Perhosen siivet, miten suhtautua?
Tämä liittyy Helsingin Sanomien tämän päivän "Tiedon jyvät"/ Tiede palstaan. Kuten on käynyt edellä blogeissani ilmi, olen innoissani luonnontieteiden kehityksestä niin humanisti kuin olenkin. Tänään törmäsin rajoittuneisuuteeni konkreettisesti!
Olin poimimassa mökin takapihalta omenapuiden maahan pudonnutta mätää ja kuivuudesta sekä muumiotaudista kärsinyttä satoa. Se on pantava jätteisiin, ei kompostiin. Kassi täyttyi. Jäljellä oli 3 kpl omenanraatoa. Ennekuin ehdin tarttua niihin päälle lehahti upea ruskehtava perhonen. Sen siivenkärjet olivat mustavalkoiset. Muuten se oli tummanruskea. Kuitenkin oranssi kehä kiersi sitä ylä- ja alasiivistä loisteliaasti. Tajusin, että perhonen oli AMIRAALI! (Kiitos lapsuuden perhospelikorttien ja luontoinnostuksen, jotka äitini ja ukkini iskostivat mieliin kesäpaikoissamme).
Amiraali empi. Se ei päässyt jäljelläoleville omenamädille heinätupsujen läpi. Niinpä se liki 30 minuutin mietiskelymme jälkeen avasi siipensä ja lehahti pois. Tyttäreni kertoi, että Amiraali oli vieraillut pihapiirissä koko heinäkuun lopun ajan. Ihana ilmestys. Lapsuuteni kesissä nokkosperhonen oli joka aamuinen räpistelijä kesäkodin yläkerran ikkunoita vasten. Aika ahdistavaa. Päästimme ne heti ulos herättyämme.
Kun sisareni kuoli nuorena aikuisena, meediona esiintynyt naishenkilö lähetti minulle "siskoni nimissä" (en itse ottanut yhteyttä) sanoman: Sisareni tulisi luokseni perhosena, suruvaippana kesämökkimme (vanhempien) pihapiirissä. Annoin omituisen jutun olla. En halua nytkään puhua spiritismin puolesta. Se on ahdistava ongelma uskovalle: miten erottaa oikean tiedon väärästä. Minä en usko sisareni läsnäoloon perhosessa kuolemansa jälkeen. Kyllä sen sijaan pihapiiriimme ilmaantui yhtäkkiä ensi kertaa suurikokoinen alkukesän perhonen: suruvaippa, vuorenkilpien ystävä. Se laskeutui kädelleni, kun luin pihalla kirjaa. Se oli kuin rusetti päälaella, kun katsoin varjoani lukemani aikakauslehden aukeamalla.
Tämä nyt ei ole enää aktuaalista perhos-ajatteluani. HeSa:n juttu, pieni teksti, kertoo, että Yalen yliopistossa on onnituttu muuttamaan perhosten siipien väriä (ruskeasta violetiksi). Saavutus on sinällään "luonnollinen": ei ole kyse värjäämisestä! Värimuutos saatiin aikaiseksi "nopeasti eläimen väriä valikoivan jalostuksen ja evoluution avulla". Huhheijaa. Kohta en tunnistakaan suruvaippaa, nokkosperhosta enkä amiraaliani! Kiitos biologisen evoluution hyväksikäytön tässäkin asiassa.
Miksi hyväksikäyttö? Tekstilähde HeSa:ssa kertoo seuraava: "Luonnonvalintaa jäljittelevät algoritmit voivat ehkä tuottaa nopeammin uusia yhdisteitä kuin perinteiset kokeilut". Idean hienous on lähteen mukaan siinä, että "keino voi auttaa fyysikoita ja insinöörejä soveltamaan evoluution periaatteita, kun he suunnittelevat uusia materiaaleja". Olennaista asialle on, että "valikoiva jalostus" toteutti värimuutoksen muuttamalla perhosten siiven paksuutta.
