Entinen Uskon Sana liikkeen perustaja ja hengellinen julistaja Patrick Tiainen avautui Radio Dein Rainer Frimanin Ihmisen ääni ohjelmassa mm.seksuaalisuudesta, koulukiusaamisesta, karismaattisuudesta ja vuosistaan hengellisenä johtotähtenä. En aio tässä blogissa keskittyä seksuaalisuuden alueen kysymyksiin pelkästään, vaan siihen kuinka rehellinen hengellisen johtajan tulisi olla ihmisten edessä. https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ex-saarnaaja-patrick-tiainen-toivon-etta-olisin-kyennyt-olemaan-rehellinen-seurakuntaa-perustaessani/
- Case Tiainen
Tiaisen case olkoon ponnahduslautana laajempaan pohditaan. Löysin ylen vanhan jutun, josta nostan pari juttua esille.https://yle.fi/uutiset/3-9445317
”Kun herätystä odotetaan ja alkaa tapahtua, käy helposti niin, että etsitään Messiasta ihmisten keskuudesta. Se ei kestä kauan. Kukaan ihminen ei kestä sillä paikalla eikä ihmistä ole tarkoitettu olemaan sillä paikalla.Tiainen uskoo, että ylimitoitetut odotukset ja hänen oma vauhtisokeutensa johtivat hänet umpikujaan perustamassaan liikkeessä.
– Oli ihmisiä, jotka halusivat päästä osalliseksi Jumalan liikehdinnästä siitä huolimatta, että omat inhimilliset ongelmat ja haasteeni sävyttivät sitä ja osaltaan lisäsivät vauhtia.” (Kai Kortelainen, seurakuntalainen.fi)
= Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin kävi Suomessa. Herätyksen odotuksen keskellä joillakin kristityillä on taipumus epäterveellä tavalla nostaa joku ihminen(hengellinen johtotyyppi) jalustalle. Näin jälkeenpäin ajatellen-itsekin Tiaista muutavan kerran isoissa jäähallikokouksissa kuulleena- hänen energinen, positiivinen ja kokonaisvaltainen tapa julistaa vetosi moniin. En lähde tässä hänen julistuksensa teologiaa avaamaan ja se olisi oman blogin aihe. Varmasti monen mielestä se oli menestysteologiaa, mutta toisten mukaan uskon henkistä Raamattujulistusta. Näkisin, että niin Tiaisen kuin vastaavienkin kohdalla myös häntä seuranneiden ihmisten tulisi katsoa peiliin. Etsinkö messiasta vai Jeesusta Messiaana? Kukaan ihminen ei voi tuoda herätystä. Olemme savea ja astioita vain. Siinä on rehellisyyden paikka. Nöyryyttä kehiin! Patrick itse myönsi haastattelussa, että olisi ollut hyvä laittaa heti avoimesti kortit pöytään seurakuntaa perustaessa. Olisiko homma lähtenyt lentoon ja kasvanut näin isoksi, jos seksuaalinen suuntautunut olisi ollut tiedossa heti?
”Joulun ja uudenvuoden välisen viikon hän saarnasi kanyyli kädessä, jotta elimistö saisi riittävän vahvaa antibioottia suoraan suoneen annosteltuna.
– Olin laihtunut kahdeksan kiloa ja oksentelin, usein verta. Olin fyysisesti aivan rikki. Syynä oli se, että kaksoistodellisuus alkoi olla niin rankkaa kannettavaa. Vaati jatkuvasti paljon henkistä energiaa sulkea pois oma todellinen seksuaalisuus ja sitoutua avioliittoon ja palvelutyöhön.
– Kyllä se rikkoo nousta lavalle ja julistaa Jumalan sanaa – ja tietää, että jos nämä ihmiset tietäisivät, mitä kannan sisälläni, niin täältä lähtisi joka ikinen ulos.” (Kai Kortelainen, seurakuntalainen.fi)
= Tämä on karua luettavaa kuinka vedettiin äärirajoilla. Kaksoistodellisuus oli murtumassa. Jossakin haastettulussa Tiainen myönsi, että hän piti yllä jenkkihymyä. Hänellä olo myös taito olla eri kristittyjen porukoiden kanssa luontevasti. On hyvä, että hän pystyy nyt olemaan rehellinen menneille tapahtumille. Niin varmaan moni pettyi, kun totuus tuli julki. Kuplan puhjettua lähti ystävät ja yhteistyökumppanit. Ei käy kateeksi häntä. Haastettelun kuultuani tuli jopa myötätuntoa häntä kohtaan. Jumala hänestä pitäköön huolen.
