Liityn seuraavassa laajemmin uskontunnustuksesta käytävävään keskusteluun ja väljästi siihen, mitä Kari Latvus aiheesta kirjoitti.
Väitteeni ovat seuraavat. Sanat vaihtuvat, mutta niillä ei ole totuusarvoa. Lauseilla on. Uskontunnustuksen lauseisiin voi liittyä kriittinenkin mieli, kun oivaltaa, että kyse on symbolista. Symboli on vastaavanlainen kuin kuva. Se välittää merkityksiä, mutta merkitykset ovat ehtymättömiä, aivan kuten vaikkapa evankelista Johanneksen symbolissa, joka on kotka.
Ajatus antiikin vanhentuneesta ajattelusta ja maailmankuvasta on jonkin verran holtiton. Antiikin maailmankuvaksi väitetään jotakin, joka ei vastaa sitä. On kyseenalaista, missä merkityksessä Uusi testamentti sisältää antiikin maailmankuvan, saati sitten uskontunnustusten syntyyn asti kehkeytynyt keskustelu. On myös teemoja, kuten neitseestäsyntyminen, joiden osalta ainakin teologien kannattaisi olla pidättyväisempiä.
Uskontunnus on oman aikansa vastaus kolmeen elämän peruskysymykseen, jotka koskevat elämän mieltä, merkitystä ja tarkoitusta. Sen rajaaminen vain yhteen näistä supistaisi sen symbolista merkitystä.
Sanat ja lauseet
Usein viitataan ns. sanoittamisen tarpeeseen. Aivan oikein todetaan, että sanojen merkitys vaihtuu. Sanat ovat sopimuksia, ei-välttämättömiä merkkejä jollekin asialle.
Jänis on sen viittaaman eläimen merkki. Voidaan sopia, että tämän eläimen nimi on pupu. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään totuudesta. Sanoilla ei ole totuusarvoa. Vain lauseilla on totuusarvo. Lause ”tämä on jänis” on tosi tai epätosi.
Toivoisinkin, että keskityttäisiin pikemminkin lauseisiin kuin sanoihin. Toki on sanataidetta. Mutta uskon kannalta olennaista lienee se, pitävätkö siihen liittyvät lauseet paikkansa vaiko eivät.
Ja mikä on totuus? Uskonnollinen totuus tuskin on tieteellisesti testattava. Sillä on kyllä kosketuksensa historiassa ja koettavassa, testattavassa todellisuudessa, mutta tarkoitushan on viitata toisenlaiseen maailmaan.
Uskonnolliset lauseet ovat symboleita, kuvia. Ne ovat inhimillisiä ilmaisuja, mutta ne tavoittelevat todellisuutta, jota inhimillinen testauskalusto ei tavoita.
Parhaimmillaan ne jäävät vertauskuvallisiksi. Esimerkiksi lause ”minä olen viinipuu” on vertauskuva. Eihän kukaan ole puu, joskin hän voi olla kuin puu. Mutta lauseesta uskotaan, että se tavoittaa jotakin tuonpuoleisesta todellisuudesta.
Esimerkiksi Luther ajattelikin, että edellisen kaltaiset lauseet ovat vertauskuvia inhimillisessä kielessä. Mutta ne ovat hänen mukaansa kirjaimellisia totuuksia niin sanotussa Kaanaan kielessä. Lutherin mukaan uskonnollinen kieli on uusia sanoja ja uutta kielioppia. Sitä tunnetaan, mutta sen merkitysoppi ei ole tunnettu.
Uskontunnustusten muotoutuminen ja sisältö
Uskontunnustukset muotoutuivat ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla tarpeesta ilmaista, mikä on kristinuskon sisältö. Tarvetta synnyttivät erilaiset tulkinnat.
Esimerkiksi Nikean uskontunnustuksen taustalla on keskustelu siitä, mikä on Jeesuksen suhde Isä Jumalaan. Areios-niminen piispa oli aristoteelista ykseyden ja moneuden käsitteistöä hyödyntäen ilmaissut, että Jeesuksen pitäminen yhtenä Isän kanssa synnyttää moneutta, jota ei voi hyväksyä, Kirkko, tosin vain vaivoin, päätyi käsitykseen, ettei tämä ole kohtalokasta. Isä ja Poika ovat yhtä. Ratkaisu oli paradoksaalinen.
