Liityn seuraavassa laajemmin uskontunnustuksesta käytävävään keskusteluun ja väljästi siihen, mitä Kari Latvus aiheesta kirjoitti.
Väitteeni ovat seuraavat. Sanat vaihtuvat, mutta niillä ei ole totuusarvoa. Lauseilla on. Uskontunnustuksen lauseisiin voi liittyä kriittinenkin mieli, kun oivaltaa, että kyse on symbolista. Symboli on vastaavanlainen kuin kuva. Se välittää merkityksiä, mutta merkitykset ovat ehtymättömiä, aivan kuten vaikkapa evankelista Johanneksen symbolissa, joka on kotka.
Ajatus antiikin vanhentuneesta ajattelusta ja maailmankuvasta on jonkin verran holtiton. Antiikin maailmankuvaksi väitetään jotakin, joka ei vastaa sitä. On kyseenalaista, missä merkityksessä Uusi testamentti sisältää antiikin maailmankuvan, saati sitten uskontunnustusten syntyyn asti kehkeytynyt keskustelu. On myös teemoja, kuten neitseestäsyntyminen, joiden osalta ainakin teologien kannattaisi olla pidättyväisempiä.
Uskontunnus on oman aikansa vastaus kolmeen elämän peruskysymykseen, jotka koskevat elämän mieltä, merkitystä ja tarkoitusta. Sen rajaaminen vain yhteen näistä supistaisi sen symbolista merkitystä.
Sanat ja lauseet
Usein viitataan ns. sanoittamisen tarpeeseen. Aivan oikein todetaan, että sanojen merkitys vaihtuu. Sanat ovat sopimuksia, ei-välttämättömiä merkkejä jollekin asialle.
Jänis on sen viittaaman eläimen merkki. Voidaan sopia, että tämän eläimen nimi on pupu. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään totuudesta. Sanoilla ei ole totuusarvoa. Vain lauseilla on totuusarvo. Lause ”tämä on jänis” on tosi tai epätosi.
Toivoisinkin, että keskityttäisiin pikemminkin lauseisiin kuin sanoihin. Toki on sanataidetta. Mutta uskon kannalta olennaista lienee se, pitävätkö siihen liittyvät lauseet paikkansa vaiko eivät.
Ja mikä on totuus? Uskonnollinen totuus tuskin on tieteellisesti testattava. Sillä on kyllä kosketuksensa historiassa ja koettavassa, testattavassa todellisuudessa, mutta tarkoitushan on viitata toisenlaiseen maailmaan.
Uskonnolliset lauseet ovat symboleita, kuvia. Ne ovat inhimillisiä ilmaisuja, mutta ne tavoittelevat todellisuutta, jota inhimillinen testauskalusto ei tavoita.
Parhaimmillaan ne jäävät vertauskuvallisiksi. Esimerkiksi lause ”minä olen viinipuu” on vertauskuva. Eihän kukaan ole puu, joskin hän voi olla kuin puu. Mutta lauseesta uskotaan, että se tavoittaa jotakin tuonpuoleisesta todellisuudesta.
Esimerkiksi Luther ajattelikin, että edellisen kaltaiset lauseet ovat vertauskuvia inhimillisessä kielessä. Mutta ne ovat hänen mukaansa kirjaimellisia totuuksia niin sanotussa Kaanaan kielessä. Lutherin mukaan uskonnollinen kieli on uusia sanoja ja uutta kielioppia. Sitä tunnetaan, mutta sen merkitysoppi ei ole tunnettu.
Uskontunnustusten muotoutuminen ja sisältö
Uskontunnustukset muotoutuivat ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla tarpeesta ilmaista, mikä on kristinuskon sisältö. Tarvetta synnyttivät erilaiset tulkinnat.
Esimerkiksi Nikean uskontunnustuksen taustalla on keskustelu siitä, mikä on Jeesuksen suhde Isä Jumalaan. Areios-niminen piispa oli aristoteelista ykseyden ja moneuden käsitteistöä hyödyntäen ilmaissut, että Jeesuksen pitäminen yhtenä Isän kanssa synnyttää moneutta, jota ei voi hyväksyä, Kirkko, tosin vain vaivoin, päätyi käsitykseen, ettei tämä ole kohtalokasta. Isä ja Poika ovat yhtä. Ratkaisu oli paradoksaalinen.
Ajatuksena ei ollut ilmaista erityistä maailmankuvaa, vaan kyse oli ykseyden ja moneuden väliseen filosofiseen kysymykseen liittyvä muotoilu.
Uskontunnustukset, Uusi testamentti ja maailmankuva
Uskontunnustusten muotoilun taustalla ei ollut tarve ilmaista maailmankuvaa, seikkaperäistä käsitystä todellisuuden rakenteesta ja rakennetekijöistä ja näiden välisistä suhteista.
Nikean tunnustus sisältää varsin vähän maailmankuvallisia aineksia. Viittaukset tuonpuoleiseen, sinne astumiseen ja sieltä tulemiseen ovat viitteenomaisia.
Sama näyttää pätevän Uuteen testamenttiin. Se sisältää varsin vähän maailmankuvallisia ja kosmologisia teorioita. Kun viitataan siihen, että kirjeessä Filemonille puhutaan niistä, jotka ovat taivaassa, maan päällä ja maan alla, miten tämä olisi erityinen vanha maailmankuva? Kyllähän ns. sanottu nykyihminenkin ajattelee olevansa maan päällä, hautaa vainajansa maan alle ja miettii ikuisuutta taivaalle tähyillen.
Väite maailmankuvasta ja sen suhteesta varhaiseen kristinuskoon on ongelmallinen antiikin tutkimuksen näkökulmasta.
Antiikin maailmankuvaksi on joskus kuvattu viritelmä, jossa maa on litteä ja kolmikerroksinen. Se ei vastaa antiikin maailmankuvaa. Tällainen käsitys oli laajalti hylätty jo muutama vuosisata ennen Jeesuksen syntymää. Yksikään kirkkoisä ei kannattanut sitä.
Onkin kiinnostavaa joidenkin teologisten puheenvuorojen osalta kysyä, oletetaanko niissä, että Uuden testamentin kirjoittajat ja varhaiset teologit olivat omasta ympäristöstään tietämätön yhteisö.
Ajatus, että maa on pallo, esiintyy ensimmäisen kerran Alkmeionin kirjoituksissa n. 500 eKr. Ptolemaios hieman jälkeen Jeesuksen aikaa kokosi antiikin tutkimuksen keskeiset teemat teoksessaan Almagest.
Ptolemaioksen teoksessa esitettiin erityisesti Hipparkoksen laskelmiin perustuen 1022 tähden ja 5 sumuisen paikan sijainnit. Kirjan lopussa esitellään tuolloin tunnettujen viiden planeetan (Jupiter, Merkurius, Venus, Mars ja Saturnus) radat. Tämä tulkinta kesti eurooppalaisen maailmankuvan hahmotuksessa noin 1500 vuotta.