2. Yleistä pohdintaa hengellisten johtajien rehellisyydestä
= Olen ehtinyt tavata ja kuulla monenlaisia hengellisiä johtajia elämäni aikana. Toiset vetävät taitavasti roolia ja toiset osaavat olla aika rehellisiä seurakuntansa edessä. Joku on sanonut, että Daavidia ei hyväksyttäisi Suomessa seurakunnan pastoriksi aviorikoksen ja murhan jälkeen. Varmaan tässä ollaan lähellä totuutta. Me ihmiset näemme ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämen. Onko hengellisen johtajan hyvä olla mahdollisen moitteeton, jolta ei julkisyntejä ole nyt eikä mielellään kauheasti menneisyydessäkään.
Jeesus eli hengellisistä tehtäväänsä todeksi persoonansa kautta. Hän itki, koki myötätuntoa, vihastui, rakasti ja kärsi.Hänen esimerkkinsä toimii yhä. Olkoon kyseessä sitten kirkkoherra, piispa, paimen, evankelista tai seurakunnan vanhin. Toki kukin johtaja on erilainen ja se mikä on luontevaa toiselle ei ole luontevaa toiselle. Muistan yhden papin sanoneen, että hautajaisissa pappi ei saisi itkeä(ainakaan vuolaasti kai kyyneleen saa vuodattaa). Ajatus on, että hän pitää hommaa kasassa ja antaa läheisille tilaa itkeä. Pappi voi itkeä sitten kun kaikki muut ovat lähteneet tai kotonaan. Varmaan tässä onkin viisautta.
Mitä sitten jos on kamalassa taistelutilanteessa jonkun ison synnin kanssa? Voiko sitä aivan rehellisesti julistaa Jumalan Sanaa, kun tietää, että eilen tuli tehtyä jotakin, mikä veisi uskottavuutta pappina. Ihmisiä hengelliset johtajatkin ovat… Muistan lukeneeni erästä kunnioituksen kulttuurista kertovaa kirjaa, jossa kehotettiin, että seurakunnan vastuunkantajien/johtajien syntejä ei tulisi julkisesti käsitellä. Siinä heitetään maalia sekä asianomaisten että seurakuntalaisten päälle. Sotkusta tulee pahempi. Tapauksessa oli kyse seksuuaalielämän rikkomuksesta. Siinä ei myöskään kehotettu laittamaan vastuunkantajaa sivuun tehtävästä. Tämä tyyppi oli siis julkisesti myöntänyt syntinsä ja teki parannusta seurakunnan paimenen edessä.
Suomessahan meillä monesti joutuu pois tehtävästä, jos tekee jonkun julkisynnin. Paluuta ei ole ainakaan samaan tehtävään. Näitä vaihtoehtoja on käytetty: vetäydytään pois, vaihdetaan kirkkokuntaa tai paetaan ulkomaille. Tosin jotkut ovat voineet jatkaa tehtävässä ja päästä jopa merkittävämpään tehtävään. Riippuu tapauksesta siis.
Rehellisyys tarkoittaa, että on julkisesti sama henkilö kuin yksityisesti. Tämän lauseen olen kuullut, mutta kuka siihen pystyy. Lähtökohtaisesti se on hyvä, että ei tule batman-syndroomaa. Tarvitsemme hengellisiä vanhempia, mentoreita ja ihmisiä, joiden puoleen kääntyä, kun tulee haasteita. Yksin ei tule jäädä, koska me tarvitsemme toistemme apua.kaksi naamaa
Eräs hengen mies sanoi myös, että Jumalalle on tärkeintä persoonamme särmien hiominen hänen valtakunnan työssään eikä armolahjat, ulkonäkö tai muut avut. Siinä on kyllä viisautta. Varmaan juuri tämän vuoksi Mooses oli 40 vuotta erämaassa, että selviäisi paremmin Israelin kansan johtamisesta.
LOPUKSI:
Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden;
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
4Pese minut puhtaaksi rikoksestani,
puhdista minut synnistäni.
5Sillä minä tunnen rikokseni,
ja minun syntini on aina minun edessäni.
umalalle kelpaava uhri
on särjetty henki;
särjettyä ja murtunutta sydäntä
et sinä, Jumala, hylkää.
(Ps.51:1-5,19)
p.s. Ollaan kommenteissa rehellisiä, mutta kunnioittavia.
Juha, kiitos blogistani. Rehellisyys on tärkeää ihan jokaiselle. Jos Pirulle antaa pikkusormen, niin se vie lopulta koko käden. Hengelliset johtajat ja muut kristityt joutuvat helposti Pirun talutusnuoraan, jos ei halua pysyä puhtaassa Kristuksen opissa. Luopiot ovat luovuttaneet jo aiemmin.
