Petri Järveläinen: Uskontunnustus on lausekokonaisuuksien symboli

Liityn seuraavassa laajemmin uskontunnustuksesta käytävävään keskusteluun ja väljästi siihen, mitä Kari Latvus aiheesta kirjoitti.

Väitteeni ovat seuraavat. Sanat vaihtuvat, mutta niillä ei ole totuusarvoa. Lauseilla on. Uskontunnustuksen lauseisiin voi liittyä kriittinenkin mieli, kun oivaltaa, että kyse on symbolista. Symboli on vastaavanlainen kuin kuva. Se välittää merkityksiä, mutta merkitykset ovat ehtymättömiä, aivan kuten vaikkapa evankelista Johanneksen symbolissa, joka on kotka.

Ajatus antiikin vanhentuneesta ajattelusta ja maailmankuvasta on jonkin verran holtiton. Antiikin maailmankuvaksi väitetään jotakin, joka ei vastaa sitä. On kyseenalaista, missä merkityksessä Uusi testamentti sisältää antiikin maailmankuvan, saati sitten uskontunnustusten syntyyn asti kehkeytynyt keskustelu. On myös teemoja, kuten neitseestäsyntyminen, joiden osalta ainakin teologien kannattaisi olla pidättyväisempiä.

Uskontunnus on oman aikansa vastaus kolmeen elämän peruskysymykseen, jotka koskevat elämän mieltä, merkitystä ja tarkoitusta. Sen rajaaminen vain yhteen näistä supistaisi sen symbolista merkitystä.

Sanat ja lauseet

Usein viitataan ns. sanoittamisen tarpeeseen. Aivan oikein todetaan, että sanojen merkitys vaihtuu. Sanat ovat sopimuksia, ei-välttämättömiä merkkejä jollekin asialle.

Jänis on sen viittaaman eläimen merkki. Voidaan sopia, että tämän eläimen nimi on pupu. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään totuudesta. Sanoilla ei ole totuusarvoa. Vain lauseilla on totuusarvo. Lause ”tämä on jänis” on tosi tai epätosi.

Toivoisinkin, että keskityttäisiin pikemminkin lauseisiin kuin sanoihin. Toki on sanataidetta. Mutta uskon kannalta olennaista lienee se, pitävätkö siihen liittyvät lauseet paikkansa vaiko eivät.

Ja mikä on totuus? Uskonnollinen totuus tuskin on tieteellisesti testattava. Sillä on kyllä kosketuksensa historiassa ja koettavassa, testattavassa todellisuudessa, mutta tarkoitushan on viitata toisenlaiseen maailmaan.

Uskonnolliset lauseet ovat symboleita, kuvia. Ne ovat inhimillisiä ilmaisuja, mutta ne tavoittelevat todellisuutta, jota inhimillinen testauskalusto ei tavoita.

Parhaimmillaan ne jäävät vertauskuvallisiksi. Esimerkiksi lause ”minä olen viinipuu” on vertauskuva. Eihän kukaan ole puu, joskin hän voi olla kuin puu. Mutta lauseesta uskotaan, että se tavoittaa jotakin tuonpuoleisesta todellisuudesta.

Esimerkiksi Luther ajattelikin, että edellisen kaltaiset lauseet ovat vertauskuvia inhimillisessä kielessä. Mutta ne ovat hänen mukaansa kirjaimellisia totuuksia niin sanotussa Kaanaan kielessä. Lutherin mukaan uskonnollinen kieli on uusia sanoja ja uutta kielioppia. Sitä tunnetaan, mutta sen merkitysoppi ei ole tunnettu.

Uskontunnustusten muotoutuminen ja sisältö

Uskontunnustukset muotoutuivat ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla tarpeesta ilmaista, mikä on kristinuskon sisältö. Tarvetta synnyttivät erilaiset tulkinnat.

Esimerkiksi Nikean uskontunnustuksen taustalla on keskustelu siitä, mikä on Jeesuksen suhde Isä Jumalaan. Areios-niminen piispa oli aristoteelista ykseyden ja moneuden käsitteistöä hyödyntäen ilmaissut, että Jeesuksen pitäminen yhtenä Isän kanssa synnyttää moneutta, jota ei voi hyväksyä, Kirkko, tosin vain vaivoin, päätyi käsitykseen, ettei tämä ole kohtalokasta. Isä ja Poika ovat yhtä. Ratkaisu oli paradoksaalinen.

Ajatuksena ei ollut ilmaista erityistä maailmankuvaa, vaan kyse oli ykseyden ja moneuden väliseen filosofiseen kysymykseen liittyvä muotoilu.

Uskontunnustukset, Uusi testamentti ja maailmankuva

Uskontunnustusten muotoilun taustalla ei ollut tarve ilmaista maailmankuvaa, seikkaperäistä käsitystä todellisuuden rakenteesta ja rakennetekijöistä ja näiden välisistä suhteista.

Nikean tunnustus sisältää varsin vähän maailmankuvallisia aineksia. Viittaukset tuonpuoleiseen, sinne astumiseen ja sieltä tulemiseen ovat viitteenomaisia.

