Koska on joulukuun kuudes, lienee paikallaan lukea palanen Samuli Paulaharjua. Ensin Suomesta:
Koko pohjoisen puoli on kohta tuntureilla täytetty. Suuria maanharjoja on toisensa takana siniseen äärettömyyteen saakka. Katsot kohti koillista ja itää — koko maan ääri on tuntureista rakennettu. Korkeita köyryjä on paiskittu vierekkäin ja päällekkäin niin pitkälti kuin silmä kantaa. Maan mustiin uumeniin ne on perustettu, Manalan vierikallioihin, mutta sinisinä ne nousevat taivaan sineen taikka valkoisina piiloutuvat pilvenkumuraan. Etpä aina tiedä, tunturiko vai pilvi, tunturin takaa kohoava pilvenjönkkykö vai pilvistä katsova tunturinharja.
Ja sitten suomalaisista:
Tervatöissä lyötiin mäntyä maahan kankaitten mitalta. Se oli ankaraa työtä, monisatavuotista miehen ja metsän kamppailua. Kankaat lykkäsivät mäntyä minkä jaksoivat – – mies kaatoi männyt ja poltti tervaksi. Ehtymättämät kankaat puskivat uuden sukupolven — mies puski myös, ja taas paiskittiin puut pitkälleen. Kirpeä hiki virtasi pitkin miehen ruhoa, petäjänkylkeä pitkin valuivat kirkkaat pihkavirrat. Jo viimein puu sai tulen tuskissa vuodattaa väkevän mustan verensä. Metsä sortui — jo sitten mieskin sortui. Mutta maan ikuiset luomisen voimat työnsivät molemmin puolin uutta vesaa…
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Samuli Paulaharju on yksi suosikeistani. Pari kirjaa on hyllyssä ja muita olen lukenut netissä.