Jumalan sana olkoon oppaamme

Oculi on kolmannen paastonajan sunnuntain nimi latinaksi.

Kuvassa Colette lähetysmatkallamme Edeassa 15.4.2006

SUNNUNTAI 7.3.2021
3. paastonajan sunnuntai, latinaksi Oculi

Jeesus, Pahan vallan voittaja

Ensimmäinen lukukappale: Jer. 7:23-26

Jeesus voitti Saatanan hyökkäykset Raamatun sanalla. Hänen aikansa Raamattu oli sama kuin meidän Vanha testamenttimme. Raamattu on Jumalan puhetta meille. Herramme antaa sekä ohjeita että lohdutusta sekä tukea että opastusta. Ennen kaikkea Pyhä sana on Jumalan voima meidän turvaksemme.

Jeesus tuli täyttämään sen, mitä hänestä oli ennen kirjoitettu. Hänessä koko Raamattu on saanut täyden sisältönsä. Vanha testamentti on tukeva perusta, jolle Uusi testamentti rakentuu. Jeesus on kaiken keskus, meidän Herramme ja Vapahtajamme, jonka varaan saamme kaikessa uskoutua. Hän meitä kantaa elämässä eteenpäin.

Sana kaikki kaikessa

Raamattu on kirkon kirja. Sen sanoma on yhteisöllinen. Koko kansaa puhutellaan yhtenä persoonana. Jumala huolehtii meistä jokaisesta. Kenenkään ei tarvitse olla muuta kuin on, yksi monista meidän maailmanlaajuisen ihmiskunnan jäsenistä. Tänne Jumala on meidät luonut elämään, toinen toisemme kanssa, toisiamme tukemaan ja rohkaisemaan.

Kirkko on meidän yhteisömme, oma kotimme tämän maailmamme keskellä. Jumalan lapsen turvallinen elämä on sitä, että kirkko on äitimme täällä maan päällä ja Jumala on Isämme taivaassa. Raamatun sana yhdistää meitä, koska Jumalan rakkauden ilmoitus tulee siinä esille. Kun hänen sanaansa panemme toivomme, niin Jumala siunaa meitä ja anta meille kaiken, mitä tarvitsemme.

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:Tämän käskyn minä annoin heille: kuunnelkaa minua, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; kulkekaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän kulkea, niin teidän käy hyvin!

Jumala pitää huolen meistä. Antakaamme siis hänelle kunnia ja ylistäkäämme häntä kaikesta hänen hyvyydestään.

Varoituksia väärinkäytöksiä vastaan

Lukukappaleemme antaa myös varoituksia. Ei pidä tuhota omaa kotiaan. Jumalan kansan vastaiset toimet ovat tuhoisia. Niitä on vältettävä.

Erityisesti Jeremia eli aikana, jolloin nämä varoitukset olivat ajankohtaisia. Kansa eli vaarallisessa tilanteessa. Jumala halusi puhutella kansaansa, mutta profeetan sanat kaikuivat kuuroille korville. Jerusalemin hävitys 587/586 eKr. toteutti tuomion, joka väärille teille kulkemisesta koitui seuraukseksi.

Mutta eivät he totelleet minua, eivät ottaneet käskyäni kuuleviin korviinsa, vaan kulkivat omien ajatustensa, oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Eivät he kääntäneet kasvojaan minun puoleeni, selkänsä he käänsivät minulle.

Jumala ei kuitenkaan ollut hylännyt omiaan. Useaan kertaan hän oli puhutellut omiaan. Lukuisat profeetat olivat tuoneet esiin hänen sanansa. Siksi Jumala miltei itkien kertoi valittelunsa kansan kääntymisestä hänestä pois päin.

Kerran toisensa jälkeen olen lähettänyt teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, siitä alkaen kun teidän isänne lähtivät Egyptistä ja aina tähän päivään asti.

Tämä on meillekin aiheellinen muistutus. Jokaisena aikana on omat ongelmansa, omat murheensa ja omat kipuilunsa. Kaikkien elämän suurten kysymysten keskellä meillekin tulee Jumalan puhuttelu. Käykäämme hänen tykönsä. Hän on voimallinen voittamaan kaiken pahan. Hänen apunsa riittää kaikille ajoille, meidänkin ajallemme. Lähestykäämme siis häntä tietäen, että pelastuksemme on hänen huomassaan.

