Surmattujen naisten työ Afganistanissa oli arvokasta

Kansanlähetyksen lähettämien avustustyöntekijöiden ampuminen  Heratin kaupungissa Länsi-Afganistanissa on järkyttänyt. Valtiojohto, tasavallan presidentti ja ulkoministeri ovat esittäneet surunvalittelunsa ja pahoitelleet tapahtunutta sekä vaatineet tekijöitä vastuuseen. Uutinen on järkyttävä ja surullinen varsinkin siksi, että surmatut suomalaisnaiset olivat halunneet auttaa paikallisten naisten aseman paranemista.

Kansanlähetyksen työntekijät olivat toimineet maassa vuodesta 1998-99 saakka ja puhuivat hyvin paikallista darin kieltä sekä tunsivat paikallisen kulttuurin ja tavat.  Toinen heistä oli juuri palannut maahan toimiakseen IAM:n (International Assistance Mission) aluejohtajana. Työn tavoitteena on naisten aseman parantaminen. Toinen naisista koulutti mielenterveysalan työntekijöitä ja kehitti sosiaalihuoltoa.

IAM:lla on Afganistanissa noin 60 kansainvälistä työntekijää, heistä viisi Suomen ev.lut. Kansanlähetyksen lähettämiä. Lisäksi IAM:n työssä on mukana noin 500 paikallista. Kansainväliset avustustyöntekijät tukevat koulutuksen ja terveydenhuollon järjestämistä, josta koulutuksen saaneet paikalliset ottavat  vähitellen suuremman vastuun.

Suurimmassa IAM:ia työntekijöihin suunnatussa iskussa kuoli 10 ihmistä vuonna 2010.  Kansanlähetyksen työssä ollut pariskunta on saanut aiemmin surmansa Kabulissa 1980.

_ _ _

Afganistanin poliittisessa ja uskonnollisessa tilanteessa lähetystyö ei ole sallittua. IAM:n työntekijät eivät tee lähetystyötä, vaan kyse on avustustoiminnasta.

Lahtelainen Seppo Vänskä, Kansanlähetyksen entinen Japanin lähetti sanoo, että ”he olivat motivoituneita työssään, koska kokivat, että pystyvät todella auttamaan ihmisiä. Se on työtä kaikkein köyhimpien parissa. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun avustusjärjestön työntekijöitä on surmattu, mutta he olivat kokeneet, että haluavat palvella siellä, vaikka aika sitten jättäisikin työtehtävissä.” (ESS:n haastattelu 25.7.)

Lahtelainen, Lähetysyhdistys Kylväjän lähettämänä Afganistanissa aiemmin yli 30 vuotta  IAM:n työssä  toiminut lastenlääkäri pääsi vuonna 2005 yhdysvaltalaisen Time Europe Magazinen Sankarit -listalle. Tämä Keski-Lahden seurakunnan entinen nimikkolähetti on nykyisin eläkkeellä.

_ _ _

Nyt tulleen uutisen valossa tuntuu oudolta se keskustelu, jota kuluneenakin talvena on käyty lähetystyöstä. Talousarviotuen epäämistä on perusteltu k.o. järjestöjen suvaitsemattomuudella. Samaan aikaan on jäänyt näkemättä järjestöjen uhrautuva työ vaikeissa ja vaarallisissa oloissa ihmisarvon edistämiseksi.

_ _ _

Itse vierailin pari kuukautta sitten Pohjois-Afganistanissa, Mazar-e-Sharifissa suomalaisten sotilaiden  luona, jotka ovat osa kansainvälistä  ISAF-operaatiota. Joukkojen määrää on jo supistettu voimakkaasti ja operaation on määrä päättyä vuoden loppuun mennessä. Samalla tunnetaan huolta siitä, kuinka kansalliset turvallisuusjoukot ja armeija kykenevät pitämään yllä turvallisuutta, kun yhteiskunnan rakentaminen on  kesken ja kapinalliset tekevät voitavansa häiritäkseen yhteiskunnan  rakentamista. Humanitaarista työtä tekevillä järjestöillä, kuten IAM:lla on jatkuvasti tärkeä avustava rooli Afganistanin tiellä kohti vakaampaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa.  Työ tarvitsee tukijoita myös Suomessa.