Ajatuksena ei ollut ilmaista erityistä maailmankuvaa, vaan kyse oli ykseyden ja moneuden väliseen filosofiseen kysymykseen liittyvä muotoilu.
Uskontunnustukset, Uusi testamentti ja maailmankuva
Uskontunnustusten muotoilun taustalla ei ollut tarve ilmaista maailmankuvaa, seikkaperäistä käsitystä todellisuuden rakenteesta ja rakennetekijöistä ja näiden välisistä suhteista.
Nikean tunnustus sisältää varsin vähän maailmankuvallisia aineksia. Viittaukset tuonpuoleiseen, sinne astumiseen ja sieltä tulemiseen ovat viitteenomaisia.
Sama näyttää pätevän Uuteen testamenttiin. Se sisältää varsin vähän maailmankuvallisia ja kosmologisia teorioita. Kun viitataan siihen, että kirjeessä Filemonille puhutaan niistä, jotka ovat taivaassa, maan päällä ja maan alla, miten tämä olisi erityinen vanha maailmankuva? Kyllähän ns. sanottu nykyihminenkin ajattelee olevansa maan päällä, hautaa vainajansa maan alle ja miettii ikuisuutta taivaalle tähyillen.
Väite maailmankuvasta ja sen suhteesta varhaiseen kristinuskoon on ongelmallinen antiikin tutkimuksen näkökulmasta.
Antiikin maailmankuvaksi on joskus kuvattu viritelmä, jossa maa on litteä ja kolmikerroksinen. Se ei vastaa antiikin maailmankuvaa. Tällainen käsitys oli laajalti hylätty jo muutama vuosisata ennen Jeesuksen syntymää. Yksikään kirkkoisä ei kannattanut sitä.
Onkin kiinnostavaa joidenkin teologisten puheenvuorojen osalta kysyä, oletetaanko niissä, että Uuden testamentin kirjoittajat ja varhaiset teologit olivat omasta ympäristöstään tietämätön yhteisö.
Ajatus, että maa on pallo, esiintyy ensimmäisen kerran Alkmeionin kirjoituksissa n. 500 eKr. Ptolemaios hieman jälkeen Jeesuksen aikaa kokosi antiikin tutkimuksen keskeiset teemat teoksessaan Almagest.
Ptolemaioksen teoksessa esitettiin erityisesti Hipparkoksen laskelmiin perustuen 1022 tähden ja 5 sumuisen paikan sijainnit. Kirjan lopussa esitellään tuolloin tunnettujen viiden planeetan (Jupiter, Merkurius, Venus, Mars ja Saturnus) radat. Tämä tulkinta kesti eurooppalaisen maailmankuvan hahmotuksessa noin 1500 vuotta.
Keskeinen murros oli Kopernikuksen ja Galileo Galilein uusi tulkinta, joka liittyi liikeoppiin ja myös maan suhteeseen muihin avaruuden olioihin.
Nykyisin myös Kopernikuksen ja Galilein näkemykset ovat sikäli vanhentuneita, että maailmankaikkeudessa ei ajatella olevan keskipistettä, ja lisäksi vanha ajatusta maasta pallona on virheellinen esimerkiksi Nasan ottamien kuvien perusteella. Tellus on pikemminkin säkkimäinen geoidi kuin pallo.
On kaksi muutakin asiaa, joihin toivoisin teologeilta pidättyväisyyttä. Kun lukee lääketieteen johtavaa lehteä The Lancet tai suomalaista Duodecimia, ihmisen neitseestäsyntyminen ei ole sellainen luonnontieteellinen ihme kuin osa teologeista sen väittää olevan. Lisäksi samaa sukupuolta olevien fyysis-henkinen pitkäkestoinen syvällinen suhde ei ole Aristoteleen ja Platonin kirjoituksissa niin tuntematonta antiikin maailmalle kuin lukee teologien kirjoituksissa väitettävän.
Mieli, merkitys ja tarkoitus
Tulkintani mukaisesti uskontunnustukset ovat varhaisen kristillisen yhteisön muotoiluja vastauksena kolmeen aina pysyvään kysymykseen, jotka liittyvät totuusarvoisiin lauseisiin, mutta eivät niinkään vaihtuviin sanoihin.
Onko elämällä mitään mieltä? Onko elämällä merkitystä? Onko elämällä tarkoitus?