Minun on vaikea omaksua perhosten siipien paksuntamisen ihanuutta, innovatiivisuutta, aineellista tuottoisuutta. Ilmeisesti kaiken kuluttava homo sapiens joutuu jo näinkin pitkälle keksiäkseen materian uusia muotoja kulutuskäyttöönsä! Päätäni huimaa. Ei kosmologia vaan tämä innovatiivinen biologinen materialismi. Pienen perhosen kokoinen, sen siipien värin muutos ja siipien paksuntaminen. Lentääkö tällainen eteläafrikkalainen "Bicyclus anynana" lainkaan paksuilla siivillään vai onko se laboratorion perhosterraariossa(?) pelkkä paikalleenjysähtänyt olio? Tieteemme aikaansaama mutaatio.
Kun olin lapsi, äitini opetti, että perhosen siivet olivat varsin herkät. Niitä ei sopinut kosketella, jos poisti nokkosperhosia makuuhuoneen ikkunan edestä räpistelemästä. Pelkäsimme siskoni kanssa siipien hienoista väripölyä, jota ilman kuulemma perhoset eivät pystyisi lentämään. Koppasimme perhoset kuppeihin postikortti kantena ja heitimme ne avoimesta ikkunasta kupin ja kortin kera ulos pihalle, ettei vahinkoa olisi sattunut.
Olen pahoilani kaikkien siivellisten kohtalosta elämämme inhimillisessä todellisuudessa. Minulle siivekkäillä linnuilla ja perhosilla on oikeutensa olla ilman ihmistä elossa, lisääntymässä, luonnollisesti kuolemassa. Meilläkin on oma oikeutemme elämään, muttei loputtomiin toisten eliöiden varassa. Sanelemme hurjan paljon elämän loppuja lajeille, niiden hyötykäyttöä, täystuhoa aikaansaaden. Varmaan jokainen toivoo, että ebola saataisiin Afrikassa aisoihin kuten mustasurma aikoinaan. HIV oli lintuinfluenssan kera edellinen kauhuskenaario .Se saatettiin kalliiden takaiskujenkin (narkolepsia) kera nitistetyksi. Joten kuten.
On selvää, että haluamme elää! Perhoset eivät kerro halustaan. Eivät linnut, joiden sulosointuja iloksemme kuuntelemme (ja jossain Keskieuroopassa vangitsemme syötäväksi äänettömyydeksi). Minulle Amiraali oli omenaviinin hellyttävä juoppo, joka joutui pettymään anniskelustani. Odotan, että se palaa. Muumio-omenoita riittää rupisissa omenapuistossani, joista omenakehrääjän toukat käämivät suurimman sadon.
19 kommenttia
Perhosten siivet ovat yksi parhaimmista todisteista siitä, että Jumala on luonut maailman. Perhoset ovat eläviä taideteoksia. Kuinka joku voi uskoa siihen, että yksityiskohtaisesti kuvioidut ja symmetriset siipikuviot voisivat syntyä vain ”luonnonvalinnan kautta”, koska ne ”hyödyttävät kantajaansa”? Perhosten siivet kertovat älyllisestä suunnittelijasta, luovasta taiteilijasta. Ei millään muulla tavalla voi mielestäni selittää niin uskomattoman kauniisti ja taidokkasti muotoiltuja ja kuvioituja ja väritettyjä siipiä.
Jumala on totisesti olemassa ja Hänen kättensä työ on nähtävissä luomakunnassa! Perhoset siivillään ylistävät kaikkivaltiasta Herraa ja ovat yksi vankkumattomimmista ja vastaansanomattomimmista todisteista siitä, että Raamattu on Jumalan sanaa aina alkukertomuksia myöten. Jumala on luonut kaiken elävän, kunkin lajinsa mukaan. Perhoset eivät esim. lisäänny minkään muun, kuin oman lajinsa edustajan kanssa, koiras naaraan kanssa.
Jos itse message olisi sinulle tärkeä, eikä media, niin kaipa sen median nimen voisi jättää mainitsemattakin, ja puhua vain esim. sanomalehdestä.