Keskeinen murros oli Kopernikuksen ja Galileo Galilein uusi tulkinta, joka liittyi liikeoppiin ja myös maan suhteeseen muihin avaruuden olioihin.
Nykyisin myös Kopernikuksen ja Galilein näkemykset ovat sikäli vanhentuneita, että maailmankaikkeudessa ei ajatella olevan keskipistettä, ja lisäksi vanha ajatusta maasta pallona on virheellinen esimerkiksi Nasan ottamien kuvien perusteella. Tellus on pikemminkin säkkimäinen geoidi kuin pallo.
On kaksi muutakin asiaa, joihin toivoisin teologeilta pidättyväisyyttä. Kun lukee lääketieteen johtavaa lehteä The Lancet tai suomalaista Duodecimia, ihmisen neitseestäsyntyminen ei ole sellainen luonnontieteellinen ihme kuin osa teologeista sen väittää olevan. Lisäksi samaa sukupuolta olevien fyysis-henkinen pitkäkestoinen syvällinen suhde ei ole Aristoteleen ja Platonin kirjoituksissa niin tuntematonta antiikin maailmalle kuin lukee teologien kirjoituksissa väitettävän.
Mieli, merkitys ja tarkoitus
Tulkintani mukaisesti uskontunnustukset ovat varhaisen kristillisen yhteisön muotoiluja vastauksena kolmeen aina pysyvään kysymykseen, jotka liittyvät totuusarvoisiin lauseisiin, mutta eivät niinkään vaihtuviin sanoihin.
Onko elämällä mitään mieltä? Onko elämällä merkitystä? Onko elämällä tarkoitus?
Uskontunnustuksen vastaavat ensimmäiseen kysymykseen Isän persoonalla eli hypostaasilla, toiseen Pojan ja kolmanteen Pyhän Hengen.
Mikäli jokin näistä kysymyksistä jää käsittelemättä, voi kysyä, vastaako kristinusko ihmiselämän kannalta olennaisiin kysymyksiin.
Voidaan jättää jäljelle vain Poika ja palauttaa kristinusko elähdyttäväksi moraaliopiksi. Mutta onko sillä tällöin erityistä annettavaa suhteessa muihin etiikan teorioihin ja moraalioppeihin? Tai voidaan pitäytyä elämän tarkoituksen kysymykseen, Pyhään Henkeen, ja rakentaa erilaisia elähdyttäviä elämäntapanäkemyksiä. Ilman kolmiyhteistä kokonaisuutta keskeisten elämänkysymysten kokonaisuus kuitenkin typistyy.
Uudet sanat ja sanoitukset
On ymmärrettävää, että luova henki ja ajatus etsii uusia ilmaisumuotoja. Se on minusta ihan kannatettavaa. Mutta samalla tavoin kuin voimme sanoa, ettei enää Bach vaan Schönberg tai ei enää Lucas Cranach vaan Picasso, puhuttele niin sanottua nykyihmistä, ajaudumme ansaan. Kummatkin voivat puhutella eikä toinen korvaa toista. Lisäksi teologian ja uskonnon ”sanoittamisen” alalla näyttää olevan vielä pitkä matka sellaiseen lauseiden puhuttelevuuteen, jonka vaikkapa Schönberg ja Picasso onnistuivat omissa töissään saavuttamaan. Pelkkä into ei riitä.
Sanoille pyh. Lauseille hurraa.
Petri Järveläinen
Nikean uskontunnustus oli kirkon keksimä ja kirjoittama. Se ei ollut koskaan totta eikä varsinkaan mitään Jumalan ilmoitusta.
Kirkko unohti neljä tärkeää asiaa omasta historiastaan:
1. Juutalaisuus ei koskaan ole tuntenut ja hyväksynyt Kolminaisuutta. Maailman luomisesta asti Jumala on ollut yksi. ”Minä olen se, mikä Minä olen.” Joten Kolminaisuus oli täysin kirkon kehittämän teoria Jumalasta.
2. Jeesus ei täyttänyt yhtäkään juutalaisuuden Messias-vaatimusta, joten Jeesus oli kirkon keksimä Messias.
3. Juutalaisille Jumalan Poika oli hyvä ja oikeamielinn ihminen, ei Jumala, Joten kirkko teki Jeesuksesta Jumalan myöhemmin suullisen perimätiedon aikana, luultavasti 30-50 aikana.
4. Juutalaisille Pyhä Henki oli Jumalan voiman ilmentymä, ei Jumala. Kirkko teki myös Pyhästä Hengestä myöhemmin Jumalan.
Kirkon uskontunnustus kaipaa päivittämistä. Minulla on oma vaihtoehto. Jumala on edelleen sama, mutta ihmisten käsitykset hänestä ovat muuttuneet.
Historiallinen Jeesus oli selvästi eri olento kuin Jumala. Jeesus rukoili Isää eli Jumalaa, myönsi, ettei voi mitään ilman Jumalan voimaa ja apua sekä piti Jumalaa Kaikkivaltiaana ja Kaikkitietävänä myöntäen, että vain Isä tietää lopun ajan vuodet. Jeesus huusi Ristillä Jumalaa ja myönsi, että Jumala oli hänet hylännyt. Sellaista ei huutaisi Jumala itselleen.
Johtopäätös: Jeesus on eri asia kuin Jumala, eri olemusta kuin Jumala. Jeesus on kaikessa alisteinen Jumalalle, joten Kolminaisuusoppi ei pidä paikkaansa ja on loogisesti mahdoton. Myös Jeesuksen kaste todistaa, että Jeesus ja Jumala ovat eri olentoja. Jeesus oli Jumalan Poika eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla eli oli Jumalan lähettiläs ja opettaja Mooseksen, Jesajan ja Muhammedn sekä meidän monien muiden tavoin, jotka kirjoitamme Jumalasta ja hänen sanomastaan. Yksi meistä siis.
Kirkon on kohdattava ennemmin tai myöhemmin historiallinen totuus Jeesuksesta. Se ei voi panna päätä pensaaseen enää. Totuus voittaa kuitenkin lopulta ja paljastuu jokaiselle kuoleman jälkeen. Oikea Jumala pitää tästä kaikesta huolen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Se on Totuus. Paljastan nyt tempun taustoineen.
Kaikki alkoi Vanhan Testamentin ja juutalaisuuden opetuksesta, että ihminen ei ole eikä voi olla Jumala. Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Jumala sanoi: ”Minä olen se, mikä minä olen.” Vanha Testamentti ja juutalaisuus eivät tunne myöskään ihmisuhreja syntien sovittamiseksi. Antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot ja kulttuurit tunsivat sen sijaan ihmisuhrit Jumalalle ja näissä uskonnoissa Jumalat olivat ihmisen kaltaisia. Antiikin ihmiselle Jumala ihmisenä oli tuttu juttu.