’Puhtaan opin’ puolustajissakin näen paljon epärehellisyyttä ja inhimillisiä valtapyrkimyksiä. Se ilmenee vaikkapa kiivailuna jokseenkin kehällisten asioiden ’puhtaudesta’ sen sijaan että keskityttäisiin opin ytimeen, josta kristityt sentään ovat yhtä mieltä. Tarkoitan tietysti herraamme Jeesusta Kristusta.
Ole hyvä kaima:) Kyllä tämä rehellisyys mietityttää tässä itseäkin, kun teologian opintojen loppusuoralla ollaan. Salailun kulttuuri seurakunnassa ei ole hyvä asia, mutta rehellisyyden suhteenkin tarvitsee Jumalan viisautta.
Juha. ” Muistan lukeneeni erästä kunnioituksen kulttuurista kertovaa kirjaa, jossa kehotettiin, että seurakunnan vastuunkantajien/johtajien syntejä ei tulisi julkisesti käsitellä. Siinä heitetään maalia sekä asianomaisten että seurakuntalaisten päälle. Sotkusta tulee pahempi. Tapauksessa oli kyse seksuuaalielämän rikkomuksesta. Siinä ei myöskään kehotettu laittamaan vastuunkantajaa sivuun tehtävästä”.
Olen vieraillut Pierarissa suuren amerikkalaisen herätyslikkeen alaisessa seurakunnassa, jota nuori juutalainen pastoriystäväni johtaa. Hän kertoi minulle huolestuneena, että USA:ssa liikkeen johtajien aviorikoksista on alettu vaieta ja niitä on alettu painaa villaisella ettei liikkeen maine kärsisi. Sanoin ystävälleni, että tämä on herätysliikkeen lopun alkua.
Jostain syystä nimenomaan haureuden synnit ovat sellaisia, että kun saarnaajat ja pastorit jäävät niistä kiinni, he eivät nouse takaisn luottamusasemiin. Minusta näyttää siltä, että Jumala ei enää koskaan samalla tavalla käytä heitä työssään, vaan että jotain särkyy peruuttamattomasti.1 Kor 6:15-20 toteaa juuri haureuden syntien olevan erityisen raskauttavia, koska silloin ihmisen ruumis, jonka tulisi olla Pyhän Hengen temppeli tavallaan pettää itse Herraakin. Näin haureuden tekijä tekee jotain mikä on erityisen pahaa Jumalan silmissä, ja siksi sanktiot ovat ankarat. Suomenkin rikoslaista käsite aviorikos on poistettu, mutta Raamatussa se on edeleen ja Pyhä Henki voi siksi koska tahansa ”johtaa meitä kaikkeen totuuteen” tässäkin asiassa ja valaista meille mitä aviorikos merkitsee.
Blogisti:” Kukaan ihminen ei voi tuoda herätystä.”
Mittees on väärien kristuksien kanssa? Kristus tarkoittaa voideltua. Väärät voidellut tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä. Tämä tarkoittaa myös mega suuria herätyksiä, ja niitä on nähty ja on aina jossain.
Oisko viisasta pysyä kirkossa, koska sinne eivät voidellut ymv. kovin helposti pääse? Pääsee ne toisin aika helposti, jos vähän rauhoittaa menoa, mistä esimerkkinä Markku Koivisto ja köhien ja sairaiden rahat vienyt Pirkko Jalovaara, tietty kirkkoherrojen siunauksella.
Kirkko ei oikein erota susia lammasten vaatteissa. Pitäs oppia äänestä tunnistamaan, siis opista.
Tapio Tuomaala: ”Oisko viisasta pysyä kirkossa, koska sinne eivät voidellut ymv. kovin helposti pääse?”
Minä ole katsonut itselleni viisaaksi pysyä ev.lut kirkossa, jossa voi turvallisesti harrastaa hengellisyyttä, jos siltä tuntuu, kuunnella saarnoja, jos ne kiinnostaa ja kuunnella musiikkia jos siitä pitää. Ja tietenkin on hyvä, etteivät sinne ”voidellut karismaatikot” pääse pesiytymään.
Aikanaan pääsivät helposti Markku Koivisto ja Pirkko Jalovaara kirkkoihin toteuttamaan omaa missiotaan. Käsitykseni on, että tuskinpa kirkkoherrat kovin innostuneita em. henkilöiden toiminnasta olivat, mutta paine rukousiltoihin ym. tulivat usein seurakuntalaisilta.
Leo Tihinen tuot hyvin esille ”minä” keskeisen uskon, siis ihminen itse voi valita mitä ottaa ja mitä ei ota, siis ihminen on nostanut itsensä jumalaksi ja määrittää uskon joka on omalle mielelle oikea, onko todella näin?
