”Raamattu on kuin virta, jossa lampaat voivat kahlata ja norsut uida.”
(Paavi Gregorius Suuri noin 1400 vuotta sitten)
Gregoriuksen ja muun muassa Martti Lutherin mukaan Raamattu tarjoaa mielekästä lukemista tai kuulemista niin ammattiteologeille eli ”norsuille” ja maallikoille eli ”lampaille”. Raamattu on nimittäin sen verran selkeä, että sen hengellisestä sanomasta pystyy maallikkokin ymmärtämään paljon. Toisaalta Raamattu on monessa suhteessa niin syvällinen teoskokoelma, että jopa sen pienimpien yksityiskohtien tutkimiseen voi ammattiteologia käyttää ihmiselämän.
Raamatun syvääkin syvemmän luonteen opin ymmärtämään mm. tehdessäni väitöskirjaa, jossa tutkin mm. Raamatun alusta löytyvää Eden kertomusta. Vieläkään tuo teksti ei ole päästänyt minua rauhaan. Siinä on edelleenkin puolia, joihin olen väitöstilaisuuden jälkeen ja tälläkin hetkellä perehtymässä. Saa nähdä jättääkö tuo lyhyt, moniulotteinen sekä historiallisesti äärimmäisen rikas teksti minua koskaan täysin rauhaan. Eikä se haittaakaan, koska ”uin” mielellään tuossa tekstissä aina silloin tällöin.
Vaikka olenkin Raamatun tieteellisen tutkimuksen vakaa ja innokas kannattaja sekä jossain määrin myös toteuttaja (tarkemmin sanottuna systemaattis-eksegeettinen hybridi), en ajattele kuitenkaan, että oppineisuus toisi automaattisesti viisautta Raamatun hengelliseen ja uskonnolliseen lukemiseen. Toki oppineisuus tarjoaa myös Raamatun hengelliselle lukemiselle erinomaisen pohjan, jonka avulla voi välttää pahimpia karikoita ja saada syvällisiä näkökulmia. Tieteellinen kompetenssi ei kuitenkaan ole sama asia kuin hengellinen kompetenssi.
Joskus maallikkokin voi olla hengellisesti viisaampi Raamatun hengellinen tulkitsija kuin ammattiteologi. Toisaalta Raamatun tieteellinen komptenssi usein myös lisää hengellistä viisautta ja kompetenssia runsaasti. Siksi ei kannatakaan tehdä stereotyyppisiä ja herjaavia jakoja esimerkiksi ”hengellisesti sokeisiin kirjanoppineisiin” tai vaikkapa ”simppeleihin maallikoihin”.
Tässä joku varmasti esittää aiheellisen kysymyksen, että mitä sitten on se Raamatun lukeminen hengellisesti viisaasti. Tähän kysymykseen voisi vastata varmasti monella eri tapaa. Näen kuitenkin asian niin, että Raamatun viisaan lukemisen määrittää pohjimmiltaan ihmisen sydän.
Hyväsydäminen ihminen yrittää ainakin ymmärtää Raamattua, vaikka suhtautuisikin siihen kriittisesti.Hyväsydäminen ihminen ei vedä Raamatusta liian nopeita johtopäätöksiä omien ajatustensa tukemiseksi. Sen sijaan hän suhtautuu nöyrästi teksteihin, jotka ovat kestäneet ajan hammasta ja maailman mullistuksia tuhansia vuosia katoamatta unohduksiin. Hyväsydäminen ihminen myös pyrkii löytämään Raamatusta niin omaa kuin muidenkin elämää rakentavia näkökulmia. Kaikkein syvimmällä tasolla hyväsydäminen ja viisas ihminen on Pyhän Hengen inspiroima. Hänen sydämensä hohtaa jumalallista hyvyyttä, rakkautta ja viisautta.
Sen sijaan sydämeltään vääristynyt ihminen pyrkii myös vääristelemään Raamattua omia tarkoitusperiään varten. Hän esimerkiksi hylkää ehkä koko maailmanhistorian merkittävimmän teoskokoelman ilman parempaa tietoa ja ennakkoluuloja pelkkänä hölynpölynä. Vaikka Raamattua ei arvostaisikaan hengellisenä teoskokoelmana, viisas ihminen ei kiellä sen tärkeyttä koko maailmanhistorialle.