Vanhan Testamentin mukaan usko ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle. Luotua olentoa ihminen ei saa palvoa eikä häneen uskoa. Historiallinen Jeesus ei pyytänyt ketään palvomaan itseään eikä hän pyytänyt ketään myöskään uskomaan häneen.
Historiallinen Jeesus pyysi kannattajiaan seuraamaan Häntä. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti Jeesuksen kuuntelemista ja hänen sanomansa noudattamista. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla ja tuli kertomaan Jumalan armosta ihmiskunnalle. Historiallinen Jeesus opetti uskomaan yhteen Jumalaan ja kehotti lähimmäisenrakkauteen kaikkia kohtaan, myös vihollisia kohtaan.
Kohtalokkaat käännösvirheet johtivat ajatukseen Jeesuksesta jumalallisena olentona tai Jumalana. Juutalaiset tarkoittivat Jumalan Poika sanalla alun perin hyvää tai oikeamielistä ihmistä. Sana ei koskaan viitannut jumalalliseen olentoon. Juutalaisille Jumala on yksi eikä hänen rinnallaan ole muita jumalallisia olentoja.
Kun sanoma Jeesuksesta levisi hellenistiseen maailmaan, kirkko teki kohtalokaan käännösvirheen arameasta kirjaimelliseksi Jumalan Pojaksi kreikan kielellä. Samalla käännettiin väärin Jesajan nuori nainen kreikan kielellä neitsyeksi. Näin sai alkunsa kertomus Jeesuksen yliluonnollisesta syntymästä neitsyestä Pyhän Hengen avulla. Kirkko lisäsi Jeesuksen lapsuukertomuksen myöhemmin kristilliseen perimätietoon. Kaikki tämä vahvisti ajatusta, että Jeesus oli enemmän kuin tavallinen ihminen. Antiikin mytologioissa oli totuttu ajatukseen Jumalasta ihmisen hahmossa maan päällä. Nyt kirkko sovitti tulkinnan myös Jeesukseen.
Jeesus teki vaikutuksen kuulijoihin. Hän opetti viisaasti ja teki jopa ihmetekoja Jumalan avulla. Kun Jumala otti hänet Taivaaseen, opetuslapset jäivät ihmettelemään kaikkea tapahtunutta ja levittämään Jeesuksen opetuksia eteenpäin. Moni kyseli mielessään, kuka Jeesus oikein oli.
Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja kirkossa. Jeesuksen seuraajilla oli kova ikävä Jeesusta. Moni odotti Jeesuksen pikaista paluuta takaisin. Toiset halusivat nähdä Jeesuksessa Jumalan. Johannneksen perimätiedossa Jumalan Poika vaati jo uskoa osakseen ja Johannes opetti, että jokainen, joka uskoo Poikaan, elää, vaikka olisi kuollut. Näin Jeesuksesta tehtiin Jumala kirkossa.
Varhaiskirkon jäsenet lainasivat tutusta kulttuuriympäristöstä eli antiikin Kreikan ja Rooman uskonnoista ja myyteistä ideoita kuvaamaan Jeesusta ja hänen sanomaansa. Ajatus syntien sovittamisesta ihmisuhrilla napattiin antiikin pakanallisista uskonnoista. Samoin ajatus Jumalasta ihmisenä. Näiden oppien katsottiin kuvaavan menestyksellisesti kirkon uutta sanomaa ja voittavan puolelleen uusia jäseniä.
Rooman keisari Konstantinus Suuri näki kaikessa tässä tutussa ajatusmallissa ja kirkon sanomassa keinon lisätä Rooman valtakunnan yhtenäisyyttä ja valtaa ja hän käytti kirkkoa hyväkseen valtapyrkimyksissään ja saneli Nikean kirkolliskokouksessa teologiset ratkaisut. Näin Kolminaisuus voitti kilpailevat vaihtoehdot Rooman keisarin päätöksellä.
Tämän jälkeen kristillinen perimätieto piti saada sopusointuun Kolminaisuuden ja muiden kirkon lainaamien uskonnollisten ideoiden kanssa ja alkoi säälimätön taistelu muita tulkintoja vastaan. Kirkko syytti toisinuskovia harhaoppisiksi ja ajoi heidät kirkon ulkopuolle tuhoten toisinajattelijoiden kirjat ja vainoamalla eri mieltä olevia. Näin jälkipolvien olisi vaikea selvittää historiallista totuutta Jeesuksesta ja kirkosta. Kirkko pääsi valtaan Rooman keisarin tuella ja on siitä lähtien nauttinut vallastaan eri puolilla maailmaa.
Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi rukoillut Isää. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi ilmaissut olevansa voimaton ilman Jumalan apua. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hänellä olisi ollut samalaiset tiedot ja kyvyt kuin Jumalalla, mutta Jeesus paljastaa, että yksin Isä tietää lopun aikojen päivämäärät. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi voinut kuolla Ristillä, koska Jumala on kuolematon. Jos Ristillä kuoli pelkkä ihminen, ei tämä yksi ihminen voi sovittaa muiden syntejä juutalaisuuden mukaan. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam, hän ei olisi huutanur Ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hänen tyhjästä haudastaan olisii tullut pyhiinvaelluspaikka ja tarkka kuolinpäivämäärä ja hauta paikka olisi kaikkien tiedossa. Nyt aikalaislähteet vaikenevat kaikesta tällaisesta, myös Jerusalemin temppelin esiripun repeämisestä ja maanjäristystyksestä tuona päivänä. Kaikki tämä herättää epäilyksiä Jeesuksen jumaluudesta.
Kreikan sanalla logos on monia merkityksiä, Se voisi olla myös järki. Jumalaa se ei kuitenkaan ole koskaan tarkoittanut. Jumala ja Logos ovat eri asioita. Logos ei ole mikään persoona. Se on vain puhtaasti sana. Jumala loi kaiken sanan avulla tms. Sana tulee jonkun suusta ja joku käyttää sanoja kommunikoimiseen.
Johannes yhdisti kreikkalaista filosofiaa Jeesuksen tarinaan. Kaikesta huolimatta Kolminaisuutta on aina arvioitava logiikan keinoin. Kolminaisuus on epälooginen. Jumala on luonut logiikan ja järjen ja noudattaa myös sitä.
Poika ei voi olla samaa olemusta kuin Isä, koska näillä on aivan erilaiset kyvyt ja ominaisuudet. Jeesus ei tiedä kaikkea, ei edes lopun aikoja eikä voi mitään, ellei Isä anna hänelle voimaa. Siitä näemme, että eivät voi olla samaa olemusta. Jeesus rukoilee aina Isää, ei itseään ja pitää Jumalaa korkeampana olentona. Eivät voi olla samaa olemusta millään todellisuudessa, vaikka Kolminaisuusoppi niin väittää. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ei Poika itse. Niinpä taas näemme, että eivät voi olla samaa olemusta, koska on erilaiset kyvyt ja taidot sekä osaaminen.
