Voiko kristillinen oppi olla silloin oikea, jos se epäarvoistaa ihmisiä, aiheuttaa kärsimystä, jopa itsemurhia? Kyselevällä mielellä olen ilman totuutta. Ei siis syytä hiiltymiseen.
Oppi Kristuksesta, jonka mukaan Jumala armahtaa koko maailmaa Kristuksen ansion tähden on samanarvoinen kaikille eikä aiheuta kärsimystä kenellekään ihmiselle. Samoin kymmenen käskyä eivät aiheuta sen noudattajille -vaikka se ei mahdollista kristinopin mukaan olekaan- mitään vahinkoa. ”Älä varasta” tai ”älä tapa” käskyt esimerkiksi ei pitäisi eriarvoistaa ketään eikä aiheuttaa kenellekään vahinkoa, päinvastoin.
Sitten Raamatussa on iso määrä ohjeita ja kieltoja, joista osaa noudatetaan ja osaa ei. Millä perusteella ohjeet valitaan käytettäväksi, noudatettavaksi elävässä elämässä?
Pohdin tuota homoseksuaalisuutta. Nykyään varmasti jo suuri osa maapallon ihmisistä ymmärtää sen, että se on seksuaalinen suuntaus siinä missä heterouskin. Eli kyseessä ei ole sairaus tai rikos, kuin se on joskus hullusti ymmärretty. Mutta homoseksuaalisuuden toteuttaminen on monien ihmisten mielestä väärin ja syntiä ja asiaa perustellaan joillakin raamatunkohdilla.
Paavali sanoo Raamatussa heteroille: 1. Kor. 7: 9 Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.” Homoseksuaalien kohdalla hän sanoo: ”1. Kor. 6: 9 Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, 10 eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”
Kertokaa minulle, miten kaksi toisiansa rakastavaa ihmistä saavat tukahdutettua tunteensa ja pysyttyä erillään toisistaan? Heteroiden ei tarvitse, mutta monen mielestä homojen/lesbojen tarvitsee näin tehdä.
Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen ja hän loi heidät mieheksi ja naiseksi. Mistään välimuodoista ei puhuta Raamatussa. Mutta niitä on. Jatkuvasti syntyy esimerkiksi sellaisia lapsia, joista ei voi sanoa ovatko he tyttöjä tai poikia. Eräässä tällaisessa tapauksessa vanhempien toivomuksesta lapsesta ”tehtiin” tyttö, joka kärsi ratkaisusta koko elämänsä; hän oli mieleltään poika. Sitten homot ja lesbot. Homomies on mies siinä missä heteromieskin; hän vaan rakastuu omaan sukupuoleensa. Sama lesbojen kanssa; he ovat naisia siinä missä heteronaisetkin, mutta rakastuvat omaan eikä vastakkaiseen sukupuoleen.
Siis Jumalan luomistyöhön sisältyivät miehet ja naiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu omaan sukupuoleen. Miksi sitten heille sellainen risti, ettei heille kuuluisi rakkaus? Miksi Jumala ajattelisi näin luomansa ihmisen kohdalla? Ja kuka voi olla varma, että ajatus on Jumalan? Jos se onkin Paavalin oma käsitys, jota hän tarjoilee Jumalan näkemyksenä? Mihin Paavali perusti näkemyksensä, oliko hänellä asiasta keskustelu Jumalan kanssa? Eikö Paavali ollut ihan tavantallaaja siinä mielessä, että hänkin tulkitsi asioita? Kerrotaanko Raamatussa Paavalin keskustelleen Jumalan kanssa suoraan homoseksuaalisten rakkaudesta? Ehdittiinkö sekin asia käydä läpi Damaskon tiellä?
Raamatussa on ohjeita, jotka ovat aikaan sidonnaisia ja tavallaan koskevat ajallista elämää eivätkä ole sidoksissa pelastukseen. Voisi ajatella, että ne ovat vähän sama kuin maallinen laki. Silloinhan ei mitään vahinkoa tavallaan tapahtuisikaan, jos niille annettaisiin aina niille kuuluva arvo. Ei sotkettaisi neuvoja hengellisyyteen ja pelastukseen. On tosi kurjaa, kun asioitten kanssa hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan; tänä päivänä sanotaan, että homouden harjoittaminen on syntiä ja kun mennään pari vuosikymmentä eteenpäin, sanotaankin että se oli sitä aikaa, ei mietitä vanhoja asioita.