Ylisukupolvinen käyttö

Meidän ensimmäinen lukukappaleemme esiintyy jo ikivanhassa liturgiassa. Sitä on resitoitu tai laulettu jo muinaisessa heprealaisessa jumalanpalveluksessa. Edelleenkin se toistetaan synagogissa vuosittain. Siellä se on toinen lukukappale eli Haftārāh, הַפְטָרָה .

Jeremia 7:21-28 lauletaan, kun ensimmäisenä lukukappaleena ovat 3. Mooseksen kirjan luvut 6-8.

Raamatun lukeminen jumalanpalveluksessa on hyvin vanha perinne. Jo noin neljäsataa vuotta ennen Vapahtajamme syntymää Esra määräsi viikottaiset lukukappaleet Vanhan testamentin Mooseksen kirjoihin eli Tooraan. Näitä lukukappaleita, hepreaksi Pārāšâ, פָּרָשָׁה , luettiin sapatin aamupalveluksessa.

Tässä Oculi sunnuntain ensimmäinen lukukappale

Jer. 7:23-26

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:

Tämän käskyn minä annoin heille: kuunnelkaa minua, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; kulkekaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän kulkea, niin teidän käy hyvin! Mutta eivät he totelleet minua, eivät ottaneet käskyäni kuuleviin korviinsa, vaan kulkivat omien ajatustensa, oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Eivät he kääntäneet kasvojaan minun puoleeni, selkänsä he käänsivät minulle. Kerran toisensa jälkeen olen lähettänyt teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, siitä alkaen kun teidän isänne lähtivät Egyptistä ja aina tähän päivään asti. Sittenkään te ette ole minua totelleet. Olette sulkeneet korvanne, kovettaneet mielenne ja tehneet pahaa vielä enemmän kuin isänne.”

37 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    ” Kerran toisensa jälkeen olen lähettänyt teidän luoksenne palvelijoitani, profeettoja, siitä alkaen kun teidän isänne lähtivät Egyptistä ja aina tähän päivään asti. Sittenkään te ette ole minua totelleet. ”

    Tämä kuulostaa Koraanilta paitsi, että koraanissa tämä heidän merkkeihinsä uskomisen totteleminen koskee myös kristittyjä, joita he pitävät monijumalaisina ja varmaan myös saastaisina, koska ei ole ympärileikkausta. ‘Ja eivät ole uskoneet heidän lähettämiään merkkejä.’

    Koraani toteaa, Kunhan uskovat, alistuvat ja maksavat veronsa. Heille tietysti. Sitähän kirkkokin toivoo, että uskovat ja maksavat veronsa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Ahaa. Nyt taidan vähän ymmärtää sinun ajatuskulkuasi, Tarja.

      Olemme varmaankin samaa mieltä siitä, että juutalaiset ovat kantaisänsä Abrahamin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Mooseksen johdolla kansa lähti Egyptistä ja sai seuraavanlaisen tarjouksen: ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani… teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.” Ja sitten ”koko kansa vastasi yhtenä miehenä: “Me teemme kaiken, mitä Herra käskee.”(2.Mo19:5,6,8) Lakiliitto solmittiin siellä erämaassa.

      Raamattu kertoo sitten jatkosta juuri sen, jonka sinun sitaattisi hyvin tiivisti: ”Sittenkään te ette ole minua totelleet.”

      Abrahamin lihallisista jälkeläisistä ei tullut ”pappisvaltakuntaa ja pyhää kansaa”, koska sopimuksesta ei pidetty kiinni. Lakiliitto päättyi ja uusi liitto alkoi, mutta se ei auennut kirjaimellisille Abrahamin jälkeläisille koko kansana, juutalaisille yksilöille kylläkin. Niinpä Raamattu kertoo uudenlaisesta kytkeytymisestä Abrahamiin: ”Jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.”(Gal3:29)

      Vaikka etnisistä juutalaisista tuli entisiä Jumalan tarkoitusten ”paalupaikalle”, se ei merkitse sitä, että he olisivat muita huonommassa asemassa, minkä tuo Pietarin lausuntokin osoittaa. Juutalaisten kohtaamaan vainoa on voitu perustella Raamattua käyttäen, mutta mikään Kirjassa ei sellaiseen anna aihetta. Valitettavasti Raamattua on käytetty sen varsinaisen käyttötarkoituksen ohella niin kovin moneen pahuuteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Kiitos puheenvuorostasi

      Mielestäni tuot hyvin esille sen, että antisemitismille ei löydy perustelua Raamatusta.