Uskontunnustuksen vastaavat ensimmäiseen kysymykseen Isän persoonalla eli hypostaasilla, toiseen Pojan ja kolmanteen Pyhän Hengen.
Mikäli jokin näistä kysymyksistä jää käsittelemättä, voi kysyä, vastaako kristinusko ihmiselämän kannalta olennaisiin kysymyksiin.
Voidaan jättää jäljelle vain Poika ja palauttaa kristinusko elähdyttäväksi moraaliopiksi. Mutta onko sillä tällöin erityistä annettavaa suhteessa muihin etiikan teorioihin ja moraalioppeihin? Tai voidaan pitäytyä elämän tarkoituksen kysymykseen, Pyhään Henkeen, ja rakentaa erilaisia elähdyttäviä elämäntapanäkemyksiä. Ilman kolmiyhteistä kokonaisuutta keskeisten elämänkysymysten kokonaisuus kuitenkin typistyy.
Uudet sanat ja sanoitukset
On ymmärrettävää, että luova henki ja ajatus etsii uusia ilmaisumuotoja. Se on minusta ihan kannatettavaa. Mutta samalla tavoin kuin voimme sanoa, ettei enää Bach vaan Schönberg tai ei enää Lucas Cranach vaan Picasso, puhuttele niin sanottua nykyihmistä, ajaudumme ansaan. Kummatkin voivat puhutella eikä toinen korvaa toista. Lisäksi teologian ja uskonnon ”sanoittamisen” alalla näyttää olevan vielä pitkä matka sellaiseen lauseiden puhuttelevuuteen, jonka vaikkapa Schönberg ja Picasso onnistuivat omissa töissään saavuttamaan. Pelkkä into ei riitä.
Sanoille pyh. Lauseille hurraa.
Petri Järveläinen
Tarkistin juutalaisista lähteistäni, että tänäkään päivänä juutalaiset eivät löydä Kolminaisuutta eivätkä Jeesusta Vanhasta Testamentista eikä Psalmit kuvaa heidän mukaansa missään kohdassa Jeesusta. Kaikki on myöhempää kirkon tulkintaa, jossa Psalmien historialliselle selitykselle ei anneta mitään arvoa kirkossa. Juutalainen Tassja vastaa Instagrammissa näihin asioihin täydellisesti omalla sivullaan.
On hyvä muistaa lopuksi, että juutalaisille Jumalan Poika tarkoitti vanhurskasta ihmistä, ei Jumalaa ja juutalaisuuden mukaan ihminen ei voi olla Jumala. Juutalaiset eivät ole koskaan pitäneet Pyhää Henkeä Jumalana, vaan Jumalan voiman merkkinä tai ilmentymänä. Vanhaa Testamenttia ei voi ymmärtää ilman juutalaista viitekehystä.
Juutalaisuudella, kirkolla ja islamilla on yhteinen Jumala eli Allah ja yhteinen sanoma: oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi (ilman verenvuodatusta tai kenenkään tappamista tai ilman uhreja, koska oikea Jumala haluaa antaa synnit anteeksi ja koska hän on Puhdas Rakkaus), oikea Jumala lahjoittaa uskovalle kuolemanjälkeisen elämän Taivaassa ja oikea Jumala kehottaa rakastamaan kaikkia, jopa vihollisia ja huolehtimaan myös luonnosta. Siinä se on. Oikean Jumalan yksinkertainen sanoma ja yhteinen Totuus kaikille uskoville.
Kaikki on armoa. Kenenkään ei koskaan tarvitse ansaita Armoa eikä anteeksiantamista omilla voimilla ja teoilla, ei milään uhrilla ja kenenkään tappamisella. Oikea Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, koska halusti todistaa kaikille, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Usko ei saa koskaan perustua pelkoon, koska oikealla Jumalalla on paljon Taivaan tavaroita ja lahjoja annettavana jokaiselle ihmiselle ja koska oikea Jumala on puhdas ja täydellinen Rakkaus.
Helvetti oli oman aikansa kirkon historiallinen tulkinta eikä sitä oikeasti ole olemassa. Ole turvallisella mielellä, vaikka kirkkosi sinua uhkailisi ja pelottelisi. Muista oikea Jumala on aina rakkauden asialla ja Rakkaudesta tunnistat Totuuden sekä terveestä järjestä. Kolminaisuus oli kirkon keksintö ja kirkon teologinen tulkinta. Jeesus oli Jumalan lähettiläs ja opettaja, yksi meistä.