7 kommenttia

  • Tarja Koivumäki sanoo:

    Ja väkivallanteko liittyi rahanjakokiistaan miten? Meillä päin toisten ihmisten tragedian käyttämistä omien poliittisten päämäärien ajamiseen sanotaan haudoilla tanssimiseksi. Ja kun oikein kenttäpiispan johdolla nyt tälle tielle lähdettiin, niin olen antanut itselleni kertoa, että lähettien turvallisuus nimenomaan on lähetysjärjestöille niin ensiarvoinen asia, että siitä huolestuneina haluttiin taannoin estää erään lähettiparin matka. Mutta nyt se onkin kertakaikkiaan syy jakaa lisää rahaa, vaikka ruumiita on tullut jo melkoinen määrä…

    Kenttäpiispan blogi on tällä kertaa vastenmielinen. Voimia työlleen omistautuneiden uhrien omaisille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Pekka Särkiö kirjoitti asiaa!

    Tämä oli järkytyksen ohella toinen seikka, mikä minulla tuli mieleen lähes välittömästi luettuani tästä surullisesta uutisesta. Joissakin seurakunnissa lähetysmäärärahojen jaossa on tuijotettu yhteen, korkeintaan kahteen asiaan. Ei ole ymmärretty sen vakaumuksen syvyyttä, rikkautta ja voisiko sanoa epäitsekästä hyvyyttä, mikä näidenkin surmattujen naisten uskolle oli ominaista. Sokeita pisteitä löytyy niin monella taholla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Maan eri lehtien artikkelit ja tiedostusvälineet toistavat valtiojohdon arvostavaa kommenttia murhattujen naisten avustustyöstä vaikeissa oloissa. Tarja, mielestäni tämän arvostavan näkökulman esiin tuominen myös Kotimaa24.blogissa lienee paikallaan vastapainoksi aiemmin näissä keskusteluissa esiintyneille toisenlaisille näkökannoille.

    Lähetys- ja avustustyöhön maailman kriisialueille lähtevät tekevät sen usein henkensä ja terveytensä vaarantaen vahvan kutsumuksen varassa. Omaisten huoli läheisistään on usein suurta. Murhattujen naisten läheisten pelot ovat toteutuneet. Otan osaa omaisten, ystävien, lähettävien seurakuntien ja Kansanlähetyksen työtovereiden suruun.

    Jeesus sanoo: “Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua, sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa on sen löytävä.” (Matt 16:24)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Kiitos tästä tervehenkisestä näkemyksestä ko. surmattujen naisten elämäntyöhön liittyen. Olen lukenut blogissa mainitun lastenlääkärin kirjoittamat kirjat työstään afgaanien parissa. Hänelläkin oli Jumalan antama kutsumus ja itsensä alttiiksi antava mieli työskennellessään hyvin vaarallisissa ja inhimillisesti vaikeissa oloissa köyhien naisten ja lasten auttamiseksi. Surmatut naiset tekivät myös työtä samanlaisissa olosuhteissa tietäen, että heidän maanpäällinen vaelluksensa voi päättyä kuten se nyt päättyi. Mutta he antoivat itsensä altiiksi rakastaakseen lähimmäisiään kuten itseään, noudatten näin todellisessa merkityksessä ko. paljon siteerattua rakkauden käskyä.

    Minua surettaa, että täällä ollaan niin valmiita mukavista elinoloista käsin tuomitsemaan jopa lähetysjärjetö, jonka kautta naiset saivat kutsumustaan toteuttaa.

    Osanottoni läheisille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Tammisalo sanoo:

    ” Talousarviotuen epäämistä on perusteltu k.o. järjestöjen suvaitsemattomuudella. Samaan aikaan on jäänyt näkemättä järjestöjen uhrautuva työ vaikeissa ja vaarallisissa oloissa ihmisarvon edistämiseksi.” – Tätä olen itsekin peräänkuuluttanut koko lähetyskeskustelun ajan. Työtä ja määrärahoja on arvioitava nimenomaan kentällä tapahtuvan työn luonteen ja sen merkityksen kannalta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Kirjoista puheenollen, olen lukenut myös vuorilla suramatusta avioparista kerrotun kirjan “Vuorilla kruunatut”. Heidänkin kohdallaan, samoin kuin näiden kahden naisen, tapahtui se, että he saivat vanhurskauden rauhanseppeleen, joka on talletettuna jokaista Jeesuksen omaa varten. “He ovat voittaneet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet vaan olleet alttiit kuolemaan asti” Ilm. 12:11.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Minna Purhonen sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.