      Sen sijaan Raamatusta tulee selkeästi esille, että meidän on rakastettava juutalaisia, aivan samoin kuin kaikkia muitakin maailman kansoja ja ihmisiä.

      Vanhassa kirkkorukouksessa vielä minun lapsuudessani oli erityinen rukous Israelin puolesta: “Muista omaisuuskansaasi Israelia.”

      Raamatussa on myös tällainen pyhään kansaan suopeasti suhtautumaan kehottava kohta:

      Psalmit: 122:6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      “Raamatusta tulee selkeästi esille, että meidän on rakastettava juutalaisia, aivan samoin kuin kaikkia muitakin maailman kansoja ja ihmisiä.”

      Juuri näin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      8) Olen pitänyt luentoja islamin ja kristinuskon välisistä suhteista. Usein minulle on tullut mieleeni, että sellaiset kysymykset, missä tavalliset ihmiset näkevät samanlaisuuksia kyseessä saattaakin olla täysin eri lähtökohdista kasvanut tapa, kun taas monet alkuaan samoista juurista nousseet ilmiöt saattavat tavallisista ihmisistä näyttää hyvinkin voimakkaasti meitä erottavilta kysymyksiltä.

      Selvästi näkyy että Muhammed on saanut vaikutteita arabialaiselta kristillisyydeltä joka puolestaan on saanut vaikutteita syyrialaiselta kristillisyydeltä.

      Joissakin kohdin on mahdollista huomata, mitkä vanhojen kreikkalaisten kirkkoisien opetukset ovat olleet Koraanin lauselmien takana, mutta en ole useinkaan voinut olla varma onko tuo muoto Muhammedin itsensä vaiko jo ennen häntä eläneiten arabialaisten kristittyjen tekemiä muotoiluja.

      Tämä johdannoksi mielipiteelleni, kun omalta puoleltani totean, ettei se muotoilu mikä sinulle tuo mieleesi Koraanin ilmauksia, eivät taas minun näkökulmastani katsoen alkuunkaan muistuta islamin pyhän kirjan ilmauksia.

      Ehkä eromme tässä näkemyksessä johtuvat siitä että vieraassa kulttuurissa eivät erot ole niin selvästi nähtävissä kuin omassa kulttuurissamme. Mieleeni tulee eräs säveltäjä, joka kertoi aikaisemmin ihmetelleensä miten kaikki arabikappaleet laulettiin samalla sävelmällä. Myöhemmin arabialaiseen musiikkiperinteeseen tutustuessaan hän huomasi sävelten valtaisan monimuotoisuuden ja erilaisten kuvioiden ihanan kauneuden. Tämä vain siksi että oma erotuskyky oli kasvanut huomaamaan sikäläisen musiikin omaluonteisen ja omista lähtökohdistaan nousevan sydämen sykkeen.

      Olen Kamerunissa tavannut hyvinkin paljon muslimeja. Omassa työssäni koin nuo kohtaamiset ystävällisessä hengessä. Maassa on vähän yli 70 % väestä kristittyjä, vähän alle 20 % muslimeja ja vähän alle 10 % perinteisten heimouskontojen kannattajia.

      Kamerun kuuluu kolmeen suureen kansojen yhteisöön: ranskalaiseen, brittiläiseen ja arabivaltioiden yhteisöihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      9) Kirkollisverotus on meidän yhteiskunnassamme kaikkein mielekkäin jäsenmaksujen keräämisen tapa. Sen perusteet menevät samoilla tietojen keruilla kuin muutkin yhteiskuntamme kulujen kattamiseksi perittävät maksut. Toiseksi se on myös sikäli oikeudenmukainen, että jokainen maksaa omien tulojensa ja varojensa mukaan.