Johtopäätös: Jeesus oli juutalainen ihminen, joka julisti Jumalan sanomaa ollen upea opettaja ja julistaja eli Jumalan lähettiläs. Näin uskoivat myös Jeesuksen opetuslapset. Kukaan ei koskaan puhunut mitään Kolminaisuudesta, ei koskaan.
Historiallinen totuus ei muutu vallan käytöllä, ei rahalla, ei kieltämällä historian tutkimukset, ei demokratialla eikä kirjoittamalla historiaa uudelleen voittajan silmin. Historiallinen totuus tulee lopulta ilmi. Oikea Jumala huolehtii siitä ja paljastaa sen kaikille kuoleman jälkeen. Me ihmiset emme voi muuttaa kirkon historiaa oman mielemme mukaiseksi.
Olen tutkinut kristillistä perimätietoa vuosikymmenenten ajan kaikessa hiljaisuudessa erilaisten lähteiden ja kirjallisuuden parissa ja olen päätynyt johtopäätökseen: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan.
Jumala ei ollut toimeton huomatessaan, mitä kirkossa tapahtui ja miten kirkko muokkasi Jeesuksen sanomaa. Oikea Jumala päätti lähettää uusia matkaoppaita eli opettajia ja profeettoja maailmaan palauttamaam kirkko ja ihmiskunta yhden Jumalan luokse. Näin saapui maailmaan islamin julistaja ja opettaja Muhammed. Hän ei tuonut mukanaan uutta uskontoa tai uutta sanomaa, vaan tuli vaatimaan paluuta historiallisen Jeesuksen opetuksiin: Uskokaa yhteen Jumalaan, tehkää hyvää elämässä ja pyrkikää joka päivä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen. Oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ilman verenvuodatusta ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän Taivassa kuoleman jälkeen. Siinä näkyy Jumalan rakkaus eli Armo.
Näin juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat samaa perhettä ja uskovat samaan Jumalaan. Nyt on aika yhdistää voimat ja kulkea yhdessä käsi kädessä maailmassa ja välittää aidosti toisistamme ja auttaa kaikessa sekä kokoontua yhteen yhden oikean Jumalan äärellä. Oikeaa Jumalaa voi kutsua Jahveksi, Isäksi tai Allahiksi.
Hyvä alku nyt olisi perua Nikea kirkolliskokouksen päätökset ja tunnustaa kirkon historiassa tehdyt teologiset virheet: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitäisi palata historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen sanomaan: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässäsi. Tämä toisi yhteen juutalaiset, kristityt ja muslimit. Olisimme silloin samaa perhettä ja mahtuisimme kaikki samaan Taivaaseen.
Uskontojen välinen kilpailu loppuisi ja loppuisi myös pahan puhuminen muista uskonnoista ja muista ihmisistä. Saataisiin aikaan todellinen rauha maailmaan ja alkaisi globaali välittäminen toisistamme. Talous ei olisi ykkösarvo maailmassa, vaan se alistettaisiin yhteisen elämän ja hyvinvoinnin alle. Turha tuotanto ja luonnonvarojen ylikulutus loppuisi kansainväliseen yhteistyöhön ja sosiaalitalouteen. Tämä on minun unelmani paremmasta maailmasta ja paremmasta tulevaisuudesta.
Ristin tapahtumia ei ole kirkossa koskaan mietitty Älä tapa käskyn valossa. Älä tapa on yksi 10 käskystä ja kuuluu Jumalan tärkeimpiin ohjeisiin ihmiskunnalle. Se koskee myös Jumalaa. Oikea ja Aito Jumala ei koskaan tapa ketään eikä vaadi kenenkään tappamista tai väkivaltaa, koska Jumala on Rakkaus.
Niinpä Älä tapa käsky asettaa Ristin tapahtumat uuteen valoon. Oikea Jumala ei vaadi oman Poikansa tappamista eikä myöskään tapa omaa Poikaansa. Armollinen Jumala rientää apuun ja pelastaa Poikansa ristiinnaulitsemiselta. Koraani kuvaa juuri näin Jeesuksen viimeisiä vaiheita. Älä tapa käskyn valossa Ristin tapahtumat ovat mahdottomia. Ainoa johtopäätös on, että kirkko on lisännyt Ristin tapahtumat myöhemmin Jeesuksen perimätietoon kannatuksen ja näkyvyyden lisäämiseksi. Varhaiskirkon jäsenet tiesivät, että ajatus kuoleman voittamisesta ja ikuinen elämä vetoaisivat antiikin mytologian ystävin. Samalla kirkko pääsi tekemään Jeesuksesta Jumalan.
Ristin tapahtumiin on aina liittynyt kiistanalaisia piirteitä, mutta nyt Älä tapa käskyn valossa ne eivät ole voineet olla Jumalan toimia. Vain vallanhimoinen ja hyvällä mielikuvituksella varustettu ihminen on voinut keksiä Ristin tapahtumat ja koettanut voittaa paljon mainetta ja kannatusta kirkolle. Todisteet puhuvat vahvasti Koraanin opetuksen puolesta ja siitä, että kirkko on todellakin turmellut Raamatun sanoman lainaamalla monia ideoita suoraan pakanauskonnoista ja antiikin mytologioista.
Jos haluat ymmärtää Raamattua oikein historiallisesti, sinun tulee tutustua juutalaiseen ja hellenistiseen kultttuuriympäristöön, jossa tämä teos on syntynyt. Jokainen kirjoittaja näkee asiat omasta kulttuuriympäristöstään käsin aina. Se selittää yksinkertaisimmin teosten historiallisen sisällön ja on rehellistä historiaa kohtaan.
Pyhien kirjojen ymmärtämiseen ei tarvita uskoa, vaan tervettä järkeä ja lähdekritiikkiä ja paneutumista kulttuuriseen viitekehykseen. Kokonaan toinen asia on, mitä pyhät kirjoitukset merkitsevät tänään. Se on hermeneutiikkaa eli tulkintaa tähän päivään.
Hyvin moni lukija katsoo pyhiä teoksia omasta uskosta käsin tai kirkon silmälaseilla, mikä estää näkemästä usein historiallista totuutta. Kirkon silmälasit auttavat kyllä löytämään ja vahvistamaan kirkon tekemiä tulkintoja tai kirjoittajien tekemiä historiallisia ja teologisia tulkintoja eli muokkauksia Jeesuksen perimätiedosta. Kun luet Raamattua, et lue Jeesuksen sanoja, vaan kirjoittajien tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Joissakin kohdissa nämä ovat samoja, joissakin kohdissa ne voivat erota toisistaan.
Ajaton sanoma kaikissa pyhissä kirjoissa löytyy seuraamalla se, mikä ajaa Jumalan armoa ja rakkautta ja käyttämällä tervettä järkeä. Ajaton sanoma Jumalasta edistää aina rakkautta ja on myös järkevää. Oikea Jumala ei ole mielipuoli eikä halua johtaa ihmisiä harhaan epääloogisilla opetuksilla ja ajatuksilla.
