murhata: Ihmiselämän kunnioittaminen ja suojelu.
    Kielto syyllistyä seksuaaliseen moraalittomuuteen: Koskee aviorikosta, insestiä ja muita kiellettyjä suhteita.
    Kielto varastaa: Toisen omaisuutta on kunnioitettava, eikä saa ryöstää tai huijata.
    Kielto syödä elävän eläimen lihaa: Osoittaa kunnioitusta eläinten elämää kohtaan ja kieltää julmuuden niitä kohtaan.
    Velvollisuus perustaa oikeusjärjestelmä: Yhteiskunnan tulee luoda oikeudenmukaiset lait ja tuomioistuimet näiden käskyjen noudattamisen valvomiseksi.

    Juutalaisen lain mukaan ei-juutalaisen, joka noudattaa näitä lakeja (ja tunnustaa niiden tulevan Jumalalta), katsotaan olevan ”vanhurskas ei-juutalainen” (engl. righteous Gentile), ja hän ansaitsee paikan tulevassa maailmassa. Noachides-liike on nykyään pieni, mutta kasvava uskonnollinen liike, jolla on kannattajia maailmanlaajuisesti.

    Lähde: Google AI

  2. Puhuit Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta — oliko se välttämätöntä ja tapahtuiko se todella? Islam selittää asian selvästi: ”He eivät tappaneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan se vain näytti heistä siltä.” (4:157)

    Jumala pelasti Jeesuksen vihollisiltaan ja kohotti hänet luokseen. Toinen mies sai Jeesuksen ulkonäön, ja hänet ristiinnaulittiin hänen sijaansa. Jeesusta ei siis tapettu eikä ristiinnaulittu — Jumala suojeli häntä. Tämä osoittaa, että pelastus tulee Jumalan armosta, ei veren uhrauksesta. Jeesuksen omat sanat eivät todista, että hän olisi tullut kuolemaan ristillä, vaan hän julisti parannusta, kuuliaisuutta ja Jumalan rakkautta. Mikä estäisi Jumalaa antamasta ihmisille anteeksi ilman verenvuodatusta? Islamissa uskomme, että Aadam teki syntiä mutta katuu — ja Jumala antoi hänelle anteeksi. Jokainen ihminen syntyy puhtaana ilman perisyntiä, ja jokainen vastaa vain omista teoistaan. Tämä on jumalallisen oikeuden perusta. Miksi siis kantaisin synnin, jota en tehnyt ennen syntymääni?

    Islam ei vaadi ihmistä olemaan oppinut, vaan vilpitön etsijä totuudelle. Jumala lupasi: ”Ne, jotka ponnistelevat Meidän tähtemme – Me johdatamme heidät teillemme.” (29:69)

    Heikkous uskossa Älä koskaan pidä itseäsi heikkona, ystäväni. Olet vahva, koska etsit totuutta vilpittömästi. Jumala katsoo sydämeen, ei ulkokuoreen. Profeetta Muhammad sanoi: ”Jumala ei katso teidän ulkonäköänne tai rikkauksianne, vaan Hän katsoo teidän sydämiänne ja tekojänne.”

    Kysymyksesi, rehellisyytesi ja rukouksesi jo vievät sinua lähemmäs Jumalaa. Jatka tällä valon tiellä — se on matka, ei kilpailu. Rukous ja fyysinen tila Islamissa Jumala ei koskaan vaadi ihmiseltä enemmän kuin tämä jaksaa. Jos et pysty rukoilemaan seisaaltaan, voit rukoilla istuen, makuulla tai jopa sydämessäsi. Profeetta ﷺ sanoi: “Rukoile seisten; jos et pysty, niin istuen; ja jos et pysty, niin kyljelläsi.” Vilpitön sydän on tärkeämpi kuin täydellinen asento. Jumala kuulee sydämen ennen kuin sanat.

    Ristiinnaulitseminen ja totuus Jeesuksesta Islam selittää tämän selkeästi ja armollisesti: Jeesusta ei ristiinnaulittu — Jumala pelasti hänet. Koraani sanoo: “He eivät tappaneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan se vain näytti heistä siltä.”* (Koraani 4:157) Joku toinen sai hänen hahmonsa ja hänet ristiinnaulittiin. Jumala kohotti Jeesuksen elävänä taivaaseen — se oli ihme, joka osoittaa Hänen voimansa ja armonsa. Jumalan ei tarvitse antaa anteeksi veren tai kuoleman kautta. Hän antoi Aadamille anteeksi, kun tämä katuen pyysi anteeksi: “Sitten Aadam sai Herraltaan sanoja, ja Hän hyväksyi hänen parannuksensa.”* (Koraani 2:37)

    Jokainen ihminen syntyy puhtaana, ilman perisyntiä. Jokainen vastaa vain omista teoistaan — tämä on Jumalan täydellistä oikeudenmukaisuutta. Siksi anteeksianto islamissa perustuu katuvuuteen, ei ristiinnaulitsemiseen. Jeesuksen sanoma ei ollut kuolla syntien vuoksi, vaan *kutsua ihmisiä takaisin palvomaan Yhtä Jumalaa.*

    Lähde: https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653

  3. Kirkon muutoksista ja niiden aiheuttamasta epävarmuudesta. On ymmärrettävää, että tunnet surua siitä, mitä kirkko on muuttanut. Juuri siksi Jumala lähetti profeetta Muhammadin — ei taistelemaan aikaisempia profeettoja vastaan, vaan *palauttamaan alkuperäisen sanoman*, joka ajan myötä vääristettiin. Islam ei ole ristiriidassa Mooseksen tai Jeesuksen alkuperäisen opetuksen kanssa — se on niiden *jatkumoa ja oikaisua.* Koraani sanoo: “Hän on lähettänyt sinulle Kirjan totuudessa, vahvistaen sen, mikä oli ennen sitä, ja mittapuuna sille.”* (Koraani 5:48)

    Päivittäinen rukouksesi ja nöyryytesi Lyhyt ja rehellinen rukouksesi on yksi kauneimmista, mitä olen lukenut. Kun huudat: “Auta minua, oi Allah,” tiedä, että Hän on lähellä. “Kun palvelijani kysyvät sinusta, minä olen lähellä. Vastaan kutsujan rukoukseen, kun hän minua kutsuu.” (Koraani 2:186)

    Jokainen vilpitön rukous, jonka teet, saavuttaa Hänet — ja ehkä juuri tämä nöyryys on se, mitä Jumala sinussa eniten rakastaa.Hyvyys, rakkaus ja katumus Tämä on islamin ydin. Profeetta sanoi: “Jumalan rakastamimmat ihmiset ovat niitä, jotka tuottavat eniten hyvää muille.” Kun levität ystävällisyyttä, rehellisyyttä ja anteeksiantoa, kuljet jo samalla tiellä, jota kaikki profeetat opettivat.