      Edelleen on huomattava, että kirkko maksaa oman osuutensa veroviranomaisten kulujen peittämisestä, niin kuin tekevät myös valtio ja kunnat jne. Vaihtoehtoisen järjestelmän rakentaminen olisi pelkästään kansantaloudellista tuhlausta, koska silloin pitäisi samoja töitä tehdä monessa eri paikassa. Meillä on maassamme muitakin tehtäviä hoidettavana kuin pelkästään teettää kahdella eri puolella yhteikuntaa tasan tarkkaan samoja töitä.

      Siis

      Meidän olosuhteissamme kirkollisverotus on käytännössä kustannussäästävä, oikeudenmukainen ja tuloihin nähden tasapuolinen järjestelmä jäsenmaksujen keräämiseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Rauli

    “Raamatusta tulee selkeästi esille, että meidän on rakastettava juutalaisia, aivan samoin kuin kaikkia muitakin maailman kansoja ja ihmisiä.”

    Matias “Mielestäni tuot hyvin esille sen, että antisemitismille ei löydy perustelua Raamatusta. ”

    Hyvät veljet Kristuksessa, ja myöhempien aikojen aatoksissa, evankeeliset syytökset eivät katoa sieltä kirjasta kaunistelemalla, siellä haukutaan melko rumin sanoin ja syytetään apostolien teoissa Kristuksen murhaamisesta, puuhun ripustamisesta useaan otteeseen ja profeettojen tappamisesta, murhaamisesta ja milloin mistäkin valkoisista haudoista.

    Ongelma tässä on se, että te ette ole lukeneet, ja jos luettekin, teillä on peite näiden kohtien kohdalla koska ette halua nähdä mihin te uskotte.

    Tiedän omalta kohdaltani että se on rankkaa, kun aikuisena itse lukien huomaa, kuinka petollisia aikuiset olivatkaan, kun manipuloivat meitä lapsia uskomuksillaan. Helpompi olisi tietysti vain antaa olla, mutta minä uskon tekoihin, en armoon. Eihän muuten mikään muutu.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      10) Otat esille kohtia, joissa Uuden testamentin puolella esiintyy kritiikkiä oman aikansa muutamia juutalaisia piirejä kohtaan. Sinun mielestäsi en ole ottanut noita kriittisiä kohtia riittävän vakavasti.

      Oma näkökulmani on se, että toki olen lukenut nuo kohdat, moneenkin kertaan ja jopa erittäin monella eri kielelläkin saadakseni syvyyttä tekstin ymmärtämiseen.

      Arvioinnin perusteena mielestäni pitää olla kaikkien tekstien suhteuttaminen kulloiseenkin historialliseen tilanteeseen. Vain näin saadaan niiden käsittelemän aiheen oikeat mittasuhteet näkyviin, tyyliin iso hiiri vastaan pieni elefantti.

      Vertaan apostolien aikaa uskonpuhdistuksen antamaan malliin. Uskonpuhdistushan alkoi Lutherin teesien julkaisemisella 1517 jKr.. Sen jälkeen ehti tapahtumaan hyvinkin paljon ja yksi näistä oli keskustelu Zwinglin kanssa vuonna 1529. Jokunen nykyajan ihminen saattaa tuossa nähdä, miten kaksi katolisesta kirkosta eronnutta reformaattoria tuolloin ovat jakaneet protestantit kahdeksi ryhmäksi luterilaisiksi ja reformoiduiksi kirkoiksi. Näinhän noista myöhemmin tulikin kun historia meni eteenpäin ja niin poliittiset kuin taloudellisetkin tekijät repivät rikki eurooppalaisen kulttuurin moniksi kansallisiksi erillispesäkkeiksi.

      Mutta tuossa historiallisessa tilanteessa 1529 kaikki keskustelun osapuolet olivat täysin vakuuttuneita, että he kaikki olivat aidosti yhden ja saman katolisen kirkon sisällä käytävässä keskustelussa mukana olevia osapuolia, jotka pohtivat miten siellä käsitellyt asiat pitää ymmärtää nimenomaan katolisen kirkon perinteen valossa.

      Samalla tavalla kaikki ne tapahtumat, mitä on kerrottu Apostolien teoissa, sijoittuvat aikaan ennen Jerusalemin hävitystä eli siis aikaan, jolloin temppelin ylipappi oli koko kansan hengellinen johtaja. Kyseessä siis on sellaisista keskusteluista, jotka käytiin juutalaisen perinteen sisäisinä asioina.