Tiedän, että tänäkin päivänä vielä jotkut homot ja lesbot ajautuvat jopa itsemurhaan seksuaalisen suuntautumisensa tähden. Jokin tässä hommassa mättää ja pahasti mättääkin. ”Olen epäkelpo ihminen ja minulla ei ole oikeutta rakkauteen, en halua enkä jaksa elää.” Puhun nyt rakkaudesta, en avioliitosta. Sekin aihe kaipaa pientä purkamista vaikkapa Iisakin ja Rebekan avioliiton ”solmimisen” pohjalta.
Hyppään vähäksi aikaa toiseen aiheeseen. Vanhoillislestadiolaiseen lisääntymisoppiin (en oo pitkään aikaan puhunutkaan aiheesta). Siinä on sama seuraamus kuin ”homo-opilla”; aiheuttaa joillekin valtavasti kärsimystä. Kuitenkaan asiaa ei saisi katsella inhimilliseltä puolelta, oppia kun on saarnattava ja toteutettava puhtaasti, koska pelastus on sidottu siihen.
Ei kait tässä mittään. Saan olla onnellinen ihanaan arpaan, joka lankesi minulle, kun synnyin heteronaiseksi, rakastuin ja sain toteuttaa rakkauttani rakastamani ihmisen kanssa. Onneksi Raamatussa ei sanottu, että vihreäsilmäisiltä on Jumalan valtakunta suljettu, jos he käyttävät silmiänsä katselemiseen. Ei se mitään, jos heillä on vihreät silmät, mutta että he käyttävät niiitä, niin se on paha juttu. Miten olisin voinut olla katselematta ympärilleni, sitä mä vaan mietin…?
Tutkitaan rakkaat ihmiset asioita ja käsityksiä, ettei aiheuteta ihmisille kärsimystä. Meidän kaikkien aivoparkamme ovat niin rajalliset sekä mielemme ja mielipiteemme ovat usein sidoksissa ikiomiin pelkoihimme ja historioihimme, että emme osaa ajatella asioita avoimin mielin ilman sarvia ja hampahia.
Ihmisen kärsimys on asia, joka jaksaa mua aina puhututtaa.
Riittääkö 10 käskyä vaiko ei? Tuntuu että ihminen tarvitsee pelastukseen paljon muutakin kuin Kristuksen. Tarvitseeko vai ei. Jos vastaat, että Kristus riittää, niin älä jatka lausetta sanalla ”mutta”. Koska silloin tarvitsee paljon muutakin. Joko tarvitsee tahi ei tarvitse, sillä sipuli!
Pekka Pesonen: ”Kirjoittajan perusargumentti on, että homous on normaalia… Todellisuudessa kyse on vain seksuaalimoraalin rappeutumisesta… Homouden vastustaminen on tabu. Sen näkee jo siinä, miten jyrkästi kaikkiin muihin homouden syiden arvioimiseen suhtaudutaan. Ainoastaan se ajatus hyväksytään, että homous on luonnollista. Lapsikin käsittää homoilun olevan ihan muuta.”
Ilmeisesti vertaat nyt omaa ajatteluasi lapsen tasoon, mutta voin kyllä vakuuttaa että lapset ovat tässä suhteessa tosi paljon ennakkoluulottomampia ja täysin avoimia hyväksymään erilaisia ihmisiä toisin kuin näköjään itse olet. Ja tabu se ei todellakaan näytä näillä tai muillakaan palstoilla olevan !.
Pesonen: ”Latenssivaiheen jälkeen normaalisti kiinnostutaan vastakkaisesta sukupuolesta. Tässä vaiheessa, jos tätä sukupuolisuuden heräämistä häiritään. Eli lapsi joutuu homoseksuaalisen häirinnän kohteeksi, niin tottakai hän voi jämähtää siihen. Eli tulee hyväksikäytetyksi. Mikä nykyisin on erittäin yleistä.”
Tämä on kyllä niin valheellista ja keksittyä tarinaa että en oikein voi uskoa todeksi että vielä vuonna 2014 joku (kristitty?) kehtaa tällaista täysin potaskaa kirjoittaa. Ja varsinkin kun oikeaa tutkittua tietoa on helposti saatavilla ja joissa tämäkin tosi virheellinen väite on joka taholla kumottu useaan otteeseen !.