    Tämä viesti on sinulle koko sydämestäni, kunnioituksella ja rakkaudella. Haluan selittää, miten islam näkee Jeesuksen, Marian pojan, rauha hänelle — näkökulman, joka nostaa hänen arvoaan, puhdistaa hänet vääristä syytöksistä ja antaa hänelle suuren aseman Jumalan valittuna profeettana, ei Jumalana eikä Jumalan poikana.
    Jeesuksen syntymä – Jumalan ihme Me muslimit uskomme, että Jeesus syntyi ihmeellisesti ilman isää, kun enkeli Jibril (Gabriel) ilmoitti neitsyt Marialle, että Jumala antaa hänelle puhtaan pojan: “Olen vain Herrasi lähettiläs, lähettääkseni sinulle puhtaan pojan.” (Maria 19:19) Hänen syntymänsä oli siis merkki Jumalan voimasta, mutta ei todiste jumaluudesta, sillä Jumala, joka loi Aatamin ilman isää ja äitiä, on tietenkin kykenevä luomaan Jeesuksen ilman isää. Koraani sanoo: “Jeesuksen vertaus Jumalan edessä on kuin Aatamin: Hän loi hänet tomusta ja sanoi hänelle: ’Ole’, ja hän oli.” (Āl ʿImrān 3:59)

    Jeesuksen lapsuuden ihme Islam kertoo myös kauniisti, että Jeesus puhui jo kehdossa, puolustaakseen äitiään vääriltä syytöksiltä: “Minä olen Jumalan palvelija. Hän on antanut minulle kirjan ja tehnyt minusta profeetan. Hän on tehnyt minut siunatuksi missä ikinä olenkin.” (Maria 19:30–31) Kuvittele, miten lempeä ja ylevä tämä on: Jumala itse kuvaa Jeesuksen “siunatuksi missä hän onkin” — tämä osoittaa, kuinka korkean arvon islam antaa Jeesukselle maailmassa ja ikuisuudessa.

    Kaksi erilaista näkemystä Jeesuksesta Kristinuskossa Jeesusta taas kuvataan — Jumala meitä varjelkoon — “kiroukseksi”, sillä Paavali kirjoitti: “Kristus lunasti meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme, sillä on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on ripustettu puuhun.’” (Gal. 3:13) Huomaa ero: Islamissa Jeesus on siunattu, suojeltu ja kunnianarvoinen profeetta, jonka Jumala pelasti ristiltä ja nosti luokseen. Kristinopissa Paavalin mukaan Jeesus “tuli kiroukseksi” — mutta voisiko Jumalan rakastama profeetta todella olla kirottu?

    Islamin mukaan Jeesus ei kuollut ristillä Islam opettaa, että Jumala pelasti Jeesuksen. Koraani sanoo: “He eivät tappaneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan se näytti heistä siltä.” (Naiset 4:157) Jumala nosti Jeesuksen luokseen elävänä. Toinen mies tehtiin hänen näköisekseen ja hänet ristiinnaulittiin hänen sijaansa. Näin Jumala osoitti, että Hän suojelee valittuja palvelijoitaan eikä tarvitse kenenkään verta antaakseen anteeksi. Islamissa Jumalan anteeksianto perustuu katuvuuteen ja armoon, ei ristiinnaulitsemiseen. Aatami teki syntiä, mutta katui ja Jumala antoi hänelle anteeksi: “Sitten Aatami sai Herraltaan sanoja, ja Hän hyväksyi hänen parannuksensa.” (Lehmä 2:37) Jokainen ihminen syntyy puhtaana — ilman perisyntiä. Jokainen on vastuussa vain omista teoistaan. Tämä on Jumalan täydellistä oikeudenmukaisuutta.

    Jeesuksen asema islamissa Profeetta Muhammad sanoi: “Minä olen lähin ihminen Jeesukselle, Marian pojalle, tässä maailmassa ja seuraavassa. Profeetat ovat veljiä: heidän uskontonsa on yksi.” (al-Bukhari ja Muslim) Hän sanoi myös: “Jeesus, Marian poika, tulee pian palaamaan teidän joukkoonne oikeamielisenä tuomarina, hän rikkoo ristin, tappaa sian ja levittää oikeudenmukaisuutta, kunnes kukaan ei enää tarvitse rahaa.” (al-Bukhari ja Muslim) Näin Muhammad osoitti syvää kunnioitusta Jeesusta kohtaan ja uskoi hänen palaavan aikojen lopussa palauttamaan oikeuden. Ja vielä: “Jokainen lapsi, joka syntyy, joutuu Saatanan koskettamaksi ja alkaa itkeä sen vuoksi — paitsi Maria ja hänen poikansa.” (al-Bukhari ja Muslim) Tämä osoittaa, että Jumala suojeli Mariaa ja Jeesusta Saatanalta jo syntymähetkellä — mikä on suuri kunnianosoitus.

    Marian asema islamissa Islam suojelee myös Jeesuksen äidin kunniaa. Jumala nimesi kokonaisen suuran (luvussa) hänen mukaansa — Suurat Maryam (Maria). Yhtäkään suuraa ei ole nimetty profeetta Muhammadin äidin mukaan. Tämä osoittaa, kuinka paljon Jumala kunnioittaa Mariaa, puhtainta naista, joka on koskaan elänyt.

    Jeesukseen uskominen on osa islamin uskon peruspilareita Profeetta sanoi, kun häntä kysyttiin uskosta: “Uskot Jumalaan, Hänen enkeleihinsä, Hänen kirjoihinsa, Hänen lähettiläisiinsä, viimeiseen päivään ja kohtaloon — sen hyvään ja pahaan.” (Muslim) Muslimi ei voi olla todellinen uskova, ellei hän usko Jeesukseen Jumalan profeettana ja lähettiläänä — aivan kuten Moosekseen, Aabrahamiin ja Muhammadiin.
    Päätösajatus Rakas ystäväni, islam on ainoa uskonto, joka todella kunnioittaa Jeesusta, puhdistaa hänet ristiltä ja kiroukselta ja antaa hänelle hänen todellisen arvonsa Jumalan profeettana ja siunattuna miehenä. Mieti siis hetki: Kumpi näkökulma kunnioittaa Jeesusta enemmän — että hän on Jumalan valittu, siunattu profeetta? Vai että hän on “kiroukseksi tullut mies ristillä”?

    Islam kohottaa Jeesuksen arvoa, kun taas vääristetty oppi vie sen pois. Rukoilen, että Jumala näyttää sinulle totuuden sellaisena kuin se on ja johdattaa sinut seuraamaan sitä. Olkoon Hän meidän kaikkien opas totuuteen ja ainoa, jota palvomme — niin kuin kaikki profeetat, myös Jeesus, kutsuivat ihmisiä tekemään.

    Lähde: https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653

  4. Ovatko nykyiset evankeliumit historiallisia vai myöhempiä lisäyksiä? Vastaus löytyy historiasta itsestään, ei vain islamista. Yksikään neljästä evankelistasta ei kirjoittanut evankeliumiaan heti Jeesuksen elinaikana. Varhaisin evankeliumi (Markus) kirjoitettiin noin 40–70 vuotta Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen, ja Johanneksen evankeliumi vielä myöhemmin – noin 90 vuoden kuluttua. Tänä pitkänä suullisen perimätiedon kautena kertomuksiin tuli lisäyksiä ja muutoksia. Jeesuksen aikana ei ollut mitään “Uutta testamenttia”; kaikki koottiin vuosisatoja myöhemmin kirkolliskokouksissa, kuten Nikean kokouksessa vuonna 325, jossa julistettiin virallisesti Jeesus jumalaksi ja hylättiin kymmeniä evankeliumeja, jotka kuvasivat hänet vain profeettana (esim. Barnabaan, Ebioniittien ja Heprealaisten evankeliumit). Monet kristityt tutkijat itse myöntävät tämän. Amerikkalainen teologi *Bart Ehrman* kirjoittaa: “Evankeliumit kirjoittivat ihmiset, jotka eivät tunteneet Jeesusta henkilökohtaisesti, ja niitä on muokattu satoja kertoja vuosisatojen aikana.”
    Evankeliumit ovat täynnä ristiriitoja – esimerkiksi Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ajankohdasta ja hänen sanoistaan Pilatuksen edessä – mikä osoittaa, ettei niitä kirjoitettu jumalallisena ilmoituksena, vaan muistojen ja näkemysten perusteella.