      Vertaapa siis 1529 keskustelua katolisen kirkon sisällä olevana tapahtumana ja Apostolien tekojen tapahtumia juutalaisuuden sisäisinä kysymyksinä.

      Vertaanpa tähän meidän suomalaiseen poliittiseen ja henkiseen ja hengelliseen keskusteluun. Kaikkien puolueitten erilaiset näkemykset, kaikkien erilaisten kulttuuristen tapahtumien erilaiset suuntaukset ja kaikkien maamme hengellisten ilmiöiden välinen keskustelu, k a i k k i nämä ovat osa meidän armaan kotomaamme sisällä käytävää keskustelua. Vaikka näkemykset joistakin yksittäisistä tapauksista voivat olla jopa hyvinkin kärjekkäitä, niin toki harvassa lienee sellaisten ihmisten kuvitelmat että nämä olisivat suunnattuja nimenomaan suomalaista maatamme vastaan eli siis varsinaista antisuomalaisuutta. Yhtä vähän siis Apostolien tekojen kuvaamien syytösten mittasuhteina ovat aivan konkreettiset ja tuon päivän elämässä ajankohtaiset tapahtumat ja niiden syiden ja seurausten arviointia.

      Vertaapa siis tässä sanoja antisuomalaisuus ja antisemitismi.

      Pietarin jälkeen alkukirkon Jerusalemin yhteisön johtajaksi tuli Jaakob Vanhurskas, joka oli Jeesuksen kasvinkumppani, “veli” kuten Uusi testamentti sanoo. Biologisesti hän oli Joosefin aikaisemmasta avioliitosta syntynyt poika, jopa vanhempi kuin neitsyt Maria. Hänen aikanaan kreikankielisen väestön osuus kasvoi niin paljon että hän otti virkanimityksenä käyttöön sanan episkopos, piispa.

      Hän oli muiden juutalaisten korkeasti kunnioittama persoonallisuus, joka säännöllisesti osallistui Jerusalemin temppelin liturgiaan. Kerrotaan jopa hänen viettäneen niin paljon polvillaan rukoilemista temppelissä, että hänen polvensa olivat känsiintyneitä kuin kamelin polvet.

      Joten tässä vähän historiallista taustaa puolustaessani sitä näkökulmaa, että oikeisiin mittasuhteisiin pantuina Uuden testamentin sisällä kerrotut vastakkain asettelut on nähtävä kunkin tilanteen tapausten syiden ja merkitysten kuvausta, mutta eivät kuitenkaan ilmauksia antisemitimistä vaan siitä että haluttiin tuoda rehellisesti ja perustellusti esille kuka teki mitäkin tekstien kuvaamissa tilanteissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Matiaksen kommentista voisin monta kohtaa allekirjoittaa, vaikka osa tietysti PN oman viitekehykseni ulkopuolella. Lopputiteamukseen Raamatun tekstistä voin täysin yhtyä: ”haluttiin tuoda rehellisesti ja perustellusti esille kuka teki mitäkin tekstien kuvaamissa tilanteissa.”

      Aikojen kuluessa on ollut runsaasti kansoja, joita johtajansa on vienyt kohti turmiota. Ja taitaa niitä olla nykyäänkin. Muinainen Israelin kansa oli otettu Jumalan omaisuudeksi ja matkalla kohti suuria lupauksia. Jo kuninkaiden aikana matka oli kovin mutkikas ja johti lopulta noiden Mooseksen välityksellä saatujen lupausten tietoiseen hylkäämiseen.

      Yksi esimerkki sellaisesta, johon sinä Tarja viittasit, poiminta Apt 5. luvusta.

      ”Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväikössä… ja Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin.”(12,14) Juutalaisten kääntyminen kristityiksi ei jäänyt huomaamatta vallassa olevilta heimoveljiltä: ”Silloin kiihko valtasi ylipapin ja hänen kannattajansa, koko saddukeusten ryhmäkunnan… He ottivat kiinni apostolit ja panivat heidät vankilaan.”(18)

      Enkelin vapautettua apostolit jatkoivat opetustyötään kansan keskuudessa, kunnes tuli lisää pidätyksiä: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme.”(28)

      Ja juuri tuosta porukasta, erityisesti vallassaolijoista, juutalaista alkuperää olevat apostolit totesivat ”Meidän isiemme Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, jonka te ripustitte ristinpuulle ja murhasitte.”(30)

      Huomasitko Tarja sen olennaisen tässä(kin) episodissa? Juutalainen kansa ei ollut Jumalan silmissä yksilöitä myöten vastuussa Jeesuksen tappamisesta, koska jotkut saattoivat astua uuteen liittoon Kaikkivaltiaan Jumalan, Jahve/Jehova kanssa?