Tai sitten sydämeltään vääristynyt ihminen käyttää Raamattua hengellisen väkivallan aseena pönkittääkseen omaa valtaansa tai aiheuttaakseen kaaosta tai mielipahaa. Usein tällä tavoin sydämeltään vääristynyt ihminen esittää kaikkein suurinta ja pyhintä kristittyä. Hän on usein äärimmäisen tuomitseva asenteissaan jopa pieniin asioihin liittyen. Hän ei useinkaan myöskään juuri perusta Raamatun kunnollisen tutkimisen päälle. Pahimmillaan tällainen epäviisas ihminen tahraa myös muiden kristittyjen maineen ja aiheuttaa syvää henkistä ja hengellistä tuhoa. Onkin hyvä muistaa, että kaikki Raamatun opetus ei ole hyväksi ja rakennukseksi.
Hyvä näkökulma Raamatun viisaaseen lukemiseen on Mestarin ohjeen soveltaminen:
”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.”
(Luukkaan evankeliumi 45. luku ja jae 45)
Ps. Suosittelen kaikkia lämpimästi tutustumaan erinomaiseen tuoreeseen Uuden testamentin suomennokseen etenkin kuunneltuna: https://raamattu.fi/ut2020. Raamatun tekstit ovat nimittäin historian aikana ensin edenneet suullisina kertomuksina ja myöhemmin tekstejä on luettu erittäin paljon toisille ääneen. Ääneen kuultuna ja puhuttuna tekstit saavat aivan uutta syvyyttä. Siksi niitä myös käytetään esim. jumalanpalveluksissa ääneen luettuina.
Pps. Lue myös oheinen erinomainen artikkeli hieman kirkollisen skenen ulkopuolelta: https://www.kritiikinuutiset.fi/2020/12/13/raamatunkaantajan-mahdoton-tehtava-uusi-testamentti-2020-ja-sen-vastaanotto/?fbclid=IwAR3KS6idcdtUQoHzwKV_18Z7Aio0V43VgUQf4v_9T5F5_8IGYk9aisFBY2Y
Kirjoitan itsekin paraikaa tulevaan kirjaani Gan Edeniä -tuota ’Intohimon kaivoa’ koskevaa osioita. Tunnenkin tarvetta kysyä, mitä mieltä olet esim. babylonialaiasen Enuma Elishin, mesopotamialaisen Gilgameshin ja akkadialaisen Atrha Hasiksen ja Etiopian Kebra Negest myyttien vaikutuksista Eden-narraatioon?
Vaikuttiko Egyptin Atum-kertomus Moosekseen?
Mitä mielestäsi kuvaa Mooseksen Ilmestyksessa annettu kuvaus Jumalasta, joka laskeutuu Paratiisiin ilmeisesti merkaballa?
Kiitos kysymyksistä, mutta sen verran laajoja ja moniulotteisia asioita, että en tässä lähde tarkemmin analysoimaan.
Kirkon teologiassa Eedenin syntiinlankeemuskertomuksella on useita vaikutuksia.
Omenan syönnin ikäviä vaikutuksia oli myös Eedenin työnilon muuttuminen raskaaksi, väsymystä ja vaivaa aiheuttavaksi silloiselle Ihmisen anomalian diskontinuiteetille.
Kun olette Eedenin asiaa tutkinut ja katsonut, oletteko sitä mieltä, että omenan syönnin takia Jumala puuttui silloisen Ihmisen fysiologiaan tavalla mikä tänäkin päivänä aiheuttaa väsymystä ja uupumusta työnteossa, ja kyllä myös sen ulkopuolella.
Mistä päättelet että paratiisihedelmä olisi ollut juuri omena? Genesis ei ’häveliäästi’ mainitse ’hedelmän’ nimeä.
Omena tulee saamastani opetuksesta. No, kun se ehkä ei ollutkaan omenahedelmä niin kyse oli varmastikin jostain yhtä hyvästä mitä sillonen Ihmisen anomalian erijatkuvuus samalla oppi arvostamaan mielihyvää tuottavana.
Eihän Jumala muuten edellistä olisi kieltänyt ellei olisi ollut orastavaa kykyä vastaanottaa asia.
Kiitos kysymyksestä. On hyvä huomata, että Genesis-kertomus on vahvasti myyttis-vertauskuvallinen kertomus, jolla on myös yhtymäkohtia historiallisiin tapahtumiin. Ainakin kertomus pyrkii selittämään sen seikan, miksi maailma on sellainen kuin se on (mm. työhön liittyvä vaiva).
