Paavi Franciscus sanoi maanantaina, että kaikilla on oikeus tulla kastetuksi, myös avaruuden muukalaisilla. Näin uutisoi Kansan Uutisten verkkoversio 13.5. Blogin otsikko on myös KU:n rupriikki. On aikoihin eletty, kun elämän Vasemman laidan kulkijatkin diggailevat paavista. Monen sortin sosialistit taitavat olla jo kyllästyneet iänikuiseen oopiumiin, jota kommunismin isä Karl Marx sanoi uskonnon kansalle olevan. Franciscus, se alkuperäinen, oli tunnetusti lintujen ja muitten köyhien ystävä.
Kristityt eivät voi sulkea oveaan, vaikka sille tulisi koputtamaan ”pitkänenäisiä ja pitkäkorvaisia vihreitä miehiä”, sanoi paavi. Paavi tulee hyvin juttuun myös Vihreitten kanssa. Paavi saanee anteeksi tuon hieman epäkorrektin lausahduksen Vihreitten ulkonäöstä, eikö vain? Sieluni silmin näen Rooman piispan kättelevän pitkäkorvia ja vaihtavan neniä pitkäkuonojen kanssa. ”Parliamo italiano?” kysyisi isäntä varmasti ekana vierailtaan. Italiahan on varmaankin maailman kehittynein kieli. Se on kehittynyt latinasta. 90% italian sanoista on latinaa. Ja latinan lentävät lauseet lienevät tuttuja myös Marsissa.
”Jos huomenna saapuisi vaikkapa marsilaisten retkikunta ja joku heistä sanoisi ’Minä haluan tulla kastetuksi’, mitä tapahtuisi?” jatkoi paavi Vatikaanin radion mukaan. Tässä on paavin logiikan heikoin kohta: Entä jos marsilaiset haluaisivatkin pelkkää vettä, ja paavi tulkitsisikin asian väärin kastevedeksi? Ei hätää, sillä paavi on erehtymätön ex cathedra. Silloin marsilaiset ovat väärässä. Jos marsilaisia tulisikin Vatikaaniin oikein iso UFO-laivue, niin silloin otettaisiin esiin salainen ase eli vesiruisku, jolla suoritettaisiin joukkokaste.
Paavin leikinlaskussa oli kuitenkin vakava sanoma takana. Hän on useaan otteeseen korostanut, ettei kastetta saa evätä keltään. Erityisesti hän on korostanut, että lapsi on kastettava, vaikka vanhemmat asuisivat vihkimättöminä yhdessä. Voi meitä luterilaisia, kun me vaadimme ensimmäiseksi, että kastettavalla täytyy olla kastepaperit kunnossa. Kastettava toki kastetaan yleispäteväksi kristityksi, mutta siinä yhteydessä hänet liitetään aina johonkin paikallisseurakuntaan. Ajatteleekohan paavi, että tämä hänen lafkansa on niin laaja, katolilaisia on kaikkialla, että hyvä kun jostakin hengellisen kotinsa löytävät?
Se on tietysti selvää, että pieni vauva ei ole voinut tehdä itse mitään sille, asuvatko hänen vanhempansa susiparina (homo homini lupus) vai onko kaikki mennyt niin kuin pikkuporvarillisissa piireissä Strömsössä.
Otsikko ja tummennettu teksti on tässä blogissa sanasta sanaan Kansan Uutisten verkkolehden uutista. Mahdanko olla ihan väärässä, jos noitten rivien välistä luen hienovaraisen pohdinnan ja kysymyksen siitä, olisiko paavi valmis kastamaan myös marxilaisia?
jokainen saa turvata mihin haluaa.muttei valtion kustannuksella.
Valtiokaan ei saa toimia kanslaistensa oikeuksien kustannuksella eli kaventaa niitä.
keneenkään oikeuksia ei kavenneta sillä että uskonto jää varusmiesten vapaa-aikaan.
juha nuppola :”jokainen saa turvata mihin haluaa.muttei valtion kustannuksella.”