Ev.lut. kirkossa on tietyt suojaavat rakenteet ja monet epäterveistä tavoista toimia joutuvat kyllä tutkintaan. Taisin tämän mainita aiemmin jo toisessa blogissani, mutta kertaus on nyt paikallaan.
Kysyin kerran yhdeltä Nokian Mission toiminnassa uskoon tulleelta, että milloin toiminta alkoi mennä hengellisesti epäterveeseen suuntaan. Hän vastasi, että vuonna 1995, kun alettiin hakea Amerikan maalta vaikutteita. Kyseissä oli varmaan tämä kuuluisa Toronton siunaus(eksytys) riippuen näkökulmasta.
Tällä hetkellä kyllä helluntaiseurakunnatkit ovat alkaneet tehdä tiliä menneestä opetuksesta. Lasse Heikkilä pyysi anteeksi, että piti yllä eskatologista espapismia Gospel Powerin ensimmäisillä levyillä. Mikään seurakunta tai kirkkokunta ei ole täydellinen täällä maan päällä. Mutta on hyvä, kun halutaan tarkistaa toimintamalleja ja suuntaa aina säännöllisin väliajoin.
Esimerkki Daavidista on ontuva ja täysin väärä, siis kun puhutaan VT.n ajasta niin se on lain aikaa eli juutalaisilla oli ympärileikkaus ja Mooseksen laki joilla ihminen kuului Jumalan kansaan.
Kuten Jeesus näytti niin ei kukaan voi täyttää lakia, siis tässä tulee Daavidinkin mahdottomuus esille, MUTTA Daavid nöytrtyi Jumalan edessä kun hänelle tuotiin hänen syntinsä eteen ja hän tunnusti ne ja sai lopulta armon.
Jeesus on lain loppu ja nyt onkin kaikki ihmiset synnin alla siihen asti kun nöyrtyy tunnustamaan syntinsä ja kääntyy parannukseen Jumalan kutsuessa. Tämän jälkeen saa Pyhän Hengen joka johdattaa Jumalan tahdossa Jeesuksen Sanan mukaan ja antaa voiman elää niin.
Se mikä oli Daavidille lihan takia mahdotonta onkin meille Hengen voimalla mahdollista.
Nyt näkeekin hedelmästä kuka ihmistä johdattaa, Jumalan Henki vai maailman henki, rakkaus vai väkivalta.
Ymmärrän pointin Ari. Daavidilla oli silti Pyhä Henki(Psalmien kaltaisia Messiaasta kertovia tekstejä ei olisi ihmisen lihassa ja sielussa kirjoitettu) ja kuninkaana hänen asemansa oli erilainen kuin muille juutalaisen kansan jäsenillä.
Juha Yli-Jaakkola on eri asia VT.n ja UT.n välillä kuinka Pyhä Henki toimi, siis nyt Jeesus parantaa ihmisen paatuneen sydämen kun ihminen uudestisyntyy Jumalan Hengestä, siis tulee sydämen halu elää Jumalan Sanan mukaan eikä mikään enää ole salattua vaan Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta.
Siis sydämestä lähtee kaikki, lihallisella ihmisellä se on paatunut ja teot todistavat sen ja myös puheet.
Pasanen: ”on eri asia VT.n ja UT.n välillä kuinka Pyhä Henki toimi.”
Tämä on täyttä puppua, koska se tarkoittaisi, että Jumala on muuttunut, mutta tyypillinen väite karismaattisuudessa. Pyhä Henki kirkasta Jeesusta Daavidille, joka profeettana toi tätä kirkastamaista esiin Psalmeissa. Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna. Vt:n esikuvat nimen omaan kertovat, miten Jeesuksen Henki toimii nykyajassa.
Yli-Jaakkola: ”Hän vastasi, että vuonna 1995, kun alettiin hakea Amerikan maalta vaikutteita. Kyseissä oli varmaan tämä kuuluisa Toronton siunaus(eksytys) riippuen näkökulmasta.”
Tämä pitää paikkansa myös omien huomioideni pohjalta. Nokia Missiossa ramppasi Amerikan profeettoja satuilemassa, kuten Chuck Pierce, joka kauppasi taikaöljypullojaan. Taisi olla Pierce, joka kävi vähän ennen romahdusta. Hän lupasi Herran sanana, että Nokia Missiolla on edessä loiston päivät ja siten koko Suomi pelastuu. Jos Nokia Mission profeetat olisivat olleet oikeita profeettoja, niin olisivat kertoneet tuomiosta.