Esim. American Psychiatric Association (APA), joka on maailman suurin (36000 jäsentä) psykiatrien kattojärjestö lausui 2014: “No specific psychosocial or family dynamic cause for homosexuality has been identified, including histories of childhood sexual abuse. Sexual abuse does not appear to be more prevalent in children who grow up to identify as gay, lesbian, or bisexual, than in children who identify as heterosexual.”
Ihan sama viesti vielä hiukan laajemmin homoseksuaalisuudesta löytyy esim:
http://en.wikipedia.org/wiki/Homosexuality, valitse linkistä kappale 6 / Cause
Lue myös saman linkin kappale 3.2 – Orientation and behaviour, jossa valotetaan hetero/homo seksuaalisuuden kokonais käsitettä, joka kuten kaikki tiedämme, käsittää koko elämän osa-alueet ja on paljon muutakin kuin seksiä johon jostain syystä usein koko ”kristillinen” keskustelu fokusoituu kun keskustellaan vähemmistöjen parisuhteista tai keskinäisestä rakkaudesta toisiaan kohtaan.
Tuossa Mikon vastauksessa taas tuon tabun kohtasin:”täyttä potaskaa”. Niinpä niin. Vain homomyönteiset ajatukset hyväksytään.Kaikki muu on potaskaa. Kuitenkaan mitään yleisesti hyväksyttyä tietoa ei homuden syystä ole saatavissa. Syy siihen että, väitetään homoutta luonnolliseksi ominaisuudeksi johtuu ainoastaan siitä, että sitä totuutta tyrkytetään meille kaikista tuuteista. Vuokolle vielä: lasten homoerottisessa vaiheessa ei tietenkään ole mitään seksiin viittaavaa. Homoerottisuus on lapsilla vain pään sisällä. Eivätkä he miellä sitä homoudeksi, jota se ei olekkaan. Tuo vaihe on vain lunnollinen lapsen kehitysvaihe. Aivan niinkuin itsekkin asiaa kuvasit. Se että pojissa voi ilmetä voimakkaita femiinisiä piirteitä ei todista heidän homoudestaan mitään. Feminisyys ja maskuliinisuus vaihtelee suuresti sukupuolesta riippumatta.
Oikeastaan sellainen käsitys, että poika voi kokea itsensä enemmän tytöksi, kuin pojaksi voi johtua vääristyneestä mieskuvasta.Nyky kulttuurissa tätä kuvaa vääristää matsoilu ja feminismi yhdessä.
Pekka Pesonen: ”Tuossa Mikon vastauksessa taas tuon tabun kohtasin”.
Jos asiavirheiden ja valheellisten väitteiden korjaaminen on sinun mielestä ”tabu”, niin ehkä sun kannattaisi tarkistaa että mitä tuo sana tabu tarkoittaa.
Vai ajatteletko niin että silloin kun kiihkeästi vastustat homoseksuaalisten ihmisten normaalia elämää niin täten sinun omia virheellisiä ja ”keittiö psykologisia” ajatuksia homoseksuaalisuuden synnystä ei kukaan ja koskaan saisi edes mitenkään yrittää oikaista?.
Pekka Pesonen: ”Latenssivaiheen jälkeen normaalisti kiinnostutaan vastakkaisesta sukupuolesta. Tässä vaiheessa, jos tätä sukupuolisuuden heräämistä häiritään. Eli lapsi joutuu homoseksuaalisen häirinnän kohteeksi, niin tottakai hän voi jämähtää siihen. Eli tulee hyväksikäytetyksi. Mikä nykyisin on erittäin yleistä.”
Juuri tähän vastasin että tämä on ihan täyttä potaskaa, niinkuin onkin, koska juuri tätä aluetta on tutkittu vuosikymmeniä monissa eri tutkimus järjestöissä ja vaikka tarkkaa tietoa ihmisen seksuaalisuuden (hetero/bi/homo) syistä ei ole niin lukuisissa asiantuntija järjestöissä todetaan esim:
Royal College of Psychiatrists 2007: ”Huolimatta lähes vuosisadan aikaisesta psykoanalyyttisestä ja psykologisesta arvioinneista, meillä ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä että esim. vanhemmuus tai lapsuuden kokemukset vaikuttaisivat mitään henkilön seksuaalisuuntauksen muodostumiseen joko hetero tai homoseksuaalisuuden suuntaan. Näyttäisi että seksuaalinen suuntautuminen on biologisuuteen viittaavaa, jossa on monimutkaisia keskinäisvaikutuksia sekä geneettisten että hyvin varhaisten kohdun ympäristön olosuhteiden osalta. Seksuaalinen suuntautuminen ei näinollen ole valinta.”
