”Raamattu on kuin virta, jossa lampaat voivat kahlata ja norsut uida.”

(Paavi Gregorius Suuri noin 1400 vuotta sitten)

Gregoriuksen ja muun muassa Martti Lutherin mukaan Raamattu tarjoaa mielekästä lukemista tai kuulemista niin ammattiteologeille  eli ”norsuille” ja maallikoille eli ”lampaille”. Raamattu on nimittäin sen verran selkeä, että sen hengellisestä sanomasta pystyy maallikkokin ymmärtämään paljon. Toisaalta Raamattu on monessa suhteessa niin syvällinen teoskokoelma, että jopa sen pienimpien yksityiskohtien tutkimiseen voi ammattiteologia käyttää ihmiselämän.

Raamatun syvääkin syvemmän luonteen opin ymmärtämään mm. tehdessäni väitöskirjaa, jossa tutkin mm. Raamatun alusta löytyvää Eden kertomusta. Vieläkään tuo teksti ei ole päästänyt minua rauhaan. Siinä on edelleenkin puolia, joihin olen väitöstilaisuuden jälkeen ja tälläkin hetkellä perehtymässä. Saa nähdä jättääkö tuo lyhyt, moniulotteinen sekä historiallisesti äärimmäisen rikas teksti minua koskaan täysin rauhaan. Eikä se haittaakaan, koska ”uin” mielellään tuossa tekstissä aina silloin tällöin.

Vaikka olenkin Raamatun tieteellisen tutkimuksen vakaa ja innokas kannattaja sekä jossain määrin myös toteuttaja (tarkemmin sanottuna systemaattis-eksegeettinen hybridi), en ajattele kuitenkaan, että oppineisuus toisi automaattisesti viisautta Raamatun hengelliseen ja uskonnolliseen lukemiseen. Toki oppineisuus tarjoaa myös Raamatun hengelliselle lukemiselle erinomaisen pohjan, jonka avulla voi välttää pahimpia karikoita ja saada syvällisiä näkökulmia. Tieteellinen kompetenssi ei kuitenkaan ole sama asia kuin hengellinen kompetenssi.

Joskus maallikkokin voi olla hengellisesti viisaampi Raamatun hengellinen tulkitsija kuin ammattiteologi. Toisaalta Raamatun tieteellinen komptenssi usein myös lisää hengellistä viisautta ja kompetenssia runsaasti. Siksi ei kannatakaan tehdä stereotyyppisiä ja herjaavia jakoja esimerkiksi ”hengellisesti sokeisiin kirjanoppineisiin” tai vaikkapa ”simppeleihin maallikoihin”.

Tässä joku varmasti esittää aiheellisen kysymyksen, että mitä sitten on se Raamatun lukeminen hengellisesti viisaasti. Tähän kysymykseen voisi vastata varmasti monella eri tapaa. Näen kuitenkin asian niin, että Raamatun viisaan lukemisen määrittää pohjimmiltaan ihmisen sydän.

Hyväsydäminen ihminen yrittää ainakin ymmärtää Raamattua, vaikka suhtautuisikin siihen kriittisesti.Hyväsydäminen ihminen ei vedä Raamatusta liian nopeita johtopäätöksiä omien ajatustensa tukemiseksi. Sen sijaan hän suhtautuu nöyrästi teksteihin, jotka ovat kestäneet ajan hammasta ja maailman mullistuksia tuhansia vuosia katoamatta unohduksiin. Hyväsydäminen ihminen myös pyrkii löytämään Raamatusta niin omaa kuin muidenkin elämää rakentavia näkökulmia. Kaikkein syvimmällä tasolla hyväsydäminen ja viisas ihminen on Pyhän Hengen inspiroima. Hänen sydämensä hohtaa jumalallista hyvyyttä, rakkautta ja viisautta.

Sen sijaan sydämeltään vääristynyt ihminen pyrkii myös vääristelemään Raamattua omia tarkoitusperiään varten. Hän esimerkiksi hylkää ehkä koko maailmanhistorian merkittävimmän teoskokoelman ilman parempaa tietoa ja ennakkoluuloja pelkkänä hölynpölynä. Vaikka Raamattua ei arvostaisikaan hengellisenä teoskokoelmana, viisas ihminen ei kiellä sen tärkeyttä koko maailmanhistorialle.

Tai sitten sydämeltään vääristynyt ihminen  käyttää Raamattua hengellisen väkivallan aseena pönkittääkseen omaa valtaansa tai aiheuttaakseen kaaosta tai mielipahaa. Usein tällä tavoin sydämeltään vääristynyt ihminen esittää kaikkein suurinta ja pyhintä kristittyä. Hän on usein äärimmäisen tuomitseva asenteissaan jopa pieniin asioihin liittyen. Hän ei useinkaan myöskään juuri perusta Raamatun kunnollisen tutkimisen päälle. Pahimmillaan tällainen epäviisas ihminen tahraa myös muiden kristittyjen maineen ja aiheuttaa syvää henkistä ja hengellistä tuhoa. Onkin hyvä muistaa, että kaikki Raamatun opetus ei ole hyväksi ja rakennukseksi.

Hyvä näkökulma Raamatun viisaaseen lukemiseen on Mestarin ohjeen soveltaminen:

”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”

(Luukkaan evankeliumi 45. luku ja jae 45)

Ps. Suosittelen kaikkia lämpimästi tutustumaan erinomaiseen tuoreeseen Uuden testamentin suomennokseen etenkin kuunneltuna: https://raamattu.fi/ut2020. Raamatun tekstit ovat nimittäin historian aikana ensin edenneet suullisina kertomuksina ja myöhemmin tekstejä on luettu erittäin paljon toisille ääneen. Ääneen kuultuna ja puhuttuna tekstit saavat aivan uutta syvyyttä. Siksi niitä myös käytetään esim. jumalanpalveluksissa ääneen luettuina.

Pps. Lue myös oheinen erinomainen artikkeli hieman kirkollisen skenen ulkopuolelta: https://www.kritiikinuutiset.fi/2020/12/13/raamatunkaantajan-mahdoton-tehtava-uusi-testamentti-2020-ja-sen-vastaanotto/?fbclid=IwAR3KS6idcdtUQoHzwKV_18Z7Aio0V43VgUQf4v_9T5F5_8IGYk9aisFBY2Y