Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fiVEIKKO VILMI
Dosentti, YTT, KT
Suomen tietokirjailija.
Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini.
Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio.
Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni.
Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät.
EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa.
Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa.
Pidän tärkeänä:
Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa.
Päätöksenteko vaatii näkemystä.
Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella.
Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava.
Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä.
Perheet ovat tukemisen arvoisia.
Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä
asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen.
Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö."
Julkaisuja:
Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss.
Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss.
Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti.
Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos.
Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana):
Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.
Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Tieteelliset referee-artikkelit:
Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53.
Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43.
Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318.
Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78.
Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69.
Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.
Kaunis ajatus.
Omalta osaltani saan hävetä ja pyytää anteeksi kielenkäyttöäni monessa kohtaa.
Mutta.
Pelkään pahoin, että tämäkin toiminta jää sanahelinäksi.
Vaikka puhuttaisiin somasti, tuskin kirkon johdon tasolta suostutaan avaamaan aitoa keskustelua erillisvihkimyksistä apostoliseen virkakantaan pitäytyville tai rekisteröidyn parisuhteen rukoushetken peruuttamisesta.
Kirkossamme on kyse vallankäytön ongelmista ja väärinkäytöksistä, ei ensisijaisesti kielenkäytöstä.
Olisi suotavaa, jos tämä kannanotto siistisi edes meidän eri foorumeilla kommunikoivien kielenkannattamia. 🙂
Sakari Holske
Penäämääsi keskustelua käydään aktiivisesti siellä missä se on tällä hetkellä ajankohtaista. Siellä missä se ei ole ajankohtaista, keskustelua ei aktiivisesti käydä.
Tämäkin on viisautta. Miksi juuttua kysymyksiin, jotka kirkossa on jo tällä erää ratkaistu ja jotka eivät sen enempää Kirkasta kuin turhenna Kristusta.
Artikkeli: ”Adressin allekirjoittajat ilmaisevat haluavansa sitoutua siihen, ”ettemme käytä toisistamme loukkaavia sanoja. Haluamme keskustella vaikeistakin kysymyksistä toista kunnioittaen ja ymmärtämään pyrkien. Tahdomme löytää rakentavia sanoja myös ilmaistessamme erimielisyyttä. Pyrimme Jeesuksen käskyn mukaisesti rakastamaan heitä, joiden kanssa olemme eri mieltä, ja rukoilemaan heidän puolestaan.”
Kuulostaa aivan loistavalta jos se toteutuisi vähän laajemminkin kirkon piirissä. Tällöinhän esim. sen piirissä ei väitettäisi, että ei-raamatulliseen kolminaisuusoppiin uskomattomat eivät ole kristittyjä, ei väitettäisi erästä tiettyä Raamatunkäännöstä väärennökseksi, ei pyrittäisi estämään YLE:n ns. hartausohjelmiin pääsyä joiltain kristillisyyttä harjoittavilta uskonnollisilta ryhmiltä, eikä yleensäkään leviteltäisi muista mitään vääriä tietoja. Hienoa.
Adressissa pidättäydytään loukkaavista ilmaisuista.
Adressi ei kuitenkaan rajoita keskustelua objektiivisia käsitteitä käyttäen, siitäkään huolimatta että joku näiden käsitteiden käytöstä pahastuisi. Objektiivista tietoa jokaisen tulee sietää.
Kristinuskoon kuuluu jo määritelmällisesti usko kolmiyhteiseen Jumalaan.
Väitteesi, ettei komimaisuusoppi ole raamatullinen, on perätön ja voin todistaa sen sinulle tarvittaessa alleviivaamalla kyseiset kohdat sinun käyttämästäsi Raamatun suomennoksesta. Asia ei kuitenkaan ole tämän uutisen aihe.
Jukka Kivimäki: ”Objektiivista tietoa jokaisen tulee sietää.”
Kyllä. Myöskin tietysti siitä, että Raamattu ei opeta kolminaisuusoppia ja myös tietoa historiankirjoista ja muista tietolähteistä sen alkuperästä.
Jukka Kivimäki: ”Kristinuskoon kuuluu jo määritelmällisesti usko kolmiyhteiseen Jumalaan.”
Ei kuitenkaan Raamatunmukaiseen kristinuskoon, eikä se millään tavoin määrittele sen kuulumista kristilliseen opetukseen. ¨Se lähtöisin ihmisistä, ihmisfilosofiasta. Perusteet alla olevassa linkissä niin Raamatusta kuin muistakin tietolähteistä. Perehdy niihin mielellään ilman ennakkoasenteita:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/kristikunnan-kirkkojen
Jukka Kivimäki: ”Väitteesi, ettei komimaisuusoppi ole raamatullinen, on perätön ja voin todistaa sen sinulle tarvittaessa alleviivaamalla kyseiset kohdat sinun käyttämästäsi Raamatun suomennoksesta.”