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Helvettiä ei ole oikeasti olemassa. Se oli kirkon omaa historiallista tulkintaa. Ihmisen elämä päättyy hautaan tässä maailmassa. Oikea Jumala päästää kuoleman jälkeen uskovat ja hyvyyteen pyrkivät Taivaaseen. Jeesuksen tehtävä oli näyttää, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Kukaan ei joudu kärsimään ikuisesti yhtään missään. Kadotus on ero Jumalasta ja tarkoittaa olemassaolon lakkaamista. Meillä on kuitenkin toivo paremmasta Jeesuksen esimerkin mukaan. Myös ateistit voivat päästä Taivaaseen seuraamalla omaa vakaumustaan, kuuntelemalla omaatuntoaan ja pyrkimällä hyvyyyteen tässä maailmassa. Kaikki on lopulta yksin Jumalan varassa. Kaikki on armoa.
Hyvä lukija, kohtaat monenlaista julistajaa ja pappia, jotka kuiskaavat korvaasi milloin mitäkin. Älä unohda tervettä järkeä, äläkä usko sokeasti ketään. Ei myöskään minua. Kysele, ihmettele ja tutki saamiasi vastauksiasi. Rakkaudesta Jumalan Totuuden aina tunnistat ja terveestä järjestä myös. Oikea Jumala ei ole mielipuoli ja järjetön! Tärkeintä ei ole olla oikeassa, vaan elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa ja kannustan pitämään kiinni aina siitä, minkä oikeaksi ja hyväksi havaitset. Minun kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä. Minä en totuutta omista enkä voi sitä 100% todistaa. Minulla on vain minun oma käsitykseni asioista.
Viimeinen sana vielä: Uskonnon nimissä ei saa koskaan rikkoa ihmisyyttä eikä ihmisoikeuksia. Jos uskontosi ja kirkkosi tekee niin, tiedät varmuudella, että oikea Jumala ei sellaista opeta, vaan on aina kysymyksessä ihmisen rakentama uskonnollinen yhteisö ja ihmisen keksimä oppirakennelma muiden hallitsemiseksi. Äly hoi, älä jätä. Muista se aina.
Henkilökohtaisesti uskon, että Jeesus Nasaretilainen on tie, totuus ja elämä. Hänen yksinkertainen sanomansa oli Jumalan rakkaus. Oikea Jumala on Rakkaus ja Rakkaus ei koskaan riko ihmisyyttä eikä ihmisoikeuksia. Rakkaudesta Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja näytti, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Risti kertoo siis vain Jumalan Rakkaudesta. On erilaisia uskontoja, on yksi Jumala ja on yksi sanoma: Jumala on Rakkaus ja oikea Jumala rakastaa jokaista ihmistä aina loppuun asti kaikkina aikoina. Ihminen itse valitsee, kenen puolella ja kenen joukoissa hän haluaa olla. Se on ihmisen oma päätös.
Henkilökohtaisesti uskon, että Jeesus Nasaretilainen on tie, totuus ja elämä. Hänen yksinkertainen sanomansa oli Jumalan rakkaus. Usko ei saa perustua koskaan pelkoon, se on merkki ihmisen keksimästä uskonnosta. Oikea Jumala on Rakkaus ja Rakkaus ei koskaan riko ihmisyyttä eikä ihmisoikeuksia. Rakkaudesta Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja näytti, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Risti kertoo siis vain Jumalan Rakkaudesta. On erilaisia uskontoja, on yksi Jumala ja on yksi sanoma: Jumala on Rakkaus ja oikea Jumala rakastaa jokaista ihmistä aina loppuun asti kaikkina aikoina. Ihminen itse valitsee, kenen puolella ja kenen joukoissa hän haluaa olla. Se on ihmisen oma päätös.
Usko on luottamusta, usko on tietoa, usko on toimintaa. Usko on elämätapa. Jokainen voi valita oman uskonsa tai oman ateistisen elämäntyylinsä. Usko syntyy kuulemisesta ja omasta harkinnasta. Oikea Jumala ei vaadi teologian tohtorin tutkintoja ja oikeita tietoja tai oikeita oppeja. Oikea Jumala odottaa, että ihminen huutaa Häntä avuksi elämänsä aikana. Tärkeintä ei ole olla oikeassa, vaan elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Myös ateistit voivat päästä Taivaaeeen, koska oikea Jumala arvostaa oman vakaumuksen mukaan elämistä, omantunnon kuuntelemista ja hyvyyteen pyrkimistä. Oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Erilaiset tulkinnat Jumalasta ja Jeesuksesta kuuluvat kirkkoon ja elämään.