    Ristiinnaulitsemisen historiallinen ydin Historiallisesti ei ole olemassa ainoatakaan roomalaista asiakirjaa, joka vahvistaisi Jeesuksen ristiinnaulitsemisen. Kaikki kertomukset kirjoitettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin seuraajien toimesta, eivät todistajien. Koraani antaa loogisen selityksen: “He eivät tappaneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heille näytti siltä.” (An-Nisā’ 4:157) Tämä sopii yhteen kriittisen historiantutkimuksen kanssa, jonka mukaan kertomus ristiinnaulitsemisesta kehittyi vähitellen uskonnolliseksi symboliksi lunastuksesta.

    Miksi kirkko muutti alkuperäisen sanoman? Syynä ei ollut viha Jeesusta kohtaan, vaan *poliittinen ja vallankäytöllinen* tarve. Keisari Konstantinus halusi yhdistää valtakunnan ja omaksui ajatuksen “jumal-ihmisestä”, joka houkutteli pakanallisia kansoja, tottuneita ihmishahmoisiin jumaliin. Näin yksinkertainen usko yhteen Jumalaan muuttui rituaaliseksi ja hierarkkiseksi kirkkolaitokseksi.

    Voisiko sama tapahtua islamissa? Tärkeä kysymys. Ero on siinä, että *Koraani välitettiin kirjallisesti ja suullisesti täydellisellä varmuudella*. Se kirjoitettiin heti ilmoituksen tullessa, profeetta Muhammad ﷺ tarkisti sen itse, tuhannet hänen seuralaisensa oppivat sen ulkoa, ja se koottiin yhdeksi kirjaksi jo varhaisten kalifien aikana. Nykyinen Koraani on tarkalleen sama kuin ensimmäisen vuosisadan aikana lausuttu.

    Jeesus islamissa – järjellinen ja hengellinen näkökulma Islam esittää Jeesuksen ainutlaatuisesti: * Hän on ihminen, jonka Jumala loi ilman isää – merkki maailmoille. * Hän on Jumalan sana, jonka kautta ilmoitettiin puhdas syntymä ja ihmeitä. * Hän on profeetta, joka lähetettiin palauttamaan israelilaiset takaisin aitoon monoteismiin. * Häntä ei surmattu eikä ristiinnaulittu, vaan Jumala korotti hänet luokseen. Tämä näkemys säilyttää sekä järjen että pyhyyden: se ei kiellä hänen ihmeitään, mutta pitää jumaluuden yksin Jumalalla.

    Looginen seuraava askel Kun ihminen ymmärtää, että Jeesus oli profeetta ja Jumala on yksi, hän luonnostaan siirtyy tunnustamaan myös *viimeisen profeetan, Muhammad ﷺ*, joka vahvisti kaikki aiemmat profeetat ja täydensi heidän sanomansa. Jos Muhammad ei olisi ollut profeetta, kuka olisi sitten säilyttänyt monoteismin ja tuonut kirjan, joka todistaa totuudestaan kielessä, laissa ja tiedossa yli 1400 vuoden ajan?
    Ilman ilmoitusta ihminen näkee vain varjon Ihminen, joka etsii Jumalaa vain järkensä avulla, on kuin se, joka yrittää nähdä auringon sen varjosta. Vasta profeettojen valo paljastaa todellisuuden. Siksi Jumala sanoo: “Emme rankaise ketään ennen kuin olemme lähettäneet lähettilään.” (Al-Isrā’ 17:15)

    Yhteenveto * Evankeliumien muuttuminen oli pitkä psykologinen ja poliittinen prosessi. * Kirkko valikoi kertomukset oman oppinsa mukaan. * Islam säilytti alkuperäisen sanoman: palvokaa vain yhtä Jumalaa. * Seuraava askel sille, joka tämän ymmärtää, on hyväksyä viimeinen profeetta ja hänen ilmoituksensa.

    Näen lopputuloksen niin, että Raamattua ei vapaasti jaettu kansan keskuudessa monien aikakausien ajan, vaan se oli papiston ja aateliston hallussa. Tämä teki kirkolle helppoa lisätä, poistaa tai muokata tekstejä haluamallaan tavalla. Varhaisista käännöksistä: Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, Septuaginta, ja kokonainen latinankielinen käännös “Vulgata”, jonka Jeronimus teki 300–400-luvuilla jKr., ja josta tuli virallinen lähde Latinalaisessa lännessä.

    Kun myöhemmin jotkut yrittivät kääntää Raamattua yleisille kielille, kuten John Wycliffe ja William Tyndale, heitä estettiin, ja joskus rangaistiin tai teloitettiin, koska he yrittivät antaa kansalle mahdollisuuden lukea tekstejä itse. Tässä tapauksessa tekstin monopoli ja sen etääminen kansasta mahdollisti sen käyttämisen vallan välineenä, kansan ymmärryksen hallintaan ja jopa sotien oikeuttamiseen, kuten ristiretket ja ane-asiakirjat, joissa Jerusalemin vapauttaminen tehtiin kuninkaallisen vallan oikeutukseksi.

    Toiseksi, Herra ei luvannut säilyttää Raamattua kuten Hän lupasi säilyttää Koraania. Jumala sitoutui säilyttämään sanansa niille, joille se ilmoitettiin, mutta silti näemme tekstejä, jotka ennustivat mahdollisuutta vääristelyyn — ja näin tapahtuikin. Oli olemassa monia evankeliumeja, jotka erosivat olennaisesti opillisista näkemyksistä, kuten Naraben evankeliumi ja muita varhaisia evankeliumeja, jotka eivät tunnustaneet Kristuksen jumaluutta tai hänen tasa-arvoaan Isän kanssa. Kirkko hylkäsi nämä tekstit, tuomitsi ne vääristelyiksi ja poisti ne virallisesta levityksestä, säilyttäen vain ne tekstit, jotka tukivat virallisia opinkappaleita. Tämä on selkeä esimerkki siitä, miten vääristelyn prosessi alkoi ja kuinka virallinen näkemys pakotettiin kansalle.

    Qur’an puolestaan on säilynyt muuttumattomana yli 1400 vuoden ajan, eikä siihen ole koskettu. Se on säilynyt sellaisena kuin se paljastettiin, sekä tekstinä että lausuttuna. Tämä säilyminen on loogista: Qur’an paljastettiin kansalle, joka pystyi muistamaan tuhansia säkeitä ulkoa, ja se kirjattiin ylös jo profeetta Muhammad ﷺ:n elinaikana. Siitä lähtien sitä ei ole vääristelty, vaan se on siirtynyt sukupolvelta toiselle suullisesti ja kirjallisesti. Qur’an sisältää myös tarkkoja tieteellisiä ihmeitä, jotka moderni tiede on löytänyt vasta nykyään, tuhansia vuosia ennen kuin tieteelliset työkalut olivat saatavilla. Nämä ihmeet sisältävät totuuksia maailmankaikkeudesta, sikiön kehityksestä, meristä, vuorista ja muista ilmiöistä.