Samassa yhteydessä, missä Jeesus varoittaa valhevoidelluista, varoitetaan valheprofeetoista. Ne kulkevat käsi kädessä, toisiaan tukien. Ja nostavat esiin uusia nokia missioita. Herätyksiä on siten odotettavissa myös tulevaisuudessa.
Tapio Tuomaala:””Tämä on täyttä puppua, koska se tarkoittaisi, että Jumala on muuttunut, mutta tyypillinen väite karismaattisuudessa. ””
Kuinka Jumala olisi muuttunut, en ymmärrä?
On täysin evankeliumin mukaista että Jumala vuodattaa Henkensä uskoviin. Tätä ei voi ymmärtää kuin ne joilla on Pyhä Henki eli muilta Jumala salaa evankeliumin.
”… ne, joilla on Pyhä Henki…” Tämä ilmaisu on mielestäni osoitus Pyhän Hengen ymmärtämisestä väärin. Uskomme mukaan Henki on kolmiyhteisen Jumalan persoona eikä sellaisena kenenkään ihmisen omistettavissa. Raamatussa toki íkäytetään sanontaa: ’meillä on Pyhä Henki’. Yhdestä ihmisestä sanotaan kuitenkin, että Henki on hänen yllään tai hänessä. Hengen omistamisesta ei siis ole kysymys vaan Hengen vaikutuksen alaisuudesta. Kahtiajako niihin, joilla on Henki, ja muihin ei siis ole mielestäni raamatullinen. Henki toimii miten hyväksi näkee ja valaisee Raamatusta kullekin eri ajatuksia viisaan harkintansa mukaan. Joillekin suodaan runsaasti ymmärrystä ja toisille avautuu vain muutama kirkas ilmoitus.
Martti Pentti mitä sitten tarkoittaa uudestisyntyminen Jumalan Hengestä?
Eikö Jeesus ollut jo alusta asti syntynyt Pyhästä Hengestä?
Mitä tapahtui Pietarille ensimmäisenä helluntaina, saiko hän Pyhän Hengen vai ei?
Mikä erotti Pietarin ennen helluntaita ja senjälkeen, siis ennen hän ei ymmärtänyt mitä Jeesus puhui ja sen jälkeen hän julisti puhdasta evankeliumia, mistä hän sai kaiken ymmärryksen ja vieläpä yhtäkkiä?
Saihan Pietari myös voiman julistaa.
13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.(Joh.16)
Ei Pietari saanut Henkeä omakseen. Sanoisin mieluummin niinpäin, että hänestä tuli Pyhän Hengen oma. Muistanet, että Henki joutui kouluttamaan häntä myöhemmin hyväksymään ympärileikkaamattomat pakanatkin seurakunnan piiriin.
Aikamme on sellainen ettei varma voi olla etteikö herätyskristillisyyttä voisi syntyä eri muodoissa.
Näin varmana ei voi pitää yhtä ainoata kehityskulkua.
Ihmettelin aikanaan miten työalavastaavat innokkaan määrätietoisesti suunnitelmiin esittelivät hyväksyttäväksi kiertävien sanan ja rukouksen illan pitäjiä, ja kysyin eikö näitä voitaisi hoitaa omin voimin. Kumman helposti esittelyt menivät läpi johtokunnan harkinnan.
Odotellaanko nyt kirkkomme ottavan kopin ilmeisesti olemassa olevasta kysynnästä uskon asioissa, vaan jatketaanko vanhalla mallilla jolloin perustellusti uskotaan kaitselmukseen aina liittyvään hyvään malliin katsoa niin nyt kuin tulevaisuuden kirkkoa johdatuksen välikappaleena kuin sen aktualisoitumana.
Englannissa herätyskristillisyys on elänyt ilmeisen hyvin. Toki yksi Englannin Emeritus Piispoista aikanaan kyseli mitä olisi oikea Jumalanpalvelus viitaten Jaakobin kirjeen sanoihin. Milksikähän meillä vastaavia ulostuloja ei ole. Ilmeisesti ei ole halua kuin ei vielä tarvettakaan.
Ari Pasanen: ”Leo Tihinen tuot hyvin esille “minä” keskeisen uskon, siis ihminen itse voi valita mitä ottaa ja mitä ei ota, siis ihminen on nostanut itsensä jumalaksi ja määrittää uskon joka on omalle mielelle oikea, onko todella näin?”
Ari Pasanen, Tuo havaintosi on totta. Minun olematon uskoni on ”minäkeskeistä”. En kuulu mihinkään muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuin Suomen ev.kirkkoon. Siellä teen valintoja. Otan sen mikä minua miellyttää ja jätän sen mikä ei tunnu sopivalta. Kukaan siellä ei tuputa mitään, eikä kysele mihin uskot ja miten uskot. En voi kyllä uskollani keskailla – tuskin sitä on yhdenkään atominpainon verran, mutta sehän ei ole minun syy. En ole saanut suurempaa ”uskonlahjaa”.