Sama näyttää pätevän Uuteen testamenttiin. Se sisältää varsin vähän maailmankuvallisia ja kosmologisia teorioita. Kun viitataan siihen, että kirjeessä Filemonille puhutaan niistä, jotka ovat taivaassa, maan päällä ja maan alla, miten tämä olisi erityinen vanha maailmankuva? Kyllähän ns. sanottu nykyihminenkin ajattelee olevansa maan päällä, hautaa vainajansa maan alle ja miettii ikuisuutta taivaalle tähyillen.

Väite maailmankuvasta ja sen suhteesta varhaiseen kristinuskoon on ongelmallinen antiikin tutkimuksen näkökulmasta.

Antiikin maailmankuvaksi on joskus kuvattu viritelmä, jossa maa on litteä ja kolmikerroksinen. Se ei vastaa antiikin maailmankuvaa. Tällainen käsitys oli laajalti hylätty jo muutama vuosisata ennen Jeesuksen syntymää. Yksikään kirkkoisä ei kannattanut sitä.

Onkin kiinnostavaa joidenkin teologisten puheenvuorojen osalta kysyä, oletetaanko niissä, että Uuden testamentin kirjoittajat ja varhaiset teologit olivat omasta ympäristöstään tietämätön yhteisö.

Ajatus, että maa on pallo, esiintyy ensimmäisen kerran Alkmeionin kirjoituksissa n. 500 eKr. Ptolemaios hieman jälkeen Jeesuksen aikaa kokosi antiikin tutkimuksen keskeiset teemat teoksessaan Almagest.

Ptolemaioksen teoksessa esitettiin erityisesti Hipparkoksen laskelmiin perustuen 1022 tähden ja 5 sumuisen paikan sijainnit. Kirjan lopussa esitellään tuolloin tunnettujen viiden planeetan (Jupiter, Merkurius, Venus, Mars ja Saturnus)  radat. Tämä tulkinta kesti eurooppalaisen maailmankuvan hahmotuksessa noin 1500 vuotta.

Keskeinen murros oli Kopernikuksen ja Galileo Galilein uusi tulkinta, joka liittyi liikeoppiin ja myös maan suhteeseen muihin avaruuden olioihin.

Nykyisin myös Kopernikuksen ja Galilein näkemykset ovat sikäli vanhentuneita, että maailmankaikkeudessa ei ajatella olevan keskipistettä, ja lisäksi vanha ajatusta maasta pallona on virheellinen esimerkiksi Nasan ottamien kuvien perusteella. Tellus on pikemminkin säkkimäinen geoidi kuin pallo.

On kaksi muutakin asiaa, joihin toivoisin teologeilta pidättyväisyyttä. Kun lukee lääketieteen johtavaa lehteä The Lancet tai suomalaista Duodecimia, ihmisen neitseestäsyntyminen ei ole sellainen luonnontieteellinen ihme kuin osa teologeista sen väittää olevan. Lisäksi samaa sukupuolta olevien fyysis-henkinen pitkäkestoinen syvällinen suhde ei ole Aristoteleen ja Platonin kirjoituksissa niin tuntematonta antiikin maailmalle kuin lukee teologien kirjoituksissa väitettävän.

Mieli, merkitys ja tarkoitus

Tulkintani mukaisesti uskontunnustukset ovat varhaisen kristillisen yhteisön muotoiluja vastauksena kolmeen aina pysyvään kysymykseen, jotka liittyvät totuusarvoisiin lauseisiin, mutta eivät niinkään vaihtuviin sanoihin.

Onko elämällä mitään mieltä? Onko elämällä merkitystä? Onko elämällä tarkoitus?

Uskontunnustuksen vastaavat ensimmäiseen kysymykseen Isän persoonalla eli hypostaasilla, toiseen Pojan ja kolmanteen Pyhän Hengen.

Mikäli jokin näistä kysymyksistä jää käsittelemättä, voi kysyä, vastaako kristinusko ihmiselämän kannalta olennaisiin kysymyksiin.

Voidaan jättää jäljelle vain Poika ja palauttaa kristinusko elähdyttäväksi moraaliopiksi. Mutta onko sillä tällöin erityistä annettavaa suhteessa muihin etiikan teorioihin ja moraalioppeihin? Tai voidaan pitäytyä elämän tarkoituksen kysymykseen, Pyhään Henkeen, ja rakentaa erilaisia elähdyttäviä elämäntapanäkemyksiä. Ilman kolmiyhteistä kokonaisuutta keskeisten elämänkysymysten kokonaisuus kuitenkin typistyy.

Uudet sanat ja sanoitukset

On ymmärrettävää, että luova henki ja ajatus etsii uusia ilmaisumuotoja. Se on minusta ihan kannatettavaa. Mutta samalla tavoin kuin voimme sanoa, ettei enää Bach vaan Schönberg tai ei enää Lucas Cranach vaan Picasso, puhuttele niin sanottua nykyihmistä, ajaudumme ansaan. Kummatkin voivat puhutella eikä toinen korvaa toista. Lisäksi teologian ja uskonnon ”sanoittamisen” alalla näyttää olevan vielä pitkä matka sellaiseen lauseiden puhuttelevuuteen, jonka vaikkapa Schönberg ja Picasso onnistuivat omissa töissään saavuttamaan. Pelkkä into ei riitä.