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Helvettiä ei ole oikeasti olemassa. Se oli kirkon omaa historiallista tulkintaa. Ihmisen elämä päättyy hautaan tässä maailmassa. Oikea Jumala päästää kuoleman jälkeen uskovat ja hyvyyteen pyrkivät Taivaaseen. Jeesuksen tehtävä oli näyttää, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Kukaan ei joudu kärsimään ikuisesti yhtään missään. Kadotus on ero Jumalasta ja tarkoittaa olemassaolon lakkaamista. Meillä on kuitenkin toivo paremmasta Jeesuksen esimerkin mukaan. Myös ateistit voivat päästä Taivaaseen seuraamalla omaa vakaumustaan, kuuntelemalla omaatuntoaan ja pyrkimällä hyvyyyteen tässä maailmassa. Kaikki on lopulta yksin Jumalan varassa. Kaikki on armoa.
On mahdollista löytää sellainen teologinen tulkinta, joka yhdistää juutalaisuuden, kirkon ja islamin, mutta se vaatii oman uskonnon menneisyyden katsomista uudella tavalla ja se vaatii menneiden aikojen teologian pitämistä historiallisena. Meillä on sama Jumala ja sama sanoma. Eri uskonnot ovat käyneet täysin turhaa kilpailua ja sotaa keskenään. On aivan turhaan tapettu ihmisiä uskonnon nimissä.
On olemassa yksi ainoa, oikea Jumala, jolla on hyää sanottavaa jokaiselle ihmiselle ja joka haluaa olla jokaisen ihmisen puolella. Tämä oikea Jumala tahtoo ihmiskunnan parasta eikä tämä oikea Jumala riko ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia. Tämä oikea Jumala on puhdas Rakkaus ja hän haluaa antaa kaikille katuville synnit anteeksi (ilman että se pitää ansaita millään tavalla) ja tämä oikea Jumala haluaa antaa kuolemanjälkeisen elämän jokaiselle uskovalle (ilmaiseksi, ilman että se pitää ansaita) ja kehottaa pyrkimään elämässä hyvyyteen ja rakkauteen kaikkia kohtaan. Kaikki on lopulta Armoa.
Oikea Jumala haluaa olla uskovien puolella nyt ja aina. Miksi me emme usko tätä oikeaa Jumalaa? Miksi me pakenemme historiaan ja vedämme rintamalinjoja ja ovia ihmisten välille?
Jos Jeesus olisi ollut Kaikkitietävä ja Kaikkivaltias Jumala (eikä vain tavallinen juutalainen ihminen), hän olisi tiennyt, että kannattaa puhua selvästi ja yksinkertaisesti kannattajilleen, jotta vältettäisiin väärinkäsitykset, teologiset riidat ja hajaannus tulevaisuudessa kirkossa. Oikea Jumala olisi tajunnut kertoa kaikille selkeästi, että tässä toimii Jumala ihmisen hahmossa Jeesuksena. Jeesus olisi ilmoittanut suoraan, miten kaikki pitää ymmärtää yksinkertaisesti ja miten pitää suhtautua Kolminaisuuteen yms. Nyt Jeesus puhuu tavallisen ihmisen tavoin kaikkialla ja opettaa oman sanomansa mukaan asioita. Jeesus ei sanallakaan ota kantaa Kolminaisuuteen eikä suoraan paljasta olevansa Jumala ihmisen hahmossa. Kaikki jää kirkon myhöemmän tulkinnan varaan.
Jeesus tekee selvän eron itsensä ja Jumalan välillä ja kaiken voi Jeesuksen elämässä luontevasti ja järkevästi ymmärtää historiallisen ihmisen toiminnaksi. Vanhin näkemys perimätiedossa oli, että Jeesus on Jumalan Poika eli Jumalan valittu eli ihminen jumalallisella valtuutuksella ja voimalla. Juutalaiset pitivät Jumalan Poikana oikeamielistä ihmistä. Tämä perimätieto kasvoi Jeesuksen kuoleman jälkeen, kun kirkko alkoi pitää Jeesusta kirjaimellisesti Jumalan Poikana ja jumalallisena olentona päätyen Nikeassa oikeaksi Jumalaksi.