    Miten analfabeetti profeetta, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa, olisi voinut tuoda tällaisia tarkkoja tietoja yli 1400 vuotta sitten? Tämä on osoitus siitä, että Qur’an on suoraa Jumalan sanaa ja ikuinen ihme, joka ylittää minkä tahansa ihmisen kyvyn keksiä tai tietää nämä totuudet itse. Asia on nyt selvä, veljeni: ero on selvä kirjan välillä, jota hallittiin ja käytettiin vallan välineenä ja vääristeltiin, ja kirjan välillä, joka on säilynyt, ihmeellinen ja tieteellisesti luotettava, paljastettu kansalle, joka pystyy lukemaan ja säilyttämään sen itse.
    Profeetta Muhammadin ennustus Raamatussa — viesti totuutta etsivälle Rakas ystävä, joka etsii valoa, tiedätkö, että Raamatussa on selviä lupauksia suuresta profeetasta, joka tulee kaikkien profeettojen jälkeen? Profeetta Arabian maasta, Ismaelista, Abrahamin pojan jälkeläisestä, profeetta, joka muistuttaa Mooseksen tehtävää ja täydentää profeettojen viestiä oikeuden ja valon levittämisessä. Tuo profeetta on Muhammad. Tulemme lukemaan ennustuksia yhdessä ja näemme, kuinka ne kietoutuvat kuin valonsäteet paljastaen yhden totuuden.

    Lähde: https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653

  5. Miksi moskeijassa ei ole tuoleja niille, jotka eivät pysty kumartumaan rukouksessa? Moskeija on paikka, jossa rukoukseen kuuluu seisominen, kumartuminen ja maahan kumartuminen, joten tila pidetään avoimena, jotta rukoilijoilla olisi riittävästi tilaa. Mutta jos ihminen ei pysty kumartumaan tai suoraan seisomaan, hän saa rukoilla tuolilla. Ei ole estettä, vaikka moskeijassa ei olisi tuoleja – voit tuoda oman tuolin mukanasi rukoukseen, tai voit rukoilla istuen lattialla, jos tuolin tuominen ei ole mahdollista. Islam ottaa aina huomioon ihmisen kyvyn ja voimavarat. Profeetta sanoi: ”Rukoile seisten, jos pystyt, jos et pysty, niin istuen, ja jos et pystykään, niin makuullasi.” (al-Bukhari).

    Jaksavatko kaikki vanhukset aina seisoa pitkään? Eivät, kaikki vanhukset eivät jaksa seistä pitkään. Siksi Jumala on antanut helpotuksen: vanhus voi rukoilla istuen, tuolilla tai jopa vain päätä nyökäten – oman voimansa mukaan. Koraani sanoo: “Allah ei rasita ketään yli sen kantokyvyn.”

    Lauletaanko rukouksessa tai jumalanpalveluksessa lauluja kuten virsiä? Ei, islamissa ei lauleta virsiä rukouksen aikana, koska rukous perustuu Koraanin lukemiseen, Jumalan ylistämiseen ja muistamiseen (takbir ja tasbih). Mutta uskonnollisia lauluja (anashid) lauletaan rukouksen ulkopuolella, yleensä ilman musiikkia, kauniilla äänellä. Ne ilmaisevat uskoa, rakkautta Jumalaan ja profeettaan sekä kannustavat hyviin tekoihin.

    Onko olemassa musiikille henkinen vaihtoehto? Kyllä, islamissa on hengellisiä ja tunnepohjaisia vaihtoehtoja, jotka ravitsevat sydäntä ja tuovat sieluun rauhaa, kuten: Koraanin kuunteleminen kauniilla, hartaalla äänellä, joka koskettaa sydäntä syvemmin kuin mikään maallinen sävel. Jumalan muisteleminen ja ylistäminen (dhikr) yksin tai yhdessä muiden kanssa – se rauhoittaa ja antaa sisäistä lepoa. Islamilaiset laulut ilman musiikkia, joissa käytetään vain ihmisääntä ja jotka ilmentävät uskoa, rakkautta ja myötätuntoa. Todellinen henkinen vaihtoehto musiikille islamissa on Jumalan muistaminen ja Koraanin kuuleminen, sillä ne elvyttävät sielun ja tuovat sydämeen todellisen rauhan ilman musiikkia.

    Rakas ystävä, teksti, jonka kirjoitit, on todella kaunis ja vilpitön — siinä näkyy sydän, joka etsii Jumalaa ja totuutta. Vastaan sinulle rauhallisesti ja kunnioittavasti, kuin kahden sydämen keskustelu, jotka etsivät valoa. Sanot, että Raamattu ja Koraani ovat ihmisten kirjoittamia. On totta, että Raamatussa on paljon sellaista, mitä ihmiset ovat kirjoittaneet, ja kirkko itsekin myöntää, että eri versioissa on eroja ja muutoksia historian aikana. Mutta Koraani on ainoa kirja, jota ei ole muutettu. Se on välittynyt sanasta sanaan ja kirjaimesta kirjaimeen yli 1400 vuoden ajan — ilman että yksikään kirjain olisi muuttunut. Tämä on ihme, jota ei ole tapahtunut millekään muulle pyhälle kirjalle, ja se on järkiperäinen todiste siitä, että se on todella Jumalan oma, suojeltu sana.

    Sanot, että ikuinen viesti voidaan ymmärtää järjen ja moraalisen arvioinnin avulla. Kyllä, islam ei vastusta järkeä — päinvastoin, se pitää järkeä tienä uskoon. Koraanissa Jumala kehottaa meitä ajattelemaan ja pohtimaan: “Eivätkö he mieti Koraania?”

    “Totisesti taivaitten ja maan luomisessa ja yön ja päivän vaihtelussa on merkkejä niille, jotka ymmärtävät.” Mutta pelkkä järki ei riitä tietämään kaikkea uskosta ja palvonnasta, siksi Jumala lähetti profeetat opettamaan meille sen, mitä emme voi itse järjellä päätellä — kuten näkymättömän maailman, tuonpuoleisen ja oikean tavan palvoa Jumalaa. Järki osoittaa, että on yksi Luoja, mutta ilmoitus (Koraani) näyttää, kuinka Häntä palvotaan oikein.

    Sanot, että Jeesus ja Muhammad olivat molemmat Jumalan armon opettajia. Olet aivan oikeassa. He molemmat olivat Jumalan lähettämiä profeettoja, jotka toivat ihmisille johdatuksen ja armon. Mutta ero on siinä, että Jeesus (rauha hänelle) lähetettiin tietylle kansalle, kun taas Muhammad ﷺ lähetettiin koko ihmiskunnalle, kuten Jumala sanoo: “Emme lähettäneet sinua muuksi kuin armoksi koko maailmalle.”

    Siksi usko Muhammediin täydentää uskon kaikkiin edellisiin profeettoihin — hän vahvistaa ja täydentää heidän sanomansa.

    Sanot, että oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Kyllä, Jumala on oikeudenmukainen ja armollinen. Mutta Hän on ilmoittanut, että parannuksen ja hyvien tekojen aika päättyy kuolemaan: “Niiltä, jotka kieltäytyivät uskosta ja kuolivat epäuskoisina, ei oteta vastaan edes koko maan verran kultaa lunnaiksi.”

