Paavi Franciscus sanoi maanantaina, että kaikilla on oikeus tulla kastetuksi, myös avaruuden muukalaisilla. Näin uutisoi Kansan Uutisten verkkoversio 13.5. Blogin otsikko on myös KU:n rupriikki. On aikoihin eletty, kun elämän Vasemman laidan kulkijatkin diggailevat paavista. Monen sortin sosialistit taitavat olla jo kyllästyneet iänikuiseen oopiumiin, jota kommunismin isä Karl Marx sanoi uskonnon kansalle olevan. Franciscus, se alkuperäinen, oli tunnetusti lintujen ja muitten köyhien ystävä.
Kristityt eivät voi sulkea oveaan, vaikka sille tulisi koputtamaan ”pitkänenäisiä ja pitkäkorvaisia vihreitä miehiä”, sanoi paavi. Paavi tulee hyvin juttuun myös Vihreitten kanssa. Paavi saanee anteeksi tuon hieman epäkorrektin lausahduksen Vihreitten ulkonäöstä, eikö vain? Sieluni silmin näen Rooman piispan kättelevän pitkäkorvia ja vaihtavan neniä pitkäkuonojen kanssa. ”Parliamo italiano?” kysyisi isäntä varmasti ekana vierailtaan. Italiahan on varmaankin maailman kehittynein kieli. Se on kehittynyt latinasta. 90% italian sanoista on latinaa. Ja latinan lentävät lauseet lienevät tuttuja myös Marsissa.
”Jos huomenna saapuisi vaikkapa marsilaisten retkikunta ja joku heistä sanoisi ’Minä haluan tulla kastetuksi’, mitä tapahtuisi?” jatkoi paavi Vatikaanin radion mukaan. Tässä on paavin logiikan heikoin kohta: Entä jos marsilaiset haluaisivatkin pelkkää vettä, ja paavi tulkitsisikin asian väärin kastevedeksi? Ei hätää, sillä paavi on erehtymätön ex cathedra. Silloin marsilaiset ovat väärässä. Jos marsilaisia tulisikin Vatikaaniin oikein iso UFO-laivue, niin silloin otettaisiin esiin salainen ase eli vesiruisku, jolla suoritettaisiin joukkokaste.
Paavin leikinlaskussa oli kuitenkin vakava sanoma takana. Hän on useaan otteeseen korostanut, ettei kastetta saa evätä keltään. Erityisesti hän on korostanut, että lapsi on kastettava, vaikka vanhemmat asuisivat vihkimättöminä yhdessä. Voi meitä luterilaisia, kun me vaadimme ensimmäiseksi, että kastettavalla täytyy olla kastepaperit kunnossa. Kastettava toki kastetaan yleispäteväksi kristityksi, mutta siinä yhteydessä hänet liitetään aina johonkin paikallisseurakuntaan. Ajatteleekohan paavi, että tämä hänen lafkansa on niin laaja, katolilaisia on kaikkialla, että hyvä kun jostakin hengellisen kotinsa löytävät?
Se on tietysti selvää, että pieni vauva ei ole voinut tehdä itse mitään sille, asuvatko hänen vanhempansa susiparina (homo homini lupus) vai onko kaikki mennyt niin kuin pikkuporvarillisissa piireissä Strömsössä.
Otsikko ja tummennettu teksti on tässä blogissa sanasta sanaan Kansan Uutisten verkkolehden uutista. Mahdanko olla ihan väärässä, jos noitten rivien välistä luen hienovaraisen pohdinnan ja kysymyksen siitä, olisiko paavi valmis kastamaan myös marxilaisia?
Olipas vauhdikasta ajatuksenvaihtoa. Marsista edettiin juohevasti Marxiin.
Joskus 1960-luvulla muistan lukeneeni sanomalehdestä, että joku ulkomainen kirkonmies olisi lausahtanut semmoista, että kirkon tehtävä olisi viedä evankeliumia myös muiden maailmojen asukkaille, jos sellaisia löytyy. Perusteluna olivat Paavalin sanat: ”että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon.” (Ef 3:10)
Kun äitini isää vietiin keväällä 1918 teloituspaikalle, hän kertoman mukaan olisi huikannut torilla oleville tutuille: ”Hei, nyt lähdetään Mars-tähdelle!” Tuon lausahduksen merkitystä olen vuosien mittaan miettinyt. Marsin kanavista puhuttiin lehdissä noihin aikoihin. Jostain sain vinkin, että Bogdanov oli kirjoittanut romaanin Marsissa olevasta utopiayhteiskunnasta. Se oli kirjoitettu kymmenisen vuotta ennen lokakuun vallankumousta, mutta tunnettiin vain venäjäntaitoisten keskuudessa. Suomalaisista lehdistä en ole löytänyt viittausta tähän romaaniin.
Marxilta tosiaan löytyy ajatus, että uskonto on oopiumia kansalle, mutta lausuman jäljet ulottuvat kauemmas, Ranskaan 1800-luvun alkuun