Jos sattumoisin näette minun hiippailevan kuvassa olevilla kengillä Helsingin keskustassa Vanhan kirkon vaiheilla, niin tietäkää, että olen antanut periksi houkutukselle toimia koekaniini-mannekiinina intialaisen Ducere Technologies- firman keksimille kengille, jotka osaavat viedä käyttäjänsä haluttuun osoitteeseen.
Kyse on tärisevistä karttakengistä. Kengät on kytketty langattomalla bluetooth-yhteydellä älykännykkään, jolle on lähtiessä annettu etsittävä osoite. Kengät neuvovat risteyksissä kääntymään joko oikealle tai vasemmalle vibraattoreiden synnyttämän tärinän avulla.
Eikä tässä vielä kaikki: Kengät mittaavat myös esimerkiksi kuljetun matkan pituuden sekä kulutettujen kalorien määrän. Kengät voi myös säätää juoruilemaan vastaantulevista kiinnostuksen kohteista, vaikkapa nähtävyyksistä.
Kenkien lisäksi laitteesta on olemassa myös pelkkä pohjallismalli, jonka voi asentaa tavallisiin kenkiin. Laite käyttää navigoinnissa hyväkseen gps-paikannusta sekä Google Maps -karttapalvelua. Sekä pohjalliset että kengät ovat vasta ennakkomyynnissä ja niiden hinta asettuu 75–110 euron haarukkaan.
Alun alkaen Lechal-nimiset jalkineet suunniteltiin opastamaan näkörajoitteisia ihmisiä, mutta nyt niitä markkinoidaan myös massamarkkinoille. Kenkien nimi on hindiä ja se tarkoittaa suomeksi ”vie minut sinne”.
Hauskintahan tässä on se, että kenkien kanssa suunnistavan ei tarvitse lainkaan pälyillä puhelinta, vaan klopot opastavat perille. Kulkeminen tulee huomattavasti miellyttävämmäksi, kun kädessä ei ole kännykkää saati paperikarttaa. Nähtävyyksistäkin on näin varmasti enemmän iloa.
Sieluni silmin voin jo nähdä uusia askelsovelluksia Lechaleille:
– Uusi sandaalimalli Israeliin ja Välimeren maihin. Niillä voi seurata Jeesuksen tai Paavalin jalanjälkiä.
– Tanssikengät, jotka tuntevat perustanssit, niin uskonnollisten karkeloitten kuin maallisten tanssienkin askelkuviot.
– Lechalit sopivat myös deittikengiksi: Ensin syötän kengille (ei pajunköyttä) vaan oikeat perustietoni ja sitten etsittävän sinkun faktat: Ikä, sukupuoli, ammatti ja koulutus. Kengät löytävät itsestään lähimmät Lechal-single-partyt kaupungista.
Vie minut sinne. Heti.
Hieno homma!
Jos lapselle ostaisi tuollaiset ensiaskel-popoiksi, niin se voisi tallentaa omat askeleensa kenkiinsä?
Pappisovellus voisi olla sellainen, että se seuraisi käsikirjaa ja neuvoisi, milloin pitää kääntyä ja minnepäin (siis kirkossa, jossa alttari on vielä kiinni seinässä) ja milloin pitää lähdeä saarnatuoliin. Ehkä kehittyneempi versio voisi antaa lieviä sähköiskuja, jos saarnan mitta venyy liiaksi.
Niin, tai sitten molemmat kengät alkavat täristä yhtä aikaa? Lopulta kengät kääntävät saarnaajan poispäin saarnatuolista!
Varmaan kätevät, mutta toisaalta vähentävät luontaisia kontakteja ja ihmisten auttamista: nyt kun käytiin Vilnassa ja rapisteltiin karttoja kadunkulmassa, avuliaat ihmiset ryntäsivät heti neuvomaan. Noissa kengissä sitä ei olisi tapahtunut…
Todella hyvä oivallus, jos vielä on puhuva juttu, joka kertoo missä ollaan. Jos on kyseessä vaikeasti näkövammainen, niin toki apuna on keppi, koska ne kengät eivät näe esimerkiksi irrallisia mainostelineitä.
Helposti ajattelemme, että koiran kanssa kulkevalla on helpompaa, koska koira tietää ja osaa. Osaakin tosi hyvin. Olin joskus näkövammaisten kanssa raamattupiirissä ja rovasti Ari Suutarlan piti tulla vierailemaan. Tuntui jotenkin oudolta, kun hän kurvasi kulman takaa koiransa kanssa vieraassa kaupungissa. Olen käsittänyt, että monet vammaansa tottuneet haluavat olla hyvin omatoimisia, mutta kyllä siinä totuttelemista on, jos näkö huononee nopeasti.
Oikeassa olet, Lauri, eivät korvaa punaiset tärinäkarttakengät tunnustelukeppiä tai valkoista kävelykeppiä.
Kun GPS oli uusi keksintö, eri puolilla maailmaa raportoitiin onnettomuuksista, joita sattui, kun kuskit olivat kiinnostuneempia uudesta paikannuslaitteestaan kuin liikenteen seuraamisesta…
Saisikohan noihin menokenkiin naiselle sopivan korkkarimallin??!! Olisi kiva koikkelehtia määrätietoisen näköisesti Helsingin uusiutuneessa keskustassa, johon nyt olen joutunut (vanhana hesalaisena) ottamaan hakuaskelia, kun en enää tunnista vanhoja reittejä. Kaikkialla ainakin näin kesällä törmää terassibaareihin ja kadulle valuviin vaatekauppoihin (Makkaratalon tuntumassa).
Luulenpa, Päivi, että ei onnistu korkkarimalli vaan tuo punainen tossu on unisex-malli. Korkkareissa on liian vähän kosketuspintaa katuun. Voisivat Google Mapsit sekoilla pahanpäiväisesti. Vaan jos noihin töppösiin suostut, niin kiltisti ne johdattavat sinut kaupoille… 🙂