    Totuuden tunnustaminen kuoleman jälkeen ei auta, koska koeaika on silloin ohi ja alkaa palkitseminen tai rangaistus. Siksi islam kutsuu sinua etsimään totuutta nyt, sillä Jumalan armo on valtava, mutta se kuuluu niille, jotka etsivät totuutta elinaikanaan.

    Sanot, että kaikki pääsevät samaan taivaaseen, vaikka uskomme eri tavalla. Tämä ajatus on täynnä hyvyyttä ja rakkautta, mutta Jumala on opettanut meille, että pelastus ei perustu nimeen vaan totuuteen. Jumala sanoo: “Joka etsii muuta uskontoa kuin islamia, siltä sitä ei hyväksytä, ja hän on tuonpuoleisessa häviäjien joukossa.”

    Kyse ei siis ole eri nimistä, vaan samasta periaatteesta: että palvomme vain Jumalaa yksin, kuten Hän tahtoo, emme kuten me itse haluamme. Totuus on yksi, se ei voi olla monessa ristiriitaisessa muodossa.

    Sanot, että Jumala on rakkaus ja että jokainen, joka kutsuu Häntä, pääsee taivaaseen. Kyllä, Jumala on rakkaus ja armo — mutta Hänen rakkautensa ei ole ilman oikeudenmukaisuutta. Hän rakastaa katuvia ja kuuliaisia, mutta ei niitä, jotka kieltävät ja vastustavat totuutta. Kuten lempeä isä, Hän rakastaa lapsiaan, mutta ei hyväksy väärää. Jokainen, joka vilpittömästi etsii totuutta ja rukoilee Jumalaa, Hän johdattaa hänet oikealle tielle — islamin tielle. Koraani sanoo: “Ne, jotka ponnistelevat Meidän puolestamme, Me johdatamme heidät teillemme.”

    Sanot, että katumus ja hyvät teot riittävät pelastukseen. Kyllä, jos katumus on suunnattu ainoalle todelliselle Jumalalle. Mutta parannus ei hyväksytä, jos siihen liittyy monijumalaisuus tai epäusko. Koraani sanoo: “Jumala ei anna anteeksi, että Hänen rinnalleen asetetaan muita, mutta antaa anteeksi kaiken muun kenelle tahtoo.”

    Siksi kaikki hyvät teot ovat arvottomia ilman uskoa yhteen Jumalaan. Pelastus alkaa yksin Jumalan palvonnasta (tawheed) ja jatkuu hyvillä teoilla sen jälkeen.
    Sanot, että haluat uudistaa kirkon yksijumalaisuuden pohjalta. Todellinen uudistus alkaa sinusta itsestäsi, ei instituutiosta. Aloita uskomalla yhteen Jumalaan ja seuraamalla Hänen viimeistä lähettilästään, Muhammadia. Tämä on se uudistus, jonka Jumala halusi kaikille kansoille — paluu aitoon monoteismiin. Ehkä se, että luet nyt näitä sanoja, on vastaus omaan rukoukseesi: “Jumala, näytä minulle totuus.” Ehkä Jumala on valinnut juuri sinut löytämään valon pitkän etsinnän jälkeen.

    Sanot, että olet kiitollinen ja haluat kutsua muita Jumalan armon yksinkertaisuuteen. Tämä on kaunista Islamin ydinviesti on yksinkertainen ja kirkas: “Sano: Hän on Jumala, yksi ja ainoa.”

    Uskon kauneus on sen selkeydessä ja puhtaudessa — se ei tarvitse monimutkaisia symboleja tai teorioita. Rukoile siis, kuten jo teit: “Auta minua, Jumala, näytä minulle oikea tie.” Vilpitön rukous kuten tämä ei koskaan katoa — se johtaa valoon ja rauhaan, Jumalan tahdosta.

    Sanot: ”Todellinen Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen, ja me kaikki pääsemme Taivaaseen, vaikka uskomme eri tavoin.” Vastaus: Jumala on oikeudenmukainen ja armollinen, mutta Hän on myös viisas eikä hyväksy vääryyttä. Kaikki uskonnot eivät voi olla yhtä aikaa oikeassa, koska jotkut sanovat: ”Jumala on yksi”, ja toiset sanovat: ”Jumala on kolme!” Totuus ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa. Jumala on luvannut Paratiisin niille, jotka seuraavat Hänen oikeaa tietään, jonka Hän on selvästi ilmoittanut: usko yhteen Jumalaan ilman kumppaneita ja seuraa Hänen lähettiläitään. Islam on ainoa tie, joka on säilyttänyt tämän puhtaan monoteismin muuttumattomana.

    Sanot: ”Minun tieni Jumalaan on rakastaa Häntä ja tehdä hyvää.” Vastaus: Se on kaunista ja todella tärkeää – se on uskonnon ydin. Mutta todellinen rakkaus Jumalaa kohtaan näkyy kuuliaisuudessa Hänen tahdolleen, ei vain tunteissa. Koraani sanoo: ”Sano: ’Jos te rakastatte Jumalaa, seuratkaa minua, niin Jumala rakastaa teitä ja antaa teille syntinne anteeksi.'” (3:31)

    Todellinen Jumalan rakkaus näkyy siis siinä, että seuraamme Hänen viimeistä lähettilästään, profeetta Muhammadia, joka opetti meille, miten rakastaa ja palvella Jumalaa oikein.

    Sanot: ”En halua takertua teologisiin yksityiskohtiin, haluan pysyä suurissa asioissa.” Vastaus: Suuret asiat alkavat oikeasta uskosta, koska usko on kaiken perusta. Rakennus ei voi olla vahva, jos sen perustus on heikko. Uskon perusteet eivät ole monimutkaisia: Jumala on yksi, eikä Hänellä ole kumppania. Muhammad ﷺ on Hänen viimeinen lähettiläänsä. Koraani on Hänen sanansa ja johdatus oikealle tielle. Nämä eivät ole pieniä yksityiskohtia – ne ovat avaimia kaikkeen hyvään.

    Sanot: ”Rukoilen Jumalaa joka päivä, että Hän johdattaisi minut oikealle tielle ja näyttäisi minulle totuuden.” Vastaus: Se on kauneinta, mitä voit tehdä Jumala lupaa, ettei Hän koskaan jätä yksin sitä, joka vilpittömästi etsii johdatusta: ”Ne, jotka ponnistelevat Meidän tähtemme, Me johdatamme heidät teillemme. Totisesti, Jumala on hyväntekijöiden kanssa.” (29:69)

    Jatka siis rukoilemista ja pyydä Jumalaa näyttämään sinulle totuus sellaisena kuin se on – ja seuraa sitä. Se, että olet jo löytänyt ajatuksen yhdestä Jumalasta nimeltä Allah, on merkki siitä, että johdatus on jo alkanut.