Ainoastaan yhtä sanomalehteä lukemalla tulee oma maailmankuva sangen suppeaksi ja yksipuolisesti värittyneeksi. Yhtä suppeaksi, kuin kyseisen aviisin toimituksen putkinäkö. Jos se jollekin riittää, niin tulkoon kukin tavallaan onnelliseksi. Itse suosittelen kuitenkin lukemaan laajempaa kirjoa, mieluummin myös maailmanlaajuista, koska kieliähän meille jo koulussa opetetaan, ja googlen kääntäjäkin auttaa. Nykyään helppoa ja halpaa.
En myöskään musiikissa kuuntele aina ja vain yhtä artistia. Saati mainostaisi tätä joka ainoassa blogissani.
Älä ota tätä henkilöösi. Oletan, että luet muutakin, mutta se ei ainakaan näy blogeistasi. Blogejasi ihmettelen ja kritisoin tässä suhteessa,
Ammattitutkijana olen tottunut ilmoittamaan tietolähteeni, en viittaamaan epämääräisesti vain johonkin lehteen, varsinkin kun siteeraan sieltä suoria väittämiä. En todellakaan rajoita lehtien lukemista HeSaan. Olen löytänyt siitä kuitenkin ”viestejä”, jotka antavat ajattelunaihetta. Se lienee kriitikollekin sopivaa. Eikä väittämäsi ”putkinäkö” kai ole esimerkiksi perhosasiassa ongelma. Uuutinenhan ei ole HeSan laatima vaan aivan muualta avaran maailman tiedelehdistä poimittu.
Ikävää, ettet voi nähdä metsää puilta eli media on sinulle niin suuri ongelma, että kirjoitusteni sisältö jää katseesi kantamattomiin.
Otitko kritiikkini kuitenkin henkilöösi, kun loppulauseesi ”vastaisku” käy minun henkilööni, ja ryhdyt analysoimaan, minua, ja julistamaan olettamiasi ongelmiani? Laittamaan ajatuksia päähäni? Malttia, asioista tässä kritisoidaan, ja toiminnasta, ei henkilöstä, ainakaan tältä suunnalta.
Todellakin, näen metsän puilta, itse message kiinnostaa minua aina enemmän kuin (mikään yksittäinen) media. Yksi parhaita tapoja nähdä koko metsä, eri puolilta ja myös ylhäältä, on tutustua useisiin lähteisiin, kilpaileviin mielipiteisiin, vastakkaisiin näkökulmiin. Ellei halua elää ja ajatella kuplassa.
Ammattitutkijana tietänet myös, ettei ainoastaan yhteen lähteeseen tukeutuminen juuri millään alalla herätä suurta luottamusta.
Media ei todellakaan ole mikään ongelma minulle, sellaiselle, joka ei nosta mitään yksittäistä mediaa jalustalle, vaan suhtautuu kaikkiin kriittisen omaehtoisesti. Kokonaisuus kertoo aina yhtä lähdettä enemmän. Ns. ”eturivin” edustajat ovat siinä pseudoasemassaan yleensä historiallis-konformistisista syistä, ja samanhenkisen eliitin establishmentin keskinäisen kehun ja paijaamisen nostamina. Se asema horjuu nopeasti, kun huomataan, ettei keisarilla ole vaatteita.