      Jonkun kansan johdon ja jopa enemmistön samaan kelkkaan hyppäääminen ei tee välttämättä kansasta lopullisesti kelvotonta. Minäkin ajelen saksalaisella autolla ilman mitään tunnontuskia siitä, mitä 1930-luvun johto aikaansai Euroopassa – ja aivan erityisesti juuri juutalaisille.

      En ota kantaa Lähi-Idän politiikkaan, mutta juutalaisten menestykseen tiede- ja taidemaailmassa voisin löytää perusteita. Olisiko niin, että yliedustus nobelistien joukossa kytkeytyy siihen perintöön, jonka Raamatun vanhempi osa on tuottanut asenteessaan kasvatukseen ja koulutukseen? Vaikka kansa ei nykyisin ole muita kansoja kummemmassa asemassa tai erityisessä Jumalan ohjauksessa, sen historiasta voi olla hyötyä nykymaailmassa pinnisteltäessä. Jumalan palveleminen on sitten asia erikseen.

      Ne vähäiset henkilökohtaiset kontaktit, joita minulla on ollut suomalaisiin juutalaisiin, eivät totisesti kannusta minkäänlaiseen antisemitismiin. Mutta sitä ei tee Raamatun uudempi puolikaan, voit sinäkin Tarja aivan huoletta keskittyä lukemaan sen hienoa sanomaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      11) Kypsyminen aikuisuuteen on jokaisen ihmisen elämässä oma prosessinsa. Vähitellen ihmisen on jätettävä lapsen ajatuksensa ja kehityttävä näkemään ympäröivän maailman todellisuus monipuolisempana kuin lapsena on kuvitellut. Toisille tämä voi olla kivuliaampaa kuin toisille.

      Omalta osaltani voin sanoa, että nuoruus oli minulle hyvin onnellista elämää siinä mielessä että koin hyvin voimakkaasti Jumalan hyvyyden puhuttelun omalle kohdalleni. Noin seitsemäntoistavuotiaana elämääni pohdiskellessani totesin että jos vanhempani eivät olleet muuta saaneet aikaan niin he ainakin olivat kasvattaneet erittäin onnellisen ihmisen. Tämän koin Jumalan lahjana. Koin että Jumalan hyvyys veti minua puoleensa.

      Lapsuudessa saamani usko syveni ja aloin myös puhua uskostani kavereilleni ja monia syvällisiä ja filosofisesti laajaulotteisia kysymyksiä pohdimme kavereittemme kanssa.

      Hyvin merkittävää oli myös seurakuntamme kirkkoherran Sulo Tasangon puhe siitä, että pelastuksemme on yksistään armosta ilman meidän omia tekojamme. Tämän koin vapauttavaksi. Ei tarvinnut itse pingottaa tai hoppuilla tai rähkiä uskon suorituksien varassa vaan sai vapautuneena iloita Jumalan hyvyyden lahjasta. Tässä siis minun elämänkokemukseni ovat – ainakin käsitteellisellä tasolla – hyvin toisenlaisia ja suorastaan vastakkaisia sinun kokemuksillesi että teoilla saataisiin elämässä ratkaisevat peruskysymykset ratkaistua eli siis pelastuksen perusta olisi tekojen varassa.

      Armon avaruudesta puhutteli tuohon aikaan myös Eeli Hakalan kirjat, joissa niissäkin minua erityisesti rohkaisi armon avaruuden ja rajattoman suuruuden kokeminen. Lukioaikanani luin myös Lutherin tekstejä. Nekin auttoivat kasvamaan ihmisenä ja näkemään elämän suuria kysymyksiä perusteellisemmin kuin mitä aikaisemmin oli monista kysymyksistä ymmärtänyt.