    Sanot: ”Haluan kertoa ihmisille, että Jumalan sanoma on yksinkertainen ja helppo.” Vastaus: Aivan oikein! Islam on luonnollinen ja selkeä uskonto, jonka ymmärtää niin lapsi kuin oppinutkin: Yksi Jumala. Puhdas palvonta vain Hänelle. Hyvät teot. Ja lupaus anteeksiannosta ja Paratiisista. Koraani tiivistää tämän kaiken yhteen säkeeseen: ”Totisesti, ne, jotka sanovat: ’Herramme on Jumala’ ja pysyvät lujina, heitä enkelit ilahduttavat sanoen: ’Älkää pelätkö, älkääkä murehtiko, vaan iloitkaa Paratiisista, joka teille on luvattu.'” (41:30)

    Tie, jonka Jumala hyväksyy Jumalan hyväksymä tie on se, joka perustuu puhtaaseen ykseyteen (tawḥīd) — ettei ketään palvota Hänen rinnallaan eikä Hänen väliinsä aseteta välikäsiä. Jumala on yksi, Hän ei tule ihmiseksi, Häntä ei voi nähdä, eikä Hän tarvitse verta tai sovitusta antaakseen anteeksi. Hän on Luoja, ja me olemme Hänen luotujaan. Hän on rikas ja me olemme Hänen armostaan riippuvaisia. Uskonto, joka antaa ihmisille jumalallisia ominaisuuksia tai palvoo luotuja, ei voi olla Jumalan tahdon mukainen. Siksi islam on ainoa uskonto, joka on säilyttänyt Jumalan ykseyden puhtaana ja selkeänä — ilman vääristystä ja ihmisten lisäyksiä. Koraani ei tuonut uutta uskontoa, vaan palautti alkuperäisen — sen, mitä kaikki profeetat opettivat: Ibrahim, Mooses ja Jeesus — he kaikki kutsuivat ihmisiä palvomaan vain Jumalaa ilman kumppaneita.

    Lähde: https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653

  6. Juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat yhteen ja samaan Jumalaan. Tämän on myös katolinen kirkko myöntänyt virallisesti omassa opetuksessaan. Siksi on ihmeellistä, että rauhanomainen rinnakkainelo maailmassa näiden uskontojen kannattajien kesken on vaikeaa. Me olemme siis samaa perhettä ja kuulumme yhteen. Me mahdumme myös samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Oikea Jumala näkee ihmisten läpi suoraan sisimpään ja tietää, kenen puolela jokainen aidosti haluaa olla. Rakkaudesta ja järkevyydestä tunnetaan oikea Jumala ja oikea totuus.

    ”Jokainen profeetta tuli uudistamaan tätä samaa kutsua oman aikansa ja kansansa mukaan: Nooa kehotti kansaansa palvomaan vain Jumalaa. Aabraham kutsui kansansa yksijumalaisuuteen ja luopumaan epäjumalista. Mooses toi Tooran johdattaakseen Israelin kansaa. Jeesus (rauha hänelle) tuli palauttamaan puhtaan Jumalan palvonnan, kun ihmiset olivat poikenneet siitä. Ja Muhammad tuli lopullisella sanomalla — täydentämään profeettojen ketjun ja yhdistämään ihmiskunnan puhtaan yksijumalaisuuden alle.

    Kuvasit itsekin sen teologisen tulkinnan, joka voisi yhdistää kirkko ja islamia: Uskokaa yhteen Jumalaan ja tehkää. Jumala antaa syntinne anteeksi ja antaa teille ikuisen elämän ja kehottaa teitä välittämään, auttamaan jokaista eli rakastamaan. Miksi tätä yhteyttä ei huomata? Miksi pitää haukkua ja taistella, sotia ja vainota? Miksei ei voida tunnustaa, että olemme samaa perhettä? Jumala hyväksyy meidät kun noudatamme noita pääopetuksia, vaikka olisimme joissakin yksityiskohdissa eri mieltä?

    Sanot: “Rakasta Jumalaa yli kaiken ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kyllä, tämä on suuri opetus — ja se on myös islamin ydin. Koraanissa Jumala sanoo: ”Totisesti, Allah käskee oikeudenmukaisuuteen, hyvyyteen ja anteliaisuuteen sukulaisia kohtaan.” (16:90)

    Profeetta Muhammad sanoi: ”Kukaan teistä ei ole todellinen uskovainen, ennen kuin hän rakastaa veljelleen sitä, mitä hän rakastaa itselleen.” Islam ei siis poikkea tästä opetuksesta, vaan vahvistaa saman jumalallisen sanoman: rakkauden Jumalaa ja ihmisiä kohtaan sekä hyvän tekemisen.
    Sanot, että Jumalan ikuinen sanoma on anteeksianto, ikuinen elämä ja rakkaus. Islam on täysin samaa mieltä. Mutta islam selittää, että anteeksianto ja ikuinen elämä saavutetaan uskon ja Jumalan käskyjen noudattamisen kautta. Jumala on armahtava ja anteeksiantava, mutta Hän on myös oikeudenmukainen. Hän ei kohtele samalla tavalla niitä, jotka tekevät hyvää, ja niitä, jotka torjuvat totuuden. ”Jokainen, joka tekee atomin verran hyvää, näkee sen, ja jokainen, joka tekee atomin verran pahaa, näkee sen.” (99:7–8)

    Kysyt: Eikö pelkkä usko Jumalaan riitä pelastukseen? Pelkkä usko ei riitä ilman tottelevaisuutta. Myös Saatana uskoi Jumalan olemassaoloon, mutta hän ei totellut, ja siksi hänet tuomittiin. Todellinen usko islamissa yhdistää uskon ja hyvät teot. ”Totisesti, ne jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja, saavat Paratiisin puutarhat asuinsijakseen.” (18:107)

    Kysyt: Miksi uskonnot riitelevät? Ongelma ei ole jumalallisissa uskonnoissa, sillä ne kaikki ovat lähtöisin samasta Jumalasta. Ongelma on vääristymissä ja muutoksissa, joita tapahtui profeettojen jälkeen. Jumala lähetti kaikki sanansaattajat samalla sanomalla: palvokaa vain Häntä ja levittäkää hyvyyttä. Kun ihmiset lisäsivät omia ajatuksiaan tai muuttivat opetuksia, syntyi hajaannusta. Siksi Jumala lähetti Koraanin palauttamaan totuuden ja oikaisemaan sen, mikä oli vääristynyt.

    Sanot, että islam ja kristinusko voisivat yhdistyä uskossa yhteen Jumalaan, anteeksiantoon, ikuiseen elämään ja rakkauteen. Se on mahdollista — jos käsitys Jumalasta on sama. Mutta islamissa Jumala on yksi, Hänellä ei ole kumppania, ei poikaa, eikä Hän tullut ihmiseksi. Tämä on keskeinen ero uskossa. Siitä huolimatta islam kehottaa rauhaan, vuoropuheluun ja kunnioitukseen: ”Älkää väitelkö Kirjan ihmisten kanssa muuten kuin parhaalla tavalla.” (29:46)

    Kysyt, ovatko opetukset, kuten viinin kielto tai halal-lihan syöminen, kulttuurisia. Islam erottaa ajalliset tavat ja pysyvät jumalalliset määräykset. Alkoholin kielto on jumalallinen laki, koska se vahingoittaa mieltä ja johtaa turmioon. Samoin halal-liha liittyy puhtauteen ja henkiseen kurinalaisuuteen. Nämä eivät ole kulttuurisia tapoja, vaan Jumalan ohjeita ihmisen suojelemiseksi.

