Paavi valmis kastamaan marsilaiset

Saarnaa linnuille

Paavi Franciscus sanoi maanantaina, että kaikilla on oikeus tulla kastetuksi, myös avaruuden muukalaisilla. Näin uutisoi Kansan Uutisten verkkoversio 13.5. Blogin otsikko on myös KU:n rupriikki. On aikoihin eletty, kun elämän Vasemman laidan kulkijatkin diggailevat paavista. Monen sortin sosialistit taitavat olla jo kyllästyneet iänikuiseen oopiumiin, jota kommunismin isä Karl Marx sanoi uskonnon kansalle olevan. Franciscus, se alkuperäinen, oli tunnetusti lintujen ja muitten köyhien ystävä.

Kristityt eivät voi sulkea oveaan, vaikka sille tulisi koputtamaan ”pitkänenäisiä ja pitkäkorvaisia vihreitä miehiä”, sanoi paavi. Paavi tulee hyvin juttuun myös Vihreitten kanssa. Paavi saanee anteeksi tuon hieman epäkorrektin lausahduksen Vihreitten ulkonäöstä, eikö vain? Sieluni silmin näen Rooman piispan kättelevän pitkäkorvia ja vaihtavan neniä pitkäkuonojen kanssa. ”Parliamo italiano?” kysyisi isäntä varmasti ekana vierailtaan. Italiahan on varmaankin maailman kehittynein kieli. Se on kehittynyt latinasta. 90%  italian sanoista on latinaa. Ja latinan lentävät lauseet lienevät tuttuja myös Marsissa.

”Jos huomenna saapuisi vaikkapa marsilaisten retkikunta ja joku heistä sanoisi ’Minä haluan tulla kastetuksi’, mitä tapahtuisi?” jatkoi paavi Vatikaanin radion mukaan. Tässä on paavin logiikan heikoin kohta: Entä jos marsilaiset haluaisivatkin pelkkää vettä, ja paavi tulkitsisikin asian väärin kastevedeksi? Ei hätää, sillä paavi on erehtymätön ex cathedra. Silloin marsilaiset ovat väärässä. Jos marsilaisia tulisikin Vatikaaniin oikein iso UFO-laivue, niin silloin otettaisiin esiin salainen ase eli vesiruisku, jolla suoritettaisiin joukkokaste.

Paavin leikinlaskussa oli kuitenkin vakava sanoma takana. Hän on useaan otteeseen korostanut, ettei kastetta saa evätä keltään. Erityisesti hän on korostanut, että lapsi on kastettava, vaikka vanhemmat asuisivat vihkimättöminä yhdessä. Voi meitä luterilaisia, kun me vaadimme ensimmäiseksi, että kastettavalla täytyy olla kastepaperit kunnossa. Kastettava toki kastetaan yleispäteväksi kristityksi, mutta siinä yhteydessä hänet liitetään aina johonkin paikallisseurakuntaan. Ajatteleekohan paavi, että tämä hänen lafkansa on niin laaja, katolilaisia on kaikkialla, että hyvä kun jostakin hengellisen kotinsa löytävät?

Se on tietysti selvää, että pieni vauva ei ole voinut tehdä itse mitään sille, asuvatko hänen vanhempansa susiparina (homo homini lupus) vai onko kaikki mennyt niin kuin pikkuporvarillisissa piireissä Strömsössä.

Otsikko ja tummennettu teksti on tässä blogissa sanasta sanaan Kansan Uutisten verkkolehden uutista. Mahdanko olla ihan väärässä, jos noitten rivien välistä luen hienovaraisen pohdinnan ja kysymyksen siitä, olisiko paavi valmis kastamaan myös marxilaisia?

 

  1. Olisiko se niin yksinkertaista, että me joudumme kuulemaan elämämme aikana pajon asioita joihin emme usko. Kuitenkaan emme tee kapinaa siitä, että kauppakeskuksessa ei saa olla joiulupukkia, kun kaikki emme usko häneen?

    Sotilaspapisto puhuu yleensä niissä hartauksissa Jumalan varjeluksesta ja siitä, että hoitaisimme maatamme lähimmäisenrakkauden periaattein. Eikö asia ole niin yksinkertainen, että jokainen jää sen siunauksen ulkpuolelle, joka ei siihen usko, mutta tuskin siitä mitään vammaa tulee?

    • Lauri Lahtinen: Sotilaspapisto puhuu yleensä niissä hartauksissa Jumalan varjeluksesta ja siitä, että hoitaisimme maatamme lähimmäisenrakkauden periaattein. Eikö asia ole niin yksinkertainen, että jokainen jää sen siunauksen ulkpuolelle, joka ei siihen usko, mutta tuskin siitä mitään vammaa tulee?”

      Jos on olemassa Kaikkivaltias Jumala, voiko hän siunata erityisesti jotain tiettyä yksittäistä kansaa? Jos, ei, ja tämä siunaa kaikkia kansallisvaltioita, eikö silloin kaikkien sotien pitäisi päättyä tasapeliin, tai pikemminkin sanoen, niitä ei voisi syntyä laisinkaan.