Ei ole tullut mieleen nostaa itseäni jumalaksi, vaikka haluan olla oman elämäni herra. Nyt se vielä onnistuu terveyden puolesta, mutta tiedän että voi tulla aika, että olen muiden armoilla ja kuolema viimein vie oman herruuden. Näin se Ari on tilanne minun elämässä. Kiitos tunnustuksesta. ”Näillä mennään”.
Jo alussa kirjoittajan päättely mennä hieman harhateille: ”…liikkeen perustaja ja hengellinen julistaja…”.
Jos joku perustaa ”liikkeen” ei sillä ole mitää tekemistä Kirkon kanssa vaan kyse on tämän ”hengellisen julistajan” perustamasta uudsuskonnosta. Kenttä on toki vapaa ja maassa uskonnonvapaus, mutta kristittyjen ei pitäisi olla missään tekemisissä näiden itsensä valinneiden julistajien kanssa. Oikea vaihtoehto on pysyä ensimmäisenä helluntaina syntyneessä (ortodoksisessa) Kirkossa.
Onhan nykyinen ortodoksisuuskin tulos lukemattomista historian eri vaiheissa tehdyistä valinnoista ja päätöksistä. Heti nousevat mieleen kuvariita 700- ja 800-luvuilla ja vanhauskoiset 1600-luvulla. Sen näkeminen alkukirkon turmeltumattomana jatkumona on ihannoivaa yksinkertaistamista. Kristittyjen yhteys on tärkeämpää kuin oman joukon oikeassa olemisen korostaminen.
Martti Pentti:”” Kristittyjen yhteys on tärkeämpää kuin oman joukon oikeassa olemisen korostaminen.””
Mitä sitten sanot henkilöstä joka irtaantuu ”kirkosta” ja tuomitsee sen jälkeen vanhan kirkkonsa johtajat ja opin?
Voisitko kuvitella olevasi tällaisen opettajan opin seuraaja?
Ari Pasanen, viittaat taas Lutheriin ja tapasi mukaan epätarkasti. Hän tuomitsi kirkon johtajat nimenomaan kirkon opin vastaisina. Niinpä kirkko sen seurauksena erotti hänet eikä päinvastoin. Mitä luterilaisuuteen tulee, se ei ole Lutherin seuraamista vaan Kristuksen seuraamista Raamattuun perustuen. Minun arvioni mukaan yksi luterilaisuuden suurimmista ongelmista on sen piirissä vaikuttava puhdasoppinen ’lutherilaisuus’.
Martti Pentti siis pitikö Luther sen opin jota silloinen kirkko opetti, eikö hän keksinyt oman vanhurskauttamisopin?
Pitikö hän vanhojen tunnustusten opin eli esim Athanasioksen tunnustuksen?
Käsittelet edelleen luterilaisuutta ikään kuin Lutherin keksintönä. Hanki käsiisi pätevää tietoa ja perehdy siihen, jos kyselysi on aitoa. Athanasioksen tunnustus kuuluu luterilaisuuden perustuksiin.
Martti Pentti Athanasioksen tunnustus on täysin eri asia kuin nykyinen luterilaisuus, ymmärtänet tämän, jos et ymmärrä niin miksi et?
JOS JOKU väittää että toi tunnustus on luterilaisuuden perustusta niin voisko selittää miten, siis nyky luterilaisuus on aikalailla päinvastainen tunnustukseen nähden, eihän nykyään ketään TEOISTA laiteta kadotukseen vaan armo kattaa kaikki teot?
”Eihän nykyään ketään teoista laiteta kadotukseen.” Ei laitetakaan; tuomion aika on aikojen lopussa. Silloin päätös on Jeesuksen puheen mukaan yllätys niin pelastetuille kuin tuomituillekin. Meidän ei siis tule nyt kovin toisiamme arvailla viimeisen tuomion ratkaisuja. Tärkeää on yrittää elää Jumalan tahdon mukaan ja luottaa hän armonsa, kun kuitenkin tunnemme kelvottomuutemme.
Martti Pentti oletko lukenut tuon Athanasioksen tunnustuksen, mitä siinä sanotaan, eikö pahaa tehneet tuomita kadotukseen? Siis kysyn nyt pelkkää sisälukutaitoa.
Tuon tunnustuksen mukaan siis on tekoja jotka vievät ihmisen kadotukseen, eikö vain?
Opetetaanko tänä päivänä näin?