Toivottavasti myös kaikki vailla Jumalaa vain vaistojensa ja viettiensä perässä juoksevat ja päätöksistään ja niiden seurauksista vastuuta kantamattomat päättäjät ja heidän ”arvojensa” mukaan elävät kansalaiset muistavat tuon asian.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Etiikka
”Luterilaisen moraaliteologian pohja on niin sanotussa luonnollisessa moraalilaissa. Eettisesti oikeat teot ovat järjen sanelemia, ja niitä voivat tehdä kaikki maailmankatsomuksesta riippumatta.”
Tuula, miten tuo näkemyksesi uskonnottomien arvovajeesta sopii yhteen ev. lut. kirkon näkemyksen kanssa?
uskonnoton ihminen ei toimi vain viettiensä ja vaistojensa varassa.uskonnoton pystyy myös kantamaan vastuunsa teoistaan ja päätöksistään sekä seurauksista.em.asioihin ei tarvita uskontoa.
juha nuppola,
kyllä uskonnottomien ja muidenkin ”arvoinvalidien” vastuunkantokyky yhteiskunnassa on nähty.
Todellinen vastuu sälytetään yhteiskunnalle (=sen veronmaksajille) ja mm. vastuu lapsista ja heidän kasvatuksestaan puutteellisilla resursseilla varustettuihin päiväkoteihin, joissa kasvatusvastuu resurssien puutteiden vuoksi jää alle kouluikäisille itselleen. Sen ”vastuunkantamisen” lopputulosta on mm. se, että yhä suurempi osa kouluuntulevista lapsista on syrjäytynyt jo ennen kouluikää, eivätkä kaikki lapset ymmärrä edes puhetta. Tämän olen kuullut omien lastensa kasvamisen rauhan turvaamiseksi työstä pois jääneiltä lastentarhanopettajilta ja myös muutamilta erityisopettajilta, jotka tällä menolla palavat työssään loppuun.
Tuula Hölttä: ”kyllä uskonnottomien ja muidenkin “arvoinvalidien” vastuunkantokyky yhteiskunnassa on nähty”.
Ehkä tässä Tuula kuitenkin tarkoitti (?) että ”kyllä joidenkin uskovien tai uskonnottimien tai muidenkin ”arvoinvalidien” vastuunkantokyky yhteiskunnassa on nähty” tms…
Ja ketä nämä ”arvoinvalidit” sitten olisivat, sitä voi kukin kohdallaan pohtia, en usko että ainakaan uskonto kovin hyvin määrittäisi eri ihmisten/ ryhmien vastuunkantokykyä ja toimintaa koko yhteiskunnan hyväksi.
Mielestäni Suomessa yhteiskunnan vastuunkanto ei perustu millekään kollektiiviselle uskonnollisuudelle, mutta enemminkin erilaisille ryhmille, puolueille ja yksityisille ihmisille jotka haluavat tehdä hyvää ja kantaa vastuuta koko yhteiskunnan puolesta. Ja siinä yhteydessä kyllä myös suomen kirkkokin (=kristityt kansalaiset) kantaa vastuuta ja tekee työtä koko yhteiskunnan puolesta.
Jutta Urpilaiselle viiden pisteen vihje: Juuri Nuppola avasi teille arvoisa ministeri kultakaivoksen ja voitte jättää hommanne kiiteltynä Isämnaan pelastajana.
Ooppera, saa olla, mutta ei valtion varoilla.
Baletti, saa olla, mutta ei valtion varoilla.
Puoluerahoitus, saa olla, mutta ei valtion varoilla.
Muu taiteilu, saa olla, mutta ei valtion varoilla. Listaa voi jatkaa tarpeen mukaan.
Lauri hyvä, on aivan eri asia mennä oopperaan ja mennä paraatimarssia jumalien kunniaksi. Oopperalla, baletilla ja puoluetoiminnalla on vaikutuksia, jotka voi ihan ihmisaisteilla ja -menetelmillä havaita. Jumalat taas eivät anna itsestään mitään merkkejä, marssittiinpa sitten miten komeasti tahansa.