    • Jos olis joku pakko istua sen joulupukin polvelle kun kauppias käskee, siitä saattaisi nousta meteli!

    • Kristinusko hyväksyi sodankäynnin 314. Athanasioksen mukaan oli kiitettävää tappaa sodassa. Augustinus halusi jopa osoittaa, että sodankäynti oli sopusoinnussa Uuden Testamentin kanssa. Yleisenä tappamisen lupana pidetään esivallan siihen antamaa lupaa. Näin sanat, jokainen joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu, menettää merkityksensä. Augustinuksen vaikutuksesta vakiintui oikeutetun sodan ajatus ja määritelmä ja sen tuli täyttää kolme ehtoa. Ensimmäinen on hallitsijan valtuutus. Toinen ehto sisältää sen, että on olemassa oikeudenmukainen syy. Kolmas ehto sisältää ajatuksen hyvän lisäämisestä ja pahan välttämisestä. Kirkon puolelta on vielä todettava, että oikeutettu sodan syy oli myös epäusko, mistä seurasi monen vuosisadan mittainen ristiretki, minkä toteuttajaksi tuli sotilasmahti, jota on arvioitu suuremmaksi ja pelottavammaksi kuin mitä oli Rooma Caesarin ja Augustinuksen aikana. Nyt oli kysymyksessä kirkon pyrkimys tulla Herraksi maan päällä. Sodan ja Kristinuskon jälkeläinen oli sitten ritaristo. Yhtymäkohdat nykyisyyteen voi jokainen katsoa itse. Onneksi meillä pappi ei anna r.k.ta sotilaan käteen sanoen, Serve Christi, sis miles in nomine patris, Filii et Spiritus Sancti, Amen, vai antaako? Miekan ristin muodon sanottiin viittaavan siihen, että Herramme voitti ristillä inhimillisen valheen kuoleman. Olipa sana Jeesus myös kaiverrettu miekan kahvaan. Näistä syistä johtuen olisi kirkon ja armeijan liittoa pohdittava tarkemmin. Perinteen pitäminen muodon vuoksi ei ole järkevää.

    • “Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;” – Apostolien teot. 17:26-27

      Raamattu ei kiellä tappamista tai muuten Jumala toimisi omaa lakiansa vastaan, vaan hän kieltää murhaamisen. Tämä näkyy alkutekstissä sekä heprean että kreikan kielessä. Jos avaat Raamattusi Ilmestyskirjan 19. luvun kohdalta, huomaat että se on Jeesus joki sotii.

      Kristus opetti, että suurinta rakkautta on kuolla ystäviensä puolesta ja tätä maanpuolustus juuri on, itsensä laittamista omiensa puolesta likoon. Jos taas meillä ei ole puolustusta – tai tahtoa puolustaa – meitä voidaan tappaa, vaimomme ja lapsemme raiskata, ja meidän vapautemme viedä. Kyse on siitä, että näemmekö arvomme, itsenäisyytemme ja vapautemme puolustuksen arvoisiksi vai olemmeko valmiita tulemaan vaikka natseiksi, jos se nousee?

      ”Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.” – Roomalaiskirje 13:3-4

      Se, minkä Uusi testamentti selkeästi kieltää, on kristinuskon levittäminen miekan avulla, joka ei koskaan ole toiminut. Hengellisissä asioissa meidän ei siis tule nostaa missään tapauksessa miekka. Katolisen kirkon virheet varmasti jokainen tunnustaa.

      Tänä päivänä on ikävä havaita, kuinka filosofia ja teologia ovat niin pinnallista ja vain harva ymmärtää asioita isommassa kuvassa tai sitä arvopohjaa, miksi me mitäkin teemme ja mitä mikäkin asia todella tarkoittaa.

    • Pekka Väisänen: ”Näistä syistä johtuen olisi kirkon ja armeijan liittoa pohdittava tarkemmin. Perinteen pitäminen muodon vuoksi ei ole järkevää..”

      Eiköhän ainakin yksi perimmäisistä syistä pappien ottamisesta mukaan sotaretkille oli se, että sotilaille annettaisiin jonkinlainen ”ihmistä ylempää tullut valtuutus tappamiseen”, kun nämä kirkon penkissä olivat sitä ennen saaneet kuulla käskyjä tyyliin ”älä tapa” jne.

    • Mauno Mattila: ”Kristus opetti, että suurinta rakkautta on kuolla ystäviensä puolesta ja tätä maanpuolustus juuri on, itsensä laittamista omiensa puolesta likoon…”

      Taisi kylläkin puhua siinä yhteydessä ”kuolemisesta veljiensä puolesta.” Merkitys oli siis hengellinen, ei nationalistinen. Kristityn ”veljiä” ovat kaikki saman uskon omaavat. Se ei erottele ihmisiä kansallisuuden, rodun tai heimon mukaan.