Minun väitteeni on, että kirkko teki pikku hiljaa Jeesuksesta Messiaan ja Jumalan vastoin juutalaisuutta ja vastoin historiaa. Muokkaus tapahtui vähitellen suullisen perimätiedon aikana 30-100 ja lopputuloksen jokainen näkee tämän päivän Raamatussa. On hyvä tietää, että on olemassa kymmeniä erilaisia evankeliumeja ja osassa niistä Jeesus kuvataan yhdeksi meistä, opettajaksi ja Jumalan lähettilääksi. Nämä erilaiset evankeliumit kirkko haluaa mielellään unohtaa ja varmaan aikanaan yritti myös tuhota kokonaan pois jälkipolvilta. Onneksi osa lähteistä on säilynyt ja meillä on toisenlaista todistusvoimaa inhimillisen ja historiallisen Jeesuksen puolesta.
Monella on hyvin kielteinen kuva juutalaisista ja juutalaisuudesta. Olen sitä mieltä, että kirkko ei edes yritä enää kuunnella mitä kaikkea juutalaisilla eksegeeteillä on sanottavanaan. Juutalaisuuden asiantuntijat voivat osoittaa, että moni kirkon käsitys juutalaisuudesta ei pidä paikkaansa.
Yksi esimerkki on juutalaisuuden vaatimukset Messiaalle. Jeesus Nasaretilainen ei täyttänyt yhtäkään juutalaisten Messias-vaatimuksista, vaan Jeesuksen Messiaanisuus oli puhtaasti kirkon oma idea ja keksintö.
Toinen esimerkki on pääsy Taivaaseen tai tuonpuoleisuuteen. Juutalaiset eivät tee lähetystyötä, koska heidän mukaan Totuus voi löytyä myös muiden uskontojen parissa ja edellyttää uskoa yhteen Jumalaan ja määrättyjen eettisten elämänohjeiden noudattamista. Juutalaiset noudattavat Mooseksen lakia, koska Jumala on käskenyt noudattaa sitä, mutta tätä ei vaadita ei-juutalaisilta. Nooa jälkeläiset on kasvava liike maailmalla ja tarjoaa juutalaisuuden mukaan tien ei-juutalaisille tuonpuoleisuuteen.
Kolmas esimerkki on ajatus yhdestä Jumalasta. Juutalaisten mukaan Tanakh tai Vanha Testamentti ei ole koskaan opettanut Kolminaisuutta, joten se ei voi olla Totuus. Pyhä Henki ei ole koskaan ollut juutalaisille Jumala, vaan Jumalan voiman ilmentymä. Juutalaisuuden mukaan kirkko teki Pyhästä Hengestä Jumalan. Kirkko meni vielä pidemmälle. Se teki Jeesuksesta Jumalan ja Messiaan. Aiheesta on kertonut paljon entinen Kuopion piispa ja eksegeetti Wille Riekkinen. Kolminaisuusoppi on loogisesti mahdoton ja siksi se on ihmisen keksimä idea ja kirkon oma teologinen tulkinta Jumalasta. Historiallinen Jeesus rukoili yhtä Jumalaa. Kirkolla olisi ollut erilaisia vaihtoehtoja Nikeassa 325, mutta Rooman keisari pakotti valitsemaan Kolminaisuuden. Sille löytyy vastineensa antiikin uskonnoista.
Neljäs esimerkki on, että juutalaisten mukaan kirkko tulkitsee Jesajan jakeita täysin vastoin juutalaista perinnettä. On tapahtunut myös käännösvirheitä. Kirkko on kääntänyt heprean nuorta naista tarkoittavan sanan neitsyeksi, mikä ei pidä paikkaansa juutalaisuuden mukaan ja näin saatiin aikaan Jeesuksen neitseestä syntyminen nuoren naisen sijaan. Kaikkeen sotkettiin sitten vielä antiikin mytologiat ja soppa oli valmis.
Viides esimerkki juutalaisuuden vääristelystä löytyy Paavalin opetuksesta sovituksesta ja lunastuksesta. Juutalaisuus kieltää ihmisuhrit yksiselitteisesti syntien sovittamisessa eikä yksi ihminen voi sovittaa muiden syntejä juutalaisuuden mukaan. Kaiken tämän Jeesus tiesi juutalaisena eikä hän tällaista paavalimaista sovitusuhria myöskään opettanut. Niinpä kirkko lisäsi sen myöhemmin osaksi Jeesuksen tarinaa. Kuten huomaat juutalaisilla olisi paljon sanottavaa kirkolle, mutta kirkko ei oikeasti heitä kuuntele. Se tulkitsee juutalaisuuden pyhiä tekstejä aivan omalla tavallaan ja vääristelee niitä.