Näistä havaittavaista ja ihmisten elämään oikeasti vaikuttavista asioista päätetään meillä demokraattisesti, mihin tarvitaan poliitikoita. Jos riittävän suuri määrä äänestäjistä haluaa oopperan ja baletin pois, niin nehän lähtevät.
Olen selvillä siitä, että monet ihmiset uskovat jumalien vaikutukseen (mihin heillä mielestäni pitää olla oikeus). Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi sille, että niiden miellyttäminen pitäisi ottaa huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Risto Korhonen :”Lauri hyvä, on aivan eri asia mennä oopperaan ja mennä paraatimarssia jumalien kunniaksi.”
Kerrankin olen Riston kanssa samaa mieltä. Esimerkiksi näitä -39 Suomea vastaan hyökkäyssodan aloittaneita hyökkäyssodan ”jumalia” kumartavia vastaan on oikeus puolustautua, ja puolustautumisesta käytetään nimitystä ”oikeutettu sota”, Jus ad Bellum.
https://www.youtube.com/watch?v=omm3QPMqyjc
Paraatissa ei marssita jumalien kunniaksi vaan vapaan isänmaan. Olen muutamassa paratissa ollut ja tiedän tämän asian. Pienehkö hartaus on vain pieni osa juhlallisuuksia.
Nuo mainitsemani asiat ovat ihan verrannollisia. Me kaikki emme tarvitse noita asioita eikä ole edes käytännön mahdollisuutta käydä. Siksi pitää kaikkea pitää tarkastella samoin kriterein. Miten kattava on tarve.
”Nuo mainitsemani asiat ovat ihan verrannollisia. Me kaikki emme tarvitse noita asioita eikä ole edes käytännön mahdollisuutta käydä. Siksi pitää kaikkea pitää tarkastella samoin kriterein. Miten kattava on tarve.”
Kyllä, uskoville ihmisille nuo asiat voivat olla ”ihan verrannollisia”. Suomen kaltaisessa maassa ne eivät kuitenkaan julkisessa päätöksenteossa sitä ole. Ihanteesi lienee valtiomuoto, jota kutsutaan teokratiaksi. Sen toteutuminen Suomessa on lähestulkoon mahdotonta, mikä on minusta hyvä.
Kaikki eivät tarvitse kaikkia yhteiskunnan palveluja, kuten vaikkapa julkisin varoin tuettuja taide-elämyksiä. Mutta ihmisillä ja maallisilla vallanpitäjillä on rajallisesti rahaa käytettävissään, joten raja on vedettävä johonkin. Yksi hyvin luonteva raja on havaittavan ja yliluonnollisen välinen. Kyllähän me (yhteiskuntana) esimerkiksi mieluummin tuemme lääketieteeseen kuin homeopatiaan perustuvaa terveydenhoitoa.
Risto Korhonen :”Yksi hyvin luonteva raja on havaittavan ja yliluonnollisen välinen. Kyllähän me (yhteiskuntana) esimerkiksi mieluummin tuemme lääketieteeseen kuin homeopatiaan perustuvaa terveydenhoitoa.”
Tuo on totta, mutta yksi hyvin ”luonteva raja” tällä yhteiskunnalla on ollut taloudellisen hyvinvoinnin osaoptimointi vain palkansaajien ja heidän hyvinvointinsa ja palvelujensa turvaamiseen.
Laitoksiin tai koteihinsa suljettujen vanhusten hyvinvoinnista ei ole välitetty, ei puutteellisilla resursseilla päiväkoteihin sullottujen lasten oikeuksista, ei yhteiskunnan puoluepoliittisilla virkanimityksillä täytettyihin byrokratiarattaisiin tukehtuvista, ei pätkätöihin pakkoahdetuista nuorista, vaikka he eivät voi elää pätkäelämää eikä vammaisista tai siitä, että Suomi on nuorten itsemurhissa Euroopan synkimpiä maita.