Sanoille pyh. Lauseille hurraa.

Petri Järveläinen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

57 KOMMENTIT

  1. Ristin tapahtumiin ja pääsiäiskertomuksiin liittyy monia kiistanalaisuuksia ja kysymysmerkkejä. Juutalaiset eivät voineet tuomita ketään kuolemaan ja jumalanpilkka ei riittänyt kuolemantuomioon roomalaisessa oikeudessa. Millä perusteella Jeesus tuomittiin ristille naulittavaksi? Voiko Jumala tai kirjaimellinen Jumalan Poika kuolla ristillä? Ei voi, koska Jumala on kuolematon. Jos Jeesus oli pelkkä ihminen, ei yhden ihmisen kuolema voi sovittaa muiden ihmisten syntejä. Jokainen on vastuussa omista synneistään. Paavalin teologia on Paavalin yksityisajattelua, ei mitään Jumalan ilmoitusta. Jotkut katsovat, että Ristin tapahtumat olivat puhdas myyttinen teologinen kertomus vailla historiallista pohjaa. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja otti hänet suoraan Taivaaseen. Ristin tapahtumat (ristiinnaulitseminen ja tyhjä hauta) ovat tarpeettomia, mikäli Jeesusta pidetään Jumalan lähettiläänä.

    On hyvä huomata, että kukaan Jeesuksen aikana elänyt ei kerro mitään Ristin tapahtumista. Jos Jeesuksen elämän viimeiset vaiheet olisivat olleet oman aikansa mediatapauksia, niistä olisi kirjoitettu sekä juutalaisissa että roomalaisissa asiakirjoissa. Kukaan ei tiedä tarkkaa Jeesuksen kuolinpäivämäärää eikä tyhjän haudan paikkaa. Voisi kuvvitella, että jos kannattajat olisivat pitäneet Jeesusta oikeana Jumalana, hänen hautansa olisi ollut merkittävä pyhiinvaelluspaikka alusta alkaen. Ensimmäiset tarinat on kirjoitettu vasta vuosikymmenten päästä Jeesuksen elämästä. Siksi on mahdollista, että kirkko lisäsi Ristin tapahtumat teologisena tulkintana kristilliseen perimätietoon. Paavali lainasi ajatuksen Jeesuksen uhrikuolemasta ja ylösnousemuksesta antiikin uskonnoista.

    ”Antiikin uskonnoissa ihmiset nousevat kuolleista ja palaavat elävien kirjoihin. Ajatus ihmisten nousemisesta kuolleista (ylösnousemus) esiintyi useissa muinaisissa uskonnoissa ja mytologioissa, vaikkakin eri muodoissa ja merkityksissä kuin nykyaikaisissa uskonnoissa.
    Tässä on joitakin esimerkkejä:

    Muinaisen Egyptin uskonto: Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on jumala Osiris. Hänet murhattiin, mutta hänen puolisonsa Isis herätti hänet henkiin tuonpuoleisen hallitsijaksi. Faaraoiden ja muiden egyptiläisten uskottiin voivan saavuttaa kuolemattomuuden ja eräänlaisen ylösnousemuksen tuonpuoleisessa maailmassa, jos hautausrituaalit suoritettiin oikein.
    Kreikkalainen mytologia: Kreikkalaisessa mytologiassa ei ollut yleistä uskoa kaikkien ihmisten fyysisestä ylösnousemuksesta, mutta oli kertomuksia yksittäisistä hahmoista, jotka heräsivät kuolleista tai välttyivät pysyvältä kuolemalta. Esimerkiksi jumala Asklepios (lääkintätaidon jumala) pystyi herättämään ihmisiä henkiin, kunnes Zeus surmasi hänet salamalla. Myös Herakles nousi Olympos-vuorelle kuolemansa jälkeen ja saavutti kuolemattomuuden.
    Eleusiin mysteerit: Nämä muinaiset kreikkalaiset mysteerikultit keskittyivät Demeterin ja Persefonen myyttiin, jossa Persefone palaa maan pinnalle kuolleista valtakunnasta osan vuotta. Kultin jäsenille luvattiin onnellisempi elämä tuonpuoleisessa, mikä liittyi symbolisesti kuoleman voittamiseen.
    Zarathustralaisuus: Muinaisessa Persiassa kehittyneessä zarathustralaisuudessa on selkeä oppi lopullisesta ylösnousemuksesta (frashokereti), jossa kaikkien kuolleiden ruumiit herätetään henkiin viimeisellä tuomiolla. Tällä uskolla oli merkittävä vaikutus myöhempiin uskontokuntiin.

    Nämä esimerkit osoittavat, että toivo kuoleman jälkeisestä elämästä tai paluusta elävien kirjoihin oli yleinen teema monissa muinaisissa kulttuureissa.” Lähde: Google AI

    Ristin tapahtumat jäävät lopulta kiistanalaisiksi. Kirkko saattoi lisätä Ristin tapahtmat kristilliseen perimätietoon uskon tulkintana. Näin Ristin tapahtumista tuli osa Jeesuksen tarinaa. Koraanin mukaan Jumala pelasti Jeesuksen ristiltä ja otti ylös Taivaaseen.