American Academy of Pediactrics 2004: ”Ei ole mitään tieteellistä näyttöä että huono vanhemmuus, seksuaalinen hyväksikäyttö tai muut elämän hankaluudet vaikuttaisivat seksuaalisuuden suuntautumiseen.”
American Psychological Association (APA) 2013/2014: ”Mitään erityistä psykososiaalista tai perheen/ vanhemmuuden syytä tai muuta, esim seksuaalista hyväksikäyttoä ei ole todettu homoseksuaalisuuden taustalla yhtään sen enempää kuin heteroseksuaalisilla.”
”Vaikka jotkut pitävät homoseksuaalisuutta luonnottomana, tutkimus on osoittanut että homoseksuaalisuus on ihan täysin normaalia ja luonnollista ihmisen seksuaalisuuden variaatiota (samoin kuin bi/ heteroseksuaalisuuskin) .”
Jännä juttu tässä keskustelussa on siinä, että viitataan usein tieteen saavutuksiin. Sivuun jätetään ihmisten henkilökohtaiset kokemukset. Aivankuin ne eivät merkitsisi yhtään mitään. Väittämässä: homous on normaalia, on se ongelma, että silloin ”normaali” pitää määritellä uudelleen.Oma lähtökohtani tähän keskusteluun on enemmänkin pohdiskeleva. Kiinnostaa lähinnä se, miten normaali ja epänormaali jatkossa voidaan erottaa toisistaan.
Mikä siis seksuaalietiikassa on hyväksyttävää ja mikä ei.
Jokin rajanvetohan siinä täytyisi olla ja kuka sen määrittelee.
Tieteelliset näytöt puoleen tai toiseen ovat aika merkityksettömiä kristillisestä etiikasta puhuttaessa.
Aivan, kristillinen etiikka perustuu pohjimmiltaan Jumalan ilmoitukseen, Jeesukseen Kristukseen ja siihen traditioon, jonka pohja on; miten Pyhä Henki tulkitsi aiempaa VT:n ilmoitusta apostoleille ja alkuseurakunnalle.
Mutta voimme vedota rationaalisiin syihinkin. Esim. siihen, että Ihminen kuuluu selkärankaisten pääjaksoon, kädellisten (Primates) lahkoon, nisäkkäiden luokkaan ja isojen ihmisapinoiden (Hominidae) heimoon ja että amatöörinkin arvioimana ainakin 100 miljoonaa vuotta lisääntymisemme ja ituradan jatkuminen on perustunut linjassamme uros-naaras yhtymiselle. On huvittavan humanistista väittää, ettei sukupuolilla ja sukupuolirooleilla ole biologista taustaa…
Ennen tätä globaalia viihdeteollisuuden maailmanvalloitusta pidettiin kohtuullisen luonnollisena, että meitä on naisellisempia miehiä ja miehekkäämpiä naisia. Viihdeteollisuus loi hyvin kapean; ultrafeminiiniset ja -maskuliiniset sukupuoliroolimallit, joiden suhteen ihmiset ja varsinkin nuoret kokivat riittämättömyyttä. Tämä on yksi tausta sukupuoli-identiteetin kriisille.
Yksi tutkimuksissakin havaittu taustatekijä on ympäristömyrkkyjen vaikutus, joihin blogistikin on viitannut. – Ja vielä yksi; 1920-luvun kulttuurimarxlaisuus, jossa tietoiseksi tavoitteeksi otettiin länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen romauttaminen ja maailmanvallankumouksen edistäminen mm. sukupuoliroolien ja perhe-arvojen kiistämisellä.
Hyvä, että te Pekka ja Markku uskallatte ja osaatte käsitellä vaikeaa asiaa analysoiden. Tunteethan ne yleensä tuppaavat vallan ottamaan, kun näistä siitinelon asioista puhutaan tai kirjoitetaan. Eihän siitä mihinkään pääse, että ihan biologisten normiperiaatteiden mukaan ihminen on yksineuvoinen nisäkäs. Jos siihen pyhiä kirjoituksia perusteeksi haetaan, niin Jumalakin näyttää tuon tosiasian hyväksyneen, kun väitti luoneensa ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ei tietenkään sääntöä ilman poikkeusta, mutta eivät ne poikkeukset itse sääntöä kumoa. Ja sitten vielä kerran ja painokkaasti: Rakkaus ei ole = seksi!