    Kysyt, vaihtelevatko palvontatavat kulttuurin mukaan. Kyllä, tavat voivat vaihdella, mutta perusmuodot, jotka Jumala on säätänyt, eivät muutu. Esimerkiksi rukouksella on islamissa tietty muoto, jonka profeetta Muhammad opetti. Mutta islam sallii helpotuksia — sairas tai vanha voi rukoilla istuen tai makuulla. Jumala sanoo: ”Pelätkää Jumalaa niin hyvin kuin pystytte.” (64:16) Islam ei ole kova eikä joustamaton — se on armoa ja tasapainoa.”

    Lähde: https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653

  7. Raamatun mukaan Jeesus ei ollut Messias, kun sukua jäljitetään isän kautta 4. Mooseksen kirjan 1:2,4,16,18 mukaan. Huomaa, että jokainen Raamatun sukuluettelo ja jopa jokainen kristillisen Uuden testamentin sukuluettelo jäljittävät sukua isien kautta. Jos nainen mainitaan, se johtuu vain siitä, että hän oli kuuluisa, mutta suku kulkee silti hänen miehensä kautta. Jeesuksen isän oletetaan olleen Jumala, joten Jeesus ei voi jäljittää sukuaan Joosefin kautta, se ei ollut hänen biologinen isänsä.

    Matteuksen ja Luukkaan sukuluetteloissa on kuitenkin muita ongelmia. Raamattu kertoo meille toistuvasti, että Messiaan täytyy olla paitsi kuningas Daavidin (Jesaja 11:1,10; Jeremia 3:5 jne.) myös kuningas Salomon jälkeläinen (2. Samuelin kirja 7:12-17; 1. Aikakirja 22:9-10 jne.). Luukkaan evankeliumissa Joosefin sukulinja kulkee kuitenkin Salomon, Salomon velipuolen Natanin, kautta. Lisäksi sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumin sukuluettelot kulkevat Sealtielin kautta, joka oli Jekonjan ja Joojakimin jälkeläinen, ja joiden sukulinjat katkaistiin todellisen Messiaan esi-isistä (ks. Jeremia 22:18,24,30). Joten Jeesus ei voi jäljittää sukulinjaansa kuningas Daavidiin asti, ja sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeissa luetelluissa Joosefin sukulinjoissa oli myös ongelmia, jotka sulkivat pois sen, että Jeesus olisi ollut Messias.

    Lähde: Whatsapp yhteisö 7613 : The Chosen Path: Ask Rabbi.

  8. Voit löytää Tanakhista, Raamatusta ja Koraanista yhteisen saman sanoman. Siksi me mahdumme samaan Taivaaseen ja kuulumme samaan perheeseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat saman Jumalan kannattajia ja todistajia. On aika lopettaa toistensa pitäminen harhaoppisina tai vääräuskoisina ja elää yhdessä uskossa, toivossa ja rakkaudessa tehden maailmasta parempi paikka kaikille. Joulun suuri salaisuus ei ollut siinä, kuka Jeesus oli, vaan siinä, mitä Jeesuksella oli sanottavana koko maailmalle.

    Tärkeintä ei ole olla oikeassa elämässä. Tärkeintä on elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja pyrkii elämässään hyvyyteen ja rakkauteen, pääsee Taivaaseen. Oikea Jumala on täydellinen Rakkaus. Hän tuntee jokaisen meistä täydellisesti ja näkee, kenen puolella haluamme olla. Oikea Jumala ymmärtää vaikeuksiamme löytää Totuus tämän päivän maailmassa. Siksi oikea Jumala voi hyväksyä yhteyteensä eri tavoin uskovia. Oikea Jumala haluaa, että jokainen ihminen elää oman vakaumuksensa mukaan ja että jokainen pyrkii elämässään hyvyyteen. Oikeudenmukaisuus Jumalalle on sitä, että Rakkaus ja Totuus voittavat lopulta. Kaikki on armoa.

    Seimen lapsi haluaa, että uskomme yhteen Jumalaan, jolla on monta nimeä Jahve, Taivaallinen Isä tai Allah. Tämä Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa uskovalle ikuisen elämän kuoleman jälkeen. On turha väitellä uskon asioista. Jumala paljastaa Totuuden jokaiselle kuoleman jälkeen. Sama sanoma yhdistää meitä ja siitä meidän pitäisi iloita ja välittää toisistamme joka päivä.

  9. En ole tavoittelemassa mainetta tai mammonaa. vaan historiallista totuutta Jeesuksesta. Suurin oivalukseni oli tajuta ja huomata, että kirkko todellakin teki Jeesuksesta Jumalan. Se muutti käsitykseni kristinuskosta ja sen historiasta täydellisesti. Olen Wille Riekkisen kanssa täysin samaa mieltä tästä asiasta. Nyt katson kirkon toimia uusin silmin, rehellisesti ilman ennakkoasenteita. Kirkko ei saa vaieta enää totuudesta kirkossa ja messuissa. On aika paljastaa historiallinen totuus ja huomata, että sanoma on sama juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa je me kuulumme samaan perheeseen ja mahdumme myös samaan Taivaaseen. Tämä muuttaa näkemystä uskonnoista ja Jumalasta täysin. On olemassa yksi yhteinen Jumala eli Jahve = Isä = Allah.

  10. Olivatko Ristin tapahtumat totta vai tarua? Nämä ovat kiistanalaisia asioita ja raamatuntutkijoiden näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan.

    Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja nousi kuolleista.

    Juutalaisten Talmudissa kerrotaan Jeesuksen joutuneen teloitetuksi noituuden harjoituksesta ja Israelin eksyttämisestä. Wikipedia kertoo lisäksi, että tämä Jeesus oli juutalaisen naisen ja Pantera nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi.

    ”Juutalaisen historioitsijan Josefuksen (Flavius Josephus) käsitys Jeesuksesta on ollut laajan historiallisen ja tieteellisen keskustelun kohteena. Josefuksen omissa aidoissa kirjoituksissa ei todennäköisesti ollut myönteistä, kristillisten oppien mukaista kuvausta Jeesuksesta, vaan hän mainitsi Jeesuksen todennäköisesti maallisempana, viisaana opettajana ja ihmeidentekijänä, joka sai suuren seuraajajoukon.
    Kaksi pääkohtaa Josefuksen teoksissa. Jeesus mainitaan Josefuksen pääteoksessa, Juutalaisten muinaisajat (Antiquitates Judaicae), kahdessa kohdassa:

    Testimonium Flavianum (Kirja 18, luku 3, jae 3): Tämä on tunnetuin ja kiistanalaisin kohta. Nykyisissä säilyneissä käsikirjoituksissa kohta kuvaa Jeesusta ”viisaana miehenä, jos häntä saa edes mieheksi kutsua”, ”ihmeellisten tekojen tekijänä”, ”Messiaana” (Kristuksena) ja mainitsee hänen ylösnousemuksensa kolmantena päivänä.

    Tutkijoiden konsensus: Valtaosa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että alkuperäinen katkelma on aito, mutta kristityt kopioijat ovat myöhemmin lisänneet tai muokanneet siihen kristinuskon kannalta merkittäviä kohtia (ns. interpolointi), kuten väitteen Jeesuksen messiaanisuudesta ja ylösnousemuksesta. Josephus pysyi juutalaisena koko elämänsä ajan, joten on epätodennäköistä, että hän olisi itse uskonut Jeesuksen olleen Messias.