Erikoista, että kommentoijat eivät edes sivulauseessa ole puuttuneet kirjoituksen maailmankatsomuksellisessa mielessä tärkeimpään kohtaan. Tarkoitan sitä kappaletta, jossa kerrotaan Suruvaipan ennalta sanotusti(!) tulleen tervehtimään kirjoittajaa. Sattuman todenäköisyys ”kohtaamisessa” on todella pieni, kun huomioidaan myös perhosen käyttäytyminen. Haluaisin vakuuttaa Päivi Huuhtanen-Somerolle, että ei hänen taivasosansa siitä vaarannu, vaikka ottaisi perhosen vierailun Jumalan sallimana lohdutuksena. Tässä tulee väistämättä mieleen hyvänä kristittynä tunnettu Sakari Topelius ja hänen joululaulunsa Varpunen Jouluaamuna. Topelius mitä ilmeisemmin uskoi että ihmisen sielu voi pukeutua esim. linnun hahmoon. Erikoisia lintukokemuksia tässä mielessä onkin ihmisillä runsaasti. Itsellänikin on sellainen: Joitakin vuosia sitten olin Tervon hautausmaalla vanhan isäni kanssa. Hän halusi käydä katsomassa vuosikymmeniä sitten kuolleen ensimmäisen vaimonsa hautaa. Olimme kävelleet pitkän tovin hautaa löytämättä, kun huomioni kiinnittyi edessä käytävällä lennähtelevään pikkulintuun. Jonkun matkaa lintua seurattuamme se lennähti erään hautakiven päälle ja kun pysähtyimme tutkimme kiveä tarkemmin, siinä luki etsimämme henkilön nimi! Jotenkin tuonpuoleisuus silloin(kin) kosketti ja on saanut osaltaan ajattelemaan, että mitä me ”oikeaoppisen” kristityt muka tiedämme todellisuudesta yrittäessämme puristaa sen dogmien ahtaisiin rajoihin.
”Minun on vaikea omaksua perhosten siipien paksuntamisen ihanuutta, innovatiivisuutta, aineellista tuottoisuutta. Ilmeisesti kaiken kuluttava homo sapiens joutuu jo näinkin pitkälle keksiäkseen materian uusia muotoja kulutuskäyttöönsä!”
Erikoinen ajatus, nimittäin siksi että käsitin sinun olevan kristitty. Raamatun alkulehdillä Jumala sanoo ihmisille: ”Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”
Voiko tuon suoremmin enää saada jumalallista oikeutusta käyttää eläimiä ihmisen hyväksi? Mielestäni tuo koskee myös nykyihmisen tieteellisiä pyrkimyksiä eläinten suhteen. Jos perhoskokeet ovat mielestäsi arveluttavaa puuhailua, missä mahtaa mennä Jumalan tarkoittaman vallitsemisen raja?
Toisaalta ajatus ruumiin polttamisesta on epämielyttävä, mutta toisaalta se olisi nopein tapa saada atomitja molekyylit joista ruumiini koostuu, takaisin luonnon kiertoon.
Osa niistä saa mielellään inkarnoitua perhosiksikin
Risto, pappina tietänet, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Jopa perhosen tai linnun lähettäminen lohduttamaan surevaa ja viestittämään jälkeenjääville, että elämä jatkuu. Jälleensyntymisellä ei kommenttini kanssa ole mitään.tekemistä.
Risto, anteeksi erehdykseni, toivottavasti väärästä tituleerauksesta ei ollut haittaa.: ) Joo, ei kristinoppissa puhuta mitään ihmisen tulosta maanpäälle eläimenä, sehän olisi hinduismia. Asiaa voi lähestyä lievemminkin vertauskuvin. Kuolleen ihmisen lähipiirille voi olla lohduttavaa tietää, että poismennyt läheinen elää edelleen jollain tasolla. Tällaisen todisteen on moni saanut perhosen tai linnun hetkellisen ilmestyksen kautta.
Blogistin kertoma perhoskokemus ja lukemattomat muut vastaavat, mukaanluettuna oma hautausmaa-kokemukseni, ovat maailmankatsomukselisessa mielessä äärimmäisen kiinnostavia. Sopisi hyvin, että Päivi Huuhtanen-Someron tutkijasielu uskaltaisi syvemmin pohdiskella, mistä hänen kokemuksessaan oli kysymys. Tuttua tosin on, että tiedeyhteisössä tämäntyyppiset asiat lakaistaan maanrakoon..
Kirjoittaja
Päivi Huuhtanen-Somero
Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.
Onko nää sun jutut ihan hesarin maksamia mainoksia, kun sitä aviisia joka blogissasi esille tuot ja mainostat?
Ainakin Kotimaa24 voisi pyytää hesarilta jotakin korvausta jatkuvasta puffauksesta palstallaan.
Ilmoita asiaton kommentti