Jumalan totuus on yksinkertainen, selkeä, kaunis ja lohdullinen sekä auttaa elämään uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Jumalan totuus ei koskaan loukkaa ihmisoikeuksia ja rakkautta eikä sisällä minkäänlaista väkivaltaa ja vainoa toisia kohtaan. Jos joku uskon nimissä pyytää sinua pilkkaamaan ja vähättelemään muita ja hyökkäämään toisen kimppuun, tiedät, että olet vallanhimoisten ihmisten ja johtajien asialla, et Jumalan asialla koskaan.
Raamatun ja Koraanin sisältö voidaan tiivistää lyhyeen: Jumala antaa katuville synnit anteeksi ja lahjoittaa uskoville kuoleman jälkeisen elämän sekä kehottaa rakkauteen kaikkia kohtaan maailmassa. Se on siinä. Kaikki muu on ihmisen lisäämää ja monimutkaistamaa uskonnollista elämää monimutkaisine teologisinen teorioineen ja oppirakennelmineen.
Oleellista on elää uskossa yhteen Jumalaan, toivossa ikuiseen elämään ja rakkaudessa muihin ja kulkea muiden vierellä joka päivä nöyränä, rehellisenä, kannustavana ja lohduttavana. Usko on elämäntapa. Siitä tulee jo täällä onnellinen olo, koska tiedät, että oikea Jumala on sinun puolellasi ja koska tiedät haluavasi kuulua hänen joukkoihinsa ja koska haluat elää hänen tahtonsa mukaan.
Hyvää Pääsiäistä jokaiselle!
Historiallinen merkitys oli aivan toinen. Historialilnen merkitys on aina tärkein ja alkuperäisin. Myöhemmät sukupolvet voivat lukea teksteihin mitä haluavat ja se vääristää alkuperäistä sanomaa. Tämä on kirkon tapa toimia kaikessa teologiassa. Tehdään myöhempiä lisäyksiä ja selitetään asioita omaksi eduksi. Silloin asiat saadaan näyttämään juuri sellaiselta kuin halutaan. Näin meneteltiin myös Kolminaisuuden suhteen.
”Psalmit: 110:1 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.
Tämä jae on yksi koko Raamatun merkittävimmistä ja siteeratuimmista kohdista. Sen ymmärtämiseksi on hyödyllistä katsoa sitä kolmesta eri näkökulmasta: historiallisesta, messiaanisesta ja kielellisestä.
Tässä on tiivistelmä siitä, mitä jae tarkoittaa:
1. Kielellinen huomio: Kaksi eri ”Herraa”
Alkukielisessä heprealaisessa tekstissä tässä käytetään kahta eri sanaa, mikä selventää lauseen rakennetta:
Ensimmäinen ”Herra”: On Jumalan erisnimi Jahve (YHWH).
Toinen ”herrani”: On sana Adoni, joka tarkoittaa ”minun herraani”, ”hallitsijaani” tai ”kuninkaallani”.
Käytännössä: Jumala (Isä) puhuu jollekulle toiselle, jota Daavid kutsuu omaksi herrakseen.
2. Historiallinen ja kuninkaallinen merkitys
Daavidin aikana psalmi nähtiin kuninkaallisena psalmina. Kun uusi kuningas nousi valtaistuimelle, Jumalan katsottiin antavan hänelle valtuudet hallita.
Oikealla puolella istuminen: Tarkoittaa korkeinta kunniapaikkaa ja jaettua hallintovaltaa.
Jalkojen astinlauta: Muinaisessa Lähi-idässä voittaja laittoi symbolisesti jalkansa voitetun vihollisen niskaan. Se tarkoittaa täydellistä voittoa ja hallintaa.
3. Messiaaninen merkitys (Kristinusko)
Uudessa testamentissa Jeesus ja apostolit viittaavat tähän jakeeseen useammin kuin mihinkään muuhun Vanhan testamentin kohtaan. Kristillisessä tulkinnassa:
Daavidin Herra on Jeesus: Jeesus haastoi fariseukset kysymällä, miten Messias voi olla vain ”Daavidin poika”, jos Daavid kerran kutsuu häntä ”Herraksi” (Matt. 22:41–46).
Taivaaseenastuminen: Jae nähdään ennustuksena siitä, kuinka Jeesus nousi kuolleista ja istui Isän oikealle puolelle taivaassa.
Lopullinen voitto: Jeesus hallitsee nyt näkymättömästi, kunnes kaikki paha ja viimeisenä vihollisena kuolema kukistetaan lopullisesti.
Tiivistelmä
Jae tarkoittaa, että Jumala on antanut Messiaalle (Kristukselle) kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Se on vakuutus siitä, että vaikka maailmassa on vastustusta ja pahuutta, Jumalan asettama Kuningas on lopulta voittaja.”
Lähde Google AI 250226
Kirkon on kohdattava ennemmin tai myöhemmin historiallinen totuus Jeesuksesta. Se ei voi panna päätä pensaaseen enää. Totuus voittaa kuitenkin lopulta ja paljastuu jokaiselle kuoleman jälkeen. Oikea Jumala pitää tästä kaikesta huolen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Se on Totuus. Paljastan nyt tempun taustoineen.
Kaikki alkoi Vanhan Testamentin ja juutalaisuuden opetuksesta, että ihminen ei ole eikä voi olla Jumala. Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Jumala sanoi: ”Minä olen se, mikä minä olen.” Vanha Testamentti ja juutalaisuus eivät tunne myöskään ihmisuhreja syntien sovittamiseksi. Antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot ja kulttuurit tunsivat sen sijaan ihmisuhrit Jumalalle ja näissä uskonnoissa Jumalat olivat ihmisen kaltaisia. Antiikin ihmiselle Jumala ihmisenä oli tuttu juttu.
Vanhan Testamentin mukaan usko ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle. Luotua olentoa ihminen ei saa palvoa eikä häneen uskoa. Historiallinen Jeesus ei pyytänyt ketään palvomaan itseään eikä hän pyytänyt ketään myöskään uskomaan häneen. Historiallinen Jeesus pyysi kannattajiaan seuraamaan Häntä. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti Jeesuksen kuuntelemista ja hänen sanomansa noudattamista. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla ja tuli kertomaan Jumalan armosta ihmiskunnalle. Historiallinen Jeesus opetti uskomaan yhteen Jumalaan ja kehotti lähimmäisenrakkauteen kaikkia kohtaan, myös vihollisia kohtaan.