Blogin aihe on hyvä, REHELLISYYS, siis kun lukee jotain niin olisi rehellinen siitä mitä siinä lukee eikä vääntäisi ja kääntäisi toiseksi.
Athanasioksen tunnustuksen ydinajatus ei ole pelastus vaan kolminaisuusoppi. Niinpä sitä ei voi pitää minään vanhurskauttamisopin esityksenä. Mitä tulee luetun ymmärtämiseen, sinun huoleton tapasi käyttää suomen kieltä aiheuttaa pieniä hankaluuksia. Voisit käyttää pisteitä ja pilkkuja täsmällisemmin, Ari Pasanen.
Roomalaiskirjeen kolmannen luvun loppu on syytä lukea huolella, kun pohtii vanhurskauttamista.
Martti Pentti oletko nyt rehellinen itsellesi, siis kuittaat tunnustuksen kovin ylimalkaisesti etkä edes vaivaudu sanomaan mitä se kertoo pelastuksesta, siis siinä selkeästi sanotaan:
””..Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!””
Siis onko tämä nyt jotenkin mitätön asia jonka voit ohittaa?
Kun vielä ko tunnustus toteaa selkeästi:
””Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.””
Mitä itse ajattelet sanonnasta ’on pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa’, Ari Pasanen? Mistään henkilökohtaisesta kääntymyksestä tai parannuksenteosta ei tässä ole mainintaa.
Olet oikeassa! Tiainen itse myönsi, että hän aiheutti myös hajaannusta, vaikka tosin kokosi myös Suomen karismaattista kenttää yhteen. Mutta eikös ensimmäinen kirkko koostunut messiaanisista juutalaisista ja pakanakristityistä? Näin ainakin Apostolien tekoja lukemalla olen käsittänyt. Myöhemmin kristillinen kirkko iirtautui omakseen juutalaisesta haarastaan.
Arvostan ortodoksista kirkkoja ja osallistuin hiljaittain vigiliaan. Monet osuudet ovat hengellisesti vahvoja. Kummitätini mies oli ortodoksi ja hänen hautajaisensa olivat vaikuttava tilaisuus, kun kokoonnuimme arkun ympärille tuohuksen kädessä. Ymmärrän miksi mm. Samuli Edelmann liittyi jokin aika sitten ortodoksikirkkoon. Tietynlainen pyhyys ja pitkä traditio ovat arvostettavia asioita.
Martti Pentti ohitat TAASKIN asian olankohautuksella, siis et ota kantaa juuri tähän ”pysyä yhteisessä kristillisessä opissa” eli kun kerran se sanoo jotain niin mitä on kun se onkin nykyisin aivan päinvastoin, onko silloin pysytty vai EI? Voiko silloin pelastua ko tunnustuksen mukaan, EI.
Siis KUN VÄITÄT tuota tunnustusta kirkon perustukseen kuuluvaksi ja jos et usko sen mukaan niin pelastutko silloin, tästä on kyse?
Lukutaitoisena ota kantaa kirjoitettuun tunnustukseen ja sen sisältöön.
Meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Meidät kuitenkin armahdetaan Jeesuksen lunastustyön vuoksi. Se on ainoa keino välttää tuomio.
Martti Pentti siis lisät nyt omaasi tuohon, et lue tunnustusta niinkuin siinä on kirjoitettu.
Ei siinä missään kohtaa sanota tuota mitä ” Meidät kuitenkin armahdetaan Jeesuksen lunastustyön vuoksi. Se on ainoa keino välttää tuomio.””
Vääristät selkeää tekstiä.
Ei luekaan. Kuten sanoin, se ei ole kyseisen tunnustuksen aiheena. Kaikki tärkeäkään tekstit eivät kerro kaikkea kaikesta.
Po: tärkeätkään.
Martti Pentti. Kiitokset rauhallisista linjauksistasi. Hyvä ja kansantajuisen selkeä johdanto konservatiiviseen luterilaisuuteen on myös Kinnaman: ”Kaikki mitä olet halunnut tietää luterilaisuudesta”. Suosittelen kaikille asiallisen pohdinnan pohjaksi! Nostan kuitenkin esille kaksi yhteen kuuluvaa pointtia kritisoimasi ”puhdasoppisen lutherilaisuuden” puolustukseksi.