Kun vaan ”lisäliksa” palkansaajan pussiin kilahtaa, niin palkansaajan sielu taivaaseen vilahtaa. Vai mitä?
eiköhän isänmaan kunniaksi voi marssia ilman hartauttakin.joka ei useimmille marssijoille merkitse mitään.hartaus vain osoittaa puolueellisuutta.vaikka varusmiehille pitäisi opettaa ryhmähenkeä.
Minun muistikuvieni mukaan ei ryhmähenki kärsinyt mitään tappiota vaikka muistelen, että jonkin iltahartauden piti varusmies pelkkään pyyhkeeseen verhoutuneena.
“Ehdotuksen mukaan Ruotsin, Norjan ja Tanskan tavoin luovuttaisiin todistajan ja asiantuntijan Jumalan kautta antamasta valasta (ks. OMSO 65/2012 s. 77—79). Kaikki antaisivat jatkossa vakuutuksen kunnian ja omantunnon kautta kuten Ruotsissa ja Norjassa. Kuultavien yhdenmukaisen kohtelun ja uskonnonvapauden kannalta voidaan pitää perusteltuna, että henkilöä kuullaan neutraalin vakuutuksen nojalla. Uskonnon ja omantunnon vapauteen liittyy ajatus moniarvoisesta ja suvaitsevasta yhteiskunnasta.
Uskonnonvapauslain 5 §:n mukaan asianomainen henkilö saa valita valan ja vakuutuksen antamisen välillä riippumatta siitä, kuuluko hän uskontokuntaan. Pykälän mukaan vakuutus annetaan aina, jos se on säädetty velvoittautumisen ainoaksi muodoksi. Perustuslakivaliokunta on mainitun pykälän johdosta todennut seuraavaa (PeVM 10/2002 s. 6): ”Valaa ja vakuutusta käytetään erilaisiin julkisen vallan tarpeisiin tilanteissa, joissa on välttämätöntä esimerkiksi korostaa tietyn tehtävän hoitamiseen liittyviä periaatteita tai vakuuttua annetun tiedon oikeellisuudesta. Julkisen vallan suhtautumisen tällaiseen juhlamuotoiseen lupautumisen muotoon tulisi olla uskonnollisesti neutraalia.”
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010). Ylipäätään henkilöllä ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (Alexandridis v. Kreikka 21.2.2008). Uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot ovat henkilötietolain (523/1999) 11 §:n mukaan ns. arkaluonteisia tietoja. Tällaiset tiedot kuuluvat myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen mukaan erityisen suojan piiriin (L 35/1992; SopS 36/1992). Valtion on myös toimittava neutraalisti ja puolueettomasti suhteissaan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja käyttäessään niitä koskevaa sääntelyvaltaa (esim. Metropolitan Church of Bessarabia ym. v. Moldova 13.12.2001).
Käytännössä johonkin muuhun kuin evankelis-luterilaiseen uskontokuntaan kuuluvalla henkilöllä voi olla vaikeuksia ymmärtää, mitä jumalaa valassa tarkoitetaan, varsinkin jos oikeussalissa on Raamattu. Henkilön voi olla vaikeata valita valan ja vakuutuksen välillä, jos vala ymmärretään painoarvoltaan vakuutusta merkityksellisemmäksi. Tästä voi seurata aiheetonta painetta antaa vala, vaikka tällaista etusijajärjestystä ei laissa ole tarkoitettu asettaa. Menettelyn joutuisuuden kannalta pelkän vakuutuksen käyttäminen on myös eduksi.”
Edellä olevaa voisi tietenkin soveltaa sotilasvalan ja sotilasvakuutuksen yhdistämiseen, vaikkapa uskonnollisesti tunnustuksettoman sotilasvalan muodossa. Mutta siinä on asiaa myös paraateihin liittyen:
Perusteluissa oleva viittaus arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaan nostaa esiin myös kysymyksen, onko nyt juuri paraateihin liittyen syytä huolehtia, että varusmiehiä ja sotilaita eri erotella laajan paraatiyleisön edessä niihin jotka osallistuvat paraatijumalanpalvelukseen ja niihin jotka eivät osallistu.