Syntiinlankeemuskertomus on kirkolle tärkeä. Sen horjuminen vaikuttaisi suureen määrään teologista pohdintaa aina Jeesukseen asti.
Mutta edellisen voi katsoa Jumalan orastavina ja suurenmoisina lahjoina omassatunnossa ja kyvyssä valita silloselle Ihmisen anomalian erijatkuvuudelle mahdollisuudessa päästä eteenpäin moraalisissa kyvyissään kohotakseen ajan mittaan myös henkisessä tasossaan historiassaan, ja eikö tätä Jeesus tullut juuri kirkastamaan.
Kuudennen päivän Ihmisen anomalia oli kovasti yhtä luonnon kanssa, kuitenkin erilainen omanlaisena, ja siksi Jumala käski kuten käski toisia luomiaan. Näin ymmärtää myös katolinen luonnontieteellinen konkregatio.
Kuten voi huomata ovat eläimet pysyneet eläiminä paratiisin ajoista asti. Ihmisen kahdeksannen päivän erijatkuvuus sensijaan on tehnyt usean liikkeen aina tänne asti, ja tätä erijatkuvuutta Jumala kielsi, mikä kertoo kieltämiseen olleen hyvä syy. Kuudennen päivän Ihmisen anomaliaa Jumala käski.
Voidaanko tai paremminkin, saako makuasioista keskustella teologiaan liittyen. No, luomiskertomus yhtäältä on teologian prinsiippeihin kuuluva mutta toisaalta se ei sitä ole. Itse kuitenkin valitsisin edelläolevan perisyntikäsityksen paremmaksi huomaamiseksi. Yksi hyvä syy asialle on se että kirkon oppi on jo kyntensä näyttänyt opetuksessa ja hengellisessä tiennäytössä.
Blogisti, väitökseen asti ehtineenä, voisi hyvin tehdä rinnakkaisarviointia perisyntikäsityksen toisista mahdollisista merkityksistä Ihmisen osassa.
Halua ei niin varmasti ole eikä synny, mutta eikö todellisuus katsoisi edes yritystä.
Huolimata kirkon haluttomuudesta uskon asiaan palattavan ennen pitkää.
Mistähän on peräisin väite siitä, että kertomukset olisivat kulkeneet suullisena perinteenä pitkään ?
Onko sille jotain perusteita, vai onko se vain oletus, jota jatkuvasti toistetaan, niin että sitä pidetään totena? Kirjoitustaito kun on selkeästi ollut käytettävissä hyvin varhain. Miksi niitä asioita olisi vain kerrottu sukupolvelta toiselle, kun ne on voitu kirjoittaa ja sitten lukea?
Pekka, tietyt asiat olivat kenties niin arkaluontoisia ettei niitä ole uskallettu ylös kirjoittaa vielä tänäänkään. Ne vain siirretään ’korvasta korvaan’ kuiskaten. Lisäksi toistensa kansa hyvin samankaltaisia kertomuksia on Hedelmällisen puolikuun alueen eri kulttuureilta pilvin pimein, että tuskin on yhtä yhtenäistä kirjallista alkukertomusta ollut niistä kenelläkään.
Baabelin vankeuden jälkeen Raamatun Vt:n tekstit on redaktoitu uudelleen Esran ja hänen pappiensa toimesta.
Paras lukemani teos tältä alueelta on Richard Fridmanin valaiseva Who Wrote The Bible
The Camelot Press Ltd Southampton Great Britain 1988
Seppo, ei kovin vakuuttavaa nuo: tuskin ja kenties.
Pekka, tuskin ja kenties ovat rehellisiä sanoja asioista, joita kukaan ei tiedä varmaa totuutta. Absoluuttilauseita käyttävät näin kaukaisista asioista vain ihmiset, joilla ei ole käsitystä siitä mikä on todistettua tai todistettavissa ja mikä ei.
Otsikko on jo karkeasti väärä, siis kun lukee sen mitä Raamatussa on kirjoitettu niin on todellakin helppo kumota tuo väite.
Kun Jeesus eli maanpäällä niin eiväthän ”viisaat”, fariseukset ja kirjanoppineet ottaneet Hänen sanojaan vastaan, kansa kyllä juoksi jeesuksen luo kun Hän paransi sairaita ja teki kaikkea hyvää, mutta kuitenkin kansa pelkäsi ”oppineita” ja lopulta ei kansastakaan kovin monta todella seurannut Jeesusta, oliko yhtäkään?
Siis opetuslapsetkin kielsivät Jeesuksen.