Kohtalokkaat käännösvirheet johtivat ajatukseen Jeesuksesta jumalallisena olentona tai Jumalana. Juutalaiset tarkoittivat Jumalan Poika sanalla alun perin hyvää tai oikeamielistä ihmistä. Sana ei koskaan viitannut jumalalliseen olentoon. Juutalaisille Jumala on yksi eikä hänen rinnallaan ole muita jumalallisia olentoja. Kun sanoma Jeesuksesta levisi hellenistiseen maailmaan, kirkko teki kohtalokaan käännösvirheen arameasta kirjaimelliseksi Jumalan Pojaksi kreikan kielellä. Samalla käännettiin väärin Jesajan nuori nainen kreikan kielellä neitsyeksi. Näin sai alkunsa kertomus Jeesuksen yliluonnollisesta syntymästä neitsyestä Pyhän Hengen avulla. Kirkko lisäsi Jeesuksen lapsuukertomuksen myöhemmin kristilliseen perimätietoon. Kaikki tämä vahvisti ajatusta, että Jeesus oli enemmän kuin tavallinen ihminen. Antiikin mytologioissa oli totuttu ajatukseen Jumalasta ihmisen hahmossa maan päällä. Nyt kirkko sovitti tulkinnan myös Jeesukseen.
Jeesus teki vaikutuksen kuulijoihin. Hän opetti viisaasti ja teki jopa ihmetekoja Jumalan avulla. Kun Jumala otti hänet Taivaaseen, opetuslapset jäivät ihmettelemään kaikkea tapahtunutta ja levittämään Jeesuksen opetuksia eteenpäin. Moni kyseli mielessään, kuka Jeesus oikein oli.
Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja kirkossa. Jeesuksen seuraajilla oli kova ikävä Jeesusta. Moni odotti Jeesuksen pikaista paluuta takaisin. Toiset halusivat nähdä Jeesuksessa Jumalan. Johannneksen perimätiedossa Jumalan Poika vaati jo uskoa osakseen ja Johannes opetti, että jokainen, joka uskoo Poikaan, elää, vaikka olisi kuollut. Näin Jeesuksesta tehtiin Jumala kirkossa.
Varhaiskirkon jäsenet lainasivat tutusta kulttuuriympäristöstä eli antiikin Kreikan ja Rooman uskonnoista ja myyteistä ideoita kuvaamaan Jeesusta ja hänen sanomaansa. Ajatus syntien sovittamisesta ihmisuhrilla napattiin antiikin pakanallisista uskonnoista. Samoin ajatus Jumalasta ihmisenä. Näiden oppien katsottiin kuvaavan menestyksellisesti kirkon uutta sanomaa ja voittavan puolelleen uusia jäseniä.
Rooman keisari Konstantinus Suuri näki kaikessa tässä tutussa ajatusmallissa ja kirkon sanomassa keinon lisätä Rooman valtakunnan yhtenäisyyttä ja valtaa ja hän käytti kirkkoa hyväkseen valtapyrkimyksissään ja saneli Nikean kirkolliskokouksessa teologiset ratkaisut. Näin Kolminaisuus voitti kilpailevat vaihtoehdot Rooman keisarin päätöksellä.
Tämän jälkeen kristillinen perimätieto piti saada sopusointuun Kolminaisuuden ja muiden kirkon lainaamien uskonnollisten ideoiden kanssa ja alkoi säälimätön taistelu muita tulkintoja vastaan. Kirkko syytti toisinuskovia harhaoppisiksi ja ajoi heidät kirkon ulkopuolle tuhoten toisinajattelijoiden kirjat ja vainoamalla eri mieltä olevia. Näin jälkipolvien olisi vaikea selvittää historiallista totuutta Jeesuksesta ja kirkosta. Kirkko pääsi valtaan Rooman keisarin tuella ja on siitä lähtien nauttinut vallastaan eri puolilla maailmaa.
Kirkkoisien logiikka petti. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi rukoillut Isää. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi ilmaissut olevansa voimaton ilman Jumalan apua. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hänellä olisi ollut samalaiset tiedot ja kyvyt kuin Jumalalla, mutta Jeesus paljastaa, että yksin Isä tietää lopun aikojen päivämäärät. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hän ei olisi voinut kuolla Ristillä, koska Jumala on kuolematon. Jos Ristillä kuoli pelkkä ihminen, ei tämä yksi ihminen voi sovittaa muiden syntejä juutalaisuuden mukaan. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi huutanur Ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hänen tyhjästä haudastaan olisii tullut pyhiinvaelluspaikka ja tarkka kuolinpäivämäärä ja hauta paikka olisi kaikkien tiedossa. Nyt aikalaislähteet vaikenevat kaikesta tällaisesta, myös Jerusalemin temppelin esiripun repeämisestä ja maanjäristystyksestä tuona päivänä. Kaikki tämä herättää epäilyksiä Jeesuksen jumaluudesta.
Kreikan sanalla logos on monia merkityksiä, Se voisi olla myös järki. Jumalaa se ei kuitenkaan ole koskaan tarkoittanut. Jumala ja Logos ovat eri asioita. Logos ei ole mikään persoona. Se on vain puhtaasti sana. Jumala loi kaiken sanan avulla tms. Sana tulee jonkun suusta ja joku käyttää sanoja kommunikoimiseen.
Johannes yhdisti kreikkalaista filosofiaa Jeesuksen tarinaan. Kaikesta huolimatta Kolminaisuutta on aina arvioitava logiikan keinoin. Kolminaisuus on epälooginen. Jumala on luonut logiikan ja järjen ja noudattaa myös sitä. Poika ei voi olla samaa olemusta kuin Isä, koska näillä on aivan erilaiset kyvyt ja ominaisuudet. Jeesus ei tiedä kaikkea, ei edes lopun aikoja eikä voi mitään, ellei Isä anna hänelle voimaa. Siitä näemme, että eivät voi olla samaa olemusta. Jeesus rukoilee aina Isää, ei itseään ja pitää Jumalaa korkeampana olentona. Eivät voi olla samaa olemusta millään todellisuudessa, vaikka Kolminaisuusoppi niin väittää. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ei Poika itse. Niinpä taas näemme, että eivät voi olla samaa olemusta, koska on erilaiset kyvyt ja taidot sekä osaaminen.
Johtopäätös: Jeesus oli juutalainen ihminen, joka julisti Jumalan sanomaa ollen upea opettaja ja julistaja eli Jumalan lähettiläs. Näin uskoivat myös Jeesuksen opetuslapset. Kukaan ei koskaan puhunut mitään Kolminaisuudesta, ei koskaan.
Historiallinen totuus ei muutu vallan käytöllä, ei rahalla, ei kieltämällä historian tutkimukset, ei demokratialla eikä kirjoittamalla historiaa uudelleen voittajan silmin. Historiallinen totuus tulee lopulta ilmi. Oikea Jumala huolehtii siitä ja paljastaa sen kaikille kuoleman jälkeen. Me ihmiset emme voi muuttaa kirkon historiaa oman mielemme mukaiseksi. Olen tutkinut kristillistä perimätietoa vuosikymmenenten ajan kaikessa hiljaisuudessa erilaisten lähteiden ja kirjallisuuden parissa ja olen päätynyt johtopäätökseen: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan.