    Ristin tapahtumat eivät vaikuta historiallisen Jeesuksen sanomaan. Riippumatta Ristin tapahtumista historiallisen Jeesuksen sanoma pysyy ja säilyy: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässä. Jeesus opetti myös syntien anteeksisaamista, ikuista elämää kuoleman jälkeen Taivaassa ja kehotti noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä ja rakastamaan lähimmäistä kuin itseä.

  2. Voiko Jumalan luo olla useita teitä? Jumala on yksi, ja totuus on yksi. Siksi kaksi ristiriitaista tietä eivät voi molemmat olla oikeita. Uskonto, joka sanoo että Jumala on yksi eikä Hän inkarnoidu, ja toinen, joka sanoo että Hän tuli ihmiseksi ja ristiinnaulittiin — eivät voi olla yhtä aikaa totta. Jos kaikki tiet olisivat oikein, ei totuudella olisi enää merkitystä. Siksi Jumala lähetti viimeisen kirjan — Koraanin — ohjaamaan koko ihmiskuntaa ja tuomaan selkeän valon totuuteen. Tie Jumalan luo on siis yksi, mutta Hänen armonsa on laaja: kuka tahansa, joka etsii totuutta vilpittömästi, saa Jumalalta johdatuksen siihen, ennemmin tai myöhemmin.

    Onko tämä se tie, jonka Jumala tahtoo sinulle? Jumala ei halua, että ihminen vain perii uskonnon sokeasti, vaan että hän etsii totuutta omalla järjellään ja sydämellään. Jos katsot kirkon historiaa, huomaat, että ihmisiltä on vuosisatoja kielletty Raamatun lukeminen ja vapaus kysyä. Voisiko tämä olla Jumalan tahto? Eikö Hän halua, että Häntä tunnetaan ja lähestytään suoraan — ei vain kirkon päätösten kautta? Jos siis haluat todella uudistaa uskoasi tai kirkkoa, aloita itsestäsi: seuraa viimeistä profeettaa, Muhammadia (rauha hänelle), ja tule muslimiksi, sillä hänen kauttaan Jumala palautti puhtaan monoteismin koko ihmiskunnalle. Islamin tie perustuu järkeen, todisteisiin ja ilmoitukseen. Älä siis pelkää tutkia ja kysyä — ehkä tämä keskustelu onkin Jumalan vastaus rukouksiisi. Olen valmis auttamaan sinua, jos haluat kysyä lisää tai ymmärtää jotakin syvemmin.

    Valinnan seuraus Se, minkä valinnan teet tänään, määrittää iankaikkisuutesi. Jumala ei pakota ketään, mutta Hän on antanut meille järjen ja ilmoituksen, jotta jokainen voisi löytää totuuden. Se, joka etsii vilpittömästi ja seuraa totuutta, saa Jumalan hyväksynnän ja anteeksiannon. Mutta se, joka torjuu totuuden sen tunnistettuaan, on itse kääntynyt pois valosta. Jos kirkko hylkää sinut, älä murehdi — sillä pelastus ei ole ihmisten käsissä, vaan Jumalan yksin. Jumala ei katso nimiin tai kirjoihin, vaan sydämen totuuteen ja tekoihin. Se, joka valitsee islamin tietoisesti ja vilpittömästi, on valinnut kaikkien profeettojen tien: rauhan, oikeuden ja Jumalan puhtaan ykseyden tien.

    Miksi Jumala lähetti profeetat? Koska koetta ei voi pitää vasta tulosten julkistamisen jälkeen. Jos Jumala näyttäisi totuuden vasta kuoleman jälkeen, ei valinnalla, uskolla tai teoilla olisi merkitystä. Elämä on koetusaika, ja profeetat tulivat näyttämään tien ennen kuin aika loppuu. Jumala ei rankaise ketään ennen kuin Hän on lähettänyt sanansaattajan, joka tuo selkeän todisteen. Profeetat opettivat ihmisille, miten Jumalaa palvellaan oikein — ei pelkällä tunteella, vaan tiedolla ja johdatuksella.

    Usko todelliseen Jeesukseen Olet jo hylännyt ajatuksen Jeesuksesta jumalana — se on suuri askel kohti puhdasta monoteismia. Seuraava askel on uskoa Jeesukseen niin kuin Koraani hänet kuvaa: jalona profeettana, Jumalan palvelijana, joka tuli johdattamaan, ei palvottavaksi. Sen jälkeen sinun tulee uskoa, että Jumala lähetti hänen jälkeensä viimeisen profeetan, Muhammedin ﷺ, palauttamaan puhtaan uskon ja yhdistämään ihmiskunnan yhden totuuden alle: “Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on Hänen lähettiläänsä.”