Eikö tämä riitä todistukseksi ettei ihminen omassa voimassaan voi seurata Jeesusta, eikä ymmärtää Hänen sanojaan, vahvistaahan Jeesus sen:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Miten siis voi päästä lapsenmieliseksi jolle Jumala ilmoittaa evankeliumin, nöyrtymällä parannukseen, siis osa sitä on tunnustaa ettei ole ikinä kuullutkaan Jeesusta vaan on elänyt pimeydessä ja valheessa.
Esimerkkinä on Pietari, hän uskoi seuraavansa Jeesusta jopa kuolemaan asti, kuinkas kävikään, hän kielsi Jeesuksen mutta samalla nöyrtyi ja lopulta sai Pyhän Hengen, siis Pyhä Henki vasta kirkasti hänelle Jeesuksen sanat ja antoi todellisen voiman seurata Jeesusta.
Mitä uskova saa Pyhän Hengen mukana, Jumalan rakkauden, ilman tätä rakkautta ihminen on ”helisevä vaski” tai ”kilisevä kulkunen”.
Tarkoitatko, että Raamatun ymmärtämiseen pyrkimisessä pitäisi olla tieten tahtoen ymmärtämätön tai ”sokea”. Jeesus ei tietääkseni missään halveksinut viisautta, vaan kritisoi itse asiassa ymmärtämätöntä oppineisuutta. On tärkeää myös pohtia, mitä viisaudella tarkoitetaan. Esimerkiksi Sananlaskujen kirja ylistää viisautta ja Vanhasta testamentista löytyy iso osasto kirjoja, jotka lukevat ns. viisauskirjallisuuteen.
Jussi Koivisto voin sanoa mitä se merkka mitä minä tarkoitan, mutta mitä Raamattu sanoo on se tärkein.
Siis kun Jeesus sanoo että Jumala SALAA evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” niin eikö tuo ole selkeä ettai ihminen omassa ”viisaudessaan” voi sitä ymmärtää, selkeää eikö vain?
Sitten kun Jeesus sanoo että Jumala ILMOITTAA sen lapsenmielisille, niin mitä tämä tarkoittaa, eikö juuri sitä että ottaa evankeliumin vastaan KUIN LAPSI eli tyhjänä kaikesta omasta ”viisaudesta” eli aikuinen joutuu nöyrtymäään tunnustamaan ettei ole ennen ymmärtänyt/kuullut Jumalaa.
Mitä tarkoittaa paatunut sydän, eikö juuri sitä ettei ymmärrä yhtään mitään Jumalan sanasta?
Eiväthän opetuslapsetkaan ymmärtäneet Jeesuksen sanoja ennenkuin saivat Pyhän Hengen joka kirkasti ne heille. Tämäkin on esimerkki ihmisen omasta ”viisaudesta” ja nöyrtymisestä.
Kyllä, mutta on tärkeää pyrkiä ymmärtämään, mitä Raamatussa tarkoitetaan. Toisaalta Jeesus opetti huolella etenkin lähimpiä opetuslapsiaan. Eikö sekin ole viisauden etsimistä. Tai kun Jeesus puhui esim. viisaista taloudenhoitajista esimerkkeinä. Pointtini on se, että nähdäkseni Jeesus kritisoi viisautta ja ymmärrystä, joka on esteenä uskolle – ei viisautta sinänsä. Kyse oli siis nähdäkseni siten hengellisen ylpeyden kritisoimisesta, eikä esim. tyhmyyden ylistyksessä. Lapset Hän otti esikuviksi, koska heitä tuskin vielä on mm. ylpeys, kyynisyys jms. samalla tavoin turmellut kuin monesti aikuisia.
Tämän takia on tärkeää nähdä Raamattu kokonaisuutena, eikä poimia yksittäisiä jakeita tukemaan omia näkemyksiä. Raamattu ohjatkoon ymmärrystä, eikä ymmärrys Raamattua (sitä vääristellen). Tästä voinemme olla samaa mieltä?
Jos sinä Pasanen uskot tietäväsi mitä Raamattu sanoo ja mitä ei, niin voisitko ystävällisesti auttaa minua ja antaa seuraavalle raamatunlauseelle järkevän ja ehdottomasti oikean käännöksen, Minun heprean taitoni eivät siihen riitä:
וַתִּכְרָת-לָךְ מֵהֶם–אָהַבְתְּ מִשְׁכָּבָם יָד חָזִית