    Alkuperäinen sisältö (tutkijoiden arvio): Alkuperäisessä, neutraalimmassa versiossa Josephus todennäköisesti kuvaili Jeesusta viisaana miehenä ja opettajana, jolla oli laaja seuraajakunta ja joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen käskystä juutalaisten johtomiesten syytöksestä.

    Jaakobia koskeva maininta (Kirja 20, luku 9, jae 1): Tämä lyhyempi maininta on yleisesti hyväksytty aidoksi. Siinä Josephus viittaa ”Jaakobiin, Jeesuksen veljeen, jota kutsuttiin Kristukseksi” (tai Messiaaksi). Tämä vahvistaa, että Josephus piti Jeesusta historiallisena henkilönä, joka tunnettiin nimellä ”Kristus” (messias), mutta ei välttämättä, että Josephus itse uskoi häneen Messiaana.

    Yhteenvetona voidaan todeta, että Josephus tunnusti Jeesuksen historiallisen olemassaolon ja merkityksen aikansa juutalaisessa yhteisössä, mutta hänen oma käsityksensä oli luultavasti neutraali tai varautunut, ei uskonnollisesti tunnustuksellinen. ” Lähde: Google AI

    Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika voidakseen tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse myöskään mitään uhria antaakseen syntejä anteeksi ihmiskunnalle. Oikea Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman verenvuodatusta ja antaa synnit anteeksi jokaiselle yksin Armosta. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa, pääsee ikuiseen elämään kuoleman jälkeen Taivaassa. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta, vaan Jumalaa eli Allahia.

    Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, miten varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää omien tulkintojen mukaan. Näin Jeesuksen sanomaan tehtiin lisäyksiä tai muutoksia myöhemmin. Moni pitää tätä Raamatun turmelemisena. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perimätiedossa, kukaan ei olisi muokannut vapaasti Jeesuksen sanoja, mutta näin kuitenkin tapahtui, mikä todistaa, että kirkossa pidetiiin Jeesusta pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettiläänä.

    Ristin tapahtumiin ja pääsiäiskertomuksiin liittyyy monia kiistanalaisuuksia ja kysymysmerkkejä. Juutalaiset eivät voineet tuomita ketään kuolemaan ja jumalanpilkka ei riittänyt kuolemantuomioon roomalaisessa oikeudessa. Millä perusteella Jeesus tuomittiin ristille naulittavaksi? Voiko Jumala tai kirjaimellinen Jumalan Poika kuolla ristillä? Ei voi, koska Jumala on kuolematon. Jos Jeesus oli pelkkä ihminen, ei yhden ihmisen kuolema voi sovittaa muiden ihmisten syntejä. Jokainen on vastuussa omista synneistään. Paavalin teologia on Paavalin yksityisajattelua, ei mitään Jumalan ilmoitusta. Jotkut katsovat, että Ristin tapahtumat olivat puhdas myyttinen teologinen kertomus vailla historiallista pohjaa. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja otti hänet suoraan Taivaaseen. Ristin tapahtumat (ristiinnaulitseminen ja tyhjä hauta) ovat tarpeettomia, mikäli Jeesusta pidetään Jumalan lähettiläänä.

    On hyvä huomata, että kukaan Jeesuksen aikana elänyt ei kerro mitään Ristin tapahtumista. Jos Jeesuksen elämän viimeiset vaiheet olisivat olleet oman aikansa mediatapauksia, niistä olisi kirjoitettu sekä juutalaisissa että roomalaisissa asiakirjoissa. Kukaan ei tiedä tarkkaa Jeesuksen kuolinpäivämäärää eikä tyhjän haudan paikkaa. Voisi kuvvitella, että jos kannattajat olisivat pitäneet Jeesusta oikeana Jumalana, hänen hautansa olisi ollut merkittävä pyhiinvaelluspaikka alusta alkaen. Ensimmäiset tarinat on kirjoitettu vasta vuosikymmenten päästä Jeesuksen elämästä. Siksi on mahdollista, että kirkko lisäsi Ristin tapahtumat teologisena tulkintana kristilliseen perimätietoon. Paavali lainasi ajatuksen Jeesuksen uhrikuolemasta ja ylösnousemuksesta antiikin uskonnoista.

    ”Antiikin uskonnoissa ihmiset nousevat kuolleista ja palaavat elävien kirjoihin. Ajatus ihmisten nousemisesta kuolleista (ylösnousemus) esiintyi useissa muinaisissa uskonnoissa ja mytologioissa, vaikkakin eri muodoissa ja merkityksissä kuin nykyaikaisissa uskonnoissa.
    Tässä on joitakin esimerkkejä:

    Muinaisen Egyptin uskonto: Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on jumala Osiris. Hänet murhattiin, mutta hänen puolisonsa Isis herätti hänet henkiin tuonpuoleisen hallitsijaksi. Faaraoiden ja muiden egyptiläisten uskottiin voivan saavuttaa kuolemattomuuden ja eräänlaisen ylösnousemuksen tuonpuoleisessa maailmassa, jos hautausrituaalit suoritettiin oikein.
    Kreikkalainen mytologia: Kreikkalaisessa mytologiassa ei ollut yleistä uskoa kaikkien ihmisten fyysisestä ylösnousemuksesta, mutta oli kertomuksia yksittäisistä hahmoista, jotka heräsivät kuolleista tai välttyivät pysyvältä kuolemalta. Esimerkiksi jumala Asklepios (lääkintätaidon jumala) pystyi herättämään ihmisiä henkiin, kunnes Zeus surmasi hänet salamalla. Myös Herakles nousi Olympos-vuorelle kuolemansa jälkeen ja saavutti kuolemattomuuden.
    Eleusiin mysteerit: Nämä muinaiset kreikkalaiset mysteerikultit keskittyivät Demeterin ja Persefonen myyttiin, jossa Persefone palaa maan pinnalle kuolleista valtakunnasta osan vuotta. Kultin jäsenille luvattiin onnellisempi elämä tuonpuoleisessa, mikä liittyi symbolisesti kuoleman voittamiseen.
    Zarathustralaisuus: Muinaisessa Persiassa kehittyneessä zarathustralaisuudessa on selkeä oppi lopullisesta ylösnousemuksesta (frashokereti), jossa kaikkien kuolleiden ruumiit herätetään henkiin viimeisellä tuomiolla. Tällä uskolla oli merkittävä vaikutus myöhempiin uskontokuntiin.

    Nämä esimerkit osoittavat, että toivo kuoleman jälkeisestä elämästä tai paluusta elävien kirjoihin oli yleinen teema monissa muinaisissa kulttuureissa.” Lähde: Google AI

    Ristin tapahtumat jäävät lopulta kiistanalaisiksi. Kirkko saattoi lisätä Ristin tapahtmat kristilliseen perimätietoon uskon tulkintana. Näin Ristin tapahtumista tuli osa Jeesuksen tarinaa. Koraanin mukaan Jumala pelasti Jeesuksen ristiltä ja otti ylös Taivaaseen.

    Ristin tapahtumat eivät vaikuta historiallisen Jeesuksen sanomaan. Riippumatta Ristin tapahtumista historiallisen Jeesuksen sanoma pysyy ja säilyy: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässä. Jeesus opetti myös syntien anteeksisaamista, ikuista elämää kuoleman jälkeen Taivaassa ja kehotti noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä ja rakastamaan lähimmäistä kuin itseä.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.