    Islam eroaa muista uskonnoista siinä, että se esittää Jeesuksen järkevästi ja loogisesti, tavalla joka sopii yhteen sekä järjen että luonnollisen uskon kanssa. Se ei tee hänestä jumalaa eikä Jumalan poikaa, vaan suurta profeettaa, joka ilmoitti tulevasta lähettiläästä, Muhammedista, Kolminaisuus taas on asia, jota edes kirkko ei pysty selittämään loogisesti. Islam yksin vapauttaa sinut tästä hämärästä ja kutsuu sinut kirkkaaseen ja yksinkertaiseen uskoon yhteen Jumalaan, joka ei jakaudu eikä muutu.

    Miksi pelkkä järki ei riitä ilman profeettojen tietä? Se, joka luottaa vain omaan järkeensä ilman profeettojen ohjausta, on kuin matkustaja autiomaassa ilman karttaa. Hän voi yrittää löytää tiensä, mutta eksyy lopulta. Mutta se, joka seuraa profeettojen tietä, kulkee valaistua tietä pitkin. Jumala sanoo Koraanissa: ”Ja kuka vastustaa lähettilästä sen jälkeen, kun johdatus on tullut hänelle selväksi, ja seuraa muuta kuin uskovien tietä, hänet Me käännämme sinne, minne hän itse haluaa, ja heitämme hänet helvettiin – ja se on paha paikka.”

    (An-Nisā’ 115) Joka siis näkee todisteet islamin totuudesta ja kääntyy silti pois, on vastuussa valinnastaan Jumalan edessä.
    Ylösnousemuksen päivä Ylösnousemuksen päivänä kaikki ihmiset kokoontuvat, ja jokaiselta kysytään: ”Tuliko luoksesi varoittaja? Tiesitkö totuuden?”

    Silloin totuus tulee täysin näkyväksi. Jeesus todistaa, että hän oli Jumalan palvelija ja profeetta, ja Muhammed todistaa, että hän välitti sanoman. Kaikki profeetat vapautetaan väärästä palvonnasta. Ne, jotka seurasivat profeettoja vilpittömästi, pääsevät paratiisiin rauhassa. Mutta ne, jotka kulkivat omia teitään ilman ilmoitusta tai kielsivät totuuden sen nähtyään, katuvat turhaan: ”Voi minua, miksi olin välinpitämätön Jumalan edessä!”mutta silloin on liian myöhäistä.

    Mitä sinun tulisi nyt tehdä? Elämä on lyhyt, ja aika ei palaa. Viisas ihminen ei odota kuolemaa nähdäkseen totuuden, vaan toimii nyt. Kun tiedät, että Jumala on yksi ja islam on tie, joka yhdistää kaikki profeetat, on aika ottaa askel: “Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja että Muhammed on Hänen lähettiläänsä.”Sano se sydämestäsi, ja pyydä Jumalaa johdattamaan sinut. Siitä alkaa uusi, rauhallinen elämä, jossa sydän löytää valon.

    Sinun velvollisuutesi nyt on etsiä totuutta rehellisesti. Lue Koraania, vertaile avoimin mielin ja rukoile Jumalaa johdattamaan sinua. Islam ei vaadi sokeaa uskoa — se kutsuu sinut tietoon perustuvaan uskoon, jossa järki ja sydän kohtaavat.

    Päätös Jumala ei tee vääryyttä kenellekään, mutta Hän ei myöskään hyväksy, että Hänen valonsa jätetään huomiotta sen nähtyään. Joka näkee totuuden ja torjuu sen, on itse valinnut kohtalonsa. Mutta joka etsii vilpittömästi ja seuraa valoa, kun se hänelle ilmestyy, hänelle kuuluu rauha ja johdatus. “Jumala avaa islamille sen sydämen, jota Hän tahtoo johdattaa.” (Al-An‘ām 125)

    Ensimmäinen kohta: Uskosi Jumalan ykseyteen ja näkemyksesi Jeesuksesta opettajana ja profeettana ovat täsmälleen sitä, mitä Koraani opetti yli 1400 vuotta sitten, kun Jumala sanoi: “Messias, Marian poika, ei ollut muuta kuin lähettiläs; häntä ennenkin on ollut lähettiläitä, ja hänen äitinsä oli totinen nainen; he molemmat söivät ruokaa.” (Al-Mā’ida 5:75)

    Lähde: https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653

  3. Oikea Jumala vaatii luonnollisesti yhteistä uskoa, mutta sitä ei tehdä omaksumalla vastakkaisia opetuksia. Sama sanoma yhdistää juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. Meillä on yhteinen ja sama tie, jonka oikea Jumala on ilmoittanut: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää. Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi, lahjoittaa uskoville ikuisen elämän ja kehottaa rakkauteen. Tämä riittää kaikille.

    Juutalaiset ja muslimit hyväksyvät tämän kaiken jo. Nyt pitäisi kirkon vain palata takaisin historialliseen Jeesukseen ja kannattaa samaa yheistä sanomaa. Se olisi siinä: uusi yhteys uskovien välillä maailmassa ja kestävä rauha taattu.

