Jumala haluaa painia nimenomaan vahvimpien kanssa. Valitettavasti en muista tai pystynyt vahvistamaan tämän ajatuksen alkuperää. Se sopisi kylläkin hyvin Lutherin teologiaan. Ajatuksena tässä sitaatissa on se, että Jumala haluaa kokeilla nimenomaan kaikkein kovimpien ihmisyksilöiden sietokyvyn rajoja. Ikään kuin Jumala haluaisi testata, mitä kaikkea vahvimmat ihmiset kestävät. Sen vuoksi kaikkein vahvimmat tässä maailmassa joutuvat kärsimään eniten.
Vaikka en ehkä täysin allekirjoittaisi tätä ainakaan kovin yksiulotteisena näkökulmana Jumalaan, ihmisyyteen ja elämään, on siinä mielestäni perää – tai ainakin itse pystyn siitä ammentamaan suunnatonta lohtua. Nimittäin joinain elämän vaikeina hetkinä tämä ajatus on putkahtanut mieleeni ja se on antanut paljon voimaa kestää erilaisia vaikeuksia. Olen jopa saattanut hymyillä Jumalalle leikillisesti sekä hyväntahtoisesti ja naurahtaa, että tässäkö kaikki. Etkö arvostakaan minua niin paljon, että lähettäisit vielä isompia kärsimyksiä, jotta voisimme yhdessä nauraa elämän tragikomiikalle ja mustalle huumorille?
Samalla mieleeni on kuitenkin juolahtanut toinenkin puoli asiassa: ehkä on ihan hyvä lopulta, että suojaat sittenkin minua ja lahjoitat ennemmin hyvää. Ehkä sen myötä kaikki on kuitenkin paremmin, koska en itsekään voi tietää sietokykyni rajoja. Ehkäpä seuraava vastoinkäyminen olisikin niin raju, että se tuhoaisi persoonani ja terveyteni. Ja jos tuo kärsimys ei tappaisi, niin ainakin uhkaisi katkeroittaa. Ehkä kuitenkin sittenkin elän ennemmin paratiisissa kuin helvetissä.
Ajatus Jumalan kanssa painimisesta ei ole missään nimessä vieras Raamatustakaan. Oikeastaan monet Raamatun merkittävät henkilöt ovat eri tavoin ja jopa mystisesti kamppailleet ja kärsineet Jumalan kanssa: Jaakob eli Israel, Job, Daavid, Kristus ja Paavali vain muutamia mainitakseni. Samalla he ovat kokeneet Jumalan läsnäolon ja siten myös taivaan vahvasti. Tuo jo nyt läsnä olevan helvetin ja taivaan vuorottelu ihmiselämässä tulee Raamatun teksteissä uskomattoman monipuolisesti ja syvällisellä filosofisella tavalla esille. Teksteissä on selvästi ajatonta viisautta, johon nykyihminenkin pystyy samaistumaan.
Elämä ei nimittäin useinkaan ole joko pelkkää kärsimystä tai ruusuilla tanssimista, vaan ihmeellisellä tavalla nämä kaksi ääripäätä kietoutuvat usein toisiinsa katkeran suloisella tavalla. Tämä kietoutuminen on jopa niin syvää, että en tiedä haluaisinko täysin luopua omastakaan kärsimyksestäni, koska se usein valaisee hyvyyden ja hyvät asiat. Pimeässä on helpompi nähdä valo ja se, mikä on oikeasti tärkeää.
Kaikesta painin kiinnostavuudesta huolimatta on hyvä ehkä kuitenkin lopulta toivoa itselleen ja muille seuraavia Jeesuksen sanoja:
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani kevyt.
Matt. 11:28–30
Korkeimman kanssa lähimmäisen rakkautta. Ei mitääm pania.
”Et koskaan tiedä miten vahva olet, ennenkuin sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla vahva. ”
Ja paineensietokyky kasvaa kerta kerralta.
Mummullani oli tapana sanoa, ’ Opissa se on variksenpoika tuulessa.’
Olen pihamaalla huomannut kuinka lintuja kiinnostaa tuulen puuskat, jotka usein tulevat ennen sadetta. Linnuista on hauska vahvistaa siipiä lentämällä vastatuuleen, uudelleen ja uudelleen, kuin leikkinä ja kilpailuna ja voimain koetuksena. Vastatuuli on heille kuin hauska läpimenojuttu.
Luonto on paras opettaja.
Kotimetsässä pesii sama pyypariskunta jo kymmenettä vuotta. Poikasten lentoharjoituksia on mukava seurata. Viime kesänä, kun istuimme pihalla, ne toivat poikasensa näytille. Siinä tepastelivat jalkojemme juuressa. Ja tänä keväänä ne taas tulivat. En tiedä, missä ne talven viettävät.
Eräänä kesänä pieni linnunpoikanen putosi halkopinon väliin. Emolintu tuli hädissään ilmoittamaan. Kun poikanen saatiin pelastettua, emo lensi kämmenelleni kiittämään. Se oli siinä niin kauan, että saatiin kuva.
Kirjoitin juuri muistiin näitä lintutarinoita. Tuli mieleen laulu ”Oi katsohan lintua oksalla puun… se laulaen aamulla alkavi työt ja päättää ne laululla illoin… ja kattona sillä on taivas.”
Kiitos kommenteista 🙂
”Jumala haluaa painia nimenomaan vahvimpien kanssa.”
Tällaisen halun voisi olettaa yhdistyvän kykyyn vastata esitettyyn kritiikkiin. Raamatun VT:n taruhenkilöihin viittaaminen ei luo ajatusta painihalusta.