Jumala ei ollut toimeton huomatessaan, mitä kirkossa tapahtui ja miten kirkko muokkasi Jeesuksen sanomaa. Oikea Jumala päätti lähettää uusia matkaoppaita eli opettajia ja profeettoja maailmaan palauttamaam kirkko ja ihmiskunta yhden Jumalan luokse. Näin saapui maailmaan islamin julistaja ja opettaja Muhammed. Hän ei tuonut mukanaan uutta uskontoa tai uutta sanomaa, vaan tuli vaatimaan paluuta historiallisen Jeesuksen opetuksiin: Uskokaa yhteen Jumalaan, tehkää hyvää elämässä ja pyrkikää joka päivä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen. Oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ilman verenvuodatusta ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän Taivassa kuoleman jälkeen. Siinä näkyy Jumalan rakkaus eli Armo.
Näin juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat samaa perhettä ja uskovat samaan Jumalaan. Nyt on aika yhdistää voimat ja kulkea yhdessä käsi kädessä maailmassa ja välittää aidosti toisistamme ja auttaa kaikessa sekä kokoontua yhteen yhden oikean Jumalan äärellä. Oikeaa Jumalaa voi kutsua Jahveksi, Isäksi tai Allahiksi.
Hyvä alku nyt olisi perua Nikea kirkolliskokouksen päätökset ja tunnustaa kirkon historiassa tehdyt teologiset virheet: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitäisi palata historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen sanomaan: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässäsi. Tämä toisi yhteen juutalaiset, kristityt ja muslimit. Olisimme silloin samaa perhettä ja mahtuisimme kaikki samaan Taivaaseen.
Uskontojen välinen kilpailu loppuisi ja loppuisi myös pahan puhuminen muista uskonnoista ja muista ihmisistä. Saataisiin aikaan todellinen rauha maailmaan ja alkaisi globaali välittäminen toisistamme. Talous ei olisi ykkösarvo maailmassa, vaan se alistettaisiin yhteisen elämän ja hyvinvoinnin alle. Turha tuotanto ja luonnonvarojen ylikulutus loppuisi kansainväliseen yhteistyöhön ja sosiaalitalouteen. Tämä on minun unelmani paremmasta maailmasta ja paremmasta tulevaisuudesta.
Minulle dualistinen monarkianismi eli ihmiseksi tullut Jumala on aina ollut yksi teologinen tulkinta Jeesuksesta. Aiemmin kannatin sitä voimakkaasti ja kirjoitin kirjani siitä näkökulmasta. Paluu Räisäsen ja Riekkisen maailmaan ja perehtyminen juutalaiseen ja hellenistiseen viitekehykseen sekä islamilainen perimätieto saivat minut tarkistamaan omia käsityksiä yhdesssä tekstihavaintojen kanssa.
Jos Jeesus olisi Jumala, ei tarvittaisi Ristin tapahtumia. Jumala ei voi kuolla Ristillä, koska Jumala on kuolematon Vanhan Testamentin mukaan. Jumala pystyy antamaan anteeksi ihmiskunnalle ilman verenvuodatusta ja ihmisuhreja.
Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän olisi näyttänyt ihmiskunnalle hallitsevansa kaikkea myös Ristillä ja olisi noussut ylös Taivaaseen loppujen lopuksi ja jättänyt sanomansa meille selkeästi ja ilmoittanut olevansa selvästi Jumala, joka määrää kaikesta.
Ylösnousemisen Jeesus olisi Jumalana voinut todistaa herättämällä jonkun kuolleen haudasta uudelleen eloon ja viemällä hänet Taivaaseen. Oikea Jumala ei halua johdattaa ihmisiä epävarmuuteen, vaan näyttää asiat selvästi ja yksinkertaisesti.
Onko Jumala mies? Näisi voisi kuvitella kristillisen perimätiedon perusteella. Kirkossa rukoillaan Taivaallista Isää ja Jeesus oli Jumalan Poika eli mies. Kirkon historia on aina ollut miesten maailmaa. Opetuslapset olivat miehiä ja kirkkoisät olivat miehiä. Sellainen on ollut kirkon maailma. Sen ei tarvitse enää olla sellainen.
Kristillistä sanomaa tulee päivittää nykyaikaan rakkauden ja järjen avulla. Lopulta saamme myös kuulla viimeistään Taivaassa, että Jumala ei ole todellakaan mies. Se oli vain oman aikansa vertauskuva. Jumalaa voi kutsua myös Äidiksi. Sukupuolella ei ole merkitystä jumaluudessa. Jumala on mikä Hän on. Puhdas rakkaus ennen kaikkea muuta.
Jos rukoilisimme Taivaallista Äitiä ja jos Jeesus olisikin ollut Jumalan Tytär eli nainen, kristillinen sanoma olisi ollut helposti toisenlainen. Väkivallan ja verenvuodatuksen sijaan olisimme puhuneet kirkossa enemmänkin huolenpidosta ja välittämisestä ja yhteisöllisyydestä. Äiti olisi auttanut meitä elämään oikein ja antanut hyvät eväät elämään ja varjellut elämää kaikin tavoin ja näyttänyt selkeästi suuntaa.
Äiti Jumala ei olisi tappanut ketään, vaan varjellut elämää. Äiti Jumala olisi antanut suoraan synnit anteeksi ihmiskunnalle ja olisi opettanut, että uskovien elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Äiti olisi näyttänyt mallia, miten muista ja heikoista huolehditaan. Erikoista on, että Maria taisi tehdä tämän kaiken. Hän oli Jeesuksen äiti ja tunsi äitinä Jeesuksen salaisuudet paremmin kuin muut. Kirkossa tuli tavaksi pyytää apua myös Marialta.
Minulla on unelma uudesta kirkosta ja uudesta sanomasta, joka on samalla paluuta historialliseen Jeesukseen. Poistamme kirkon tekemät myöhemmät lisäykset ja muokkaukset ja aloitamme uudelleen alusta Jeesuksen seurassa.
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta totuus tunnetaan ja oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme kaikki tietää kuka Jeesus oikein oli. Se on yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen joka huutaa avuksi Jumalaa pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Jouluseimi, Risti, Tyhjä hauta kertovat Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan.
Tiedän, viestini ei mene koskaan perille. Vastarannan kiiskit ovat raivoa täynnä ja haluavat vain syyttää harhaoppiseksi näkemättä mitään hyvää muissa. Kun aikanaan Totuus sitten lopulta tajutaan, on varmaan liian myöhäistä. Ihminen on tuhonnut luonnon ja ihmisyyden sekä ajanut toisinuskovat maan alle kaikessa kiihkossaan. Jokaisen uskovan kannattaa kuitenkin miettiä, millainen olisi Äiti Jumalan ja Jumalan Tyttären sanoma meille tänään. Siinä voisi olla hyvä vaihtoehto kirkolle nyt.
Olen tarkkaan tutkinut juutalaista, kristillistä ja islamilaista perimätietoa. Sekä Raamatussa että Koraanissa on epäkohtia ja kumpikin kirja on oman aikansa historiallista tulkintaa Jumalan sanomasta.