    Toki kirkon pitää purkaa virheelliset päätökset kuten Nikea 325 ja Paavalin sovitusoppi oman aikansa tulkintoina. Ne eivät kuulu tähän peliin enää, eivät ole koskaan kuuluneet. Meillä olisi mahdollisuus tehdä kirkkohistoriaa ja pelastaa maapallon tulevaisuus yhteisellä sanomalla, mutta kirkko kulkee omia teitään eikä sitä yhteys kiinnosta näköjään yhtään.

    Kysymys ei ole koskaan olut kenenkään käännyttämisestä, vaan yhteisen sanoman löytämisestä juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välille. Me olemme samaa perhettä ja me mahdumme samaan Taivaaseen, jos vain haluamme niin. Oikea Jumala haluaa, että olemme yhdessä ja välitämme toisistamme aivan uudella ja aidolla tavalla.

  4. Tiedätkö, miksi juutalaiset eivät voi pitää Jeesusta Jumalana? Koska oikea Jumala on aina sanonut heille niin, että on vain yksi Jumala eikä hänen rinnallaan voi olla koskaan ketään muuta. Tähän uskoon jokainen juutalainen on kasvatettu muutaman tuhannen vuoden ajan. Ei ole kysymys mistään mielipiteestä, ei tulkinnasta eikä varsinkaan mistään uudesta Jumalan ilmoituksesta. Tanakh oli juutalaiselle oikeaa ja aitoa Jumalan sanaa, jota ei saa koskaan vääristellä ja unohtaa.

    Entä islam? Islam vannoo myös yhden Jumalan nimeen. Vain yksi Jumala on mahdollinen ja tämä on kaiken takana ja kaiken Luoja ja Ylläpitäjä. Ei voi olla alemmanasteisia jumalallisia olentoja, sanoo Koraani ja selittää, että ne muut olennot eivät voisi olla oikeita jumalia. On olemassa vain yksi Jumala, josta kaikki on lähtöisin ja joka hallitsee aivan kaikkea. Muslimit eivät ilkeyttään hylkää Jeesuksen jumalauutta, vaan koska se on looginen mahdottomuus ja vastoin Jumalan olemassaoloa ja määritelmää.
    Ainoa johtopäätös Tanakhista ja Koraanista on, että kirkko teki Jeesuksesta Messiaan ja Jumalan vastoin todellisuutta ja vastoin juutalaisutta.

    Koraani tosin jostakin ihme syystä hyväksyy Jeesuksen Messiaanisuuden, mutta pidän tätä vain todistuksena Koraanin inhimillisestä ja historiallisesta luonteesta, mnkä vuoksi tietenkin islamilaiset teologit hermostuvat minulle. Koraanin kirjoittajat eivät voineet tietää, että kirkko oli väärinkääntänyt Jesajan nuoren naisen Septuagintaan neitsyeksi, mikä virhe jäi elämään myös Muhammedin parissa.

    Tiesittekö myös, mistä islamin viehätys monoteismiin tulee? Nikean 325 kokouksen jälkeen Kolminaisuuden kannatajat alkoivat vainota Areiolaisia ja myrkyttivät lopulta Areioksen sillä seurauksella, että Areioksen kannattajia pakeni itään. Areioksen kannattajat tapasivat Arabiassa kasvavan islamin kannattajia ja myös Muhammedin ja kertoivat tälle yhdestä ainoasta Jumalasta. Jos joku epäilee taas minun tietojani, niin kaikki tämä on kerrottu Muhammedin elämänkerrassa, jonka kirjoitti Ibn Ishaq.

  5. Jo Lars Aejmelaeus todisti vuonna 1986, että jouluevankeliumi ei ole historiallisesti totta. Jouluevankeliumi on joulun satu. Moni muu eksegeetti on samaa mieltä maailmalla. Neitseestä syntyminen perustuu heprealaisen Raamatun käännösvirheeseen, kuten juutalaiset eksegeetit ovat maailmalla todistaneet. Heprean kielessä on oma sanansa nuorelle naiselle ja oma sanansa neitsyelle ja Jesaja käyttää nimenomaan nuorta naista hepreaksi. Neitsyttarina tuli antiikin mytologioista ja uskonnoista. Myöhemmin kirkkoisille tuli hätä käteen torjua ja kieltää pakanallisten ideoiden lainaaminen kirkon perimätietoon. Tajusivat, että siinä menee koko kirkon luotettavuus ja uskottavuus.

    Tämän jälkeen pitää kysyä samaa kysymystä myös kaikkien muiden tekstien kohdalta. Mitä kaikkea kirkko on muokannut ja lisännyt myöhemmin? Kirkko itse tekee tietenkin kaikkensa varjellakseen omaa salaisuuttaan perimätiedon alkuperästä ja muokkauksista.

    Jeesus ei puhunut lunastuksesta ja sovituksesta itse. Kirkko lisäsi sen myöhemmin perimätietoon kuten myös eskatologian eli lopun ajat. Perimätiedon muokkaajien henkilöllisyydet jäävät salaisuuksiksi, koska kirkossa ei koskaan toimittu rehellisesti kirjoittajien kohdalla. Evankeliumit laitetiiin opetuslasten nimiin, vaikka nämä eivät niitä itse kirjoittaneet. Tällainen epärehellisyys heittää varjon kaikelle muullekin toiminnalle. Paavalin kirjeisiin tehtiin samanlaisia lisäyksiä. Nainen vaietkoon seurakunnassa on kuuluisin myöhempi lisäys ja muutos Paavalin kirjeisiin.