Israelin pitää myös kustantaa Gazan jälleen rakentaminen. Aina ei voi panna EU:ta maksamaan kaikkea. Israel ylimitoitti sodan uhrien perusteella ja sotarikosten tunnusmerkit täyttyvät kuten Ukrainassa monen mielestä. Ei Israel saa tappaa sivullisia mielensä mukaan miten haluaa.
Ristin tapahtumat ovat todellakin mahdollisia, mutta eivät pakollisia. Oikean Jumalan ei tarvitse tappaa ketään tai vaatia ihmisuhreja syntien sovittamiseksi ja sovinnon tekemiseksi.
Näyttää siltä, että kirkko kehitti tällaisen teologisen tulkinnan Paavalin johdolla ja lisäsi sen sitten kristilliseen perimätietoon muokaten Jeesuksen sanoja.
Sama koskee eskatologiaa eli maailman lopun aikojen tapahtumia. Kysymys ei ollut historiallisen Jeesuksen opetuksista, vaan kirkon tulkinnoista Jeesuksesta.
Olen mielenkiinnolla seurannut, kuinka paavi on ottanut kantaa kristittyjen ja muslimien rauhanomaisen yhteiselon puolesta maailmassa. Heppu tuntuu tietoisesti unohtavan, miten paljon islamilaisissa maissa vainotaan ja tapetaan kirkon jäseniä.
Sharialaki rikkoo ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia. Ei sellainen voi olla mitään Jumalan sanaa. Sharialaki on tietenkin historiallinen laki ja miesten kirjoittama valvomaan muita. Sellainen laki ei kelpaa yhdenkään maan laiksi.
Minusta sekä Raamattu että Koraani ovat historiallisia ihmisen kirjoittamia kirjoja. Ne ovat sidottuja omaan paikkaansa ja omaan aikaansa, mutta niistä löytyy myös ajaton Jumalan sanoma. Epäkohdat todistavat kirjojen inhimillisestä luonteesta. Löydän kummastakin kirjasta asioita, joita oikea Jumala ei kirjoittaisi, mutta vallanhaluinen ihminen kyllä.
Koraanin suurimmat epäkohdat ovat verikoston ja orjuuden hyväksyminen. Koraani sallii raajojen katkaisemisen varkailta. Näin kostonhaluinen ei ole rakastava Jumala. Koraani pitää myös miehiä naisten esimiehinä eikä se ole aitoa tasa-arvoa. Sharialaki kieltää homoseksuaalisuuden. Mielestäni myös Koraanissa on liikaa sotia ja ei-uskovien tappamista, mikä on ristiriidassa Jeesuksen Älä tapa ja Rakasta myös vihollistasi käskyn kanssa. Olen ymmärtänyt myös, että hadithissa sallitaan islamista luopuneen tappamisen. Tällaisia asioita ei oikea Jumala opettaisi koskaan.
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta totuus tunnetaan ja oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme kaikki tietää kuka Jeesus oikein oli. Se on yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen joka huutaa avuksi Jumalaa pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Kaikki on lopulta Armoa.
Jeesus ei syntynyt yliluonnollisella tavalla neitsyestä. Neitsyt oli käännösvirhe Jesajan kirjasta ja kirkko lisäsi Jeesuksen syntymäkertomuksen myöhemmin perimätietoon. Koraani on tässä asiassa siis myös väärässä, mikä todistaa kirjan historiallisen ja inhimillisen luonteen puolesta.
Heikki Räisäsen tekemät havainnot evankeliumien tekstien muokkauksista ja Jeesuksen sanojen muokkamisesta ovat kiistattomat ja pysyvät. Ei niitä voi ohittaa olan kohautuksella ainakaan rehellinen tutkija. Kaikki nuo havainnot kertovat ja todistavat vedenpitävästi, että kirkko muokkasi perimätietoa Jeesuksesta ja sepitti uusia Jeesuksen sanoja. Eikä se ole meidän vikamme. Evankelistoille historiallinen totuus oli vähemmän tärkeämpi kuin teologiset tulkinnat. Varsinkin islamilaiset eksegeetit ovat tehneet kattavan luettelon evankeliumien ristiriidoista, jotka minäkin olen täällä jo esitellyt ja jotka todistavat, että evankelistat eivät olleet tarkkoja historian kuvauksessaan. Johannes meni pisimmälle luodessaan täyden oman kuvitelman ja tulkinnan Jeesuksesta ja hänen sanoistaan.