Tule ihmeessä näyttämään, mutta älä nyt ala töhrimään minun Raamattujani (minulla on myös uusi ja vanha kirkkoraamattukäännös). Kukaan ei ole sitä vielä tähän päivään mennessä pystynyt tekemään, vaikka olen Raamattuun liittyviä asioita harrastanut ja tutkinut jo sentään muutaman vuosikymmenen ajan.
Alkajaisiksi voisit tutustua tähän.
http://www.jukkakivimaki.fi/materiaali/EJUKM%20Ajatukset/I003C901F.0/Nikean%20tunnustus%20-%20kommentaari.pdf
Voit tarkistaa vastaavat kohdat omasta raamatunkäännöksestäsi. Ainoat olennaiset erot Kirkkoraamatun ja UMK:n välillä löytyy siitä, kirjoitetaanko esim. Pyhä Henki isolla vai pienellä alkukirjaimella.
Jukka Kivimäki kirjoittaa: ”Alkajaisiksi voisit tutustua tähän.”
Voisimme mieluimmin alkaa siitä, että kommentoit alla olevia tosiasioita ja esität tällä palstalla vasta-argumentteja niihin, jos sinulla on niitä, ja kerrot kohtuullisen lyhyesti ja tiivistetysti mikä nimenomaan Raamatun teksteissä puoltaisi kolminaisuusoppia. Ne ns. kirkon perinteet ja muut ihmisen aikaansaannokset voimme mielellään unohtaa.
Ns. kolminaisuusoppi, oppi kolmiyhteisestä jumalasta, yhden ja saman jumalan kolmesta eri ilmenemismuodosta on monien itseään kristilliseksi kutsuvien uskontojen perusopetuksia. Sen mukaan siis Jumala, Jeesus ja pyhä henki olisivat yhden ja saman jumalan eri ilmenemismuotoja, mutta kuitenkin samaa persoonaa. Kristinuskon oppikirjana pidetty Raamattu ei mainitse tälläisestä yhtään mitään.
Kristinuskon oppikirjana pidetty Raamattu kun osoittaa, että on yksi kaikkivaltias Jumala ja hänen alaisuudessaan on hänen ensimmäinen luomistekonsa, ainoasyntyiseksi Pojaksi kutsuttu Jeesus Kristus, joka kuitenkin on alistettu Isänsä alaisuuteen ja hänen osoitetaan olevan eri persoona kuin Kaikkivaltias Jumala ja Luoja.
Kristikunnan kolminaisuusopin ”kolmannen jumalan” ilmentymää pyhä henkeä, ei taas missään kuvata olevan laisinkaan mikään persoona. Se kuvataan voimaksi, jota Jumala voi antaa ihmisten tueksi ja vahvistamiseksi tietyissä tilanteissa.
Kolminaisuusopetus otettiin kristinuskon muodostuviin institutionaalisiin ja maallistuneihin kirkkoihin kauan Jeesuksen päivien ja Raamatun valmistumisen jälkeen. Sen sanotaan perustuvan ns. Athanasiuksen uskontunnustukseen.
Tästä mainitsee tunnettu hakuteos The New Encyclopedia Britannica seuraavaa:
”Tuo uskontunnustus oli idän kirkolle tuntematon aina 1100-luvulle saakka. Oppineet ovat 1600-luvulta lähtien olleet yleensä samaa mieltä siitä, että Athanasius (kuoli v. 373) ei kirjoittanut Athanasiuksen uskontunnustusta, vaan se laadittiin luultavasti Etelä-Ranskassa 400-luvulla.”
”…..Tällä uskontunnustuksella näyttää olleen vaikutusta pääasiassa Etelä-Ranskassa ja Espanjassa 500-600 luvulla. Sitä käytettiin kirkon liturgiassa Saksassa 800-luvulla ja Roomassa hieman myöhemmin.”
Tunnettu historioitsija Willy Durant kirjoittaa kolminaisuusopin alkuperästä:
”Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta, se omaksui sen……Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.”