      Elämässä vuosien vieriessä olen huomannut että ihmisenä olemisen kasvaminen ei ole vain lapsuuden ja nuoruuden asia, vaan jatkuu koko elämän läpi. Alati olen saanut oppia jotain uutta. Aina olen huomannut, että pitää syventyä sellaisiin kysymyksiin, joita en ole aikaisemmin pohdiskellut. Tällöin ei mielessäni kuitenkaan nuo uudet oppimiset ole muodostuneet ikään kuin murroksina joitain aikaisempia kokemuksia vastaan vaan ikään kuin puun kasvaessa uusia vuosirenkaita nuo uudet löydöt ja ulottuvuudet tiedollisella ja ajatuksellisella tasolla ovat lisänneet aikaisemmin opitun pohjalta lähtien aina jotakin uutta ja tuoneet lisää siihen mitä ennen on oppinut.

      Tälle kertomalleni antoi yllykkeen, kun omalta puoleltasi kerroit kokemuksesi kasvamisestasi sanoen: ” Tiedän omalta kohdaltani että se on rankkaa, kun aikuisena itse lukien huomaa — . ”

      Edellä olevasta olet ehkä myös huomannut, että omalta puoleltani olen kokenut vapauttavana ja elämänkatsomusta avartavana voimana sen, että pelastumisemme on armosta ilman meidän omia ponnistelujamme. Mielestäni juuri tämän vapautuneisuuden varassa on ihanaa ja suloista koko ajan avartua ja uteliaasti ottaa selvää uusista asioista mitä elämässä vastaan tuleekin. Näin olen omalta puoleltani luottamaan nimenomaan Jumalan oman teon varassa olevaan armoon ja hyvyyteen niin ettei elämäni perusturva olekaan omassa varassani vaan Herran kädessä.

      Mielestäni juuri tämä Jumalan rajattoman rakkauden voima antaa intoa ja rohkeutta työhön ja toinen toisensa palveluun. Näin ollen olen kokenut, että on juuri armon ja rakkauden varassa on mahdollista muuttaa asioita ja täysin voimin tarttua asioihin ja luoda jotain uutta sen varassa, että kaikki on Jumalan käsissä.

      Koska Jumala on ensiksi rakastanut meitä, niin mekin saamme rakastaa toinen toistamme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Rauli

      Puhut juutalaisten lahjakksuudesta.

      Otan yhden esimerkin shakkipelistä ja maailman huipuista. Henkilöksi valitsen henkilön, jonka isä oli juutalainen ja äiti armenialainen.

      Kun lahjakkaan Weinsteinin muusikkosuvun poika Garri Weinstein, venäjäksi Га́рри Вайнште́йн, [Garri Vainštein], täytti kuusi vuotta, niin vanhammat kysyivät mitä tämä haluaa soittaa.

      Käytän tässä maassamme tunnetumpaa ruotsin kieltä kuin alkukieltä: “Vad vill du spela?”, siis, mitä poika tahtoo soittaa. Poika vastasi: “Jag vill spela schack.” suomennos: “Tahdon pelata shakkia.”

      Poika pantiin pätevinpään juutalaisen vetämään shakkikouluun, Kuokkalassa syntyneen shakin maailmanmestari Mihail Moisejevitš Botvinnikin kouluun, venäjäksi Михаил Моисеевич Ботвинник.

      Tunnemme tämän Weinsteinin pojan paremmin hänen myöhemmin ottamallaan nimellä Garri Kimovitš Kasparov, venäjäksi Га́рри Ки́мович Каспа́ров, shakin maailmanmestari vuosina 1983-2000.

      Joten juutalaista lahjakkuutta tämäkin. Yksi monista tavoista kuvata ilmiö.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tulinpa ajatelleeksi, että kirkkokäsikirjamme tekstejä näkyy myös pohjois-saamen kielellä kirkon nettisivustolla.

    Juuri tässä blogissani tutkimaani Vanhan testamentin tekstiä ei ole kirjoitettu ulos, mutta kylläkin annettu raamatunkohta. Toisia tekstejä sen sijaan on pantu näkyviin tuolle sivulle:

    Sivulla 175 alkaen Oculi sunnuntain tekstejä ja menossa oleva kolmas vuosikerta silvulla 178 webiosoitteessa

    http://kirkkokasikirja.fi/psaam/evkirjapsaame.pdf

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25