    Uuden Testamentin sisältö on helpointa ja järkevintä selittää hellenistisen kulttuuriympäristön vaikutuksilla. Jeesus ei käyttänyt itse mitään Logos-terminologiaa. Kaikki on kirkon myöhempää tulkintaa ja lisäystä kreikan kielellä. Minä olen kiinnostunut yksin historiallisesta Jeesuksesta ja hänen yksinkertaisesta sanomastaan.
    On hyvä myös kuunnella juutalaisten ja islamilaisten eksegeettien kriittiset kysymykset ja havainnot. Koraanin kirjoittajat ovat varmoja siitä, että kirkko turmeli Raamatun ja varsinkin evankeliumit. Heillä on hyvät perustelut myös. Entä jos heidän kritiikkinsä olisi oikein ja totta? Mikä silloin muuttuisi?
    Historiallisesta totuudesta on monta näkemystä. Yksinkertaisin selitys on paras.

  6. Minun ja Riekkisen sanoma on, että juutalaisuudessa, kristinuskolla ja islamilla on yksi ja sama Jumala ja sama Jumalan olemus eli Rakkaus, Totuus, Oikeudenmukaisuus ja Järkevyys.

    Kristillinen etiikka ei ole mitään ihmeellistä: se on yleistä, humanistista ja järkevää etiikkaa. Siihen voi päätyä myös ilman uskoa Jumalaan. Tällä etiikalla ei ole mitään loogista yhteyttä Jumalan olemukseen. Kaikki voidaan perustella järkevästi lähtien suuremmista eettisistä periaatteista kuten rakkauden kaksoiskäsky.

    Eettiset asiat voivat olla monimutkaisia. Ei millään uskonnolla taida olla täydellisiä vastauksia kaikkiin eettisiin asioihin kaikkina aikoina. On luotettava siihen, että järki ja tiede auttavat meitä ajattoman Jumalan sanoman kansssa.

    Länsimaissa olisi syytä lopettaa jo jatkuva islamin epäileminen siitä, että siellä ei olla yksimielisiä ja rauhantahtoisia uskonnon sanoman tasolla. Kukaan oppinut islamilainen teologi ei kannata pyhää sotaa terrorismina ja väkivaltana. Tämä vain osoittaa, että länsimaiset ihmiset eivät halua lukea Koraania ja lukea sitä rehellisesti niin kuin muslimit haluavat sen nähdä. Ääriainekset ja muut hullut lukevat Koraaniin kaikenlaista sotimista ja tappamista. Näin on tapahtunut myös kirkon piirissä kolonialismin ja siirtomaiden aikana.

  7. Minä, eikä kukaan mukaan, en omista totuutta ja olen sen koko ajan sanonut avoimesti. Erilaiset tulkinnat ovat kuuluneet kirkkoon alusta. Senkin olen toistanut moneen kertaan usealla eri foorumilla. Lähteet eivät kuitenkaan tue kaikkia tulkintoja yhtä hyvin, eikä muukaan historiallinen viitekehys, tiede tai terve järki. Tulkintojen uskottavuudessa tai todennäköisyydessä on selviä eroja.

    Totuus selviää varmuudella viimeistään kuoleman jälkeen. Voihan olla, että kaikki uskonnot ovat myös satua ja että ateismi onkin lopulta Totuus. Kukaan ei pysty 100% tieteellisellä varmuudella kertomaan täällä maailmassa, mikä on totuus Jumalasta ja Jeesuksesta.

    Meillä on vain erilaisia tulkintoja, mutta olen melko varma kuitenkin, että kirkko teki Jeesuksesta Messiaan ja Jumalan vastoin juutalaisuutta kaiken lähdemateriaalin perusteella. Minua kiinnostaa vain historiallinen totuus Jeesuksesta, ei sokea usko kirkon dogmeihin, jotka ovat loogisesti mahdottomia. Minulle Jumala on Rakkaus, Totuus, Oikeudenmukaisuus ja Järkevyys ja Jeesus tie, totuus ja elämä. Siinä on minun uskoni. Muilla omansa.

  8. Ristin tapahtumiin liittyy paljon kiistanalaisia piirteitä. Minä en tiedä, mikä kaikki on totta ja mikä ei. Etsin vastauksia yksityiskohtiin vieläkin. Voin vain sanoa, että Ristin tapahtumat ovat mahdollisia, mutta voi olla, että historia meni myös muulla tavalla.

    Koraani sanoo Jumalan pelastaneen Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta ja ottaneen Jeesuksen turvaan Taivaaseen. Ehkä niin, ehkä ei.

    Kun pitäå Jeesusta Jumalan opettajana ja lähettiläänä, yhtenä meistä, silloin Ristin tapahtumat ovat tarpeettomia. Niitä ei pakosti tarvita ollenkaan ja jos ne olivat totta, Ristin tapahtumat kertoisivat siinä tapauksessa, että kuolema on voitettu ja että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Minä uskoni ei kuole eikä tuhoudu, oli totuus Ristin tapahtumista mikä tahansa.