Ensinnäkin me haluamme ottaa vakavasti sen, että kristinuskon opettamisessa on tunnustuskirjojemme mukaan kaksi puolta: oikean opin esittäminen JA väärän opin torjuminen. Myönnän toki, että tätä linjausta on usein käytetty taitamattomasti ja huonoin seurauksin kun on otettu mallia entisaikojen poleemisesta tyylistä. Toiseksi puhtaan lutherilaisen opin voi nähdä eräänlaisena Raamatun tulkinnan ja hengellisen elämän ”käypä hoito” -suosituksena, työkalupakkina. Kyse ei siis ole jonkin ryhmäkunnan hengennostatuksesta, itseihailusta, tai tuomionhalusta vaan perin käytännönläheisestä toiminnasta. Tällöin emme myöskään tee Lutherista tai kenestäkään muusta, itsestämmekään, synnitöntä ja virheetöntä. Näin olen itse asian ymmärtänyt vaikka itsekin olen ylilyönteihin syyllistynyt.
Marko Sjöblom mitä sinulle merkitsee JEESUKSEN SANAT:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Onko Jumala salannut evankeliumin sinulta?
Milloin mielestäsi Jumala on sen sinulle ilmoittanut (jos koet että on ilmoittanut)?
Onko ihmisen elämässä eroa kun Jumala salaa ja sitten ilmoittaa, voiko sen itse havaita?
Historiallisessa mielessä on aikas toivotonta pitävästi näyttää mikä on ’oikea oppi’ ja mikä väärä, oikeaa opillista ehjää ja johdonmukaista ristiriidatonta opillista kokonaisuutta ei älyllisen rehellisyyden nimissä UT:n teksteistä saa, ja tuskinpa tekstien kirjoittajatkaan ovat absoluuttisen oikein kaikkea kokemaansa ja näkemäänsä kyeneet tulkitsemaan ja saati kuvaamaan.
Uskonnollisia pienseurakuntia on syntynyt/syntyy Suomessa maailmalla kuin sieniä sateella, koska aina joku pyrkyri on isomman ryhmän sisällä havainnut kuinka helppoa noissa liikkeissä on saada valtaa ja kerätä hyväuskoisilta rahaa.
Suosittelen uutuuselovaa Marian Paratiisi:
https://www.iltalehti.fi/leffat-le/a/03c2ed89-2c8e-44bd-9b70-0598250eb55d
Ari Pasanen. En halua tehdä syvällisiä henkilökohtaisia tilityksiä tällaisella forumilla, jossa jokseenkin kaikkea mitä sanoo voidaan väärinkäyttää kirjoittajaa vastaan sekä tulkita mielivaltaisesti. Asemoin itseni tunnustukselliseksi luterilaiseksi herätyskristillisillä mausteilla ja eräillä modernisoivilla teologisilla piirteillä. Uskoon olen tullut Kalevi Lehtisen kokoussarjassa 1986 ja käsittänyt evankeliumin lestadiolaisessa kristillisyydessä 1992. Kokemuksia Jumalan johdatuksesta ja uskon vaikutuksista minulta ei puutu, mutta en halua asettaa niitä vaatimukseksi toisille.
Ymmärrän tapasi käyttääJeesuksen sanoja, mutta ymmärrän ne eri tavoin: Jeesus ylistää Isää siitä, että yksinkertaiset ja oppimattomat saivat armon ymmärtää Hänet messiaaksi ja uskoivat Häneen uskonnollisen valtaeliitin torjuessa Hänet. Tämä on yhä tänäänkin uskon ydintä, mutta ei kaikkea siitä, mitä usko on ja saa aikaan. Paavali puhuu kirjeissään myös hengellisestä kasvusta ja aikuistumisesta.
Itse blogin teeman palatakseni voin sanoa, että henkilökohtaisesti arvostan edesmennyttä Kalevi Lehtistä, joka osoitti saarnoissaan rehellisyyttä ja sopivaa avoimuutta. Hän tiesi oman paikkansa evankelistana, mutta osasi olla nöyrä Kristuksen lähettiläs. Viimeisinä vuosina hän halusi olla yhä enemmän vapauttamassa toisia kristittyjä Jumalan valtakunnan työhön.
Juha Yli-Jaakkola:””Itse blogin teeman palatakseni voin sanoa, että arvosta edesmennyttä Kalevi Lehtistä,…””
Siis sanotko tuossa että muiden tulisi arvostaa vai onko kirjoitusvirhe?
Teemana on uskonnollisten johtajien rehellisyys. Juha Yli-Jaakkola arvostaa Kalevi Lehtistä rehellisenä johtajana. Siinä kaikki tällä erää. En huomaa hänen kommentissaan mitään pyrkimystä koota Lehtiselle täällä keskutelevista mitään ’ihailijakerhoa’. Emme käy mitään ’vaalikampanjaa’, Ari Pasanen.
Korjasin. Arvostan itse Kalevi Lehtistä. Kukin saa omalla kohdallaan toimia niin kuin parhaaksi kokee.