      Näinhän kerrotaan asian olevan myöskin lihallisen Israelin tilalle tulleen ”Jumalan Israelin” suhteen. Näin ei Raamatun kristillisyyden mukaan voisi puhua ”eri maiden kirkoista.” Kaikkien kristittyjen pitäisi sen mukaan olla ”veljiä.” Käytännössä näin ei ole ollut. Sotatilanteissa kansallismielisyys on usein osoittautunut voimakkaammaksi uskonnoksi kuin uskon Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.

    • Onko asepalvelus vain miehille kristillisyyteen pohjautuva perinne?

      Perinteet elävät. Pitäisikö virsiä laulaa yhtä paljon kuin ennen, vaikka jumaliin uskovia on vähemmän ja uskontokuntiin kuulumattomia enemmän?

    • Salmella on hyvä kysymys.

      Meidän ihmisarvot, vähempiosaisten auttaminen, yksilövapaudet ja hyvinvointi perustuu kristillisille arvoille. Monissa ateististisissa, islamistisissa ja idän uskontojen maissa ei noita arvoja ole. Ei vain ulkoisesti meidän koulutapahtumat, juhlapyhät, vuosiluku tai kansallinen lippu.

      Mikä on se arvopohja, josta otamme uudet arvot, kun kristillisyyttä kitketään pois? Mitä me olemme silloin arvoiltaamme ja mikä on se elämänkatsomus, josta ammennamme lakimme, säädöksemme ja kehityssuuntamme? Mikä on se kompassi, jota käytämme menemällä johonkin suuntaan? Mihin vaihdamme arvot koti, uskonto ja isänmaa?

      Miksi meillä on itsenäinen Suomi ja miksi meistä ei tullut osa Neuvostoliittoa? Koska arvostimme noita arvoja ja olimme valmiit kuolemaan niiden puolesta. Minkä arvojen puolesta me tänään kuolemme?

      ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;” – Apostolien teot. 17:26-27

    • Salme Kaikusalo: ”Miksiköhän Suomessa on viime vuosina alettu muuttaa juuri kristillisiin arvoihin pohjaavia perinteitä? Nämä perinteet ovat olleet luomassa Jumalan antamaa turvaa ja suojaa maallemme ja kansallemme..”

      Sanovat Suomen talouden olevan menossa suuriin vaikeuksiin. Onko siis ”jumalasi” turva poistunut kansakunnalta, vai mistä mahtaisikaan olla kyse? Nimim. epätietoinen etsijä.

    • Salme,kristikunnasa oli 1790 vuotta silloisiin kristillisiin arvoihin liittyvä perinne, että harhaopsia sai kiduttaa ja tappaa. Eikö ollut hyvä,että tämä perinne on murrettu?

    • Seppo, miksi muistella/elää jatkuvasti menneisyydessä? Suomessa on luterilainen kirkko ja elämme nyt vuotta 2014. Täällä ei kiduteta ketään. Kun puhun kristillisistä arvoista en puhu kidutuksesta tms. vaan evenkeliumin esilläolon oikeudesta yhteiskunnassa, siis uskonnonvapaudesta.

  2. Lauri Lahtinen: ” Minä uskon lapsenomaisesti, että Suomi ei hyökännyt syksyllä-39..”

    En minäkään ”usko”, että Suomi hyökkäsi. Historiantutkinnassa on tehty tiettyjä tulkintoja talvisodan välirauhaan päättymisestä. Ei siitä enempää tässä yhteydessä. Yleisistä kirjastoista on saatavissa paljon hyviä kirjoja, jotka käsittelevät juuri sitä aihetta.

  3. se että hartaudet ovat olleet”perinne”ei tarkoita sitä että sitä pitäisi jatkaa vain siksi että”näin on ennenkin tehty”suurimmalle osalle varusmiehistä uskonto ei merkitse paljoakaan.he osallistuvat”vapaehtoisiin”hartauksiin vain siksi etteivät halua erottua muista.vapaa-ajallaan uskovaiset varusmiehet saavat tietysti harjoittaa uskontoa.samoissa puitteissa kuin muitakin harrastuksia.pappikin saa vierailla varuskunnissa kuin muutkin vierailijat.tosin omalla kustannuksellaan.

  4. Muistelen, että tämä asia on käsitelty joskus ennenkin. Sodassa, jota emme toivo, on kuoleman vaara. Uskossa eläneellä kansalaisella on oikeus turvata siihen kuollessaan ja joka on tottunut olemaan vuorovaikutuksessa sielunhoitajan kanssa, häellä on siihen oikeus kriisissä. On luontevaa tottua siihen jo varusmiesaikana. Joka ei tarvitse sielunhoitoa,, niin ei tarvitse häiriintyä siitä, että joku tarvitsee.

    Emmehän me lakkauta kaikkea muutakaan joita terve menestyvä ihminen ei tarvitse.

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121