Rooman valtakunnan ja myös kristinuskon historiasta laajoja tutkimuksia aikoinaan tehnyt historioitsija Edward Gibbon mainitsee asiasta kirjassaan ”Kristillisyyden historia”:
”Jos kristillisyys voitti pakanuuden, on yhtä lailla totta, että pakanuus turmeli kristillisyyden. Ensimmäinen kristittyjen deismi….muuttui Rooman kirkon toimesta käsittämättömäksi kolminaisuusopiksi. Monia egyptiläisten keksimiä ja Platonin ihannoimia pakanallisia opinkappaleita pidettiin uskomisen arvoisina.”
Otavan suuri ensyklopdia (1977 painos, 3. osa, sivu 2435):
”Kolminaisuusopilla ei ole välitöntä perustaa Raamatussa.”
Katolinen tietosanakirja (The New Catholic Encyclopedia) tunnustaa myöskin asian:
”Sanamuotoa ”yksi Jumala kolmessa persoonassa” ei lopullisesti vakiinnetettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskontunnustukseen ennen 300-luvun loppua (siis kauan Raamatun valmistumisen jälkeen).”
”Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten isien (tarkoittaa tällä Jeesuksen apostoleita ja alkukristittyjä) ei ollut mitään etäisestikään tälläistä ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.”
Kolmiyhteinen jumala opetus ei ole siis Raamattuun perustuva, eikä kuulunut alkuperäiseen kristinuskoon, vaan on myöhemmin tehtyä lisäystä ajoilta jolloin ns. pakanallisuus alkoi vaikuttamaan ”luopumuksen” jälkeisessä luopiokristillisyydessä.
Raamatun antamaa todistusta: Johannes 20:17:
”Minä (Jeesus) menen ylös, minun Isäni tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”
Johannes 17:3:
”Tämä merkitsee ikuista elämää sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka hän on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Johannes 14:28:
”…..Jos rakastatte minua, niin iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.”
1. Korinttolaisille 11:3:
”………..Jumala on Kristuksen pää.”
1. Timoteukselle 2:5:
”Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Jeesus Kristus.”
Kristittyjä ovat ne, jotka tunnustavat Apostolisen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnuksen määrittelemää uskoa, joiden olennaista sisältöä ovat usko kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen sekä usko siihen, että Jeesus Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Muunlainen usko yhteen Jumalaan ei ole kristinuskoa, vaikka ymmärrän niin, että juutlaisten, muslimien ja jehovalaisten Jumala on kylläkin sama kuin kristittyjenkin. Pelastus on luvattu kuitenkin vain Jeesuksen Kristuksen kautta, siksi kutsumme myös mainittujen teististen uskontojen kannattajia uskomaan meidän laillamme.
Yrjö Sahama: ”Kristittyjä ovat ne, jotka tunnustavat Apostolisen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnuksen määrittelemää uskoa, joiden olennaista sisältöä ovat usko kolmiyhteiseen Jumalaan..”
Ei kuitenkaan Raamatun opetusten mukaan. Mitä määritelmiä ihmiset tekevät on sitten taas jo toinen juttu. Ihmisillehän ei ole annettu tuomio-oikeutta siitä ketkä olisivat vain Jumalalle otollisia, eikä myöskään valtaa määritellä Jumalan JHWH/Jahve/Jehovan asemaa.
Perustele myös mielellään tätä kummallista esittämääsi määritelmää. Pelkkä vetoaminen johonkin ”Athanasiuksen uskontunnustukseen” ei ole mikään peruste. Sehän ihmisten tuotetta, jonka läpijunttaamiseen vaikutti myöskin Rooman valtakunnan keisari. Kommentoi myös mielellään minun edellisessä kommentissani esille tuomia perusteita kolminaisuusopin ei-raamatullisuudesta. Esitä vasta-argumentteja, jos sinulla mahdollisesti sellaisia olisi. Pelkkä jonkun asian kieltäminen ei riitä.
Tämä on hyvä idea ja adressi, tosin ei ensimmäinen laatuaan. Jokunen aika sitten eräs pappi (nimi unohtui) julkaisi vastaavaan vetoomuksen, jonka otsikkona taisi olla ”rakentavan kirkollisen keskustelun puolesta”. Tätä aihepiiriä on käsitelty näiden sivujen uutisten ja blogien keskusteluketjujen yhteydessä monesti. Tarvetta tällaiseen on tietysti edelleen.
Suomen hiihtomaajoukkue on mitalitilastossa tällä hetkellä sijalla 8. Jokainen voi itse arvioida menestyksen vaikkapa viimeisten 50 vuoden perusteella.
Kun ollaan Kotomaafi sivustolla niin blogisti todennäköisesti hakuaa antaa tunnustuksen Jumalalle antamastaan tuesta maajoukkueellemme.