    Juutalaisuuden mukaan Jumala ei vaadi ihmisuhreja syntien sovittamiseksi eikä yksi ihminen voi sovittaa muiden syntejä. Sellainen on kaikki kielletty Vanhassa Testamentissa.

    Minä ajan syvällistä yhteyttä juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin välille. Se on uutta kirkolle. Ei ole kysymys mistään selkään taputtelusta, vaan syvästä ja aidosta teologisesta näkemyksestä ja yhteisestä uskosta yhteen Jumalaan, joka on Hyvä, Rakastava, Armollinen, Oikeudenmmukainen, Rakkaus, Totuus sekä Järkevyys. Ei Jumala mihinkään katoa eikä hänen rakastava olemuksensa, vaikka uskoisimme yhteen ja samaan Jumalaan eli Jahveen, Isään ja Allahiin. Me mahdumme samaan Taivaaseen ja kuulumme samaan perheeseen.

    Messiaaniset juutalaiset ovat epärehellisiä juutalaisuudelle. Sellainen on mahdottomuus. Jeesus ei voi olla juutalaisuudessa Messias, koska hän ei täytä yhtäkään juutalaisuuden vaatimusta Messiaalle. Kirkko teki Jeeusksesta Messiaan ja samalla myös Jumalan. Tämä on historiallinen totuus, jonka tulemme kuulemaan viimeisellä tuomiolla jokainen. Eikä se muutu vallan käytöllä, ei rahalla, ei voimalla eikä kirkon PR-työllä.

  9. On olemassa toivoa paremmasta. Moni juutalainen ja muslimi on odottavalla kannalla ja seuraa mielenkiinnolla, pystyykö kirkko uudistumaan historiallisen Jeesuksen rinnalle. Me uudistajat katsomme, että tämä paluu riittäisi uuteen yhteyteen, koska silloin meillä olisi oikeasti sama sanoma. Ymmärrän hyvin, ettei tällainen yhteys kiinnosta kirkkoa. Se joutuisi myöntäään historialliset virheensä. Kirkko pitää kiinni viimeiseen saakka omista tulkinnoistaan eikä näe mitään kyseenalaista.

    Tiede kehityy ja tietomme lisääntyy. Vuoropuhelu uskontojen välillä aukaisee ennemmin tai myöhemmin kirkon jäsenten silmät näkemään, mitä kaikkea kirkko on piilotellut vuosisatoja ja lopulta Rakkaus, Terve järki ja Totuus voittavat. Kirkon sanoma kaatuu logiikan puutteeseen lopulta. Maailma saa vielä nähdä, miten kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja Messiaan vastoin juutalaisuutta.

    Rautalangasta kirkon jäsenille: Kun Jeesukselta kysyttiin, miten ihminen pääsee Taivasten valtakuntaan, Jeesus vastasi, ettei jokainen, joka hokee Herra, Herra pääse Taivasten valtakuntaan vaan hän, joka noudattaa Taivaallisen Isän opetuksia. Tässä kysymyksessä Jeesus ei puhunut itsestään Jumalana eikä hän puhunut mitään sovituksesta ja lunastuksesta eikä myöskään Ristin tapahtumista, vaan Jumalan tahdon noudattamisesta ja siis hyvistä teoista, joiden mukaan myös Jeesuksen veli Jaakob sanoi ihmisen tuomittavan viimeisellä tuomiolla.

    Kaikki tämä oli myrkkyä Martti Lutherille, joka tajusi, että tässä on syvä ristiriita evankeliumin ja Paavalin välillä. Luther myös tajusi, vaikkei uskaltanut tunnustaa asiaa ääneen, että kirkko keksi sovituksen ja lunastuksen Paavalin johdolla ja lisäsi sen Jeesuksen tarinaan. Historiallinen Jeesus puhui Taivaallisen Isän opetusten noudattamisesta. Lutherin usko perustui helvetin pelkoon, ei Jumalan rakkauteen.

  10. Juutalaisuus ei ole koskaan hyväksynyt ihmisuhreja eikä hyväksy. Tanakh ei tällaista tue missään kirjassa ja se on yksiselitteisesti vastoin juutalaisuutta. Minusta kenellekään ei ole oikeutta vääristellä juutalaisuden sanomaa Lutherin tapaan. Kirkon jäsenet voivat keksiä omia selityksiään mistä tahansa Tanakhin kohdasta, mutta ei laiteta niitä juutalaisten suuhun. Se on väärin ja epäreilua. Jeesus oli ihmisuhri ja sovitusuhri, jonka Vanha Testamentti yksiselitteisesti kieltää. Yksi viaton ihminen ei voi juutalaisuuden mukaan hyvittää muiden syntejä. Antiikin pakanauskonnoissa ja Roomassa oli paljonkin ihmisuhreja. Siitä on olemassa selviä todisteita eri lähteissä ja sieltä se Paavalin ideakin kumpuaa samasta lähteestä. Rehellisyys maan perii lopulta.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.