Vaikka kentällä ja kasarmilla, varusmiesten ”omassa keskuudessa” jaottelu uskonnonharjoitukseen osallistuvien ja vaihtoehtoiseen eettiseen ohjelmaan osallistuvien välillä ilmeisesti on tarkoitus toteuttaa, samaa jakoa ei pitäisi tehdä ja esittää julkiselle paraatiyleisölle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että paraatin julkisen ohjelman yhteydessä ei voisi enää olla paraatijumalanpalvelusta, johon osa osallistuu ja osa ei, koska se tulee kaikille julki mahdollista televisiointia myöden.
Näin ollen mahdollinen jumalanpalvelus ja sille vaihtoehtoinen eettinen ohjelma pitäisi olla ennen paraatia tai sen jälkeen, mikäli ne paraatiin liittyen ylipäätään pidettäisiin. On luonnollisesti syytä harkita, pitäisikö hartaudet ja jumalanpalvelukset pitää vain kentällä ja kasarmilla, siis intiimimmissä tilanteissa kuin julkisiin paraateihin liittyen.
Toki mm. Vapaa-ajattelijain periaatekanta on edelleen, että hartaudet voisivat olla vain varsinaisen palveluohjelman jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta tässä tuomme siis esiin sen erottelun, että arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan kannalta julkinen paraatijumalanpalvelus on ongelmallisempi kuin hartaustilaisuus harjoituskentällä tai kasarmilla.
Tämä on taas niitä asioita joissa kärpäsestä on tehty härkänen.
”Uudistusten taustalla on eduskunnan oikeusasiamiehen taannoinen linjaus. Sen mukaan puolustusvoimissa ei voida velvoittaa osallistumaan kirkollisiin tilaisuuksiin edes kirkkoon kuuluvia varusmiehiä. Uskonnonharjoitus ei siis ole kenellekään pakollinen osa palvelusta. Sen rinnalle järjestetään vaihtoehtoista eettistä toimintaa.”
Ilmeisesti Tikalle ihmisoikeuskysymykset ovat vain kärpäsiä.
Olen Kalevi Tikan kanssa samaa mieltä.
Jo lähtökohtaisesti minun on vaikea ymmärtää, miksi henkilötietolaissa uskonnollisuus on ns. arkaluonteinen tieto. Tämän vielä ymmärtäisi sellaisissa maissa, jossa jonkun uskonsuunnan kannattajat joutuvat vainon kohteiksi. Mutta Suomessa en oikein tätä ymmärrä.
Kuinkahan moni kirkkoon tai johonkin herätysliikkeeseen kuuluva pitää sitä häpeänä ja salattavana tietona? Kuinkahan moni ateisti/uskonnoton haluaa pitää salassa oman vakaumuksensa?
Armeijassa uskonnollisuus/uskonnottomuus tuskin pysyy salassa, vaikka uskonnollisia palveluja tarjottaisiinkin vain vapaa-aikana?
Tällä hetkellä seuraan erään nuoren armeijataivalta. Hän osallistuu iltaisin järjestettävälle alfa-kurssille ja kertoo, että sali on täynnä osallistujia. Tuskin tämä on osallistujien mielestä arkaluonteista ja salassapidettävää muilta varusmiestovereilta.
Tuire, paitsi Suomen henkilötietolaissa on myös Euroopan kontekstissa muutenkin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksissä noin on katsottu tärkeäksi. Jos ei ymmärrä, kannattaa perehtyä, yrittää ymmärtää. Eikä ihmisoikeuksissa ole välttämättä oikein kysyä, ”kuinka moni” – ainakaan retorisessa vähättelytarkoituksessa.