Varhaiskristityt muokkasivat Jeesuksen sanomaa ja Muhammed esitti oman tulkintansa Jumalan sanomasta. Kerron toisenlaisen version Jeesus Nasaretilaisen elämästä lähteiden pohjalta.
Kaikki tapahtui kauan sitten Rooman valtakunnassa. Jeesuksen äiti Maria oli saanut viestin Jumalalta enkelin kautta:
– Ole turvallisella mielellä, Maria. Olet saanut suuren armon. Tulet pian synnyttämään lapsen. Anna lapselle nimeksi Jeesus. Hänestä tulee koko ihmiskunnan Pelastaja. Ole siunattu! Älä pelkää. Herra, sinun Jumalasi on joka päivä kanssasi elämäsi loppuun asti, ilmoitti Enkeli.
Jumalalla oli suuria suunnitelmia Jeesuksen suhteen. Jeesuksen tehtävänä olisi ohjata koko ihmiskunta Jumalan luo. Jeesuksesta tulisi tie, totuus ja elämä kaikille Jumalaan uskoville.
Jeesus syntyi karuissa oloissa eläinsuojassa. Perhe oli silloin matkalla. Maria kapaloi vauvansa seimeen. Oli yö. Heidän luokseen saapui paimenia ihmettelemään ja ylistämään vastasyntynyttä lasta. Enkeli oli ilmoittanut heille suuren ilon tästä lapsesta. Kaikki oli niin kuin Jumala oli ilmoittanut.
Jeesuksesta tuli muurari. Hän asui Galileassa. Jeesus tiesi, että jonain päivänä hän lähtisi suorittamaan omaa tehtäväänsä. Näin tapahtuikin. Eräänä päivänä Jeesus paljasti: – Äiti, nyt on aika. Lähden julistamaan syntien anteeksiantamista ja Jumalan valtakunnan saapumista sekä uutta elämää Taivaassa. Sinä tiedät kaiken, äiti. Kiitos tuestasi ja rakkaudestasi, jota olet osoittanut minulle koko elämäni ajan. Olet siunattu.
Jeesus lähti opettamaan kansaa, paransi sairaita ja teki jopa ihmetekoja. Jeesus sai myös kasteen Johannekselta. Silloin Jumala sanoi: – Tämä on Jeesus, Jumalan Poika, minun Valittuni. Hänellä on jumalallinen tehtävä. Kuunnelkaa häntä ja seuratkaa hänen opetuksiaan! Minä kuljen Hänen mukanaan kaiken aikaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Jeesus muistutti aina pitämään mielessä kaikkein tärkeimmät opetukset. Hän puhui aina rakkauden kaksoiskäskyn puolesta: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Muista tehdä toisille se, mitä toivot muiden tekevän itsellesi. Jeesus pyysi myös aina suojelemaan ja kunnioittamaan luontoa ja pitämään siitä hyvää huolta. Ihminen ei omista luomakuntaa, ei edes maapalloa. Kaikki maailmassa kuuluu Jumalalle. Jumala on luonut kaiken, myös luonnonlait.
Jeesus paljasti äidilleen suuren salaisuutensa:
– Äiti, olen Jumalan asialla. Tulin kertomaan sanomaa Jumalan rakkaudesta. Jumala on tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa. Jumala haluaa antaa kaikki synnit anteeksi kaikille ihmisille kaikki aikoina. Jumala haluaa johdattaa myös kaikki ihmiset eri aikoina kuoleman jälkeen ikuiseen elämään Taivaaseen. Jokainen ihminen joutuu kuolemansa jälkeen viimeiselle tuomiolle. Jokainen, joka uskoo Jumalaan ja pyrkii hyvyyteen, pääsee ikuiseen elämään.
Ikuisuus on Jumalan lahja uskovalle ihmiselle. Kaikki on armoa. Kaikki on lahjaa. Uskoon kuuluu myös Jumalan tahdon noudattaminen. Ikuisuutta voidaan pitää myös Jumalan palkintona ihmiselle uskosta Jumalaan ja hänen sanomaansa. Kun uskot Jumalaan, haluat noudattaa Jumalan tahtoa elämässä ja pyrkiä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja Jumala herätti hänet kuolleista. Hauta oli perimätiedon mukaan tyhjä. Jeesuksen viimeiset vaiheet ovat kuitenkin kiistanalaisia. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta. Jeesuksen elämä maan päällä päättyi siihen, että Jumala otti hänet Taivaaseen.
Jeesus halusi jättää meille uskon Jumalaan, toivon kuolemanjälkeisestä elämästä ja kehotuksen rakkauteen lähimmäisiä ja luontoa kohtaan. Sitä hän aina korosti ja lohdutti, että Jumalan salaisuudet paljastuvat jokaiselle ihmiselle viimeistään kuoleman jälkeen. Rakkaudesta Jumalan totuus joka paikassa tunnetaan.
Jeesus oli Jumalan armon opettaja ja julistaja. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Hän tuli pelastamaan meidät takaisin Jumalan yhteyteen.
Uskovat kokoontuivat kodeissa ja sopivat, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Jokainen saa puhua ja opettaa, jakaa sakramentteja ja siunauksia sekä antaa syntejä anteeksi Herran nimessä. Jeesus pyysi pysymään yhdessä ja kunnioittamaan ja auttamaan kaikkia.
Kirkon piirissä syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Jumala paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Silloin usko vaihtuu näkemiseen ja saamme tietää, kuka Jeesus lopulta oli. Me kaikki mahdumme samaan Taivaaseen. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja pyrkii elämässä hyvyyteen, pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen.
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta totuus tunnetaan ja oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme kaikki tietää kuka Jeesus oikein oli. Se on yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen joka huutaa avuksi Jumalaa pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Risti, tyhjä hauta ja jouluseimi kertovat Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan.
Kirkko on ominut ylösnousemususkon ja katsoo, ettei kuolleiden ylösnousemusta voi olla olemassa ilman Jeesusta. Tämä ei tietenkään ole totta eikä loogista. Ylösnousemus tai kuoleman voittaminen on mahdollista riippumatta Ristin tapahtumista tai Jeesuksesta. Myös juutalaisuus ja islam tuntevat ylösnousemuksen. Oikea Jumala voi herättää kuolleista kenet haluaa ja milloin haluaa.
Lopun ajat tai viimeinen tuomiopäivä oli kirkon uskon tulkintaa. Sellaista ei tule koskaan oikeasti tapahtumaan. Elämä pääytyy kuolemaan ja sen jälkeen ihminen joutuu viimeiselle tuomiolle oikean Jumalan eteen. Siitä hetkestä alkaa joko ikuinen elämä Taivaassa ja tai Kadotuksessa. Kadotus voi myös merkitä vain olemassa olon päättymistä, jolloin ei-uslovat eivät tule edes tuntemaan lopullista Totuutta.