Neitseestä syntyminen ei ole oleellista Jeesuksen elämässä ja kristinuskossa. Jeesuksen sanoma ei sellaista vaadi. Kirkko voisi aivan hyvin myöntää tehneensä käännösvirheen Jesajan kirjasta. Muhammedin kannattajat hyväksyivät neitseestäsyntymisen, koska pitivät sitä Jumalan voiman ja ihmeen osoituksena tajuamatta, että kirkko tai islam ei tarvitse tällaisia antiikin myyttejä mihinkään. Minä en epäröi paljastaa myöskään islamin älyttömyyksiä ja epäkohtia. Sekä kristinusko että islam vaativat ja huutavat päivittämistä nykyaikaan ja minulla on siihen hyvin perustellut vaihtoehdot kirjoissani ja viesteissäni.
Vanha (katolinen) perinne kertoo yhtä sun toista. Se kertoo mm. että Pietari oli ensimmäinen paavi. Evankeliumit puhuvat Jeesuksen veljistä ja siskoista. Ne eivät puhu mistään serkuista. Vanha katolinen perinne koetti kaikessa saattaa perimätiedon sopusointuun ja näppärää oli vedota Joosefin aikaisempaan avioliitoon, mitä ei tue mikään muu lähde. Maria ei ollut neitsyt ja Jeesuksella oli oikeita sisaruksia. Se on historiallinen totuus. Tälläkään ei ole mitään väliä kristinuskon sanomalle.
Juutalaisuudella, kirkolla ja islamilla on sama ja yhteinen Jumala selä sama ja yhteinen sanoma!
Risti tai Jeesuksen kuolema Ristillä on monille vieläkin käsittämätön asia kristinuskossa. Moni ihmettelee Ristin tapahtumien järkevyyttä ja tarpeellisuutta. Ristin tapahtumat ovat kiistanalaisia, mutta aivan mahdollisia kristinuskossa. Ristille on hyviä ja perusteltuja selityksiä. Sitä ei tarvitse pitää epäloogisena tapahtumasarjana.
Sovitus on välien korjaamista ihmiskunnan ja Jumalan välillä. Vanhin sovitusoppi oli nimeltään viktoriaaninen sovitusoppi. Sen mukaan Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus todistavat voittoa kuolemasta ja pimeyden valloista. Risti ja tyhjä hauta näyttivät, että kuolema on voitettu ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tässä on yksi Taivaan suurista lahjoista kaikille uskoville.
Abelardus katsoi omassa sovitusopissaan, että Ristin tapahtumat kertovat Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja siitä, miten pitkälle Jumala on valmis menemään jokaisen ihmisen puolesta. Jeesus kuoli Ristillä jokaisen ihmisen puolesta ja tekee kaikkensa jokaisen ihmisen puolesta.
Latinalaisessa sovitusopissa Jeesus on uhri ihmiskunnan synneistä ja Jeesus hankkii anteeksiannnon meille kaikille tämän sovituskuoleman kautta. Rististä tulee todiste syntien anteeksiannosta ihmiskunnalle. Kukaan ei voi jäädä epävarmuuteen anteeksiannosta. Jumala toimii ihmisen puolesta ja lahjoittaa anteeksiannon jokaiselle ihmiselle. Kenenkään ei tarvitse miettiä, miten minun käy kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi ja Risti on kaiken todisteena. Kaikki on armoa. Ihminen saa iloita jo tässä ajassa Jumalan suurista lahjoista ja ottaa ne vastaan uskolla. Samalla saamme iloita ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen.
Oikea Jumala olisi voinut toimia toisin. Risti ei ole pakollinen tapahtumasarja, mutta se on hyvin lohdullinen ja kannustava asia. Paavali sanoikin, että evankeliumi tai Risti on tämän maailman viisaille hullutusta, mutta uskoville Jumalan voima. Kirkko liitti Ristin tapahtumiin omia teologisia tulkintojaan.