Maailma on myös sillä lailla jakamaton, että jos jollakin lähialueellamme esim. Lähi-idässä, josta on esim. tänne Schengen-alueelleemme maahanmuuttoa ja muutakin vuorovaikutusta, esiintyy uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa selvää syrjintää, sosiaalista sanktiota, väkivallan uhkaa, virallista rangaistavuutta ja jopa kuolemantuomion uhka, se tulee ottaa huomioon täälläkin. Että pitääkö viranaomaisen esim. koulussa pakottaa perheen ottamaan kantaa, odsallistuuko vaiko eikö ev.lut. uskonnonharjoitukseen. Pelkästään lähtömaan tilannekin huomioon ottaen joillakin maahanmuuttajilla voi olla käsitys, että heidän ”kuuluu” osallistua enemmiston uskonnollisiin tilaiuuksiin, jos heille on kenties jopa kerrottu että ”Suomi on luterilainen maa”…
Jos uskonnollinen ohjelma Intissä on vapaa-ajalla, osallistuminen on selvästi vapaaehtoista ilman samalla tavalla pakotettua valintaa kyllä/ei kuin on päiväohjleman aikaisessa valintatilanrteessa. Silloin osallistumisen ilmaisu ja ”salaisuuden” poistaminen on eri tavalla vapaaehtoista.
Onko siellä alfa-kurssilaisille yhä luvattu lomaa palkkioksi osallistumisesta?
Miksi puoluepololittinen kanta tai sitoutumattomuus on ihmisen niin halutessan oikeus pitää omana tietonaan? Miksi vaalisalaisuutta varjellaan? Miksi kenenkään ei ole pako ”tulla kaapista” seksuaalisen suuntautumisensa kanssa, vaikka osa haluaa ja uskaltaa tullakin?
(painoin vahingossa Esa Ylikosken kommenttiin asiaton kommentti nappulaa, kun oli tarkoitus vastata. Anteeksi)
Ei kai kysymykseni vääriä olleet?
Jos ne, Esa katsot vähätteleviksi, niin tulkintasi on toinen kuin kirjoittajalla.
”Kuinka(han) moni kirkkoon tai johonkin herätysliikkeeseen kuuluva pitää sitä häpeänä ja salattavana tietona?” (sulkulausekkeen lisäys EY)
Asiasta ei liene tutkimustietoa. Kuitenkin ev.lut. seurakuntien jumalanpalveluksissa käy ainakin kerran vuodessa vain alle 30 prosenttia. Ehkä joku jättää käymättä sen takia, että ei halua tulla leimatuksi ”uskovaisena”? En tiedä. Salattavana tietona voi asiaa pitää muutenkin kuin ”häpeänä”. Lapsen huoltajat voivat olla aivan häpemättömän ylpeitä uskostaan sinänsä perhepiirissä ja uskonyhteisössään, mutta ajattelevat, että lapselle voi koitua jotain haittaa sen uskon julkituonnista koulussa?
”Kuinka(han) moni ateisti/uskonnoton haluaa pitää salassa oman vakaumuksensa?” (sulkulausekkeen lisäys EY)
Ei ole tästäkään tutkimustietoa. Kuitenkin esimerkiksi http://www.et-opetus.fi -palveluun on tullut vuosien aikana monia viestejä, jossa tuodaan esiin arkailu korostaa perheen uskonnottomuutta ja aiheuttaa lapselle erilaisuuden korostus ja ryhmästä erottaminen. Samanlaisia viestejä tulee myös vapaa-ajattelijain liitolle.
Ja ovatpa eräät vapaa-ajattelijatkin pieniltä paikkakunnilta kertoneet, että ovat antaneet lapsensa osallistua seurakunnan aamuhartauksiin nimenomaan ja vain siksi, koska ovat arvelleet erottautumisen ja eristämisen (käytävään, korvalaput) muista olevan vahingollisempaa kuin sen aamuhartauden kuuntelemisen. Tällöin he ovat kuitenkin kertoneet kokeneensa tuon koulun heille aiheuttaman ja asettaman valintatilanteen painostavalta ja perheen uskonnon ja omantunnon vapautta sekä arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa rikkovaksi.
Samaan asiaan kiinnitti huomiota apulaisoikeuskansleri http://www.oikeuskansleri.fi/fi/tiedotteet/448/uskonnon-harjoittaminen-koulussa-sovitettava-julkisen-toiminnan-puolueettomuuteen/
Esa: Täällä keskusteluissa näyttää olevan yleistä viitata prosentteihin ja tutkimuksiin. Yksioikoinen sitoutuminen niihin voi kuitenkin johtaa harhaan. Jos 30% käy kirkossa vain kerran vuodessa, se ei osoita, etteikö loppu 45% sanoisi kysyttäessä kuuluvansa kirkkoon. Ja se ei osoita sitä, etteikö kirkkoon kuuluvissa olisi jäseniä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse kirkkoon. Jumalanpalveluksia voi kuunnella radiosta ja raamattua lukea ihan itekseen.
Minä en tunne ketään, joka ei voisi vastata kyllä kysymykseen: kuulutko kirkkoon.
Sinä näytät tuntevat ateisteja/uskonnottomia, jotka pelkäävät sanoa vakaumustaan.
Tässä on minusta se oleellinen näkökulmaero, kun puhutaan esim. tämän artikkelin hartauksista.
Hannu Kiuru: ”Jos marsilaisia tulisikin Vatikaaniin oikein iso UFO-laivue, niin silloin otettaisiin esiin salainen ase eli vesiruisku, jolla suoritettaisiin joukkokaste…”
Näitä porukoita varmaan Suomen ev. lut. kirkkokin kaipaisi kaiken jäsenkatonsa voivottelun keskellä. Marsistakin varmaan sitä valuuttaa löytyisi, joka ei riutuisi euron tapaan.
Entäpä jos nämä haluaisivatkin liittyä muslimeihin. Minkä ”ruiskun” mahdollisesti paavi ja tämän porukat mahdollisesti silloin ottaisi esiin?
1800-luvun tunnettu Kirkkohistorioitsija August Neander kirjoitti taas lapsikasteesta: ”Usko ja kaste yhdistettiin aina toisiinsa; ja täten on hyvin todennäköistä, – – että lapsikasteen käyttäminen oli tuntematon tänä aikakautena [ensimmäisellä vuosisadalla]. – – Se, että se ensi kerran käsitettiin apostoliseksi perinteeksi kolmannen vuosisadan kuluessa, on pikemminkin todistus apostolisen alkuperän tunnustamista vastaan kuin sen puolesta.” (History of the Planting and Training of the Christian Church by the Apostles,)
Uusi testamentti kertoo kasteelle mennyn vasta kun oli omaksuttu usko esim.:
Matt. 28:19: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia – – kastakaa heidät.”
Apt. 8:12: ”Kun he uskoivat Filipposta, – – heitä ryhdyttiin kastamaan, sekä miehiä että naisia..”
Ja lopuksi hieman huumoria: Apupappi saapui kirkkoherran huoneeseen ja ilmoitti, että minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia.
Kirkkoherra vastaa: No, kerro ihmeessä ne.
Apupappi vastaa: Jeesus on vihdoinkin palannut maan päälle, mutta huono uutinen se, että soitti juuri Jehovan todistajien valtakunnansalilta.
Ps. Todistajien Raamatun mukainen näkemys on, että Jeesuksen paluu/läsnäolo on näkymätöntä laatua. Hän palaa taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen hallitsijan ominaisuudessa vaikuttamalla maan ja ihmisyhteisön asioihin.
Apostolien tekojen 17. luku: ”31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.”
Joskos pysyttäisiin marsilaisissa, sillä lapsikasteesta täällä on väännetty liiankin usein, mutta vihreät pikkumiehet sinkauttavat keskustelun kokonaan uusiin sfääreihin.
En tiedä, mistä paavi päätteli, että isokorvaiset pitkänokat tahtoisivat tulla moikkaamaan juuri häntä. Mutta saahan tässä itse kukin unelmoida, se ei maksa mitään ja toivottavasti ei vahingoita ketään.